Olen nyt reilun vuoden kuunnellut lapseni tarinoita, enkä oikein enää tiedä, miten niihin pitäisi suhtautua. Lapseni on alle 3-vuotias, puheet aiheesta alkoivat hänen ollessa noin 1v 8kk eli hän osasi juuri ja juuri puhua. Mitenkään lennokasta mielikuvitusta ei sen ikäiseltä voi odottaa.
Vuosi sitten hän alkoi kertoi minulle "laivoista, jotka lentävät" ja kuulemma laskeutuvat yöllä kotimme lähellä olevalle kentälle. Asumme lentokoneiden reitillä, joten hän on vauvasta asti nähnyt paljon lentokoneita ja osasi niistä jo puhua tuon ikäisenä. Kysyin useaan kertaa, mutta hän vakuutti, että kyseessä olivat "laivat".
Sitten hän alkoi itkien herätä öisin kertomaan, ettei halua lähteä "valkoisten kummitusten mukaan". Hän on aina puhunut kummituksista ja niitä on kuulemma valkoisia pieniä ja sinisiä isoja. Tarkemmin hän ei ole osannut niitä kuvata.
Hän alkoi kysyä ja puhua kummituksista ja yritin positiiviseen sävyyn kertoa, mitä ne ovat. Nopeasti mukaan keskusteluun tulivat "kiukkuiset kummitukset". Hän saattoi illalla nukkumaan mentäessä varmistaa minulta, tuleeko meille kotiin kummituksia. Vastasin, ettei meille kotiin tule ketään.
Nyt hän on alkanut laittaa vastaan ja kertoo, että niitä tulee. Aiemmin hän ei ole osannut pelätä tätä aihetta vaan on puhunut siitä iloisesti. Nyt alkaa selvästi olla jonkinlaista pelkoa ilmassa, hän mm. valvoi yhden kokonaisen yön, koska pelkäsi, että kummitukset tulevat, kun hän nukahtaa. Kysely aiheesta on vaikeaa, koska hän ei osaa siitä puhua ja pelkään johdattalevani kysymyksillä. Sen verran hän kuitenkin on kertonut, että nämä kummitukset satuttavat häntä.
Pari kolme yötä sitten hän heräsi aamulla kertomaan, että kummitukset olivat vieneet hänet autoon tai koneeseen (en muista tarkasti, miten hän sen sanoi). Tämä kone "ei ollut pomppulinna" ja hänen täytyi sen sisällä painaa "isoa nappia, jolloin ilman lähtivät pois" (luulen, että hän mielsi pomppulinnan poislähtevään ilmaan). Sitten hän "painoi nappia uudestaan ja ilmat tulivat takaisin", sen jälkeen hän tuli kotiin. Tämän kertomuksen jälkeen hän on puhunut lentävistä kummituksista, jotka lentävät taivaalla (ei osaa kuvailla niitä) ja mustista kummituksista, joita tulee meidän kotiin.
En varmasti muuten olisi huolissani, mutta tätä keskustelua on tosiaan jatkunut pitkään ja lapsi on alkanut pelätä. Lapsi ei ole koskaan kuullut ufoista tai muusta vastaavasta, hän on myös liian pieni keksimään sellaisia itse. Hän käy päiväkodissa, mutta on ollut siellä ns. vauvojen ryhmässä, jossa sanavarasto jää pariin sanaan eli ei ole sielläkään mitään kuullut. Vakavasti suhtaudun aiheeseen myös siksi, että minäkin olen nähnyt vuosia näitä "kummituksia". Lapseni on sanonut, etteivät kummitukset osaa puhua, ja eivät ne puhukaan, ne tavallaan viestivät jotenkin telepaattisesti ja ovat ne minulle jotain sanoneet. Yksi minulle ilmestyneistä "kummituksista" oli musta kummitus, viimeksi sain tällaisen vierailun noin kuukausi sitten. Ufonkin olen kerran nähnyt. Myös miehelläni on jonkinlaisia yliluonnollisia kokemuksia ja hänen uniinsa oli tullut sama olento kuin minunkin. Paitsi että minulla se ei tullut varsinaisesti uneen vaan olin hereillä.
Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Laitoin tämän aloituksen tälle palstalle, koska nämä "kummitukset" eivät ole kuolleita, ne ovat jotain muuta. Haluaisin suojella lastani tällaisilta kokemuksilta, mutta en voi tehdä mitään. Näin päiväsaikaan tämä aihe vähän naurattaa ja hävettää, mutta kun yöllä lapsi herää taas kirkumaan, on nauru aika kaukana.
Vuosi sitten hän alkoi kertoi minulle "laivoista, jotka lentävät" ja kuulemma laskeutuvat yöllä kotimme lähellä olevalle kentälle. Asumme lentokoneiden reitillä, joten hän on vauvasta asti nähnyt paljon lentokoneita ja osasi niistä jo puhua tuon ikäisenä. Kysyin useaan kertaa, mutta hän vakuutti, että kyseessä olivat "laivat".
Sitten hän alkoi itkien herätä öisin kertomaan, ettei halua lähteä "valkoisten kummitusten mukaan". Hän on aina puhunut kummituksista ja niitä on kuulemma valkoisia pieniä ja sinisiä isoja. Tarkemmin hän ei ole osannut niitä kuvata.
Hän alkoi kysyä ja puhua kummituksista ja yritin positiiviseen sävyyn kertoa, mitä ne ovat. Nopeasti mukaan keskusteluun tulivat "kiukkuiset kummitukset". Hän saattoi illalla nukkumaan mentäessä varmistaa minulta, tuleeko meille kotiin kummituksia. Vastasin, ettei meille kotiin tule ketään.
