miksi erositte ja kumman aloitteesta?
Mitkä olivat painavimmat syyt?
Kaunko olitte olleet yhdessä?
Mitkä olivat painavimmat syyt?
Kaunko olitte olleet yhdessä?
miksi erositte?
ElleAvec
29834
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ei ollut mittään yksittäistä syytä, eikä selkeätä aloitteen tekijäänkään. Yhdessä oltiin 8 vuotta.
ex-muija oli yli-lihava mitään tekemätön läski.Me vaan erottiin ja muijahan sen eron vireille laittoi.ONNEKSI.Avioliitossa vähän yli 20v ja täysin hukkaan heitetty elämä,josta vielä riesaksi sikisi 4 kakaraa.
Erosimme, kun ex-muija jäi kiinni pettämisestä. Luonnollisesti minä jätin hänet. Painavimmat syyt olivat jatkuva valehteleminen ja totaalinen luottamuksen menetys. Myös lapset joutuivat kärsimään. Yhdessä olimme 7 vuotta. Toisaalta nyt mietittynä ei haittaa, nimittäin löysin paremman naisen!
Olimme aviossa yli 15 vuotta, koti maksettuna, vakityöt kummallakin, 3 lasta (1 tyttö ja 2 poikaa ), lähdin heti töihin kun sain lapseni 1,5 vuotiaakasi. ex mieheni on rekka-auton kuljettajana toiminimi periaatteella. Hyvin on firma mennyt eteenpäin ja työllistääkin jo yhden palkallisen. Meillä meni minusta hyvin, koskaan ei ollut riitoja isommin, raha riitti ja meillä ei ollut alkoholi ongelmia. Hyvässä suhteessa on hyvä olla, ajattelin silloin kun hyvä ystäväni koki avioeron miehensä juomisen seurauksena.
Kesällä 2010 tuli minun oveni taakse täydellinen yllätys: siellä seisoi nainen jolla oli 5 vuotias tyttö mukana ja halusivat saada tavata miestäni. Pyysin heidät sisälle. Olen rauhallinen nainen perusluonteeltani. Siinä juttelimme ja keskustelimme. Nainen kertoi, että tyttö oli mieheni lapsi. Aluksi luulin, että tämä on jokin pila taikka erehdys. Nainen kuitenkin sanoi, että on saanut elatusmaksuksi joka kuukausi rahaa mieheltäni ja monesti on mieheni tyttöä tavannutkin.
Kun mieheni tuli vihdoin kotiin reissultana kello oli jo yli 23 illalla. Otin kuitenkin asian puheeksi. Mieheni oli hetken hiljaa ja myönsi tytön omakseen. Ei siinä auttanut mikään huuto kohtaus aloittaa, tehty mikä tehty. Muutaman päivän keskusteltuamme asiasta, mieheni oli tehnyt päätöksen, halusi tämän toisen naisen ja tytön sekä aloittaa yhteisen elämän heidän kanssaan.
Viikonlopulla teimme avoierohakemuksen ja sen toimitin käräjätuomarille, yhteinen oli periaatteessa päätös. Kaikki kolme lasta jäivät minulle, vanhin poikamme tosin saattaa ensi kesästä asua isallänsä. Talo jäi minulle, olihan se ollut lastemme kotina alusta saakka. En halua tutustua tähän uuteen perheeseen ollenkaan, kerta näkeminen riitti.
Olen mielessäni ihmetellyt, mitenkä en jotenkin aistinut mitään muutosta miehessäni? Oliko meidän rakkaus suhde kuollut jo aiemmin? Nyt olen yh äiti ja ajattelen eteenpäin tulevaisuutta. ex mieheni kanssa olen saanut sovittua elatusmaksusita, en aio häntä kyniä, olenhan saanut jäädä kotiin kuitenkin lasten kanssa. Lapset saavat tavata isäänsä aina kuten haluavat, tästä en aio tehdä mitään vaikeutta. Pitäisikö minun olla katkera? tuttavat ja sukulaiseni eivät vieläkään näytä käsittävän koko tilannetta, ja olen jo väsynyt siitä kertomaankin.
