Serkut

Ovat nuorempia en edes tunne kaikkia.
Sukulaisista ei muutenkaan ole juttukumppaneiksi.

viisi serkkua kahta en ole nähnyt kahteenkymmeneenviiteen vuoteen kolmen kanssa pidettiin serkkutapaaminen muutama kesä sitten näistä yksi sairasti syöpää ja menehtyikin siihen melko pian sen tapaamisen jälkeen ja näitä kahta jäljelle jäänyttä äidin sisaren lasta tapailen aina silloin tällöin en mitenkään useasti mutta aina kun nähdään on kiva tavata.

vieraantuneet kokonaan, ei ole mitään yhteyttä, ikävä kyllä.

serkun kanssa vaihdan kuulumisia vuoden aikana. Osa on painunut unholaan.

Melkein kaikki olen joskus nähnyt. Kymmenkunta on kuollutkin, kuka mitenkin. Ulkomuistista laskien 20 heitä on enää jäljellä. Muutamia silloin tällöin näen, joillekin soittelen Skypellä tai puhelimella säännöllisen epäsäännöllisesti. Hyvänä kaikki pitävät, ei ole suku pahin vaan yksi parhaista.

Omiin serkkuihin ei yhteyksiä. Miehen serkkuihin yhteydet myös vähentyneet. Tapaamiset lähinnä hautajaisissa nykyään. No yhtä tuli tavattua kerran tänä vuonna.
Sisareen ja veljeen on tiiviit välit sentään. Oma lähisuku on pieni. Paikkakunnan vaihdos vähensi tapaamisia.

25 ja kaikki olen joskus tavannut. Parin kanssa soittelemme muutaman kerran vuodessa, joskus tapaammekin. Voin mennä yllätysvierailulle kenen luo vaan ja hyvänä pidetään. Samoin meille voi tulla. Useimmat asuvat melko kaukana. Mieheni serkkuja on ollut kolmisenkymmentä ja kerran vuodessa on serkkutapaaminen. Heillä on ollut paljon muitakin juhlia ja olen enemmän heidän kanssaan tekemisissä kuin omien serkkujeni. Kaikki heistä olen joskus tavannut ja tunnenkin nyt, vaikka alkuun tuntui ihan mahdottomalta. Joulukortteja lähettelen muutamalle omalle ja mieheni serkulle.

Isäni puolelta serkkujani en ole koskaan tuntenutkaan, koska välit sinne katkesivat totaalisesti äitini erottua isästäni muinoin. Koska minulla oli kaksi setää ja ainakin toisella oli useampia lapsia, serkkuja lienee siellä jossakin ja yhtä vanhoja kääkkiä kuin itsekin olen. Pikkuserkkujakin lienee siunaantunut. Äitini puolen serkkujen kanssa välit ovat, mutta välimatkat ovat niin pitkät,että enpä yhteyttä ole pitänyt, eivätkä hekään. Täällä Helsingissä, jossa itsekin asun, on myös kaksi äitini puolen serkuista. Sen verran ollaan aikuisena tavattu,että olen havainnut näkemyksemme elämästä ja kuinka sitä pitäisi elää niin erisuuntaisiksi, että samaan pöytään emme mahdu. Ei minua harmita enkä heitä kaipaa. Parempi laiha sopu eli hiljaisuus kun lihava riita tai jatkuva mielensä pahoittaminen. Kaikille serkuilleni, tutuille ja tuntemattomille, toivon mielessäni hyvää elämää missä sitten ovatkin.

Saman paikkakunnan serkut ovat, yhtä lukuun ottamatta kuolleet, linnassa tai ainakin sinnepäin menossa.

Muualla asustelevia serkkuja näen harvakseltaan hautajaisten yhteydessä.

Olemme kai sukurakkaita,serkut on osa elämääni ja pidämme tiiviisti yhteyttä ja näemmekin suht usein.
Vaikka välimatkat toisiin on pitkät,silti vaihdamme kuulumisia useinkin,ja olemme kiinnostuneita toistemme elämästä.Samoin on sisarien ja veljien laita,myöskin heidän lapsensa.

Kesäisin on hauska kokoontua yhteen ja muistella kaikkea.Ja tietää mitä kellekkin kuuluu.