Nyt hän on alkanut laittaa vastaan ja kertoo, että niitä tulee. Aiemmin hän ei ole osannut pelätä tätä aihetta vaan on puhunut siitä iloisesti. Nyt alkaa selvästi olla jonkinlaista pelkoa ilmassa, hän mm. valvoi yhden kokonaisen yön, koska pelkäsi, että kummitukset tulevat, kun hän nukahtaa. Kysely aiheesta on vaikeaa, koska hän ei osaa siitä puhua ja pelkään johdattalevani kysymyksillä. Sen verran hän kuitenkin on kertonut, että nämä kummitukset satuttavat häntä.
Pari kolme yötä sitten hän heräsi aamulla kertomaan, että kummitukset olivat vieneet hänet autoon tai koneeseen (en muista tarkasti, miten hän sen sanoi). Tämä kone "ei ollut pomppulinna" ja hänen täytyi sen sisällä painaa "isoa nappia, jolloin ilman lähtivät pois" (luulen, että hän mielsi pomppulinnan poislähtevään ilmaan). Sitten hän "painoi nappia uudestaan ja ilmat tulivat takaisin", sen jälkeen hän tuli kotiin. Tämän kertomuksen jälkeen hän on puhunut lentävistä kummituksista, jotka lentävät taivaalla (ei osaa kuvailla niitä) ja mustista kummituksista, joita tulee meidän kotiin.
En varmasti muuten olisi huolissani, mutta tätä keskustelua on tosiaan jatkunut pitkään ja lapsi on alkanut pelätä. Lapsi ei ole koskaan kuullut ufoista tai muusta vastaavasta, hän on myös liian pieni keksimään sellaisia itse. Hän käy päiväkodissa, mutta on ollut siellä ns. vauvojen ryhmässä, jossa sanavarasto jää pariin sanaan eli ei ole sielläkään mitään kuullut. Vakavasti suhtaudun aiheeseen myös siksi, että minäkin olen nähnyt vuosia näitä "kummituksia". Lapseni on sanonut, etteivät kummitukset osaa puhua, ja eivät ne puhukaan, ne tavallaan viestivät jotenkin telepaattisesti ja ovat ne minulle jotain sanoneet. Yksi minulle ilmestyneistä "kummituksista" oli musta kummitus, viimeksi sain tällaisen vierailun noin kuukausi sitten. Ufonkin olen kerran nähnyt. Myös miehelläni on jonkinlaisia yliluonnollisia kokemuksia ja hänen uniinsa oli tullut sama olento kuin minunkin. Paitsi että minulla se ei tullut varsinaisesti uneen vaan olin hereillä.
Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Laitoin tämän aloituksen tälle palstalle, koska nämä "kummitukset" eivät ole kuolleita, ne ovat jotain muuta. Haluaisin suojella lastani tällaisilta kokemuksilta, mutta en voi tehdä mitään. Näin päiväsaikaan tämä aihe vähän naurattaa ja hävettää, mutta kun yöllä lapsi herää taas kirkumaan, on nauru aika kaukana.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Itselläni on omien lasteni kanssa ollut jokseenkin samanlaisia kokemuksia. Esim. Yöllä koin olevani jossain aluksessa (UFO) näin siellä lapseni, jotka siihen aikaan olivat 2 ja 3 vuotiaita, he olivat eri paikassa kuin minä ja heitä meinattiin viedä johonkin ja minä pistin hanttiin enkä suostunut. Aamulla en puhunut asiasta mitään mutta aamiaisella nää pienet lapset alkoivat puhumaan minulle, että muistatko äiti kun oltiin yöllä siinä aluksessa ja sä toit meidät sieltä pois. Molemmat kuvailivat alusta ja tapahtumia siellä samoin kuin muistin omassa unessani olleen. Olin todella järkyttynyt kuulemastani, en ollut heille puhunut mitään UFO:sta, he eivät olleet tarhassa, eivät olleet nähneet UFO-ohjelmia, eikä perheessämme puhuttu tuohon viittaavaakaan. En ole tälle asialle löytänyt mitään selitystä mutta alusten vierailu loppui siihen. Sitä ennen oli lapsilla ollut pelkotiloja nukkumista kohtaan ja pyysivät laittaan saappaat sängyn viereen, että pääsee unessa juokseen karkuun.
Ota ensimmäiseksi lapsi viereesi nukkumaan. Jos mitään erikoista tapahtumaa et havaitse, vie lapsi lääkäriin.
Ufosieppaukset ovat todellisia ja niitä on enemmän kuin niistä puhutaan. Lääkärit eikä lääkkeet voi asialle mitään. Vain tieto asiasta voi auttaa suhteuttamaan tapahtumat jotenkin järkeenkäyvästi. Abduktioita kokeva lapsi pitää ottaa tosissaan eikä panna hänen kokemuksiaan mielikuvituksen syyksi tai muuten vähätellä niitä. Tärkeää on, että hän voi aina saada tukea omalta perheeltään ja että häneen uskotaan! Paniikkiin ei ole aihetta, mutta kehottaisin kääntymään SUT:n abduktioasiantuntijoiden puoleen keskustellaksesi asiasta henkilökohtaisesti ja saadaksesi tukea suhtautumisessasi asiaan ja auttaaksesi lastasi.
Ufoabduktioista hyvin pieni osa tulee ylipäätään ilmi. Tapauksia tapahtuu Suomessakin vuosittain paljon, paljon enemmän mitä niitä ilmoitetaan, koska moni ei yksinkertaisesti uskalla tai halua kertoa kokemuksestaan tai tulkitsee sieppauksen väärin joksikin muuksi ilmiöksi. Lääkäri ei tosiaan mahda mitään tapahtuneelle sieppaukselle, vain henkisiä jälkivaurioita voidaan rajoitetusti hoitaa lääketieteen keinoin. Ja tapaukset eivät tosiaan ole mielikuvituksen tuotetta, eikä lapsen kokemuksia pidä missään nimessä vähätellä. Perheen tuki ja turva ovat lapselle tärkein asia.
