Olen tällä hetkellä 19v pian inttiin menevä kaappihomokundi. Koen, että homouteni takia minulla ei ole minkäänlaista tulevaisuutta, minkä eteen kannattaisi tehdä töitä. Ennen kuin tiedostin homouteni, unelmoin hyvästä perhe-elämästä naisen kanssa, ja sukuloinnista lasten kera. Ajattelin, että tulevaisuudessa eläisin normaalia elämää, ja se olisi sen arvoistakin. Olen suht hyvännäköinen ja olisi ollut kiva saada pari omaa jälkeläistäkin. Sääli, että menen nyt hukkaan.
Homona näen tulevaisuudessa pelkkää yksinäisyyttä, ja elämää vailla tarkoitusta. Tahtoisin kouluttautua pitkälle, ammattiin joka kiinnostaa, mutta tuntuu kovin turhalta. Lukion käyntini venyi neljään vuoteen, kun en nähnty oikein mitään syytä miksi olisi kiire edetä elämässä, turhaa aikaahan ja yksinäisyyttä olisi edessä tiedossa runsain mitoin. Kertokaa mulle yksikin syy, miksi yrittäisin elämässäni? Tilannehan on jo sillä selvä ja haaveet kaatuneet.
Homona näen tulevaisuudessa pelkkää yksinäisyyttä, ja elämää vailla tarkoitusta. Tahtoisin kouluttautua pitkälle, ammattiin joka kiinnostaa, mutta tuntuu kovin turhalta. Lukion käyntini venyi neljään vuoteen, kun en nähnty oikein mitään syytä miksi olisi kiire edetä elämässä, turhaa aikaahan ja yksinäisyyttä olisi edessä tiedossa runsain mitoin. Kertokaa mulle yksikin syy, miksi yrittäisin elämässäni? Tilannehan on jo sillä selvä ja haaveet kaatuneet.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lapsiasia voi kyllä olla miehille hankalampi toteuttaa. Ellei sitten löydy naisparia, jotka haluaisivat perustaa apilaperheen. Muuten hyvä perhe-elämä ja hyvä ura ovat ihan mahdollisia, yhtä mahdollisia kuin heterollekin. Sukulaiset on sitten toinen juttu. Useimmilla sukulaisuussuhteetkin säilyvät nykyään hyvinä, itselläni ei säilyneet. Silti on ollut ihan mukava elämä. Muista, että kaikki muuttuu paremmaksi!
Oletko sattunut esimerkiksi kuulemaan henkilöstä nimeltä Pekka Haavisto?
Politiikko, kansanedustaja ja entinen ministeri. Tehnyt pitkän ja näyttävän kansainvälisen uran.
Saattaa olla Vihreiden seuraava presidenttiehdokas.
Ja kyllä, hän on julkihomo.
Joten siitä vaan unelmia toteuttamaan! :)
Joo, tuo kaikki muuttuu paremmaksi- juttu ei oikein muhun sovi. Olen hyväksynyt itseni jo ajat sitten homoseksuaalina, mutta herännyt sellaiseen tosiasiaan, ettei normaali elämä tällaisena tule onnistumaan, kuin ehkä epätoimivin kompromissein. En ole homouteni tai syrjinnän takia tappamassa itseäni, en tahtoisi itseäni tappaa. Minuahan ei syrjitä, mutta pelkään, että jos tulen kaapista, menetän kaiken tämänhetkisenkin. Olen vanhempieni suosikki, ja äitini on ääneen sanonut minulle, kuinka odottaa, että tapaa kauniin tyttökaverini ja saa joskus kivoja lapsenlapsia minulta. Äitini on tällä hetkellä minusta ylpeä, mutta uskon että hän saisi homouteni takia hermoromahduksen. Onhan minulla toki kaksi muutakin sisarusta, jotka eivät suinkaan ole rumia, ja ovat minuakin urheilullisempia, mutta he eivät silti saa juurikaan kehuja. Elämä on epäreilua, homoille kyllä ehkä vähän liiankin epäreilua......... Olisi kiva saada edes yksi biologinen lapsi joskus..... Miesten homous on kuin sterilisaatio.... julmaa
Äääh... Kun lukee tuollaista tekstiä, tulee tunne, että ehkä jonkun onkin aika pudota pilvilinnoistaan. Uuh, suosikkilapseni olikin homo enkä saakaan kauniita lapsenlapsia statustani korottamaan...
Eipä ole yhtäkään homoa minun ystäväpiirissäni joka noin ajattelisi. Siksipä epäilenkin, että viestisi oli provo. Mutta jos se oli totta, piristy nyt hyvä ihminen!! Ole onnellinen ettet joudu sillinhajuun ja pissa- ja kakkavaipparumbaan hoivaamaan rääkyviä kakaroita ja kestämään nalkuttavia akkoja.
Itse olen tosi tyytyväinen elämääni homona, on tosi mukavaa ja vapaata, hyvä työ ja paljon rahaa ja tosi rakastava poikaystävä - en ikinä vaihtaisi heteroelämään. Siis en ikinä.
Kyllä ne miehetkin voivat haista tooosi pahalle, suurimmalla osalla ei ole edes alkeellisimpia hygieniataitoja.Myöskin nalkuttamisessa miehet pärjäävät hyvin naisille, miehet voivat olla todellisia pirttihirmuja ja draamaqueenejä. Henkisesti kypsä homomies-isä kestää kyllä kaiken lastenhoitoon liittyvän, myös vaipparumban. Tiedoksi vain tälle happy houmolle että sinäkin olet joskus ollut "rääkyvä ja housuun paskova kakara". Alkuperäiselle kirjoittajalle tsemppiä ja häntä pystyyn, et ole yksin ongelminesi, kohtalotovereita kyllä löytyy, jos se edes vähän lohduttaa.
