Mitä teet iltaisin
kun pakkanen paukkuu nurkissa
ja talvisessa tuulessa
kuukin pysyy taivaalla
kai pikaliimalla?
Mitä puuhaat aamuisin
kun pimeys tarraa tunteihin
ja hämärissä huoneissa
sähkökin on hidasta
ja kahvi lopussa?
Mitä teet päivisin
kun tunnit vaappuu hiljalleen
ja kirkasvalolamppuja
tai metsän pörröpeikkoja
ei töissä sallita?
Mitä näet unissa,
miltä näyttää maailma?
Onko kaikki kunnossa
ja hanskat tallessa?
- terveisiä tutuille :)
kun pakkanen paukkuu nurkissa
ja talvisessa tuulessa
kuukin pysyy taivaalla
kai pikaliimalla?
Mitä puuhaat aamuisin
kun pimeys tarraa tunteihin
ja hämärissä huoneissa
sähkökin on hidasta
ja kahvi lopussa?
Mitä teet päivisin
kun tunnit vaappuu hiljalleen
ja kirkasvalolamppuja
tai metsän pörröpeikkoja
ei töissä sallita?
Mitä näet unissa,
miltä näyttää maailma?
Onko kaikki kunnossa
ja hanskat tallessa?
- terveisiä tutuille :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vedän lämmintä
ylle
ja tartun kirjaan
ja istun sohvan nurkkaan.
Aamulla
ihmettelen mihin
yö
näkyineen katosi.
Päivällä
leikkelen
paloittelen
sekoitan
siivon ja järjestän.
Padat, astiat
puhdistan..
Unet omituiset
yöllä
nään ja
koskaan
en yksin jää.
Tunnen pientä syyllisyyttä, kun en kommentoinut tätä tavallisesta tyylistäsi poikkeavaa runoa. Katsos, kun on oppinut odottamaan joltakulta tietynlaista, toisenlainen ei heti tunnu hyvältä tai oikealta. Mutta uudelleen luettuna, kyllä tämäkin runo on hyvä ja siltä näkyy läpi persoonasi. Ihminen vain vähän kangistuu kaavoihin myös vastaanottamisessa.
Olen itsekin muutaman kerran yrittänyt muuttaa runotyyliäni ja peittää jälkeni, mutta aina ne on joku haistanut, ainakin epäillyt, oikeutetusti, mikä on osoittanut hänen runotajunsa ja minun huonon kykyni muuttaa itseäni. Mutta onnea sinun uudelle runoilmaisullesi, vaikka vanhaakin paljon ihailin!
että olen viime aikoina täysin vastoin totuttuja tapojani kuunnellut kotimaisia iskelmiä. Varmaankin joku tilapäinen kaamosmielenhäiriö, joka paranee kevään tullen :D
En ole kirjoitellut aikoihin mitään, tilalle on tullut kaikenlaista muuta harrastustoimintaa eli runoilutaitokin taitaa olla hukassa.
Kiitokset kommenteistasi. Minäkin tykkään sinun runoistasi :)
Ei runon taito mihinkään katoa, mutta elämän muutokset muuttavat tarvetta kirjoittaa siitä asiasta, mistä ennen kirjoitti. Luulen, että niin on sinun kohdallasi. Jos tälle puolelle sopivia runoja ei synny, muille runoille on vastaavasti tilaa.
Sinun runopersoonasi ja tyylisi on siksi omaperäinen, että olisi suuri menetys jättää käyttämättä niitä kirjoittamiseen, vaikka maailmassa on paljon muutakin. Mutta siitä muustakin voi kirjoittaa. Niin teen itsekin. Jatka, kyllä se palaa, halu kirjoittaa. Ja kiitos viimeisestä!