Jatkuville sieppauksille ette mahda mitään, mutta voitte vaikuttaa sieppauskokemuksen jättämiin jälkiin puhumalla lapsen kanssa asiasta ja käsittelemällä sitä järkevästi. Alkuun teidän on pakko tunnustaa, että kyseessä on aito ufosieppaus josta lapsi yrittää kertoa.
Sieppaaja on kiinnostunut lapsesta lääketieteellisessä mielessä, joten eivät ole lasta viemässä. Olisivat tehneet sen jo, jos haluaisivat viedä pysyvästi.
Taivasta kannattaa tarkkailla yöaikaan. Jos talonne lähelle laskeutuu vieras alus, siitä voi saada kuvankin hyvällä onnella. Samalla selviää onko kyseessä vieras avaruusalus vai ihmisen itse rakentama ilma-alus. Kummassakin tapauksessa kyydissä voi olla sekä ihmisiä että vieraita olentoja.
Aivan samanlaista toimintaa ufohörhöilyssä kuin "manaukset" kristiuskossa, jossa psykoosisia ihmisiä "hoidetaan" ja "lääkitään" taikauskolla.
Lapsi vain viereen yöksi, niin eiköhän hän rauhoitu, tai jos sairas ei tietty rauhoitu, mutta ainakin sieppaus teoriat saadaan todistetuksi huuhaaksi.
Äidille. Edellä oleva kommentti "1ufotutkijoista" osoittaa sen kuinka vähän nämä "abduktioasiantuntijat" tietävät tilanteesta ja erityisesti lapsen psyykestä ja kuinka huolimattomasti he näitä asioita käsittelevät.
"Abduktioita kokeva lapsi pitää ottaa tosissaan eikä panna hänen kokemuksiaan mielikuvituksen syyksi tai muuten vähätellä niitä."
Pieneltä osaltaan totta, mutta...
1. Jos lapsen kokemukset ovatkin kuvitelmia ja johtuvat esimerkiksi jonkin televisio-ohjelman tai muun vaikutuksesta, uskomalla hänen tarinansa ehdottomasti tosiksi, sinä vahvistat sitä (sekä pelkoa) vaikka kyse olisi täysin uskomuksesta.
Kerron esimerkin. Minä pelkäsin ydinsotaa koko lapsuuteni ajan äärimmäisen paljon. Niin paljon että öisin kömmin vanhempien väliin kun kuvittelin jo pommien hävittävän Suomen maata. Ja minä vielä muistan mistä tämä pelko sai alkunsa. Näin ainoastaan ohimennen lyhyen, vain puolen minuutin pätkän jostakin ohjelmasta jossa kerrottiin pääkaupungista johon oli osunut ydinpommi, tuttu sienipilvi näkyi ja sen jälkeen raunioita ja kuolleita ja tyhjyyttä. Tämä lyhyt pätkä, yhdessä parin muun ydinsotapelkomaininnan kanssa sai aiheutettua pienessä päässä kovan kuvitelman. Ja minä en kyseistä pätkää varsinaisesti katsonut, sillä satuin sen huomaamaan sivusilmällä kun olimme sukulaisten luota lähdössä.
Toisin siis kuin yleensä kuvitellaan lapsista kun he kiroilevat tai muuten näkevät mörköjä, kukaan ei "opettanut" minulle sitä, ei tarhassa eikä missään muuallakaan. Minä vain imuroin sen itseeni, kuten muutkin lapset ja lapset ovat äärimmäisen hyviä imuroimaan itseensä kaikkea uutta.
Enkä minä osannut sitä selittää vanhemmilleni, koska ymmärräthän että minä en tiennyt oliko se kuvitelmaa koska tietenkin kaikki mikä televisiosta tuli, oli totta. Ja olihan koko nuoruuteni ajan mainostettu kuinka ydinsota tuhoaa koko maailman. Päivisin kaikki oli hyvin, koska leikin muiden lasten kanssa, mutta iltaisin kuvitelmat alkoivat jyllätä.
Jos vanhempani olisivat alkaneet uskomaan minun höpinöitäni koska olisivat yrittäneet "ymmärtää" niinkuin nuo SUTin tutkijat, minä olisin tällä hetkellä psykiatrisella osastolla parantelemassa traumojani. Tietenkin he kuuntelivat huoliani, mutta ei minulla ollut samanlaisia sanoja kuin aikuisilla että he olisivat voineet kertoa minulle politiikasta, maiden välisistä suhteista, ydinpelotteesta, rauhasta ja muusta sellaisesta jotka käsittää vasta paljon myöhemmin.
En sano sitä etteikö lapsesi kokemus voisi olla totta ja hänet oikeasti kaapataan, mutta asiantuntematon SUTin "tutkija" voi tehdä enemmän hallaa kuin hyötyä, ja näin siksi, että jos sinä kutsut taloosi SUTin tutkijan, on kutsu jo lapselle merkki siitä että lapsesi kokemukset ovat ehdottomasti aitoja, eivätkä ainoastaan aitoja, vaan "vääriä" ja "haitallisia", jolloin se ei suinkaan tuo helpotusta lapselle, vaan luo entistä enemmän huolta ja pelkoja.
Tässä puhutaan lapsen leimaamisesta tai lokeroimisesta joksikin ja tätä on vasta viimeaikoina alettu ottamaan huomioon lasten psykiatrisessa hoidossakin.
2. Tietenkin lapsen _pelot_ täytyy ottaa tosissaan, koska lapsi ei pelkää turhaan ja pelot, johtuivat ne sitten ihan mistä tahansa, ovat aina raskaita. Mutta tässä täytyy erottaa pelot syistä joita ei ole vielä todettu. Eli pelkoja on, mutta syitä ei tiedetä.