En aio katsella uutta miestä elämääni: miksi sen tekisin? Oma talo joka maksettu ja aikaa vielä kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä. Ei minulla ole aikaa miehien perässä juosta, jos joku tulee ovelleltani hakemaan niin täytyy harkita, mutta pidän sitä epätodennäköisenä, koska työpäiväni on pitkä ja kaikki loppu aika meneen perheen kanssa olemiseen, siivoamiseen sekä ruoanlaittoon ja leipomiseen, lasten harrastukset mukaan vielä päälle. Onneksi minulla on paljon hyviä työkavereita ja sukulaisia joidenka kanssa voi puhea.
Enpä ihmettele tuon nimimerkin omilla asuva äiti eroa. Jos hän ei nytkään miestä kaipaa, niin ei se läheisyys ja yhteisyys (lue: rakkaus), joka parisuhdetta kannattelee kai silloin parisuhteen aikana ollut kovin vahvaa. Kovin taloudellisen näkökulmin hän tuossa analysoi parisuhdetta
erotettiin ja sitten mies hylkäsi lopulta lapset.
Meidän erilleen meno ei ollut yhteistuumin, vaan kolmas tuli väliin ja rikkoi perheemme. Sitten myöhemmin isä hylkäsi lapsensa, joita ei ole nähnyt moneen vuoteen kun nämä uudet naiset kiristi miehen jättämään ja inhoomaan lapsiamme.
Mutta eniten se sattuu mieheen, ei meihin, vaikka uudet naiset niin kuvitteli että meitä sattuu, mutta mies eniten kärsii.
Mutta pitäkööt hyvänänsä, meillä on ikkaampaa näin.
Miksi se kolmas nainen tuli väliinne??
Eikö ole tullut mieleen että sä et ollut se "oikea" lastes isälle vaan hän halusi pois siitä ympyrästä vaikka se tuntuu susta että teidät erotettiin?
Onko sulla tullut mieleen ettet taas kertonutkaan aivan täyttä totuutta sanasta sanaan?
"hylkäsikö" isä lapsensa vai teitkö sinä sitä taustatyötä ja manipulointia katkeruudessasi jolla sait lapset ja isän erilleen?
Tuo loppukommenttisi kertoo paljon, rakkaudessa (ehkä omaa syyttään?) hylätty äiti joka syyllistää sekä isän että ne "uudet naiset" jotta olisi helpompi saada lapset manipuloitua ja itselleen "oikeutuksen" tuohon törkeään kiusantekoon lasten kautta!
syytä, perheemme oli ihana, mutta vapaa lapseton yksinäinen nainen halusi rikkoa perheen ja itselleen varatunm iehen, jotta tuntsi itsenä paremmaksi kuin muut. Rikkomalla muiden onnen, hänestä tuntuu hyvältä, kun itsellä ei ollut mitään ei meilläkään saanut olla mitään. Pääasia että hän sai lapset itkemään ja perheen rikki ja lapsille todella huonon elämän ilman isää.
Toisten onnellisuus on liian kova pala jollekin, ja he eivät sitä kestä, joten rikomalla toisten onnen, he tuntevat että ovat saavuttaneet jotain suurta.
sä mokasit ja sinut jätettiin! ei siitä voi syyttää jotain kolmatta osapuolta! lopeta toi säälittävä ruikutus sillä sut lempattiin kun se ex ukkos niin halusi ITSE!!
mies menee mukaan moiseen, että lähtee toisen matkaan ja antaa naisen päättää että entisen liiton lapsia ei tähän huushollin tiedä ja miehet vielä saattaa olla niin tyhmiä että suostuvat siihen. Lapsi on aina syytön ja viaton vanhempien tappeluihin. Eihän täyspäinen mies hylkää omia lapsiaan???? Ei todellakaan, eikä anna kenenkään naisen hyppiä silimille.
yhdistelmä alkoholi ja anoppi oli liikaa. 20 v naimississa, joista viimeiset 5 v mies joi ja anoppi hyysäsi poikaansa syyttäen minua, kun minä en siihen paapomiseen suostunut. Lopulta minä otin lapset ja hankin oman asunnon. No, mies joi meidän entisen talon ja on nyt laitoshoidossa lopun elämäänsä. Edunvalvoja pisti anopin järjestykseen. Lapset eivät omasta halustaan mene mummulle kuin käymään. Isästään eivät halua kuulla sanaakaan. Minulla on uusi mies ja elämä järjestyksessä.
