Hämärtyvä metsä
Kuusikon kätköissä humina.
Menneen ajan viulut,
siellä konserttiaan soittaa.
Kuun eteen pilvet jo liukuneet.
Tummentaen pienen aukion,
hämäryyden rajamailla.
Reunamilla sen,
sävel haikeana kaikuu.
Viimeinen sointi värähtää,
kaikki jo hiljaa kätköissä metsän.
Tuuli vain neulasia heiluttaa,
ketään, ei missään.
Autio tyhjyys, äänettömyys,
onttona kumisee,
vasten yksinäistä kulkijaa.
Korvissamme asuu hiljaisuus.
Ajatukset vain seuranain,
mätäs märkä alla jalkain.
Kuljen kohti auringonlaskua,
viimeiseen lämpöön.
R.S
10.09.2010
Kuusikon kätköissä humina.
Menneen ajan viulut,
siellä konserttiaan soittaa.
Kuun eteen pilvet jo liukuneet.
Tummentaen pienen aukion,
hämäryyden rajamailla.
Reunamilla sen,
sävel haikeana kaikuu.
Viimeinen sointi värähtää,
kaikki jo hiljaa kätköissä metsän.
Tuuli vain neulasia heiluttaa,
ketään, ei missään.
Autio tyhjyys, äänettömyys,
onttona kumisee,
vasten yksinäistä kulkijaa.
Korvissamme asuu hiljaisuus.
Ajatukset vain seuranain,
mätäs märkä alla jalkain.
Kuljen kohti auringonlaskua,
viimeiseen lämpöön.
R.S
10.09.2010
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hmm.. ja jostakin rasahtaa oksa. Pöllö lentää ohitsesi ja yrität arvailla, mikä laji. Kuusen ympärillä näkyy pieniä jälkiä. Aukeilla vähän isompia.. Runosi on kuitenkin kaunis kuvaus hämärtyvästä, talvisesta metsämaisemasta.
Ilman hämäryyttä ei olisi syytä sytyttää kynttilää.
Moi.
Metsän äänet , mystisyys niiden takana on aina kiehtonut ihmistä. Kiitos kehuista , pieni hetki ennen pimeyttä.
Hyvä syy laittaa kynttilä palamaan..
Tää runo upposi meikäläiseen - on upea !
Kävin vastaamassa "hännästä roikottajan" aloitukseen *että se häntä on vielä kipee..*
Samaa mieltä eli on upea runo :D.
Terve
Pitkästä aikaa , Olen hyvilläni ja teen lisää teoksia jotka pitäisi olla luettavia, Hyvä että sielusi liikahti pikkaisen.
Sinun teoksien lukeminen on ollut vähäistä, kiirettä pukkaa, mutta joskus lueskelen.
Antoisaa talvea.