Mutta, tämä herra "tutkija" tässä tekee virheen nimenomaan siinä että hän väittää jo tässä vaiheessa että lapsi on täysin satavarmasti abduktoitu, vaivautumatta edes miettimään muita mahdollisuuksia siihen mistä pelot voisivat johtua. Kyseinen herra ei ole tutkijaa nähnytkään ja tieteellisen tutkimuksen perusteista, puhumattakaan psyyken tuntemuksesta hänellä ei ole mitään käsitystä.
Sitten tutkijalle vielä kysymys: "SUT:n abduktioasiantuntijoiden..." Nimeä yksikin abduktioasiantuntija ja perustele miksi hän on abduktioasiantuntija.
Alempana on teksti mihin on kerätty eräs merkki mistä lähtien pelko näihin olentoihin alkoi tosissaan.
(Äiti kertoi kummituksista ja aivan varmasti siihen tyylin mikä saa selkäkarvat nousemaan ylös. Lapsi oli aikaisemmin iloinen näistä olennoista kuten tekstikin kertoo, mutta sitten kun lapsi kysyi äidiltä mitä kummitukset on niin lapsikin alkoi pelkäämään näitä olentoja heti sen jälkeen)
Katso tuota osaa selvästi ja huomaat että "pelko alkoi siitä kun äiti yritti kertoa omien tietojensa pohjilta mitä kummitukset ovat". (Tieto monen osalta kummituksiin liittyen perustuu manaaja elokuviin ja muihin filmeihin missä kehoja nakellaan sinnetänne eikä kummituksilla ole järki päässä)
Se suhtautu aikaisemmin positiivisesti näihin olentoihin mutta nyt se vierastaa. Lapsi mitä luultavammin miettii nyt maailmaa siltä näkökulmalta että ne jotka ei ole ihmisiä ovat demoneja. Mitä luultavammin demoniasiat on otettu puheeksi kummitusten yhteydessä joka tulee uskonnollispropagandan puolelta.
samaa mieltä
Mitä luultavammin.
Pienet harmaat on niitä valkoisia.
Siniset on harmaita myös mutta jotain toista rotua, tiedetään yleensä "Arcturuslaisina". (Osa sanoo siniharmahtavina)
Nämä laivat on aluksia, eli avaarusaluksia. Eikä nämä olennot ole kummituksia vaan jotain olentoja jotka ovat vielä kehoissa ja liikkuvat avaruusaluksillansa.
Syy miksi käyvät, niin ovat kiinnostuneet lapsesi tietoisuudesta. Asiat ovat vieläkin niin että ne tulevat yhtäkkiä ja vievät lapsesi ja palauttavat sen myöhemmin kun tutkimukset on tehty. Ne pääsee viemään lapsesi vaikka laittaisit sen lukkojen taakse yöksi, niillä on teleportterit ja osalla on tekniikkaa joka mahdollistaa seinän läpi kävelemisen.
Jos niillä kyseisillä olennoilla on vähän suuremmat silmät ja ne ovat ovaalin muotoiset ja mustat. Silloin kyseessä on ne perusharmaat. Olen tavannut vain valkoiset mutta sinisiä en ole, kai nekin tulee tavattua jossain vaiheessa. (Luulen vain että kun lapsesi on kertonut että satuttavat, niin lapsesi mitä luultavammin on otettu "hybridiohjelmaan", jossa lastasi geenimuunnellaan. En tiedä mitä seurauksia siitä tulee mutta lapsesi mitä luultavammin kehittyy nopeampaa ja tajuaa monen asian nopeampaa ja mitä luultavammin lapsi on ollut alusta alkaen hybridi, eli sikiö tilasta tähän asti hybridi, joka on osaksi normaaliaspermaa mutta sitä on geenimuunneltu ja näin hybridi luotiin. Lapsen dna on teidän dnata, mutta sitä on manipuloitu alusta alkaen. Tarkkailevat ehkä tällä hetkellä lapsesi tilaa ja lapsesi myös oppii paljon vaikka ette puhuisikaan hänelle koska ne puhuvat kuitenkin, puhuen kaikenlaista lapselle sivumennen ja sitten saatatte ihmetellä että kuka hänelle tuon kertoi)
"Kysely aiheesta on vaikeaa, koska hän ei osaa siitä puhua ja pelkään johdattalevani kysymyksillä."
Joskus on vaikea puhua jos ei osaa sanoja. Suosittelisin että antaisit sille paperia ja kynän ja sitten käsket sen piirtää paperille sen mistä kysyt. Mitään taideteoksia ei kannata odotella, ellei myös sille sitäkin ole opetettu jo hyvin tällä hetkellä. (En tiedä vierailijoista mitä hänelle on opetettu) Jos lapsi ei ole koskaan piirtänyt, käske sen piirtää tikku-ukkoja eri asentoihin ja 100 erilaista tikku-ukkoa niin lapsesi oppii piirtämään nopeasti erittäin laadukkaita kuvia mitä hän näkee.
Sen jälkeen kun tikku-ukkoja on piirrelty niin menkää muotoihin ja opeta lapsellesi perusmuotoja esimerkiksi, neliö, kolmio, viisikulmio, tähti, ympyrä ja 3d-laatikko, joka opettaakin loppujutut, eli lapsesi osaa myöhemmin piirtää kolmiulotteisen piirroksen. 3d-laatikko on vaikea piirtää niin se piirtää 100 kertaa niin kolmiulotteisuus tulee mieleen hyvin. Myös lapsesi osaa seuraavilla kerroilla kun vierailijoita tapaa niin tallentaa kaikki näkemänsä asiat myös paremmin mieleen.
"Haluaisin suojella lastani tällaisilta kokemuksilta, mutta en voi tehdä mitään. "
Ei tällä hetkellä tämmöiselle voi mitään nykyisten asioiden takia. Jos haluat varmistusta mitä ne sinun lapsestasi loppujenlopuksi haluaa, sinun on valitettavasti yritettävä saada näihin "lapsesi kanssa vieraileviin" olentoihin yhteyttä, kasvokkain. Se vaatii pelonrajalle menemistä valitettavasti mutta muuta vaihtoehtoa tähän väliin ei ole. Saat kyllä yhteyden niihin kun tiedät että ne ovat paljon yhteyksissä lapseesi.