melkein sama kuin uuden onnen löytäneellä.20v naimisissa,ja muijan äityli,eli ex-anoppini meillä melkein joka päivä.Ex-muija ei uskaltanut mitään jos ei kysynyt neuvoja äitsykältään vaikka oli jo yli 40v.Lopulta lähdin,koska löysin ihanan naisen ja jätin kaiken,jopa talon ex-muijalle ja kakaroille.Enpä ottanut kuin vähän vaatteitani mukaani.Nyt elämäni on mallillaan,jätin kaiken entisen ja uuden naiseni lapset ovat jo aikuisia ja omillaan.Yksi ihana lapsenlapsi joka on uuden naiseni pojan tyttö.pitää meidät onnellisina.Omat nuoremmat muksuni ovat 11 ja 13v joita en nyt edes tapaile.
...tosi mallillaan onkin se sun elämä kun omat lapsesikin hylkäsit erossa...
Anoppi vitutti sua ja sinä reagoit hylkäämällä omat lapses? Harvinaisen tyhmä mies.
Eikä se uuden naisesi lapsenlapsi sinun ole, leikit vaaria vieraalle lapselle ja omiasi et edes tapaa.
Osaako kaltaisesti jauhomato edes hävetä?
anopin lisäksi ex-muijakin.Miksi olisin lopun elämääni katsellut ja kuunnellut todella lihavaa muijaa joka valitti ja vaikersi olemattomia särkyjään ja vaivojaan.Teeskenteli niitä jotta sai äitinsä tulemaan meille siivoamaan ja huseeraamaan ,minä kun olin useimmiten töissä.Uuden naiseni pojan tyttö todellakin käy kaulaani aina kiinni ja pyytää VAARIA milloin minnekin.Useimmiten hakemaan mehutetraa tai pakastimesta jäätelöä.
Ettei nyt vaan setä olisi täti
erotti meidät ja karisutti vielä lapsetkin miehen elämästä. Nyt mies kräsii ja yrittää selviytyä elämästään ilman meitä.
Olimme yhdessa 10 v ennen lapsia ja kun nuorin oli 2 v, kolmas tuli ja rikkoi perheemme.
Sain mieheni kiinni pettämisestä. Olin pettynyt, mutta samalla helpottunut jo heti siinä tilanteessa: sain syyn lähteä. 13v avioliitossa viimeiset vuodet minut oli nöyryytetty, alistettu, todettu epäpäteväksi - en osannut tehdä mitään. Taloudellisestikin olin toisen armoilla vaikka tulomme olivat lähes yhtäsuuret. Olin todella onneton - pyristelin avioliitossa perhestatuksen ja lasten vuoksi. Olin todella väsynyt. Valitsin heti erotien - en epäröinyt hetkeäkään eropäätöstä.
Olenkin päässyt parempaan: saamme iloita, nauraa - elää kotona ellunkanoina. En kaipaa isoa katumaasturia, en kivitaloamme - olen vieläkin 2 v jälkeen kuin lomalla. Toki avioero on hirveää myllerrystä; epäonnistuinhan kaikkein tärkeimmässä. Nyt keskityn lapsiin, työhöni ja ystäviini. Pyristelen eteenpäin ja kokoan itseni!! Exää en ymmärrä ja arvosta ihmisenä enää lain - ehkä lähinnä säälin
Yhessä ollaan oltu melekeen 3 vuotta, saman katon alla asuttiin 2 vuotta. Nyt lokakuun lopussa meille tuli pieni prinsessa
vireas nainen rikkomaan perheemme. Hän halusi ihanan mieheni ja lasten isän, ja rikkoi perheemme.
Nyt mies on onneton jah aluisi takasin, mutta minä en ota eikä lapset.
Ei ollut uusi nainen ihana eikä paras, vaan me.
Jännä että miehet lähtee välillä lomalle, ... ja sitten luulee palavvansa takasin kuin ei mitään.
Se sattui mieheen enemmän kuin meihin, vaikka pahasuopuus oli meille tarkoitettu.
Väkivallan takia, mitä exä kohdisti sekä minuun että lapseemme.
Lähdin lapsen kanssa heti, kun tajusin kunnolla tilanteen vakavuuden ja sen, ettei exä
muutu miksikään katteettomista lupauksistaan huolimatta, Syytän
jotenkin itseäni vieläkin siitä, etten eronnut jo paljon aikaisemmin, 10 kuukautta
sai lapsi kärsiä väkivaltaisesta ympäristöstä, ja yli puolet siitä häneen kohdistuneesta
kurituksesta, jota en pystynyt silloin täysin estämään.
