Sama käytävä kuin ennenkin,
nyt kiveä kylmää on vain
kuin Ellesmeren maa.
Kun kanssas sitä kävelin,
se oli hiekkaa polttavaa
ja sinä olit omanain.
Tiedän kaiken kadonneen;
- vaan vartalosi näen vieläkin
ja kasvos, tukkas kostuneen.
Se minkä koimme molemmat,
minä niinkuin sinäkin.
Ne muistot vielä kantavat.
nyt kiveä kylmää on vain
kuin Ellesmeren maa.
Kun kanssas sitä kävelin,
se oli hiekkaa polttavaa
ja sinä olit omanain.
Tiedän kaiken kadonneen;
- vaan vartalosi näen vieläkin
ja kasvos, tukkas kostuneen.
Se minkä koimme molemmat,
minä niinkuin sinäkin.
Ne muistot vielä kantavat.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Missä on Ellesmeren maa?
Käytävän tunnistan, mutta se on kadonnut. Ehkä hiekka on sen peittänyt.
Heinäq ja Liona! Ellesmeren maa on mukana lumoavuutensa takia. Vaikka tämä saari on alueeltaan suurempi kuin kaikki Baltian maat, siellä asuu ihmisiä alle pari sataa. Vain jääkarhuja, myskihärkiä, peuroja ja napasusia. Sinne mahtuu paljon, mutta siellä tapahtuu vähän, ainakin ihmisille.
ja haikeaa, luonto ja rakkaus
kohtaa ja eroittaa.
Erikoista ottaa mukaan runoosi Ellesmeren maan.
Alan olla sitä mieltä, että ihmiselle pitäisikin tapahtua näinä päivinä
ulkoisesti mahdollisimman vähän, sisäisesti enemmän. Ja siihen tuollainen paikka, olisi
paras mahdollinen.=) Vittaan tuohon runovastaukseesi!
Runosta jäi haikea mieli. Uskon monen voivan samaistua tekstiisi.
Ainakin minä voin.
Kiittäen M
kauniista vastauksestasi. - Niin, mitä tulee ulkoisten tapahtumien runsauteen, sitä ei nykyihmiseltä puutu. Mutta pystyykö sen kaiken tapahtumisen keskellä itse edes ajattelemaan, mietiskelystä puhumatta?
Luulen, että siihen tarvitaan tilaa ja hiljaisuutta, yksinäisyyttäkin. Edes runo ei synnyt muuten.