"Hän käy päiväkodissa, mutta on ollut siellä ns. vauvojen ryhmässä, jossa sanavarasto jää pariin sanaan eli ei ole sielläkään mitään kuullut."
Suosittelisin että hankitte tuon lapsenne pois päiväkodista ja annatte sen elää yksin siellä kotonanne. Ne saattavat käydä hänen luonansa, mutta eivät tee mitään erikoisempaa tai vie sitä teiltä lopullisesti, koska olisi ne voineet tehdä jo sen alusta alkaen. (Hän kyllä pärjää ja häntä kyllä tukee nämä olennot jos ongelmia tulee. Jutelkaa asiasta kuitenkin lapsenne kanssa että haluaako se jäädä yksin kotiin vai haluaako se jatkaa entiseen malliin)
Mutta eräs on epäselvää, leikkaan pari quotea nähdäksesi mitä minä näen.
"Hän alkoi kysyä ja puhua kummituksista ja yritin positiiviseen sävyyn kertoa, mitä ne ovat."
"Nopeasti mukaan keskusteluun tulivat "kiukkuiset kummitukset"."
"Nyt hän on alkanut laittaa vastaan ja kertoo, että niitä tulee. Aiemmin hän ei ole osannut pelätä tätä aihetta vaan on puhunut siitä iloisesti. Nyt alkaa selvästi olla jonkinlaista pelkoa ilmassa, hän mm. valvoi yhden kokonaisen yön, koska pelkäsi, että kummitukset tulevat, kun hän nukahtaa."
Mietityttää vain että miten olet selittänyt kummitukset hänelle. Olethan tietoinen että ne ovat vain kehon menettäneitä sieluja. Jokainen on sielu kehossaan ja kun kehon menettää, jää sen jälkeen sieluna kävelemään kun ei pysty enään kehon kanssa kävelemään kun keho on rikki. Eli toisinsanoen, kun kehon menettää, niin jää kummitusmuotona sitten elämään elämää.
Minä näin lapsena toistuvasti unta mustasta täysin paskasta iljettävästä, tais haistakki, ja valkoisesta puhtaasta (nimen omaan puhtaasta) Valosta joka muuntui koko ajan ja siinä kulki tätä puhdasta energiaa pomuttaen, ja tämä iljettävä otus oli piilossa yhden pomun takana kun tämmänen enempi liikkuva poimu tuli sen kohdalle, ja silloin tämä ilkimys hyökkäsi.
Siitä syntyi taistelu useana yönä, ja minä heräsin (olin alle 4 vuotias).
Yhden kerran opin hallitsemaan untani ja annoin sen tapahtua, etten pelännyt, ja niin minä voitin tämän painajaiseni.
Toivon että tarinani opetus olisi se että Valo voittaa aina ja meillä on jokaisella mahdollista lisätä omaa valoamme. Sitä voi pyytää toiselta puolen. Kyllä ne kuulevat ja auttavat lisäämällä Valon määrää, jos vain pyydät. Valoa kun pyytää tai lähettää, niin sitä ei pidä fokusoida, vaan kyllä Valo tietää mitä tehdä.
Valo voittaa aina pimeyden, ja kaikki henkiset olennot joita me emme näe eivät ole Ykseydessä eli Rakkaudessa, vaan toimivat itsekkäästi.
Valo suojelee kantajaansa ja pimeys ei pääse sisälle, vaikka olisi aivan vieressä.
Rakastakaa ja pyytäkää, niin teitä autetaan.
"Valo voittaa aina pimeyden, ja kaikki henkiset olennot joita me emme näe eivät ole Ykseydessä eli Rakkaudessa, vaan toimivat itsekkäästi. "
Tämä lause paljastaa itsestäsi paljon. Et ole sanasi vertainen vaan määrittelet "ketä ei ole pakko rakastaa". Näyttää siltä että pimeys voitti ja valosi jota niin paljon kutsuit hävisi ottelun.
Se on jännä että puhut rakkaudesta, mutta luot silti kaksi eri laatikkoa kahdella eri nimellä. Hyvikset ja pahikset näin lyhyesti.
Et ole sanasi vertainen vaan määrittelet "ketä ei ole pakko rakastaa". Näyttää siltä että pimeys voitti ja valosi jota niin paljon kutsuit hävisi ottelun.
Se on jännä että puhut rakkaudesta, mutta luot silti kaksi eri laatikkoa kahdella eri nimellä. Hyvikset ja pahikset näin lyhyesti.
= pelkästään sinun kuvitelma.
On vain yksi Rakkaus jota kaikki on. Pimeys on Valon työkalu.
Saagapolku, sinulla on vielä valovuosia matkaa että tajuat kuinka pahasti olet oman egosi vanki.
Toivon että saavutat sen vielä, mutta epäilen.
Kerroppa mikä on ego.
Sinunhan se pitäs tietää, kun pystyt heittämään ton mitä heitit. Eikös se näin mene?
Tuo kuulostaa minun mielestäni ufo-sieppaukselta. Kentälle laskeutuvat laivat ovat vieraan lajin avaruualuksia ja nämä kummitukset itse asiassa avaruusolentoja, täysin lihallisia ja älyllisiä olentoja kuten ihmisetkin, tulevat vain toiselta planeetalta ja ovat teknologisesti ihmistä huomattavasti kehittyneempiä. Nämä valkoiset lienevät harmaita, olentoja jotka kuvataa pieniksi ja suurisilmäisiksi humanoideiksi. Mustat kummitukset ovat ihmisiä, jotka toimivat näiden olentojen kanssa yhteistyössä. Todennäköisesti sotilashenkilöitä.