Oltiin yhdessä reilu puolitoista vuotta. Ja jälkeenpäin ajateltuna ainut hyvä asia
mitä yhdessäolosta koitui, oli lapsi. Ja lapsi kyllä rikastuttaa omaa elämää jok'ikinen
päivä. Nyt vain tämä pari vuotta eron jälkeen mennyt taisteluun, jotta saisi
lapsen pidettyä turvassa siltä väkivallalta. Ja pahasti pelkään että menee vielä
kauan, ennen kuin pystyn tytön pitämään kokonaan turvassa.
viina ja naiset, miehen "outo" kiintyminen omiin vanhempiinsa. Minä erosin.
8 vuotta olimme yhdessä. Lapsia on kaksi, tuolloin 3- ja 4-vuotiaat. Kun minä pääsin töihin, miehen käytös muuttui. Hän kun oli päivät kotona lasten kanssa, piti hänen kulkea kylillä yöt. Kun minä pääsin töistä, lähti mies reissuilleen.
Viikonloput vietin yksin lasten kanssa, isää ei näkynyt kotona. Eräänä yönä mies tuli kotiin sekaisin kuin seinäkello. Huusi ja hajotti paikkoja. Aamulla selitti, että johtui stressistä. Pari viikkoa myöhemmin sama tapahtui, tällä kertaa mies kävi minun kimppuuni, vaikka en muuta tehnyt, kuin nousin sängystä ylös ja menin vessaan. Silloin tuli lyöntejä ja potkuja.
Kun mies lopetti hakkaamisen ja lähti pois, näin lohduttoman lapsen nyyhkimässä huoneensa ovella. 4-vuotias näki koko tapahtuman. Soitin poliisille, ettei mieheni tulisi enää takaisin sinä yönä.
Seuraavana aamuna koko juttu selvisi: Mieheni oli alkanut käyttämään jotain pillereitä. Kasasin miehen tavarat ja vein ne hänen siskonsa luo. Noin kuukauden ajan mies yritti päästä takasin, mutten päästänyt.
Hänen ongelmansa ovat nyt onneksi ohitse, ja olemme sovinnossa. Mies näkee lapsiaan melko useasti, eikä tarvitse tapella sosun kautta.
Erosimme monesta syystä. Molemmat pettivät jossakin vaiheessa suhdetta. Tämä johtui tyytymättömyydestä. Kaipasimme eri asioita. Mies halusi rahaa ja keskittyä uraan, aikuisten menoihin jne... Minä olin hänelle itsestäänselvä kodinhengetär. Minä halusin turvaa, rauhallisuutta, hellyttä ja aikaa. Sitä aikaa en koskaan saanut. Minulle jäi hoidettavaksi KAIKKI käytännön asiat, että mies saisi olla töissä. Toimii varmaan silloin, jos se raha olisi kiinnostanut molempia, mutta kun minua ei kiinnostanut... Väsyin joustamaan, kun en saanut itselleni mitään. Toisaalta en osannut vaatiakaan, vaan tyydyin hiljaa. Vähemmälläkin rahalla olisin ollut onnellinen. Ei ollut yhdessä aikaa rahaa edes käyttää. Minä ajauduin toisen miehen syliin, mies ihaili itsevarmuutta muissa naisissa ja meni sille tielleen. Minä kun olin epävarma ja seksikin oli jotenkin vaikeaa meidän välillä.
Molemmat hoidimme tilanteen todella huonosti, mutta kun sille tielle mentiin, ei ollut enää luottamusta. Kun siihen päälle lisätään miehen erittäin uhmakas kännikäytös ja pari väkivaltaistakin hetkeä, mulla usko loppui.
Eropäätös tehtiin yhdessä. Ei ollut enää uskoa, että asiat olis joskus oikeasti hyvin. Lasten asioista saatiin sovittua hyvin, ja saadaa yhä. Ei ole pahemmin tarvinnut tapella sen jälkeen kun päätettiin erota.
