Mikä kuva kaunein, sitä on vaikeata päättää.
Olisiko sumu lähimetsässä vai Sipoonlahden soutelu?
Kuvan voi aina sitä klkkaamalla suurentaa.
http://lukijoidenkuvat.hs.fi/kuvat/syksy2010/63703/#top
Olisiko sumu lähimetsässä vai Sipoonlahden soutelu?
Kuvan voi aina sitä klkkaamalla suurentaa.
http://lukijoidenkuvat.hs.fi/kuvat/syksy2010/63703/#top
Vastaukset 11
Vanhimmat
veden alle juuri painuessaan, tulee kesävesiä ikävä.
http://lukijoidenkuvat.hs.fi/kuvat/ensilumi/63774/#top
Fasaanille vähän outoa ja vaikeaa, pikkulintuja käy sääliksi.
Arvostellaan nyt tätäkin, eikö jokainen osaa avata HS sivuja, jos otat kilpailuun osaa niin päätä ihan itse.
joten sen sopeutuminen voi olla vaikeampaa lumeen ja pakkaseen. Ja mistä löytyy sille ruokaa?
En ole meidän lintulaudalla kyllä fasaania nähnyt!
Tämä on niitä kun oksettaa!!
Kenellehän se antaa sitten sen palkinnon?
täällä meillä Suomessa fasaaneja metsästämässä aikoinaan.
Kyllä fasaaneja on ainakin täällä A Kiven maisemissa, muistan jo 50 luvun alusta lähtien nähneeni niitä joka vuosi . Asustavat lähellä omakotialueita ja lähellä olevissa metsiköissä.
Nytkin vaikka asun kerrostalossa jossa on lähellä metsää ja omakotitaloja niitä näkee myös talvella.
Terv: Late
etelärannikon tuntumassa,
kyllä olen useinkin nähnyt niitä.
Tuota ruokapuolta ihmettelen minäkin, tosin en enää nyt kerrostalossa laittele lintulautoja,
mutta luulisin, etteivät ne lintulaudoillakaan käy napostelemassa
auringonkukansiemeniä tai muuta sapuskaa.
rivitalonkin pihaan, laskeutuminen käy hyvin, mutta aidan alta mieluimmin lähtee teilleen.Lunta tulee, niin että siirrän ruokinnan etupihalle, jossa on pakko pitää reitit auki.
Sisäpihalla saa kahlata lumessa, en viitsi pitää terassia puhtaana lumesta kun se ei hyödytä ketään.
Tuo lumi rakennuksen kivijalassa eristää kivasti niin lämpö pysyy sisällä:D
Ihailin luontokuvia, kauneutta löytyy ja kuvaajilla silmää. Kiitos satu*
ja kestävyyttä,
se olikin suurin syy minulla kerrostaloon siirtymisessä.
Olin kyllä yhdessä ollut kolaa puskemassa jo silloin, kun molemmat vielä olimme
niitä hommia tekemässä, mutta sitten kun yksin parin vuoden kuluttua sitä tein,
tuli asnnon vaihto ajankohtaiseksi.
Miehen kuoleman jälkeen talvella seinänaapurini ja muutkin naapurit sanoivat,
että he hoitavat nyt, sinun ei tarvitse.
He tiesivät jollain tavalla suruni suuruuden.
Otan paljon valokuvia, se on niin helppoakin nykyisillä hyvillä kameroilla. Voi laukoa huolettaa mielin määrin ja valita parhaat. Yritän muistaa paperikuviakin valmistaa, se onnistuu hyvin itsekin. Lastenlapsista ja matkoilta tulee tietysti näpsittyä kaiken aikaa kuvia, mutta luontokuvaus kiinnostaa enemmän. Siksi katselen muittenkin ottamia kuvia hyvin mielelläni, varsinkin kaikki kilpailut ja luontokuvateokset.
Lintujen kuvaus onkin haasteellista, vaikka on hyvät zoomitkin. Juuri yritin närhien , erilajisten tiaisten ja mustarastaiden yhteisruokailua kuvata, mutta pitäisi maata kinoksen takana passissa ihan hiljaa odottamassa sopivaa hetkeä. Fasaaneja rääkyy näilläkin main, ovat tyhmänrohkeita kulkuväylilläkin. Viljapeltoja on maisemassa, siellä niitä näkee. Muistatte kai vanhan tankerovitsin fasaanista.
Kekkonen, Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa ja Ahti Karjalainen olivat metsällä. Kekkonen siinä jotain selitti eikä Kaarle Kustaa oikein kuullut, vaan kysäisi "va sa ni". Karjalainen taas luuli että kunkku sanoi "fasaani", täräytti heti molemmat piiput tyhjäksi, ja tulihan sieltä saalista eli harakka. Herrojen saalis näytettiin myös telkkarissa ja ihmeteltiin kun joukossa oli yksi harakka - näin ne jutut syntyvät.