Laiva on moniselitteinen sana. Se voi merkitä suurikokoista mustaa kolmion mallista alusta tai lautasmaista avaruusalusta, mutta joka tapauksessa kentälle mahtuvaa tai sen yläpuolelle jäävää isohkoa alustyyppiä. Alus on kooltaan jotakin Boeing 747 ja kilometriluokan kolossin väliltä ja aluksia voi olla eri kokoisiakin. Aluksessa voi olla maahanlaskettava hissimäinen osio tai sitten alukselta tullaan alas teleportaation avulla. Tietysti aluksessa voi olla laskutelineet ja yksinkertaisesi kulkuramppi.
Näin itse meillä sisätiloissa muutama vuosi sitten hämmästyksekseni katon rajassa leijuneen kynää muodoltaan ja kooltaan muistuttaneen ufon, jossa oli viisi kappaletta oransseja valoja ja keulassa punainen valo. Tämä tunkeilija oli riittävän pieni, että se olisi voinut lentää sisään tuuletuskanavaa pitkin ja poistua samaa tietä. Jonkilainen luotain luulisin.
Perheenne on joutunut avaruusolentojen mielenkiinnon kohteeksi syystä tai toisesta. Lapsenne voi olla ollut alunperinkin ihmisen ja vieraan rodun hybridi, jota olennot seuraavat lääketieteellisessä mielessä. Ja olennot eivät tosiaan puhu vaan kommunikoivat telepaation kautta. Puhuvat vain jos se on ehdottoman tarpeellista.
Olette tekemisissä vieraan älyn kanssa maailmankaikkeuden toisesta kolkasta. Tuskin ovat vaarallisia, uteliaita kylläkin.
Minulla on korkea-arvoisena kontaktihenkilönä suhteita ja käskyvaltaa tuonne ja jatkuva telepaattinen yhteys.
Tarpeen vaatiessa saan ihmisiä pois heidän koe-ohjelmistaan.
Edellyttää teidän paikantamista esim. sähköpostilla [email protected]
Se että onko tämä nyt sitten hyvä vai pahaohjelma, sitä en voi tietää tässä esitetyn perusteella.
Itselläni on ollut jo yli kymmenenvuotta tuo kontakti ja se kyllä tuli aikuisiällä.
Ja omani on ollut minulle loppujenlopuksi hyvä ohjelma, tosin sitä meile molemmille osapuolille.
Saatatte myös menettää jotain jos teidät "jätetään rauhaan"
Sen ymmärrän että jokainen haluaisi lapselleen mahdollisimman normaalin kasvuympäristön.
Olen käytettävissä asiassa jos tunnette tarvitsevanne. Kanavoin yksityisesti mitä siellä sitten tiedetään tästä.
Matti
Olen kysellyt sähköpostin kautta sinulta että voivatko hologrammi kontaktia tehdä sen vuoksi että saisin varmistettua että olet ihan oikea henkilö, keneksi sinä itseäsi sanot. Ei ole tullut hologrammikontatkeja etkä ole vastannutkaan sähköpostiin onko se edes mahdollista, en tiedä oletko edes saanut viestejä perille.
Olen se sama hullu tiedustelija joka hyppäsi kymmenestä kerroksesta eilen alas suorille jaloille. (Oi perhana, menin sitten paljastamaan tämän julkisesti. FAIL)
Jotain....
Harmaat, valkoiset, siniset ovat toisplaneettalaisten matka-asuja, myös mustat ovaalit "silmät" - suojalasit - suojaavat heitä taajuuden muutoksissa. Suojapuvun sisällä on ihmismäisiä fyysisiä olentoja.
Yölliset matkat ovat yleisiä, mutta niiden muistaminen ei ole yleistä ainakaan vanhemmalla iällä. Ehkä lapset ovat erilaisia.
Mikä osa pojasta käy toisplaneettalaisten aluksella? Se on hänen sielunsa, joka on fyysisen kehon asukas. Keho nukkuu vuoteessa ja sielu on aluksella.
Toistelen tuttuja asioita: fyysinen keho ja sielu ovat kaksi eri asiaa. Äiti ja isä "tekevät" fyysisen kehon, joka on 100-prosenttisesti Maan kemiaa. Sielu (tunnekehojen, älykehojen ja muistikehon paketti) on antimateriaa - toisessa aikakehyksessä - ja se tulee muualta fyysisen kehon asukkaaksi. Noin 95% ihmiskunnasta on tullut tänne alkujaan muilta planeetoilta sielutilassa. Maan omaa sielutuotantoa on loput 5%.
Se kone, jossa on nappi, on taajuuden muunnin. Poika (fyysinen keho + sielu) on kolmannen ulottuvuuden taajuudessa ja toisplaneettalaiset neljännessä, viidennessä... ulottuvuudessa. Aluksen sisällä on toisplaneettalaisten oma taajuus ja poika (sielu) muunnetaan samaan taajuuteen. Tuossa tilassa pojan sielu on tasavertainen keskustelija aluksen miehistön kanssa. Mahdolliset ongelmat tulevat, kun sielu tulee takaisin taajuusmuuntimen kautta rajoittuneeseen fyysiseen ihmiskehoon.
Miksi toisplaneettalaiset hakevat pojan ja miksi he eivät pyyhi muistia pois?
Mikä on pojan alkuperä? Onko aluksella hänen heimoveljiänsä, joiden kanssa oli sopimus tapaamisista ja mahdollisista tutkimuksista?
Onko pojassa jotain vikaa? - No, ei varmasti ole mitään vikaa pojassa!
Mitä minä tekisin tuossa tilanteessa?
Koska minulla on parinkymmenen vuoden kokemus toisplaneettalaisista, niin minä kutsuisin sen aluksen miehistöä, joka hakee pojan yöllisille vierailuille. Kertoisin ongelmista, joita on ilmennyt, ja vaatisin muutosta. Tämä kaikki ääneen puhuttuna kotona sopivana hetkenä.
Sivistyneitä olentoja siellä aluksilla on, mutta eivät hekään kaikkea osaa ajatella. Siksi rohkeasti yhteyttä heihin. He kuulevat kyllä ja ovat yhteistyöhaluisia.
tulee jos jonkinmoista neuvoa. Mukana trolleja.
Ota yhteyttä SUT:n, sieltä saat asialisempaa vastausta. Keskustelut ovat luottamuksellisia.
Tuo tapaus vaikuttaa kumminkin melko mielenkinntoiselta ja maailman mittakaavassa
aika yleinen.
"Ota yhteyttä SUT:n, sieltä saat asialisempaa vastausta. Keskustelut ovat luottamuksellisia."
Niinkö? Sieltä ei kyllä saa mitään asiallista vastausta, kaikki ovat kuuilmiöitä, jouluilmiöitä, vesiilmiöitä, kaasuilmiöitä, kuusiilmiöitä, vesisadeilmiöitä, kusisadeilmiöitä, tasasadeilmiöitä, veneilmiöitä, traktoriilmiöitä, sekavailmiöitä, uniilmiöitä, naapuriilmiöitä, napailmiöitä, ihoilmiöitä, silmäilmiöitä, sekunttiilmiöitä, nextoyouilmiöitä, ilmiöitä ja ilmiöitä......
Ei kannata sutiin ottaa myöskään yhteyttä juuri sen takia kun niiden toiminta on ollut epäilyttävää ja enimmäkseen bisneksen kannalla. Jos haluat suojella lastasi, pysy kaukana sutista. Tuo järjestö on vajonnut kokoajan alemmas ja alemmas ja nyt se on melko alhaalla.
Valitettavasti minun on pakko olla tässä asiassa samaa mieltä.
Tutkijoiksi joukkoa ei voi enää tituleerata. Ellet ole heidän mielipiteensä puolella, olet ulkona. Ja tämä koskee myös tutkittavia. Jos he pääsevät haastattelemaan lastasi, he löytävät sieltä vaikka millaisia kontakteja koska he istuttavat valheelliset uskomuksensa sekä sinuun että lapseesi.
Älä missään tapauksessa tällaisessa tapauksessa, joka on äärimmäisen herkkä, anna pyskologiaa taitamattomien ja kokemattomien päästä kopeloimaan! Pahimmassa tapauksessa he aiheuttavat vielä pahemmat traumat.
olisin aikalailla samaa mieltä.
Sanotaan mitä tahansa, Suomessa ei ole abduktioihin erikoistuneita mielenterveys/terveyspuolen ammattilaisia tai hypnologeja. Rapakon tuolla puolen esim. Amerikassakin muutamia, jotka ovat aiheesta itse julkaisseet tekstejä ja tutkimusta.
Suomalaisen -ja miksei muunkin valtavirtaan kuuluvan ufotutkimuksen keskeinen piirre on loputon toisten tutkijoiden mietteiden siteeraus, joka ei enää vie itse asiaa eteenpäin. Omasta mielestäni on tarve jo ns"kolmannen aallon" keskustelulle, jossa kokijat itse puntaroivat kokemuksiansa ilman tulkitsevia välikäsiä.
Koko ufo-ilmiöön liittyvä diskurssi on erittäin laaja ja sen kehitys pitääkin nähdä historiallisessa kontekstissa. Tästä oiva kirja Jacobsin toimittama Ufos and abductions.
Muistuttaisin vielä äitiä siitä, että mikäli "oireet" lapsella jatkuvat, kannattaa käydä neurologilla. EEG on yksinkertainen tapa poissulkea epilepsia tms aivojen sähköinen häiriö.
toivottavasti et loukkaannu, kun aloitan: mikäli et ole trolli- sillä valitettavasti näillä eväillä tehtyjä viestejä palstalla on huomattavissa määrin, kuten olet huomannut, toivoakseni- haluan sanolle sinulle, että
en odota tai halua, että otat omat puheeni tosissasi ennen omaa asianmukaista pohdintaasi.
Ufo-abduktiot ovat todellisia ilmiöitä ja niiden tuomiin vaikutuksiin on suhtauduttava asianmukaisella kriittisyydellä sekä myös painoarvolla.
Et valitettavasti voi vaikuttaa sieppaustapahtumiin. Ne tapahtuvat, usein kulkevat suvuittain ja ovat huomattavasti yleisempiä tapahtumia kuin luullaan tai informoidaan.
Sen sijaan voit pienen lapsesi kanssa jutella niistä tunteista, mitä kummitukset tai laivat herättävät ja myötäelää lapsen tunne-elämää ja kokemusta hänen vierellään turvallisena aikuisena. Ota lapsi yöksi viereesi. Vaikka et voi poistaa abduktiota, voit taata hänelle turvallisuuden tunnetta nukahtamishetkellä ja antaa kokemuksen, jolloin lapsi tietää, että olet kuullut hänen emotionaalisen sanomansa pelosta.
Tutustu moderniin abduktio-kirjallisuuteen. Jacobs, Hopkins, Mack, Turner mainitakseni ja pidä mielessä abduktio-tutkimusta koskeva kahtiajako, jossa realistisesti -ja positiivisesti suuntautunut koulukunta vääntää kättä tapahtuman todellisesta luonteesta ja päämääristä.
Tarkoitukseni ei ole peloitella Sinua. Olet jo lapsinesi joutunut mukaan tapahtumaan, jonka todellisen luonteen asiantuntija pitkällä aikavälillä olet vain sinä itse.
Ensisijaisesti kehoittaisin sinua etsimään vertaistukea ja jakamaan kokemuksia muiden kohtalontovereiden kanssa. Ufo-tutkimuskentässä, myös suomalaisessa, voi olla vaarana se, että kokemuksesi tulkitaan siitä näkökannasta,mitä kulloinenkin tutkija edustaa.
Suomalaista pitkäjänteistä abduktio-tukimusta ei ole tehty suomalaisten ufo-tutkijoiden toimesta,joten abduktioasiantuntijuudesta voidaan olla montaa mieltä. Etsi ensin tietoa itse. Harkitse, arvioi ja puntaroi.
Tarjoa lapsellesi tukea ja ole itsellesi hämmennyksesi suhteen pitkämielinen.
Koska kirjoitat äitinä, vastaan sinulle sellaisena. Abduktiokokemukseni aloivat jo 35 vuotta sitten. Myös tarhaikäinen lapseni kokee samaa. Et siis ole yksin! Voimia perheellenne!
"pojan äiti" 25.11.2010 13:19 +3
"kokenut minäkin" 25.11.2010 13:57 +3
99,999 % todennäköisyydellä viesteissä sama kirjoittaja, mistä voi päätellä koko jutun olevan satua.
Olisikin aika pelottavaa, jos juttu olisi totta. Pitäisivät edes lapset höpinoidensä ulkopuolella. Jos SUT tai vastaava porukka alkaa puoskaroida lapsia, on lastensuojeluviranomaisilla töitä.
emme voi valitettavasti tietää... Kuitenkin olen sitä mieltä, että koska abduktio on joillekin todellinen asia, ei sisällöltään ajankohtaisia aloituksia kannata ensi kädessä dissata. On huolestuttavaa, että em. kokemuksille ei ole asiallista keskustelukanavaa Suomen maaperällä ja että kansainvälistä tietoa joutuu todella etsimään, koska tälläistä abduktiotutkimukseen liittyvää vapaata ja kontrolloimatonta keskustelua ei suosita.
Ufo-tutkimus voi olla hyvin popularistisvaikutteista ja pitää kytköksiä new-age aatemaailman toimijoihin(jotka tienaavat leipäänsä tällä saralla), mikä vaikuttaa abduktiokeskustelun sisältöön latistavasti. Myöskään kukaan ei käännä kansainvälistä ufo-kirjallisuutta, joka on valitettavasti painettu muilla kuin rakkaalla äidinkielellämme. Näin ollen suuri joukko asiasta kiinnostuneita ihmisiä joutuu tekemään ilmiöön tuttavuutta vanhentuneen tai muuten epämäräisen informaation kautta. Abduktoiduista tai muista puhumattakaan.
MUTTA trolli tai ei, jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa tulevaan ufo-ja abduktiotutkimukseen sekä mielipideilmastoon yksinkertaisesti käymällä kohteliasta ja asiallista keskustelua muiden ihmisten kanssa.
Toimikoon tämä foorumi nyt sitten ainakin joskus sellaisena paremman puutteessa.
Mikäli joku haluaa puhtaasti vertaistuen merkissä keskustella abduktiokokemuksistaan, voi minulle laittaa viestiä.
Yhtä kaikki ensiarvoisen tärkeää näinkin vaietun ilmiön kohdalla on tervejärkinen maltti ja oman arjen eläminen ihmisenä.
Tutustu orgonisaatioon ja hanki kotiisi orgoniitteja, niiden on todettu suojaavan näiltä ns. regressiivisiltä entiteeteiltä.
Tässä voit tutustua.
http://orgonisaatio.proboards.com/index.cgi
Älä pelkää, älä lietso pelkoa, mitä enemmän pelkoa on, niin sen enemmän se on heille vallan antamista, jos pelkoa ei ole, he eivät voi operoida.
Todellakin, tutustu tuohon orgonisaatioon, siitä on vain hyvää ja sillä voi suojata itsensä ja kotinsa näiltä tunkeutujilta.
Peace.
Orgoonienergian pioneeri Wilhelm Raich kehitti aikoinaan Orgoonienergia Boxin.
Törmäsin Pakistanissa 1981 yhteen Jenkkiin jolla oli useita salaiseksi luokiteltuja poliiseja perässä Amerikan maalta, ja hän näytti minulle omat Vietnamin sodan dokumenttinsa joista oli Henry Kissingerin allekirjoituksella yli viivattu n. 80%. Kyseinen henkilö halusi loikata Neuvostoliittoon Tanskan suurlähetystön kautta ja nämä poliisi organisaatiot jotka olivat hänen perässään tiedostivat tämän.
Hän sairastui Tanskassa todella omituisesti ja meni tietty lääkäriin. Tämä lääkäri sanoi että sulla on jotakin outoa veressäsi ja hän ei tiedä mitä se on eikä voi tehdä mitään. Kyseinen kaverini oli halvaantumassa hiljalleen.
Sitten sattumoisin tapasi henkilöitä jotka olivat rakentaneet Orgoonienergia boxin, joka oli rautaa seinät katto ja lattia umpiossa. Kaverini istuskeli muutaman kerran sen sisällä ja sanoi että se paranti hänet 90%:sti. Oikea käsi jäi vain oudoksi.
Nämä hänen varjonsa saivat jossakin ujutettua häneen jotakin mikä ei varmasti ollut mitenkään kenenkään tiedossa mitä se oli, mutta jotakin joka muuttaa kaiken hiljalleen veressä.
Wilhelm Raich oli huomannut tämän orgoonienergian kun hän idätti kasveja rautalaatikoissa ja ihmetteli mitä on se sininen valo joka tulee esille aina kun hän avasi kannen.
Wilhelm rakensi myös näitä putkia kuin tossa linkissä on ja teki sadetta Saharassa.
EI ollut kummoisenpia kummitus tarinoita
Koittakaapa ymmärtää hyvät ihmiset että lapset joita ei ole tämä yhteiskunta vielä aivopessyt, ovat vahvasti yhteydessä tuonpuoleiseen ja edellisiin elämiin muissa maailmoissa.
Juu eikä sossutädit mahda sille mitään :)
onneks on lotto!
niinpä tai hyvä trolli.
Pikki' vesku hei.... pikkukakkonen meni jo