Meillä molemmilla on jo uusi liitto ja perhe. Itse en taatusti koskaan enää petä, enkä myöskään salli miehen pitää minua itsestäänselvänä. Exänikin tuntuu nykyisen kumppaninsa kanssa lomailevan ja nauttivan elämästä, joten ehkä hänkin on jotain oppinut. Näin on molemmilla parempi.
Yhdessä elimme 6 vuotta.
Meillä men i(12v oltiin yhdessä) suhde sisko ja veli suhteeksi. Ei tapeltu muttei nukuttu samassa sängyssä enää. Mies löysi sitten uuden ja se oli hyvä se koska päästiin eroon toisistamme kivutta. Lapsella on hyvät välit isäänsä, mutta näkevät vain kesäisin, välimatkan takia. Minä muutin takaisin kotiseudulleni turvaverkostojen vuoksi opiskelun ja työn vuoksi. Exällä menossa 3:mas nainen. Minä en ole seurustellut ollenkaan eronjälkeen ei kiinnosta, ihanaa olla lapsen kanssa kahden.
Me oltiin yhdessä parikymmentä vuotta ja koko yhdesssäolo meni sellaiseksi valtapeliksi, ettei sen kierteen katkaisemiseen auttaneet enää omat keinot. Ja kun kerran skabat oli käynnissä ei auttanut sovittelijankaan käytön ehdottaminen, kun kerran toisen ideoihin ei olut soveliasta suostua.
Exä ratkaisi osaltaan sotatilan hankkimalla pikavauhtia uuden eämän ja "perheen". Lapsille ikävä tilanne, mutta toisaalta siten heidän elämänsä pysyi muuten entisellään asuinpaikan ja muun ympäristön suhteen. Mutta vaikka tämä ulospäin näyttää vaimon jättämiseltä toisen naisen takia, niin turha tässä on syyllistä hakea ainakaan siitä kolmannesta osapuolesta. Ja on se toinen nainen sen verran erilainen tapaus kuin minä että jos sellaisen ihmisen kanssa haluaa olla niin ei minun kanssani voisi onnelllinen ollakaan. Mutta jos me ei sovittu yhteen niin aika sitkeästi siinä parikymmentä vuotta yritettiin :)
Olimme 3,5 vuotta yhdessä. Lapseni isä joi ankarasti, tuhlasi kaikki meidän rahat, kohteli minua huonosti ja välinpitämättömästi, tappeli joka ikisen vastaantulijan kanssa, olin hänelle itsestään selvyys, lapsesta ei välittänyt yhtään, tiesi että minä hoidan sen, sitten kun oli hankalaa, yritti itsemurhaa, petti minua ja mitähän kaikkea muuta vielä. Loppuaikana ei käynyt kotona kun syömässä joten minä päätin että nyt se on loppu. Pakkasin kaikki hänen tavaransa ja nakkasin kirjaimellisesti pihalle. Minulle selvisi myöhemmin että hänellä oli suhde 16-vuotiaan tytön kanssa kun me olimme vielä yhdessä. Sain lastenvalvojalta yksinhuoltajuuden ja hyvä niin, lapsen isästä ei ole puoleen vuoteen kuulunut yhtään mitään. Syy tähän ettei ole kuulunut mitään, tämä 16-vuotias tyttö uhkaili meidän lasta fyysisellä väkivallalla joten tein selväksi ettei lapsi mene sinne enää ja lapsen isä teki valintansa, valitsi parisuhteen lapsen sijasta (oli jo eroamassa tästä 16-vuotiaasta tytöstä mutta palasikin hänen kanssaan suhteeseen), surullista mutta minkäs sille mahtaa...
Minun aloitteesta erosimme(olen nainen) ja syitä oli monia. Painavin syy oli jatkuva pettäminen ja välinpitämättömyys lasta kohtaan sekä henkinen väkivalta minua kohtaan. Yhdessä oltiin 6 vuotta. Mies alkoi käyttämään hormoneja ja päässä alkoi naksua..
Vieras ihminen tuli tahallaan väliin, kun hänellä ei ollut miestä, ja halusi perheenisän. Perheenrikkojaksi sanotaan heitä.
Mies valitsi ennemmin lapsettoman naisen kuino ma vaimon ja omat lapset, eipä tarvi enää olla vstuussa muista kuin itsestään.
Sinne män hyvä isä, joka ei ole lapsiaan enää nähnyt eikä enää kaipaakaan. Ei mekään.