Olet homo ja haluat suhteen naisen kanssa lapsine kaikkineen? Ei toi ole mitenkään järkeenkäypää. Lopeta se vanhemmille eläminen ja ota vastuu omasta elämästäsi ja mieti nyt oikein tarkkaan mitä sä haluat. Turha ajatella mitä äidit ja muut ajattelee sun homoudesta ja vielä turhempaa jotain tyttöystävää saati perhettä äidin takia murehtia. Ylipäätään ei mikään estä sua hankkimasta lapsia, vaikka lesboparin kanssa, tai ihan vaikka heteronaisen kanssa.
Jotenkin noi sun viestis ylipäätään haiskahtaa aivan järkyttävästi joltain takametsän kiihkouskovaisten lapsen avunhuudolta. Ei elämän tarkoitus ole se mitä vanhemmat sulta odottaa, vaan se mitä sä haluat. Urat, lapset ja onnelisuus on kaikki ihan sun tavoitettavissa; ehkä ei siinä heteronormatiivisessa muodossa, mutta kumminkin...
mut eihän nämä sinun epäonnistuneet suhteesi liity mitenkään homoseksuaalisuuteesi, koska kyllähän heteroillakin on epäonnistuneita suhteita (avioerot jne.) vaikka millä mitalla...ja epäonnistumiset suhteissa kuuluu elämään.
jatka siis vain sen oikean etsintää ja koita päästä näiden vanhojen epäonnistumisten yli...
Olet itsesi luomassa, elämänkielteisessä mielikuvitus-pöheikössä, josta toki on ulospääsy, jos itse niin haluat. Itseäsi suggeroimalla luot itsellesi käsityksen homoseksuaalisuudesta muiden ihmisten arvomaailmojen mukaisesti. Luo elämällesi tarkoitus omista lähtökohdistasi ja omasta arvomaailmastasi. Sinun elämäsi on sinun. Itse luot oman elämäsi itsesi näköiseksi. Ota, tai jätä. Itke, tai naura. Elämäsi on sinun, nyt ja aina. Elämä on antanut sinulle elämäsi rakennusainekset ja sinä olet elämäsi rakennusmestari. Suunnittele elämääsi. Toimi. Työskentele. Maailmassa on muitakin ihmisiä. Ainoastaan sinä itse voit vangita itsesi yksinäisyyteen, olipa seksuaalinen suuntautuneisuutesi mikätahansa. Onnea elämään!
Nuo perhejutut ovat kaikki opittua käyttäytymistä. Siksi sinäkin yrität haaveksia niistä, ja pidät vain niitä oikeina lähtökohtana elämälle. Meille on kuitenkin luotu sisälle erilaisia haluja ja himoja, jotka ohjaavat meidät käyttäytymään niiden mukaan. Jos yrität muuttaa itsesi käyttäytymistä muuksi, et tule niistä onnelliseksi.
Itsensä kanssa on vain opittava elämään sellaista elämää, että se tuntuu mahdollisimman hyvältä. Yksi ihminen on niin pieni kokonaisuudessa, ettei silloin pidä ajatella menevänsä ns. hukkaan, olla turha. Ne opit lisäänsymisestä ja maan täyttämisestä ovat hyvin vanhoillisia, ja jopa liiallisuudessa vahingollisiakin.
Ajattele näin: Ei sota yhtä miestä kaipaa, eikä yksi mies sotaa. Joten ei pidä kurjistella suotta, jos mikä tuntuu hyvältä aidosti, niin sitä pitää meidän tekemän. Eikä se ole vielä tuossa iässä pois suljettu se perhe-elämäkään, sillä huominen voi tuoda yllätyksen sinullekkin.
ei se mitään tuota. päätit sitte ryhtyä loppuelämäksi. saaha sitä kun antaa pikkusormen
Lue muiden ihmisten kokemuksia kaapista ulos tulemisesta! Et ole suinkaan ainoa ihminen, joka on käynyt läpi saman kuin sinä. Tässä pari linkkiä, tosin ne ovat englanniksi:
http://www.fallwell.com/fallwell5.html
http://www.avert.org/coming-out-stories.htm
tulin kaapista vaikka oli vaimo ja lapsia,näin lyhyesti totean.homoudessa ei mitään hävettävää.
En ole itsekkään mikään julkihomo, vaan olen samallalailla kaapissa kuten sinäkin. Mutta ei tulisi silti mieleenkään mikään kulissi elämä naisen kans. Joten kehottaisin sinuakin unohtamaan sellaiset perinteiset perheen perustamiset sun muut hömötykset ja hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet. Mutta jos välttämättä haluat joskus lapsia niin adoptio on ainoa vaihtoehto mikäli eduskunta hyväksyy adoptio oikeuden myös samaa sukupuolta oleville. Mutta perhekkään ei ole mikään itseisarvo vaan kyllä ihminen voi olla onnellinen lapsettomanakin, et ole ainoa. Mutta jos aijot hankkia lapsia naisen kans niin tuhoat sekä omasi että muiden elämän, ajattele sitä kun lapsesi kasvaa ja saa tietää että hänen syntymänsä perustuu valheeseen niin tuskin ilahtuu. Tämän kaiken kun sisäistät itsellesi niin en usko että olet enää kauan yksin, vaan löydät rinnallesi jonkun mukavan miehen jonka kans elät onnellista elämää. Ja toivotaan että meidän eduskuntamme hyväksyy vielä jonain päivänä sen adoptio oikeuden myös samaa sukupuolta oleville, jos se on sinulle tärkeää.