Syrjäytyminen vai syrjäyttäminen

Opettaja katsoo joko suopeasti tai asiallisesti, monesti asiallisen kylmäkiskoisesti. Hän joko kehuu, tai kehottaa käyttäytymään kunnolla. Ongalmaoppilas saa neuvoja ja moitteita, kuinka tulee käyttäytyä, suoriutua ja olla olematta ongelma. Opettaja valtion edustajana joko syrjäyttää yhteiskunnasta tai sosiaalistaa oppilaan yhteiskuntaan.

Ongelmaoppilas tulee kouluun sydän ja mieli täynnä ongelmia. Voimavarat, keskittyminen tai motivaatio eivät riitä oppimiseen, rauhalliseen työhön, vaan mieli vaeltelee jossakin toisaalla: kuinka kestää pahaa oloa, kuka auttaisi, auttaako kukaan. Kotona ei ole saanut eväitä tunteiden käsittelyyn tai hallintaan. Oppilaasta opettajan äänensävyt ja sanat tuntuvat kertovan, ettei oppilas ole toivottu tunneille.

On toinenkin tie, kuin päätyä itsemurhaan tai syrjäytyä yhteiskunnasta. Joku aikuinen voisi olla lähimmäinen, tarjota aikaa, ymmärrystä ja tukea. Toiset opettajat tuntevat lapsen tuskan ja toimivat sen mukaan. Toimisitko sinä aikuisena näin kaltoinkohdellulle ongelmaoppilaalle? Miten opettajat jaksavat ongelmaoppilaiden määrän yhä kasvaessa? Onko yhteiskunnan vastuu huolehtia syrjäytymisvaarassa olevista? Vai onko yhä kyse lapsen laiskuudesta ja häijyydestä, ettei hän sopeudu yhteiskuntaan?
0219
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


UPDATE_9387780 kirjoitti:

Opettaja katsoo joko suopeasti tai asiallisesti, monesti asiallisen kylmäkiskoisesti. Hän joko kehuu, tai kehottaa käyttäytymään kunnolla. Ongalmaoppilas saa neuvoja ja moitteita, kuinka tulee käyttäytyä, suoriutua ja olla olematta ongelma. Opettaja valtion edustajana joko syrjäyttää yhteiskunnasta tai sosiaalistaa oppilaan yhteiskuntaan.

Ongelmaoppilas tulee kouluun sydän ja mieli täynnä ongelmia. Voimavarat, keskittyminen tai motivaatio eivät riitä oppimiseen, rauhalliseen työhön, vaan mieli vaeltelee jossakin toisaalla: kuinka kestää pahaa oloa, kuka auttaisi, auttaako kukaan. Kotona ei ole saanut eväitä tunteiden käsittelyyn tai hallintaan. Oppilaasta opettajan äänensävyt ja sanat tuntuvat kertovan, ettei oppilas ole toivottu tunneille.

On toinenkin tie, kuin päätyä itsemurhaan tai syrjäytyä yhteiskunnasta. Joku aikuinen voisi olla lähimmäinen, tarjota aikaa, ymmärrystä ja tukea. Toiset opettajat tuntevat lapsen tuskan ja toimivat sen mukaan. Toimisitko sinä aikuisena näin kaltoinkohdellulle ongelmaoppilaalle? Miten opettajat jaksavat ongelmaoppilaiden määrän yhä kasvaessa? Onko yhteiskunnan vastuu huolehtia syrjäytymisvaarassa olevista? Vai onko yhä kyse lapsen laiskuudesta ja häijyydestä, ettei hän sopeudu yhteiskuntaan?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu