Tyttöystävän perhe ei halua mua heidän joulunviettoon.Heillä on iso perhe, mulla ei ole.Olisi ihanaa jos he hyväksyis mut mukaan, mut niin ei käy.Näillä näkymin vietän joulun yksin.
Olen pettynyt tyttöystävääni, koska hän ei laita hanttiin ollenkaan perheelleen.Jos kerran pääsisin mukaan, niin uskoisin että tyttiksen perhe hyväksyis mut ja meidät sen jälkeen.Niillä on ihme ennakkoluuloja homoseksuaaleja kohtaan ja kai ne kieltää tyttärensä lesbouden kokonaan."Poissa silmistä, poissa mielestä".
Olisi kiva kuulla millaisia joulunvietto suunnitelmia ja perinteitä teillä on tyttöystävänne kanssa?
Olen pettynyt tyttöystävääni, koska hän ei laita hanttiin ollenkaan perheelleen.Jos kerran pääsisin mukaan, niin uskoisin että tyttiksen perhe hyväksyis mut ja meidät sen jälkeen.Niillä on ihme ennakkoluuloja homoseksuaaleja kohtaan ja kai ne kieltää tyttärensä lesbouden kokonaan."Poissa silmistä, poissa mielestä".
Olisi kiva kuulla millaisia joulunvietto suunnitelmia ja perinteitä teillä on tyttöystävänne kanssa?
Vastaukset 82
Vanhimmat
Olemme valitettavasti erossa jouluna, molemmat oman perheen luona, toisaalta kummankaan perhe ei tiedä tästä suhteestakaan. Onneksi pääsee kuitenkin viettämään uutta vuotta yhdesää :P
Ollaan vaan tyttöystävän kanssa vanhempien silmissä hyviä opiskelutovereita.Voisin viettää tyttöystävän perheen kanssa joulua, koska mut on ystävällisesti kutsuttu siksi, että ovat tietoisia etten aio pitkän matkan vuoksi matkustaa kotiin omien vanhempien luokse.Epäilemme kuitenkin ettemme muista esittää pelkkiä opiskelukavereita, kun jouluaatto on muutenkin tunnelmallinen...
Siksi sitten aatto erikseen, mutta tyttöystävä tulee takaisin mahdollisimman pian.Kestän kyllä
Vietämme joulua yhdessä, molempien vanhemmat tulevat meille. Tähän on tietty vaadittu aika monen vuoden yhdessäolo, mutta onneksi koko porukka tulee hyvin toimeen.
Koittakaa kestää, tällaiset ongelmat usein korjaantuvat ajan myötä.
sä nyt syytät tyttöystäväsi perhettä että he eivät halua sua viettämään joulua sinne, kauheaa sinällään mutta mikä ihmeen selitys sun tyttäystävällä on siitä ettei hän halua viettää joulua sinun kanssa kahden?
Jos hän oikeasti rakastaisi sinua hän viettäisi joulun sun kanssa, eikä juoksisi kotiin ja jättäisi sua yksin.
Enemmän siis olisin huolissani hänen "rakkaudestaan" sinuun kuin mistään perheen hyväksynnästä. Miten hänen perheensä hyväksyisi sinut kun hän ei pidä sinua missään arvossa. Ehkä hekin miettisivät uudelleen jos hän sanoisi että tulee kyllä jouluksi jos sinäkin saat kutsun. Yksinkertainen asia, jota hän ei jostain syystä halua tehdä. Kysy miksi ei.
Me vietetään joulua tyttöystävän kanssa yhdessä. Meilläkin oli ennen tilanne sama kuin monella muullakin, että erikseen oltiin joulu, kun ei vanhemmat tahtoneet ymmärtää, että seurustelemme. Viime vuonna teimme kuitenkin päätöksen, että joulu kuuluu viettää itselleen tärkeimpien ihmisten kanssa, joten aiomme vastakin viettää sen yhdessä. Jotain muutoksia se tuo totuttuun joulun viettämiseen, mutta parasta siinä on se, että yhdessä ollaan. Minne meidät vain joulunviettoon kutsutaankin, niin yhdessä mennään. Ja sukulaiset ja muut ystävät ovat vain joutuneet hyväksymään sen asian ja hyvin ovat asian ottaneetkin. Joten rohkeasti sanomaan vain, miten asia on. On epäoikeudenmukaista, että parisuhteen toinen osapuoli viettää joulua yksin ja toinen notkuvien herkkupöytien ääressä ihmisten ympäröimänä ja ihan vain siksi, etteivät muut hyväksy. Se on niiden ongelma :)
Erossa ollaan tyttiksen kanssa joulu. Me kummatkin menemme omien vanhempiemme luokse joulua viettämään, minä 600km ja tyttis lähes 800km päähän. Uusivuosi sitten vietetään yhdessä.
kun ei olla valmiita parisuhteeseen vaan ollaan mielummin vielä napanuorassa kiinni, saahan sitä, mutta ei se kivaa ole eikä se kuulosta edes siltä. Sitten kun aikuistutte ymmärrätte että kun ollaan yhdessä niin ei leikitä sinkkuja. Mutta aivan, toki jokainen saa tehdä mitä haluaa ja leikkiä että se tuntuu hyvälle. Minä veikkaan ettei se tunnu hyvälle eikä se jatku kauaa. Seuraavaan suhteeseen kumpkikin vie hivenen järkeä taas enemmän, niin se menee.
Hyvää Uutta Vuotta teille
No joo, ehkä tuon voi noinkin tulkita. Ikää on tosiaan "vain" se 21 molemmilla ja opiskelijasoluissa asumme molemmat eikä siellä sitä joulua voi oikein kunnolla viettää. Yhdessähän voi olla melkein kokoajan, mutta vanhempia ja sisaruksia tulee nähtyä vain muutaman kerran vuodessa ja itse ainakin tässä iässä vietän joulun mieluummin perheeni parissa kuin opiskelijasolussa jouluaattona kännäämässä. Joulu voi olla hyvin yksinäistä aikaa opiskelijalle, vaikka olisinkin parisuhteessa, suurin osa tutuista lähtee kotipaikkakunnalleen, kaupat ovat kiinni ja puolisoa lukuun ottamatta sinulla ei ehkä ole ketään muuta jolle puhua tai jonka kanssa keksiä tekemistä, näin se ainakin on paikkakunnalle kaukaa alle 2 vuotta sitten muuttaneen tilanne, toki jos sitä asuu edelleen siellä missä on kasvanutkin, niin toki niitä kavereita on myös jouluisin enemmän paikalla jne.
Ehkä sitä parin vuoden päästä jää tänne opiskelupaikkakunnalle viettämään sitä joulua tyttiksen kanssa kun on yhteinen asunto ja enemmän kavereita, mutta nykyisellään se muutama erikseen vietetty joulupäivä ei ole kovinkaan paha asia.
tyttöystävältä?
Mä en ikinä jättäis rakastamaani ihmistä jouluna yksin!
Miten sitä voi viettää joulua itse siellä läheisten ympäröimänä, tietäen samalla että rakas on yksin ja allapäin???
En voi käsittää!
Ymmärrät sitten kun olet nähnyt tarpeeksi elämää. ; )
Ikävän kuulloista, ettet viihdy kaksin tyttöystäväsi kanssa ja "olet yksinäinen parisuhteessa"!
Et kuullosta tyytyväiseltä.
Tuleeko sitä tunne-elämältään kylmäksi, kun on nähnyt tarpeeksi elämää?Vai mitä tarkoitat?
sanoo että jouluna pitää kännätä? Miksette käy jouluna jomman kumman kotona ja sitten seurvaana jouluna toisen? Miksi ihmeessä alatte jo nyt jakamaan asioita ikään kuin toi ei kuulu tähän ja minä en tuonne.
Jos te pari vuotta juoksette joulujanne erikseen niin voit olla sata varma että se on yksi syy miksi ette enää parin vuoden päästä tarvikkaan viettää mitään yhteistä.
Jos sä haluat nähdä perhettäsi niin miksi ihmeessä sun tyttis ei ole sun mukana tutustumassa sulle rakkaisiin ihmisiin, ja ensi vuonna toisinpäin. Ette te nyt enää mitää teinejä ole jotka ei osaa ymmärtää mikä on parisuhde ja mikä on kun leikitään sinkkua. Vai?
Et siis ymmärtänyt. Kun näkee tarpeeksi elämää, niin osaa ajatella ja suhtautua elämän mukanaan tuomiin ristiriitaisuuksiin ja vaikeisinkiin tilanteisiin laaja-alaisemmin. Ts. osaa katsoa ja ajatella asioita muustakin näkökulmasta kuin omastaan. Kun elämässä on niin kovin paljon muutakin kuin se oma napa.
En minä ole tyttistäni yksin jättämässä, hänhän menee myös viettämään sitä joulua kotiseudulleen. Ei hän siellä yksin ole, hänellä on siellä 7 henkinen perhe odottamassa.
Olipas osalla masentavia vastauksia. Angsti pöpelikköön.
Kyllä sä tiedät, että tyttikses sua rakastaa. Se nyt on vaan niin, että jotkut perhetraditiot on silleen sisällytetty, että jotenkin luulee, että niin kuuluu tehdä. Ei sillä mitata rakkautta ja sen kestävyyttä, kuitenkaan.
Ja nyt ei edes ole montaa päivää se jouluhässäkkä. Ja sulle on varattuna vuodessa monta päivää tyttikses
rakastavassa huomassa.
En ottas asiaa riidanaiheeksi ja en olisi kovasti masentunut, kun se on tarttuvaa.
Sätissä ite olen joskus viettänyt joulua. Siellä paljon kohtalotovereita.
Paistat joulutorttuja ja luet hyviä kirjoja, haet DVDtä kirjastosta, kirjotat runoja tai kudot tyttikselles jotain..piirrät...mitä nyt ikinä nautitkin tehdä.
Ja ajattelet mukavia ajatuksia :D.
Joskus ajattelin, että ois kiva esittää joulupukkia, se on melko rahakasta hommaa.Vaan tykötarpeet puuttuu. Ja vaikka en niin kovin uskonnollinen olekkaan, niin jostain kumman syystä joulukirkoissa on tullut käytyä. Ja ne kynttilämeret on hienoja pimenevässä yössä.
Rauhallista mieltä!
No onkohan tuo nyt niin kauhean kamalaa olla pari päivää ilman sitä toista puoliskoa? Nykyisin ihmiset eivät osaa olla yksin itsensä ja omien ajatustensa kanssa. Voihan se olla jopa pelottavaa kuunnella omia tuntojaan = O
yksin ajatustensa kanssa olemista kun lähtee viettämään perhejoulua ja jättää tyttiksen himaan?
On toki jos tyttis todella on itsekseen. Mitä sillä on väliä milloin niiden omien ajatustensa kanssa on. Ihmiset aivan turhaan lietsoo joulusta hysteriaa. Ja vielä kun tänä vuonna joulu on ihan tavallinen viikonloppu, niin miksi repiä hirveetä stressiä asiasta. Jos niin ahdistaa, niin voihan sitä viettää "jouluviikonloppuja" vaikka joka viikko.
Eiks täällä kukaan ymmärrä mitä toinen kirjoittaa?
Mihin narikkaan teidän aivot on jäänyt vai onks tyttikset ottaneet haltuunsa ne?
Mutta siihen ei liity mitään erityisyyttä, yhdessähän me olemme aina.
Me olemme molemmat haistatelleet omille suvuillemme ja heidän käsityksilleen vuosia sitten ja olo on toisaalta vapaa, mutta koska olen rehellinen, niin olo on myös aina, että on veitsi kurkulla. Mutta toisaalta, jos päästäisi suvun iholle, niin silloin olisi veitsi kurkulla kanssa.
Mikä perhejoulu se sellanen on jos osa perheestä ei hyväksytä mukaan. Jos mun tyttöystävää ei huolita meidän suvun "perhejuhlaan" kun veljieni tai siskojeni tyttö ja poikaystävät hyväksytään, niin semmoiseen ahdasmielisten juhlaan jätä mieluusti menemättä. Joulu pitäisi olla rakkauden juhlaa. Sama koskee kaikkia juhlia. En mä halua olla koko elämääni se jota muut ajattelevat vanhaksi piiaksi, ja sukulaiset yrittävät järjestää miestä mulle EI. Jos mulla on rakas joka kuulu mun perheeseeni niin haluan sen myös niissä perhejuhlissa näyttää!! Välinpitämättömyys on pahinta homofobiaa. Vanhemmat sanoo että on ihan sama vaikka mulla olisi tyttöystävä ja kohta avovaimo, mutta kuitenkaa häntä ei haluta mukaan perheen juhliin, vaikka siskon satunnaiset poikaystävät saa tulla. Sellaiseen perheeseen minä en halua kuulua.
Aloittajalle:
Minusta joulu on rauhallinen perhejuhla, eikä välttämättä ole hyvä työntyä väkisin mukaan, jos osa joulunviettäjistä on avoimesti sitä vastaan. En usko, että itsekään tuntisit oloasi mukavaksi negatiivisten jännitteiden keskellä; rohkea ajatus toki. Voitte varmasti viettää oman pienen joulunne etu- tai jälkikäteen tyttöystäväsi kanssa. Olette vielä nuoria, joten on ihan luonnollista, että tyttöystäväsi kokee luonnolliseksi mennä jouluksi vanhempiensa luo. Tämä on tietenkin vain minun kantani asiaan.
Itse olen tilanteessa, jossa en ole enää tervetullut lapsuudenkotiini joulunviettoon, koska kerroin lesboudestani. Tyttöystäväni menee vanhempiensa luokse, mikä on mielestäni hänen iässään vielä aivan asianmukaista, ja vietän itse ensimmäisen yksinäisen joulun. Surulliseltahan yksinäisyys tuntuu, mutten osaa kuvitellakaan, että hypähtäisin keskelle aivan vieraan perheen joulua, etenkään kun tyttöystäväni vanhemmat eivät ainakaan vielä tiedä seurustelustamme, se kun on tuoreehko tapaus. Asia kyllä tuli taannoin puheeksi, mutta olimme samaa mieltä siitä, että se olisi ollut ennenaikaista.
Mutta joo, on meitä muitakin yksinäisiä joulunviettäjiä. Jos et tahdo viettää koko joulua yksin, voithan tarjoutua vaikka vapaaehtoistöihin osaksi ajasta. Siitäkin voi saada hyvän joulumielen.
Anteeksi, huomasin vasta nyt, ettet puhunut missään iästänne. Sain jostakin kuvan, että olisitte olleet vasta parikymppisiä, mutta saattaa siis olla toisinkin.
sä oikeasti sitä mieltä että suhun ei yhtään kirpaise kun sun tyttis lähtee kotiin viettämään perhejoulua ja jättää sut yksin? Pikkaisen vaan olet surullinen? Miksi sun tyttöystävääsi ei haittaa se että olet surullinen ja yksin joulun?
Onko siihen joku aika mikä pitää välittää toisesta että tuollaiset asiat alkavat oikeasti merkata jotain?
Hulluutta seurustella ja puhua ihanasta onnesta kun eka tosipaikka tulee niin tyttis juoksee kotiin niin kuin on tehnyt n.20 elinvuottaan kun ei ymmärrä että hänen elämänsä prioriteetit olisi syytä laittaa uusiksi JOS kerta puhutaan nyt rakkaasta eli sinusta. Mutta hei, ehkä se sitten tulee vasta vuosien päästä kun sun tyttis ei leiki enää heteroa ja äidin pikkutyyttöä joka tulee kun vihelletään.
Sitten kun olette seukanneet sen ajan että hän katsoo että olet sen arvoinen että hän voi alkaa elää ehkä muullakin tavoin kuin tähän asti, niin tai sitten niin ei käy ikinä. En pitäisi itseäni jännityksessä kauhean kauaa.
Siinä vaiheessa kun sinä alat selittelemään sitä hyväksi ja ok asiaksi mitä sun tyttis jättää sut vaille ja yksin niin mihin toi tie vie? Kun se seuraavan kerran valitsee jotain taas sun yli niin taasko sulla on järkevälle kuulostavat selitykset asialle ja jatkat vain? Anteeksi nyt mutta lukee sussa Tervetuloa. Vai oletko niitä ovimattoja jotka laitetaan komeroon kun äiti tulee kun äiti ei ehkä tykkää, ai niin, sehän me jo tiedetäänkin.
Minä sanon että valitse paremmin, ota ihminen joka ei alussa jo valitse muita sinun yli, teidänhän pitäisi olla suhteen alussa onnenkukkuloilla, ja hän menee jouluksi kotiin kun äiti pyytää ja ei sua voi kun sitä ja tätä. Selityksillä sä teet asioista vaikeita, se mitä sä näät ja koet määrittelee sen ihmisen tunteet sua kohtaan. Jos sulle riittää että se soittaa sulle salaa illalla ja laittaa txt että on ikävä niin ok, ehkä se on sitten sun juttu.
Ehkäpä se sitten tosiaan "on mun juttu" (sanojasi lainatakseni), kun asia tuntuu täysin luonnolliselta. Olen ensimmäisessä parisuhteessani, joten mulla ei ole mitään tarvetta kiiruhtaa asioissa. Pidät selvästikin minua naurettavana; se sinulle suotakoon, jos tunnet itsesi siten paremmaksi.
"Minä sanon että valitse paremmin"
Minä sanon, että elämäsi on sitä helpompaa ja mukavampaa, mitä vähemmän keskityt tuomitsemaan toisten valintoja.
Mut huonolla fiiliksellä ollessa, löydän asiaa!
Mä kun en mene minnekkään mihin mun tyttis ei ole tervetullut.Olen ilmoittanut jättäväni kaikki tilaisuudet sun muut, hautajaisista häihin väliin.Jos en saa saapua tulevan elämänkumppanini kanssa paikalle!
Jos jotain tarvitsen läheisiltä, ni hyväksyntää omana itsenäni, jos en sitä saa ni en tarvii niitä ihmisiä!!1
Teetkö kaikista asioista elämässäsi noin vaikean? = O
kaikki ne tekee jotka selittelee itselleen ja muille miten sattuu mutta se on ok koska sattuu vaan vähän aikaa. Siksi mä sanonkin että jos joku tekee sun olon surkeeksi niin ei sitä voi selittää hyväksi. Naiset varsinkin puhuu enemmän itselleen ja paijaa itseään kun se rakaskultamussukka tekee jotain joka kirpasee. Minä en ole sille tielle mennyt ja soisin että naiset arvostaisivat itseään vähän enemmän kuin selitttämällä esim samassa lauseessa melkein että olo on surkea mutta ymmärrän että tyttis haluaa viettää perhejoulun. Mikä ap sitten on, joku vaan, joku jonka kanssa hengataan, joku joka auttaa tappamaan aikaa, joku joka otetaan huomioon kun itse on lesbo-moodissa mutta kotonahan mamman helmoissa ei niin ollakkaan joten tämä kultamussukka dumpataan himaan ja tekstaillaan että kinkku oli hyvää ja ensi vuonna ihan varmasti tulet kanssa. Niin varmaan.
Naiset huijaa itseään liikaa, ei sitä kannata aloittaa nuorella iällä jo, ap sanoo että on ihan sujut asian kanssa mutta silti jokin sai tännekkin asiasta purkautumaan. Se on ihan varma että ap ei olisi kirjoittanut tänne että voi surkeutta, tyttöystäväni vie minut kotiinsa joulua viettämään. Miksi valehdella itselleen että se nyt menee näin ja pikkaisen jos kirpaseekin niin se on oikeastaan vaan ihanaa.
Jos ap haluaa tulla otetuksi vakavasti niin olisi hyvä alkaa itsensä arvostamisesta. Mutta hyvä on, ollaan niin kuin pitää eli ihanaa että ap on niin reilu että uhrautuu ja ei ole murheissaan vaikka tyttis menee mukavaan kouluun ja itse jää kaikesta paitsi. Ihanaahan se on olla omien ajatustensa kanssa ja todella mennä vaikka auttamaan kodittomien asuntolaan. Tulee edes hyvä mieli jostain mitä itse tekee, kun tyttöystävä ei osannut sitä hyvää oloa hälle saada aikaan. Ihanaa. Hyvä naiset!1!
Me, myself and I. My needs. My feelings.
että tyttöystävän tunteille olisi liikaa esim jäädä ja tehdä yhteinen joulu ja käydä joulun jälkeen vaikka kotona tai kertoa että tuo mukanaan jonkun yms? Me myself and I on aika paljon parisuhteessa, se on puolet, vieläpä se puoli jonka tunteet tulisi sen toisen puolen ottaa huomioon, mutta sielläpä se vasta se me myself and i olikin. Joten shut up and swallow. Saako säälistä sitten enmmän jotain joulun jälkeen? Kun se me myself and i on uhrautunut kun se toinen me myself and i on käynyt kotona ja tulee pois tyttöystävänsä luokse jonka taustat ottaen huomioon ei olisi ollut paha näyttää että hän on nyt elämässä mukana, vaikka perhe ei hyväksy häntä omana itsenään hän hyväksyy ja joko tehdä se yhteinen joulu tai viedä kotiinsa. Mutta eiiii, yksin meni ja tekee. Mikä siinä teossa on sitä rakkautta, kerroppas se. Kun armollisesti tuo kinkkusiivun kotiin minkä äippä pakkasi hänelle mutta hänpä antaakin sen tyttöystävälleen jonka jätti viettämään yksin joulua. On se romanntista.
Riisu välillä ne ruusunpunaiset lasit päästäsi ja lopeta jatkuva elämän romantisointi. Siitä on hyvä aloittaa. Voit jopa päätyä realistiseen elämänkatsomukseen. En osallistu enää saivarteluusi. Piste.
Hyvä lololozzz!
****** putoo kyydistä :DDD
toista kunnioittavaa parisuhdetta mahdottomaksi rastiksi, liikaa pyydetyksi, turhiksi päiväuniksi? Minkälaiset vaatimukset sinulla on parisuhteesta, riitääkö kun toinen maksaa puolet lainasta/vuokrasta ja on joku jolle kertoa illalla mihin sattuu ja mikä vituttaa? Mihin Mahdottomuus-luokkaan parisuhteessa menee toisen ihmisen tunteiden huomioon ottaminen, toisen ihmisen laittaminen itsensä edelle ja tässä tapauksessa minä jos tietäisin tyttöystävän perheen hyljänneen hänet lesbouden takia en itse lähtisi siis todellakaan viettämään perhejoulua ilman häntä. Mutta sinusta se on vaan liian romanttista ajatella että toinen voisi oikeasti ajatella että minäpä järjestän hänelle ihanan joulun, näytän kuinka tärkeä hän on minulle. Sinuna minä huolestuisin myös, eikä vain nämä joulut yksin kun tyttis hiihtelee mamman patojen ääreen.
Ei elämä ole vaikeaa, kun ei selittele eikä sorru siihen että tyytyy johonkin koska niin kuuluu muka tehdä. Elämästä saa hyvää irti ja sitä hyvää tulee jakaa rakkailleen jotta elämä jatkaa hyvää rataa. Mikä on sinun käsitys hyvästä parisuhteen alusta? Keskivaiheesta ja jatkumosta? Suurin osa päästää parisuhteensa muuttua puolikämppis-suhteeksi ja sitten sanotaan muillekkin että tyydy siihen mitä saat ja lakkaa haaveilemasta. Vaikka hyvä parisuhde ei vaadi kuin sitä että aidosti haluaa hyvää toiselle, mikä näissä tapauksissa ei ole toteutunut.
Saivartelua on se että sanotaan että hyväksy ja kärsi ja kuole. Se on paskamainen tapa kuluttaa ainoa elämänsä. Minua säälittää ne jotka tyytyy tuohon.
Voi jessus, sä tykkäät selvästi paasata. Eiköhän se nyt ole kuitenkin jokaisen parin oma asia, kuinka asiansa hoitaa?
Silläkin kai on väliä, missä vaiheessa suhde on. Ei minulla tulisi mieleenkään viedä tuoretta seurustelukumppania perhejoulunviettoon, enkä taatusti tahtoisi itsekään sellaiseen tunkeutua mukaan. Eri asia esimerkiksi sitten joskus, kun on jo yhteinen koti jne. Kaikilla ei vaan ole tapana alkaa leikkiä kotia heti seurustelun alkuvaiheessa.
Mulle joulu on perhejuhla, ja näin nopeasti ajateltuna ainoa perinteinen perhejuhla, jota vietän (pääsiäiset sun muut jää säännöllisesti väliin nykyään). Muita juhlia ja tapahtumia on vuosi täynnä. Jos toinen on niin avuton ja läheisriippuvainen, ettei kykene olemaan yhtä juhlapyhää, siis paria päivää vuodessa erossa, niin ehkäpä hän olisi sitten väärä ihminen minulle muutenkin. Enkä taatusti ole niin narsisti, että olettaisin toisen pistävän kaikki traditionsa ja prioriteettinsa uusiksi heti kun aletaan "seukata" ettei mulle vain tulisi ikinä mistään "paha mieli".
luen kyllä heti alusta asti tyttöystäväni osaksi perhettäni, enkä mieti kestääkö suhde pitkään vai ei.
aika on se raja että alat välittämään toisen tunteista? Sitten kun on oma koti, sitten alat laskea tyttöystävääsi joksikin ja osaksi perhettä?
Jos sun tyttöystäväsi, tuorekkin sellainen, sanoisi että tulee surullinen olo ja yksinäinen joulu niin sä sanot että älä ole läheisriippuvainen ja pari päivää kestät sitten taas leikitään paria? Kivahan se tietty on että panostaa suhteeseen, sitten jonkin ajan päästä, sillain varmaan saa suhteesta kaiken irti eikä vain selaile ihmisiä läpi ja pääasia on mennä ja tulla ja olla miten itse haluaa.
Hyvää Joulua kulta, tulen sitten parin päivän päästä, ostin nessuja joululahjaksi itke niihin, heipppaaa.
Lololozzzz sun "tyttis"? Vai siis mutsis?
Minusta se on läheisriippuvaisuutta jos pitää joka joulu käydä katselemassa samoja sukulaisiaan, eikö ensimmäiset 16 vuotta elämästä riittäneet?
Itsenäisyys omista vanhemmistaan onkin hyvä asia kysyä heti ekoilla treffeillä, niin ei tule epäselvyyttä asiasta. Ehkä minulla ja Peetulla on homma toiminut siksi, että me olemme molemmat jättäneet sukumme kauaksi taakse! Molemmat ovat sisäistäneet sen, että kylmää maailmaa vastassa olemme vain me.
Entisessä suhteessa sama homma, eipä se sitten loppujen lopuksi kantanutkaan. Hyvillä mielin jätti yksin kotiin itkemään ja lähti! Pyydä tyttistäsi kuvittelemaan asia toisin päin, omalle kohdalle! Toivttavasti vähän herättelee...
Me, myself and i-ajattelumaailma ei pitkälle kanna tilanteessa missä molempien tunteet pitäisi ottaa huomioon! Jaksamisia!
Samaa mieltä. Tosta lollosta tulis hyvä saarna"mies" ja aivopesijä johonki hihhuleiden yhteisöön. Hirveetä jeesustelua.
Porvarit ovat mädättäneet lesboilta priden niin pahasti, että perhejuhlan aikaan pistetään oma, aito parisuhde säleiksi ja luikitaan heteroperheen kuusen alle koska heteroperhe on näiden mielissä se "aito" perhe ja heterojoulu on "aito" joulu.
sanoa tyttöystävälleen että välittää ja jättää toisen yksin. Se olisikin maailma parempi paikka jos olisi edes suurimmalla osalla ihmiskuntaa aivot jotka voisi pestä, mutta kun se suurin osa on aivottomia. Tyhmyys on tämän maapallon suurin tuhonlähde. Ihmiset tyhmentyy, istutaan netin ääressä ja kysytään mitä tehdä kun surettaa ja kun joku siihen vastaa niin osa laumasta pillastuu ja alkaa peilata omaa epäonnistunutta elämäänsä ja paskoja muistojaan ja alkaa puhua jeesustelusta.
Minä en elä paskanjauhajan elämää, en kumarra kuvia enkä pyydä rakkautta ja armoa keltään, minun ei tarvitse koska minä seison omilla jaloillani ja siihen viereen olen saanut naisen joka tekee samoin. Siksi minä sanon ap:n kaltaisille selittejiöille jotka tuhlaavat elämänsä päiväuniin muka paremmasta huomisesta että on aika herätä ja tehdä se itse.
Aina löytyy selitys jollekkin mitä joku ei voi sinullekaan antaa, kyse on juuri siitä että minkä arvoiseksi selittelyt lasketaan. Parisuhde on sen verran tärkeä asia että tulee kova hinta selittelyille. Asioista tehdään solmuja jotka unohdetaan avata, uusia selityksiä, uusia sitten joskus-lauseita. Nekö on ne elämän tähtihetket jotka muistetaan?
"Ihmiset tyhmentyy, istutaan netin ääressä....." Muija istuu ite koneen ääressä 24/7 saarnaamassa ja keksimässä vaikka tikusta asiaa. Tee töitä välillä!
Kyl olis hirveetä olla yhtä katkera kuin Catsy. Suorastaan vituttais.
Nimimerkille Oho?: joo en laske, minulle perhe tarkoittaa jotain muuta kuin jokaista uutta tyttöystävää ja rakkauskin on jotain, joka kehittyy ajan kanssa. Ja täytyy kyllä myöntää, etten ole ennen törmännyt kehenkään, jonka mielestä seurustelukumppani on automaattisesti yhtä kuin perheenjäsen, mutta jokainen tyylillään...
Lolzzile. Et jaksaisi olla noin melodramaattinen. Tunteet ja välittäminen kehittyy ihan luonnollisella painollaan, en mä sille mitään keinotekoisia rajoja vedä, eikä sunkaan pitäisi vetää sille, miten muiden ihmisten kuuluu omia seurustelu- ja perhesuhteitaan priorisoida. Nuo sun tekstis on niin täynnä olkinukkeja, etten jaksa alkaa niitä kaikkia availla, mutta ihan oikeasti: vaikka sä kuvittelisit, että jokaisen parisuhteen on mentävä sitä sun preferoimaa kaavaa niin asia nyt vaan ei ole niin.
Jos nyt leikitään, että mun hypoteettinen tuore tyttöystäväni sanoisi, että on ikävää olla joulu yksin, niin ikäväähän se tietysti minustakin olisi että hänellä on ikävää(!), mutta mä tuskin edes päätyisin seurustelemaan sellaisen ihmisen kanssa, joka ei kykene olemaan sen vertaa itsenäinen, että selviäisi juhlapyhästä omillaan ilman suurta draamaa ja tragediaa. Mulla ei ole mitään sitä vastaan - päinvastoin - että niitä perhejouluja tullaan tulevaisuudessa viettämään yhdessä tai luomaan ihan omat traditiot, mutta se tapahtuu sitten ihan omalla ajallaan, sitten kun suhde ja sen *molemmat* osapuolet ovat siihen valmiita, täysin riippumatta siitä miten paljon joku vaahtopäissään nettipalstalla pauhaa kuinka vain yhdessä vietetty joulu on oikea rakkaudenosoitus ja kaikki muu vähintään välinpitämättömyyttä, jollei suoraan ihmissuhteiden elävästä helvetistä.
Olen muuten viettänyt pari joulua yksinkin perheeni ollessa ulkomailla. Oli ihan mukavaa. Kuuntelin musiikkia, poltin kynttilöitä, saunoin, luin. Rentouduin ja rauhoituin, latasin akkuja lopputalvea varten. Ahdistavaksihan se toki varmasti olisi käynyt, jos olisi ollut pakonomainen tarve kehitellä teorioita siitä, kuinka joulunviettotapa itse asiassa onkin koko suhteen allegoria, tyttöystävän jouluperinteet viattomien perhetraditioiden sijaan osoitus tunteiden kylmyydestä ja rakkauskin yhtä totta kuin joulutontut ikkunan takana.
Höpö höpö. Tehän tässä yritätte propagoida omasta mielestänne ainoaa oikeaa tapaa viettää joulua (ja elämää?) täysin riippumatta siitä, missä vaiheessa parisuhde on ja miten sen osapuolet asian kokevat. Sitä paitsi mikä ihmeen heteroperhe? Ei minun perheeni ole mikään heteroperhe, eikä joulullakaan ole tekemistä sen enempää heterouden kuin homoudenkaan kanssa.
Ikävää, jos perhettä pidetään sellaisena piruna, että yhden juhlan viettäminen sen kanssa per vuosi nähdään jonain heikkoutena. Minulla on loistava perhe, jonka kanssa viettäisin mielelläni enemmänkin aikaa, mutta käytännön syistä pyrin nauttimaan niistä kerrasta tai kahdesta, joina heitä pääsen vuodessa näkemään.
No, voihan omia sukulaisiaan tavata pitkin vuotta, ei tarvitse välttämättä joulua olla niiden luona? Ei muuten, mutta joulu on pirun pitkästyttävä juhla viettää yksin.
sun hypoteettinen tyttöystävä sanoo sulle että tulee surullinen joulu, niin sä olet että voi surkeaa no ehkä ensi jouluna jo katson sut niin tärkeäksi että välitän miltä susta tuntuu?
Eihän jouluvietossa yksin mitään tabua ole, sehän oi juurikin olla ihanan rauhallista kun jokainen leikkii heteroa kotonaan, mutta jos se ei tapahdu vapaaehtoisesti niin nauttiiko siitä. Onko se millainen kuva ja viesti sun hypoteettiselle tyttöystävälle oli suhde nyt kuinka nuori kun osoittaa että se on ok että sulla on paska joulu, mulla ei.
Se että mulla on mielipiteet jotka on mitä on, ei myöskään tarkoita että olen vaahtopäissäni. Ja kyllä, jos minun tyttöystäväni sanoisi suhteen alussakin että hänelle tulee surullinen joulu ja oma perhekkin on hylännyt lesbouden takia, en minä kirmaisi mamman kinkun ääreen ja olisi että katellaan sitten joulun jälkeen kulta sun tunteita tarkemmin mun täytyy eka vaan mennä leikkimään kotiin pikkutyttöä.
Ilmeisesti minä eroan sitten palstallisesta muita naisia, tyttöjä siis.
Kaikki mitä "lollo" on kirjoittanut, on ollu mulle niiiin todellista.Repikää siitä, joille tyttiksen yksin jättäminen jouluna ei ole suuri asia!
Osaan olla yksin, eikä meidän tarvitse olla koko ajan yhdessä.Mutta jouluna yksinäisyys korostuu ja läheisyyden kaipuu vahvistuu:(
siis jokin ongelma että keskustelupalstalla keskustellaan? Nerokasta. Hyvä hyvä, mutta tämähän onkin hyssyttelypalsta, jees-palsta, minkälainen perse-palsta, mutta koita nyt kestää tämäkin, kohta on Joulu ja pääset sinäkin kotiin kinkulle.
Oot sä noin katkera ku sä et pääse? Vedä sä jouluna romanttisesti kännit himassa muijas kans.
Ei olekaan mikään pakko jouluna, mutta se nyt vain sattuu pääsääntöisesti olemaan aika, jolloin koko perhe on yhtä aikaa koossa, muuten kun tuppaavat olemaan ympäri maailmaa (tai ainakin Eurooppaa) hajallaan. Yhtä hyvin voisi kysyä, että pakkoko sitä on juuri jouluna olla sen seurustelukumppanin (vieläpä tuoreen sellaisen) kanssa? Yhdessä kun voi olla vaikka koko vuoden ja luultavasti ollaankin kaikki muut juhlat ja merkkipäivät. Ei siitä joulusta nyt niin isoa numeroa kannattaisi tehdä, sen voi halutessaan ottaa ihan vaan parin ylimääräisen vapaapäivän kannalta, ainakin jos ei ole liian aivopesty koko hirvittävän porvariston jouluhössötykseen. ;)
Sanottakaan tässä nyt vielä kerran, että mulla ei ole mitään sitä vastaan, että niitä yhteisiä jouluja tullaan viettämään tulevaisuudessa kaksin tai kolmin tai kaveriporukan kanssa tai molempien sukujen kanssa, ihan tilanteesta ja omista haluista riippuen, eikä mulla todellakaan ole mitään sitä vastaan, että joku toinen pariskunta jättää kaikki muut perinteensä ja viettää kaiken aikansa juhlat mukaan lukien kuin paita ja peppu viikon päästä ensitapaamisestaan. Mulla on ongelma vain ja ainoastaan sen kanssa, että jotkut täysin ulkopuoliset pyrkivät täällä kertomaan, kuinka tärkeitä omat perinteet saa olla, millä tavoin ja missä vaiheessa ihmissuhteensa täytyy priorisoida - tai kuinka koko muu elämä ilmeisesti pitäisi pistää holdille siitä hetkestä lähtien kun alkaa seurustella jonkun kanssa, riippumatta siitä missä tahdissa itsestä tuntuu hyvältä edetä.
Jos se hypoteettinen tuore tyttöystäväni on surullinen, se on ikävää mun mielestä kyllä. Jos samainen tyttöystävä kokee yhden juhlapyhän perusteella tarvetta yhtä dramaattiseen vastakkainasetteluun itsensä ja kaikkien muiden välillä kuin täällä eräät, olen jo huolestunut siitä sovimmeko lainkaan yhteen ja jos hän on ihminen, jonka mielestä seurustelun ensimetreiltä saakka on joku ihmeen velvollisuus olla joka hetki käsi kädessä ja jättää kaikki muut historiaan, ei kyseessä ole oikea ihminen minulle. Minulla ei ole tapana edetä suhteissani siihen tahtiin, että ekasta tai tokastakaan hetkestä lähtien kaikki perhejuhlat, matkat ja muut olisivat yhteisiä, sitä kun voi olla yhdessä ja silti yhä ihan oma yksilönsä jolla on muutakin elämää kuin se seurustelukumppani (ja niin toivoisin toisellakin olevan).
Aina ei kaikki mene kuten haluaa, ja yhden juhlapyhän nostaminen koko suhteen ja tunteiden kuvaajaksi on mustavalkoista ja ylimitoitetun dramaattista.
Nyt menee vähän ohi aiheesta, mutta mun mielestä on aika mielenkiintoista millä frekvenssillä sä hoet tuota mamman joulupataa, mamman kinkkua ja äidin sitä ja tätä. Melkoisen sukupuolinormatiivinen maailmankatsomus sulla, tai sitten kyse on, kuten itse oletan, ihan harkitusta retoriikasta, jonka pointtia tosin en ihan tajua. (Meillä muuten isä kokkaa jouluna ja yleensä muulloinkin. Onko se enemmän vai vähemmän vähäarvoista syödä papan kokkaamaa kalkkunaa kuin mamman kinkkua?)
sun ei kannata nyt osallistua jos sua kiristää keskustelupalstan idea eli keskustelu. Suutuit siitä että päättelin sun menevän kotiin jouluksi, mutta kun sanon että jonkun ei ehkä pitäisi mennä jouluksi kotiin niin suutuit siitäkin? Jos sun mielestä viina on jokin romanttinen asia niin ei siinä mitään, juominenhan on jouluperinne jopa. Onneksi meidän perheessä näin ei ole, tarkoitan nyt perheelläni minun ja vaimoni yhteistä perhettä, ettei mene sekaisin päät tässäkin asiassa että mikä on perhe. Sukuaan ei voi valita, niinhän sitä sanotaan. Oma sukuni on tosin siitä hyvästä päästä ja uusivuosi tuleekin juhlittua siellä, edelleenkään kännit ei kuulu perinteisiin siinäkään.
puhutaan ekoista ja tokista treffeistä niin ei, silloin ei välttämättä tarvitse viedä tyttöystävää kotiin tai pidellä jouluna kädestä. Mutta jos nyt puhutaan hypoteettisesti jo tyttöystävästä niin käsitän asian siten että kyseessä on jo selkeä sitoutuminen asiaan, vai aletaanko teillä päin puhua ekojen ja tokien hetkien jälkeen aletaan puhuttelemaan toisia tyttöystävinä?
Jos palataan alkuun ja kaikkeen siihen mistä minä aloitin puhumaan, aloituksessahan luki Taas joulu erossa, jos nyt jätetään se hypoteettisuus pois ja mietitään miltä tuntuu kun tyttöystävä jää taas yksin jouluksi. Hyvin mielin edelleen?
Kyllä, minä katson maailmaa naisen näkökulmasta, minut on kasvattanut vahva nainen. Se mitä kukin syö jouluna on ihan oma valinta ja kokin antimien hyvyys tuskin on sukupuolesta kiinni. Mutta maistuuko se kalkkuna kun tietää että se tyttöystävä on taas yksin joulun, hyvin mielinkö sitä santsii ja jättää pois mielestään toisen sillä verukkeella että taitaa olla vain lähimmäisriippuvainen. Mitä jos sinä menet halaamaan tyttöystävääsi kun olet halin tarpeessa, ja hän sanoo: anna olla, koita hoitaa tuo lähimmäisriippuvuutesi.
Öö? Olenko minä puhunut jostain ekoista tai tokista treffeistä? En tietääkseni, koko ajanhan tässä on ollut puhe seurustelusta ja seurustelukumppaneista.
Aloittajan lisäksi olet kommentoinut myös muiden viesteihin, kuten esimerkiksi nimimerkin "Joulutonttunen" ja "Kivaa on silti", joiden suhteet ja toimintatavat katsoit asiaksesi tuomita, koska ne eivät mene niin kuin Sinun mielestäsi suhteiden universaalisti täytyy mennä, ja mun kritiikki on kohdistunut enemmän tällaisiin juttuihin (ei siis siihen että kommentoit, vaan itse asian sisältöön) kuin aloittajaan. Ikävää se on, että aloittajalla on paha mieli joulun takia. En mä ole, usko tai älä, mikään Saatanan kätyri, joka toivoo kaikille surkeaa ja mustaa joulua.
Pointtini retoriikasta taisi mennä ohi niin että humahti, kysymys ei toki ollut siitä, minkä sukupuolen jouluruoat maistuu paremmalta, vaan siitä, kuinka mamman joulupatojen ja äidin helmojen käyttö retorisena vastakkainasetteluna sille aidolle tärkeälle lesbosuhteelle on mielenkiintoinen (samoin kuin esimerkiksi Catsyn vähän suorempi vastakkainasettelu "aidon suhteen" ja "heteroperheen" välillä), mutta tämä nyt tosiaan ei mennyt asian vierestä vaan jostain kaukaa ohi, joten eipä sen väliäkään.
Itse asiaan vielä hetkeksi palatakseni, eikös sitä sanota, että vakka kantensa löytää... jos löytyy näin paljon ihmisiä, joille joulunvietto yhdessä on onnistuneen suhteen edellytys, teillä tuskin on keskenänne ongelmaa. Me, jotka emme kaipaa symbioosisuhdetta enää aikuisiällä, tai jotka haluamme edetä sen verran hitaammin, että yhteiset perhejuhlat tulevat kuvioon vasta myöhemmin, saamme varmaan vapaasti viettää joulumme valitsemallamme tavalla. Aloittajan suhteessa se nyt ei valitettavasti näytä toteutuvan, ja aloittaja itse päättänee kuinka suuren arvon sille parisuhteessaan laittaa. En mä silti mitään epätoivoa aloittajankaan suuntaan lähtisi lietsomaan, joulunviettotapa ja rakkauden määrä kumppaniaan kohtaan kun nyt vaan ei välttämättä korreloi millään tavalla.
miellyttää äitejään, ja äidit koittavat pitää pojistaan kiinni hautaan asti.
Sitähän mäkin teen, sanon ja annan kritiikkiä siitä että oletetaan että se on ihan ok kun itse lähdetään mammojen tai pappojen kalkkuna tai kinkku herkkujen ääreen. Sitähän mä sanon että selitetään ties millä läheisriippuvuuksilla ja liian lyhyellä seurustelusuhteella sitä että aiheutetaan surua ja huono mieltä tahallaan, tieten tahtoen toiselle.
Sitähän minäkin tässä vain sanon että hyväksykää se asia niin kuin se on, sanokaa sitten suoraan että sen tyttöystävän tunteet ei niin paina kupissa kuin se että itse menee tekemään sitä samaa kuin aina sinkkunakin.
Faktojen myöntäminen, niin itselleen kuin sille tyttikselle.
Kyllä minä olen nähnyt siihen aikuisikään ehitneiden parinmuodostustakin, ja mikäs siinä, pidetään kiinni omista tavoista loppuun asti ja koitetaan mahduttaa suhde johonkin väliin jossa se ei riko ihan kauheasti niitä omia syntyneitä rutiinineita, sitä sanotaan sitten aikuisiän tuomaksi varmuudeksi edetä suhteessa hissukseen, pelätään pettymyksiä ja samalla annetaan itsestä mahdollisimman vähän ettei sitten satu kun ja jos tulee pettymyksiä.
Kaikki tuo on ok, mutta miksi niistä ei puhuta oikeilla nimillä. Miksi ap:n kaltaiset täällä sanoo että sattuu mutta se on ok, niin kai se kuuluukin, minä sanon ettei se kuulu sattua, toista ja toisen tunteita ei tule tietoisesti satuttaa. Sitten täällä nämä kotiin jouluksi lähtijät puolustelee että pitääkö sitä pidellä toisen kädestä jokaisen vuoden päivänä, pitää pidellä varsinkin silloin jos toisella on paha mieli tai surullinen olo. Sitä minä sanon. Asiat selitellään ihme keinotekoisten syiden taakse ja koitetaan tehdä paskasta kipollinen kultaa.
Tosiasia on että hyvässä suhteessa, oli se sitten alkumetereillä tai ei, toisella ei ole halua tuottaa toiselle surua ja tai jättää häntä tilanteeseen jossa tietää toisen voivan huonosti.
Sitä minä sanon.
menee jouluksi perheidensä luo ja no vaikka niiden "notkuvien herkkupöytien äärelle", ni kuullostaa ihan kuin niillä ei olisi empatiaa yksin jääviä tyttöystäviä kohtaan:(
Aloittajan kysymykseen joulusuunnitelmista...Itse vietän jouluni kotona ja muutama ystävä tulee illemmalla seuraksi.Teen yöpalaa ja nautitaan terästettyä glögiä kynttilänvalossa mukavia jutustellen ja seurapeliä pelaten.Tyttöystävä on perheensä kanssa.Hyvillä mielin koska mullekkin tulee seuraa.Halunnut hän ei olisi, mutta "perhetraditiot" vaati niin.Olemme kaapissa vielä, mutta ensi jouluna tilanne on toinen.
Joko tuli aamen ja tajuut vaihtaa levyy?
täällä olet sen hurmoksen määrittelijä? Sulle hurmos on varmaa just sama kuin mielipide.
Mä vaihdan heti levyä kun nämä selittelijät myöntävät että he eivät välitä siitä että tyttikselle tulee paha mieli ja he tuottavat sen siksi että eivät halua muuttaa omia rutiinejaan sinkkuajoilta toisen eduksi.
Sä oot kyllä ääliö. Jos sulla ja muijallas ei oo elämässä muita rakkaita ihmisiä kuin toisenne, niin yritä nyt saatana tajuta että muilla ihmisillä voi olla. Miks muiden ihmisten pitäis elää yhtä sulkeutunutta elämää ku te? Mahtaa muijas olla todella tossun alla ku oot tollanen kauhee tyranni. Mut jos molemmat ootte samanlaisii niin sithän te sovitte toisillenne tosi hyvin. Jos kaikki ihmiset ei tee elämässään niin ku sä/te niin he ovat sit teidän mielestä väärässä. Kasvakaa aikuisiks hyvät ihmiset!
Ootko sä kenties täyttänyt jo 20 v?
Hohhoi. En minä ole puhunut asioista muilla kuin niiden oikeilla nimillä, en tässä asiassa enkä ylipäätään. Minä nimenomaan pyrin puhumaan asioista niiden oikeilla nimillään, eikä mua kiinnosta teeskennellä, missään suhteessa. Sinulla taas näyttää olevan vaikeuksia käsittää, että sinun käsityksesi ideaalisesta suhteesta ei ole mikään universaali totuus.
Mun ei tarvitse "yrittää miellyttää äitiä", sillä tiedän olevani täysin hyväksytty ja rakastettu perheeni puolelta ja olisin sitä, vaikka tekisin mitä. Ymmärrän toki, ettei kaikilla ole näin, ja ymmärrän myös, että vaikka olisikin, olisi tietyissä piireissä toki muodikkaampaa kapinoida perhettään vastaan kuin 13-vee teini ja seurustelukumppanin pitäisi olla ainoa ihminen maailmassa, jonka tunteilla on mitään väliä. Mä olen aikuisikäni seurustellut vain aikuisten, täyspäisten ja jotakuinkin tasapainoisten ihmisten kanssa, joten lienee ihan kohtuullista olettaa, että heidänkään maailmansa ei kaadu, vaikka kaikki ei menisi aina juuri niin kuin he haluavat, juuri niin nopeasti kuin he haluavat. Joustoa löytyy ja täytyykin löytyä, mutta kyllä sen on mentävä molempiin suuntiin. Sä olet niin kiihkoissasi julistamassa tuota aatettasi siitä, kuinka parisuhteessa toisen mieli ei saa koskaan pahoittua, mutta entäs se toinen osapuoli sitten? Mahtaa olla raskas kynä se, jolla sä vedät universaalit rajat sille, kumman pitää aina joustaa ja missä asioissa.
Pilvilinnoissa on ihan kiva elää, mutta tuskin sellaista parisuhdetta on, jossa ei minkään asian suhteen tehdä koskaan kompromisseja tai ratkaisuja, jotka eivät ole toiselle mieluisimpia. Henk.koht. olisin mieluummin ilman parisuhdetta, kuin sellaisen ihmisen kanssa, joka ei kykene olemaan itsenäinen tai jonka maailma romahtaa yksinvietetystä juhlapyhästä (tai ties mistä muusta). Tuo kaikki itkunyyhkydraama kuinka jollekulle tulee paha mieli yhden juhlapyhän takia on jotain, joka minun mielestäni lähtökohtaisesti kertoo ihmisestä paljon joulunvietto-preferenssejä enemmän. Eikö se silloin ole ihan kummankin osapuolen etu, että se tulee esille heti? Kukaan kun ei onneksi voi pakottaa toista jäämään suhteeseen, jos ei miellytä.
Ja jos katsoo asiaa toiselta puolen, minä en missään tapauksessa myöskään tahtoisi olla mikään takertuva riippakivi toiselle silloin, kun hän itse mieluummin on muualla. Tuskin kukaan mukaan haluaa. En myöskään usko, että ainakaan yleisesti kummankaan osapuolen painostaminen etenemään suhteessa nopeammin kuin mihin hän itse on valmis, on kovinkaan hyvä idea.
käymme yhdessä sukulaisissa, se on minulle ollut ihan normia seurustelupäivistä asti. Meille opetettiin pienenä että rakkaita ihmisiä rakastetaan ja heidän tunteistaan välitetään. Sinä et nyt ymmärrä mitä sanon, jos sinä lyöt naistasi, hypoteettisesti, ja häneen sattuu oletan että ainakin selvinpäin saatat pyytää anteeksi. Mutta jos sinä satutat häntä henkisesti ja selität asian vain että hän on itse se joka satuttaa itseään, sinä toimit väärin.
Rakkaat ihmiset ovat siitä ihania että heidän kanssaan voi jakaa kaiken, niin hyvät kuin huonotkin asiat, tiedän että suurelle osalle tämäkin asia on jotain jeesustelua koska he eivät tajua että se miten elää vaikuttaa siihen mitä elämältä saa irti.
Tosiasia on että jos satuttaa toista, tuo huonon mielen, asiaa ei pitäisi selittää kauniiksi, se on kuin toisi kukkia kun on hakannut silmät mustaksi edellisenä iltana. Epäaitoa.
Yhden asian ihminen ei näköjään ymmärrä edes silloin kun rautalangasta väännetään.
niin ne tyttöystävät menee sinne koteihinsa joulua viettämään. Toiselle tulee surkea ja yksinäinen olo. Mikä kompromissi se on? Minusta aina löytyy ratkaisu jos niin haluaa, että kaikille jää parempi mieli. Eikä todellakaan parisuhteessa voi painostaa toista mihinkään mihin hän ei pysty tai halua, siksi minä sanoinkin ap:lle että miettisin tarkkaan suhteen jatkon. Minulle tuollainen käytös kielii tasan siitä missä tässä nyt väännetään.
Kuulen paljon että elän pilvilinnassa mitä tulee käsitykseeni parisuhteesta, mutta se on minun elämäni ja parisuhteeni. Minä uskon siihen että jos on rehellinen itselleen ja toisille, joka tässä ketjussa monen kohdalla peittyy sleittelyihin, asioista saadaan yksinkertaisesti toimivia, ilman selittelyjä.
Itse en voisi hyväksyä että tuottaisin pahan mielen tietentahtoen ja jatkaisin suunnitelmiani aivan kuin en sitä näkisi. Siinä ei ole kyse mistään muusta kuin siitä että välittää toisesta ja kaiken voi tehdä siten että toinen ei aina joudu maksumieheksi.
Ei minulla ole kiihkoa mutta minulla on aate että jos kerta välitetään toisesta, niin välitetään sitten eikä välitetä silloin kun se itselle sopii. Yhtälailla minä saanen sitä peräänkuuluuttaa kuin muutkin omia mielipiteitään täällä.
sulla jokin sananlasku vaikka tähän? Niin ei tarvitse selittää miksi ei välitetä siitä että toiselle tulee paha mieli. Ihan yksinkertainen asia. Siksi kun ei välitetä tarpeeksi. Noin, siinäpä loppuyöksi miettimistä. Yksi asia vain.
Ei mulla tai kellään muullakaan ole tässä ollutkaan ongelmaa sun parisuhteesta (tai edes mielenkiintoa sitä kohtaan), ongelma ja kritiikin aihe on ainakin minun puoleltani ollut se, että sä pyrit samalla hyvin saarnaavaan sävyyn kertomaan miten muiden tulisi elää ja parisuhteensa hoitaa. Ongelma on myös se, että yrität itsepintaisesti väittää niiden, jotka eivät toimi tai ajattele sinun tavallasi, olevan välinpitämättömiä tai yrittävän jopa tieten tahtoen satuttaa seurustelukumppaneitaan, joka ainakin minun kohdallani on täyttä kukkua.
"Itse en voisi hyväksyä että tuottaisin pahan mielen tietentahtoen ja jatkaisin suunnitelmiani aivan kuin en sitä näkisi. Siinä ei ole kyse mistään muusta kuin siitä että välittää toisesta ja kaiken voi tehdä siten että toinen ei aina joudu maksumieheksi."
Jokohan olisi aika tulla alas sieltä high horsen selästä... Se, ettei ajattele kaikesta juuri kuin sinä, priorisoi kaikkea kuten sinä ja juuri siinä vaiheessa kuin sinä, ei edelleenkään tarkoita, että olisi tieten tahtoen pahoittamassa kenenkään mieltä, tai että suhde olisi epätasapainoinen ja toinen aina maksumiehenä. Jos näin on, se suhde kannattaa lopettaa pikimmiten.
"niin ne tyttöystävät menee sinne koteihinsa joulua viettämään. Toiselle tulee surkea ja yksinäinen olo. Mikä kompromissi se on? Minusta aina löytyy ratkaisu jos niin haluaa, että kaikille jää parempi mieli."
Vaan sepä se, kun sinä et, vaikka ehkä niin luuletkin, tiedä kaikkea kaikkien elämästä. Kaikki ei todellakaan ole aina niin yksinkertaista ja mustavalkoista kuin tunnut kuvittelevan.
"Eikä todellakaan parisuhteessa voi painostaa toista mihinkään mihin hän ei pysty tai halua, siksi minä sanoinkin ap:lle että miettisin tarkkaan suhteen jatkon."
Itse asiassa en ole kertaakaan tässä ketjussa viitannut tai puuttunut siihen, mitä olet aloittajalle sanonut, kuten taisin jo aiemminkin mainita. Toki aloittajan kannattaa miettiä suhteensa jatko tarkkaan, jollei ole siihen tyytyväinen. Ja mielellään ihan yhdessä sen tyttöystävänkin kanssa siitä puhua.
Erilaiset halut ja tarpeet nyt vaan voivat mennä ristiin, ja silloin on jokaisen ratkaistava, tekeekö niiden suhteen kompromisseja ja kenen ehdoilla ne päätökset tehdään jollei sellaisia synny, vai ovatko ne ristiriidat niin syvällä, että ne mädättävät koko parisuhteen. Se, että joku markkinoi jotain patenttiratkaisua jokaisen parisuhteen spesifeihin ongelmiin (jouluna ollaan yhdessä ja sillä selvä, riippumatta tilanteesta ja siitä onko molemmat siihen valmiita!) on vain ja ainoastaan naiivia ja yksisilmäistä.
Mä olen varmaan tämän ketjun aikana jo oman pointtini tehnyt selväksi, en oikeasti tiedä mistä enää löytäisin lisää rautalankaa.
vastasin ap:lle ja toiselle joka oli samankaltaisessa tilanteessa, siitä sain niskaani sitten sut ja joitain muita. Ihan vain siksi että sanoin että heidän tyttöystävänsä ei luultavammin välitä paljoakaan koska tekevät noin. Minä en tiedä miten korkea hevonen pitää olla nähdäkseen että tilanne on mitenkään toinen. Jos joku kirjoittaa että tulee surulliseksi kun jää yksin joulua viettämään, minä en kuvittele että hän tulee surulliseksi, minä uskon kun hän niin sanoo. Mutta voihan siitäkin keksiä saivartelua, mutta pointti on minullakin edelleen sama, noiden tyttikset eivät elä parisuhteessa eivätkä laita toisen tunteita edes samalle viivalle omiensa kanssa. Omat menee jo kaukana edellä. Kyllähän sen tyttiksen kainalo sitten taas maistuu kun on itse saanut sen mitä haluaa ja sittenhän onkin taas aikaa tyttiksellekkin,
Käsittääkseni täällä on muutama joululeski sanonut että kyseessä ei ole mitenkään hyvä tilanne, ja minä heille edelleen haluankin sanoa että jos noin tekee niin tuskin on kypsä parisuheeseen jossa tarvii oikeasti ottaa sen toisen tunteet huomioon.
Miten minä olen sinun niskassasi?! Käsittääkseni tämä on keskustelua, johon en ole sinua pakottanut, ja johon tosin sinulla(kaan) ei näytä olevan enää saivartelua kummempaa annettavana. Kun osallistuu keskusteluun yleisellä keskustelupalstalla, on ihan oletettavissa, että joku myös vastaa. Minä olen käsittääkseni myös perustellut oman kantani jokaisessa asiassa. Keskustelukin vaan on hieman hankalaa, kun toisella jää sama levy päälle pyörimään.
siis pitäisi olla samaa mieltä sun kanssa että mulla ei soisi sama levy. Minusta näyttää sille että sinua harmittaa minun mielipide, mutta minä en ole mitenkään nähnyt millä sä selität sen hyväksi jos toinen sanoo: oloni on surkea ja on ikävää viettää joulu yksin.
Niin miten sä saat siitä käännettyä asian siten että suhteita on monenlaisia ja ihmiset on erilaisia ja minulla on korkea hevonen mistä en näe että elän jossain pilvilinnoissa ajatusteni kanssa. Kun puhdas yksinkertainen fakta on tässä se, mistä kaikki alkoi on se että joku kertoi kuinka surulliseksi tuntee itsensä kun tyttöystävä lähtee joulun viettoon kotipuoleensa ja hän jää yksin. Siinä se, kaikessa kauneudessaan. Miten tuosta revitään läheisriippuvuudet ja ettei osata olla erossa toisesta ja ties mitä. Kun se tunne mikä on, se on totta, vaikka syyt siihen näyttäisivät meistä miten naurettaville tahansa, se tunne on totta sille joka niin tuntee.
Jos minun rakkaani sanoisi ettei saa nukuttua yöllä koska pelkää mörköjä, minä en sano ettei niitä ole ja käännä kylkeä. Jos minä en välitä, niin luultavasti tekisin koska yöunet on tärkeitä minulle.
Ei minusta tuossa asiassa ole mitään vääneltävää, toisen tuntemat tunteet on tosia, jos me ei niitä ymmärretä eikä osata ottaa huomioon vaikka ne eivät meille olisi päivänselviä, voisiko sitä sanoa jopa että kaksi ihmistä luulee katsovansa samaan pisteeseen mutta kumpikin näkee sen erinä. Mitä tulee siitä? Surullinen joulu ainakin toiselle. Se on totuus, kaikki muu on saivartelua. Minä en voisi kuvitella että jos välittää toisesta niin haluaisi tehdä.
Oletko ajatellut hakea ammattiapua tuohon samojen asioiden jankkaamiseesi ja mustavalkoiseen ajatteluusi? Suosittelen sitä lämpimästi
Tämä menee jo absurdin puolelle, mutta yritetään vielä kerran. :D
"siis pitäisi olla samaa mieltä sun kanssa että mulla ei soisi sama levy."
Höpö höpö, ei minulla ole mitään ongelmaa sen kanssa, että ihmset ovat eri mieltä kanssani. Sama levy soi siinä vaiheessa, kun ei kerta kaikkiaan kykene vasta-argumentoimaan muuta kuin soittamalla lähes sanasta sanaan samaa virttä täysin riippumatta siitä, mitä vastapuoli sanoo. Mutta se siitä, siihen varmaan vähän itse kukin toisinaan syyllistyy.
"Minusta näyttää sille että sinua harmittaa minun mielipide, mutta minä en ole mitenkään nähnyt millä sä selität sen hyväksi jos toinen sanoo: oloni on surkea ja on ikävää viettää joulu yksin."
Ei minua "harmita" sinun mielipiteesi. Et tietenkään ole nähnyt minun selittävän hyväksi sitä, että jollain on surkea olo, en kai minä nyt sellaista yritä selittää hyväksi! Ei siinä ole mitään hyvää eikä se tuota minulle minkäänlaista iloa, että jollain on surkea olo. Muistaakseni tosin itse syytit minua tai muita keskustelijoita siitä, ettei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä ja asiat yritetään selitellä hyväksi... Koita nyt päättää.
"Niin miten sä saat siitä käännettyä asian siten että suhteita on monenlaisia ja ihmiset on erilaisia ja minulla on korkea hevonen mistä en näe että elän jossain pilvilinnoissa ajatusteni kanssa."
Häh? Minkä asian käännettyä? Voisi olla hyödyllistä lukea keskustelu ihan johdonmukaisesti eikä sillä hirveällä paatoksella ja tunteenpalolla jota asiaa kohtaan tuntee... Pointti oli (esmes) se, että sä et vaan voi ratkaista samaa ongelmaa erilaisissa parisuhteissa sanomalla, kuinka täytyy tehdä, kumman osapuolen nimenomaisessa asiassa täytyy joustaa, tai miten se parisuhde ja muut ihmissuhteet täytyy priorisoida. Jos toisen kannalta on ikävää viettää joulu erossa tyttöystävästä ja toisen kannalta on ikävää jos painostetaan viettämään perhejuhlaa sellaisen suhteen toisen osapuolen kanssa, jonka kanssa ei tunne olevansa siihen valmis, on kyseessä eturistiriita jonka ratkaisu ei ole niin mustavalkoinen asia kuin sä kuvittelet.
(Get off your high horse ei ilmeisesti ole tuttu sanonta, kun et sitä alkuunkaan tajunnut, mutta se nyt oli ihan oma mokani - suomenkielisessä keskustelussa on tyhmää olettaa toisen ilman muuta tajuavan, ei vaan tullut sillä hetkellä mieleen suomenkielistä vastaavaa.)
"Kun puhdas yksinkertainen fakta on tässä se, mistä kaikki alkoi on se että joku kertoi kuinka surulliseksi tuntee itsensä kun tyttöystävä lähtee joulun viettoon kotipuoleensa ja hän jää yksin."
Joo, joo ja joo. Jokainen varmasti osaa lukea aloitusviestin, mutta suurin osa osaa myös lukea sen lisäksi koko keskustelun, joka on kulkenut yleisemmällä tasolla kuin vain yhden henkilön suhteeseen keskittyen.
"Kun se tunne mikä on, se on totta, vaikka syyt siihen näyttäisivät meistä miten naurettaville tahansa, se tunne on totta sille joka niin tuntee."
Totta hitossa tunteet on totta ja täysin valideja, ei sitä ole kukaan kai kiistänytkään. Siinä parisuhteessa nyt vaan on kuitenkin kaksi tuntevaa ihmistä, ei vain yksi. Niillä molemmilla voi myös olla muita tärkeitä asioita ja muitakin tärkeitä ihmisiä elämässään, eikä ole reilua olettaa jotenkin automaattisesti, että heti kun aletaan seurustella, koko elämä pistetään yhdellä kertaa uusiksi, paitsi tietysti jos molemmat sitä haluavat. Sekin voi olla jollekulle (kuten minulle itselleni) tärkeää, että saa edes sen kerran vuodessa viettää yhdessä koko perheensä kanssa, muita kertoja kun nykyään harvoin tulee. Se on myös täysin tosi ja validi tunne, vaikka se sinusta olisi kuinka naurettavaa.
Ja kuten jo moneen kertaan sanottu, jos sitä joustokykyä ei kummaltakaan tunnu löytyvän ja yhden mitättömän juhlapyhän antaa kasvaa koko suhteen määrittäväksi kompastuskiveksi, niin ehkä silloin on parempi miettiä onko edes oikean ihmisen kanssa.
"Jos minun rakkaani sanoisi ettei saa nukuttua yöllä koska pelkää mörköjä, minä en sano ettei niitä ole ja käännä kylkeä"
Minä taas toivoisin kumppanini tekevän juuri noin. En minä kaipaa mitään lastenvahtia tai paapojaa. Enkä myöskään jaksaisi olla harhaisen (=mörköjä pelkäävän) hoitotäti. Eri asia sitten, jos ja kun muut asiat huolettaa, sitten vaikka valvotaan koko yö ja jutellaan tai selvitetään niitä, sehän nyt on selvä.
sain jo kaiken mitä ajattelinkin saavani tästä keskustelusta, ja sutkin mä laitan sinne niihin ihmisiin jotka sanoo että välittää, mutta vain silloin kun se sopii omiin kuvioihin. Sä sanot että tottakai tunteet on tärkeitä ja totta mutta jos ne tunteet syntyy jostain mitä sä et ymmärrä sä käännät selkäsi. Se että joku pelkäisi mörköjä tekee sinun silmissä hänestä harhaisen ja ajattelet vain mikä saa hänet pelkäämään etkä siis ajattele että vaikka et ymmärrä syytä hänen pelkonsa on totta. Tosin sanoen sä puhut toista mitä tarkoitat, niin moni tekee.
Oli syy mikä tahansa tunne on aina totta. Se ei taida nyt vain upota, ja kyllä mä ymmärrän sun hevoset ja rattaat mutta mua alkaa myös tylsistyttämään sama jankkaaminen mitä sinä harrastat. Sinä et ymmärrä mitä minä sanon, tuneet on tosia ja jos välittää niiden kanssa pitäisi toimia niin että kumpikin on tyytyväisiä. Niin kuin siinä tosiaan olisi se kaksi osapuolta.
Sä voit laittaa mut vaikka pieniin vihreisiin miehiin tai Korvatunturin tonttuihin, jos sopii kätevästi sun ymmärrykseen ja maailmankatsomukseen. Totta se ei asiasta silti tee.
Tottakai tunne on aina kokijalleen totta, ei sen tajuaminen oikeasti vaadi kovinkaan suurta ponnistusta ellei satu olemaan autistinen. Ja usko tai älä, mua tosiaan myös kiinnostaa mitä muut ihmiset - siis sellaiset joista välitän - tuntee. Ei se sitä mihinkään muuta, etten tahtoisi seurustelukumppaniksi ihmistä, jota täytyy paapoa kun hän pelkää yöllä ihan konkreettisesti mörköjä - yhtään sen enempää kuin minua kiinnostaisi seurustella uskovaisen, utopistisia salaliittoteorioita kehittelevän tai yöt pitkät ufoja "bongaavan" kanssa, vaikka tajuan täysin, että heidänkin tuntemansa tunteet ovat heille totta. Nämä ovat ihan oikeutettuja henkilökohtaisia valintoja, eivätkä vaikuta mitenkään siihen, miten paljon siitä omasta kumppanistani välitän. Vaikea konsepti ilmeisesti tajuta.
"Tosin sanoen sä puhut toista mitä tarkoitat, niin moni tekee."
Voi miten hienoa, että olet päätynyt tällaiseen informoituun ja syvälliseen analyysiin luonteestani ja käyttäytymisestäni. Valitettavasti se nyt vaan meni vähän metsään. Mulla ei ole pienintäkään motivaatiota puhua mitään muuta kuin mitä tarkoitan tai käyttäytyä toisin kuin puhun. Olen varmasti monia ikäviä asioita, mutta teeskentelijä tai paskanpuhuja en ole.
"mua alkaa myös tylsistyttämään sama jankkaaminen mitä sinä harrastat"
Voi hyvänen aika! Padat ja kattilat ja silleen...
Ei toi lollo tajua muusta maailmasta mitään. Lopettakaamme siis hänen kanssaan keskustelu ja annetaan hänen elää rauhassa "omassa maailmassaan" ; ) Omien rinsessa-ajatustensa keskellä.
Hienosti ja fiksusti olet kirjoittanut vastineita lollolle. Olen itse täysin samaa mieltä mitä olet kirjoittanut. Itse en vain osaa noin fiksusti kirjoittaa. Kiitos Sinulle!
"hurrrmoooosssss", jos haukkuu toista ääliöksi, ei kannattaisi itse käyttää ääliömäistä kielenkäyttöä!
Teit just itestäs "teinixin" :P
No mutta siulla sentään tyttöystävä on, miulla kun ei tahdo mitään tuommosta olla. Mutta en valita, vietän joulun yhden rakkaan ystäväni kanssa, ja voin hyvinkin kuvitella viettäväni joulun yksin. Jos joku niin se tuo rauhallisuuden =)
Noh? Oliko se ihan mahdottoman kamalaa olla jouluna erossa tyttiksestä?
Ensin oli ex-tyttöystävän kanssa ei voida mennä esimerkiksi minun perheen kanssa jouluviettoon,koska sain tietää ettei perheeni hyväksynyt eikä tykännyt exäni kun syy onkin eli hän aika outo ihminen ja epärehellinen.Ymmärsin aika hyvin minun perheestä mielipiteen takia.Siis erosimme ja minulla jo uusi tyttöystävää joten nyt perheeni tulivat hyvin toimeen uuden tyttöystävän kanssa.Selitin heille,että hän aivan erilainen kuin exästäni.En mennyt pitkästä aikaan perheen luona jouluviettoon,koska onhan perheeni asuu samassa kaupungissani.Toki jos on pakko käydä äidin takia vaikka seuraksi,koska äitini on yksinäinen aina on.On meitä iso perhe kyllä.Jos sinun tyttöystävän perhe ei hyväksyisi sinua ja ei kutsuttu sinua niin antaa sitä aikaa,että jospa he muuttaa mieltä tai huomata sinusta jotakin kivaa.Tiesin itse kyllä,että jos minulla olisi sattua voi tulla ja ei minua haitta ollenkaan.Onhan varmaankin tuntuu vaikeammalta,mutta kai pitää olla odottaa tai ratkaisuja muuta.Ei kaikilla ole aina helppoja kun joskus ei ja joskus kyllä.Olen aina kärsivällinen vaikka ollut välillä vaikeaa.Kyllä se tästä menee jos myöhemmin näyttää paremmalta..koita jaksaa
Ymmärrän hyvin sekä sinua, että tyttöystävääsi. Joillekin joulu on todellakin "ydinperhejuhla" eikä siihen huolita helposti mukaan muita.
Herää väkisinkin kysymys, oletko edes tavannut tyttöystäväsi vanhempia? Jos et, niin mitäpä jos menisitte käymään heidän luonaan jonain ihan tavallisena viikonpäivänä/viikonloppuna etäisyyksistä riippuen. Silloin kyse ei olisi mistään intiimiin perhejuhlaan tunkeutumisesta. Voisit näin ollen tutustua hänen perheeseensä ja useampien vierailukertojen jälkeen sinut saatettaisiin kenties hyväksyä osaksi perhettä. Näin tietysti ideaalitilanteessa. Jos näin taas ei käy, no, se on oma ongelmansa mutta sitä on turha spekuloida kun sitä ei vielä toistaiseksi mahdollisesti edes ole?
Minun ja tyttöystävä-kihlattuni joulunpyhistä:
Minulla ja kihlatullani oli myöskin hieman ongelmia tänä jouluna, olemme olleet vasta pari vuotta yhdessä. (Ja silti kihloissa! Hyvin lesboa, eikö.(; )Useamman kuukauden tapailtuamme "aloimme seurustelemaan vakavasti ja monogamisesti" hieman ennen joulua ja sovimme yhdessä viettävämme joulunpyhät kaksin koska koimme sen meille tärkeäksi.
Seuraavaa joulua meillä oli edeltänyt vaikea syksy ja minä toivuin joulun aikaan polvileikkauksesta joten matkustaminen eri kaupungeissa asuvien biologisten perheidemme välillä olisi ollut vaikeaa (julkisilla kun olisimme joutuneet liikkumaan). Päätimme yhteistuumin viettää joulun omien bio-perheidemme parissa ja sen sijaan juhlia uuttavuotta hieman intiimimmin. Asumme siis molemmat vieraassa kaupungissa, opiskelijayksiöissä ilman sen läheisempiä suhteita nykyiseen asuinkuntaan.
Tänä jouluna vietimme varsinaiset joulunpyhät tyttöystäväni perheen luona, sillä heillä on säilynyt se "suomalainen ydinperheidylli" aivan todellisena, toisin kuin minulla jolla on taustalla rikkonainen perhe sekä kyseenalaiset välit vanhempiini. Halusin kuitenkin viettää osan joulusta minulle rakkaan mummoni kanssa joten matkustin joulupäivänä isäni avustamana hänen luokseen viettämään loppuajan ennen uudenvuoden aatonaattoa.
Olisin tahtonut tyttöystäväni mukaani, mutta ymmärrän hyvin ettei hän tahtonut tulla moneksi päiväksi täysin vieraan ihmisen luo. Niimpä hän poikkesi viimeisenä vierailupäivänäni kahvittelemassa mummolla ja esittäytymässä.
Haaveissa olisi että ehtisimme käydä tämän vuoden aikana mummollani sen verran useammin että voisimme viettää tulevan joulun pyhät hänen luonaan. Sillä edellytyksellä että hänessä vielä henki pihisee.
Sitä seuraavana jouluna, no sitä ei voi oikein ennustaa kun kummallakin on opinnot siinä vaiheessa missä ovat, ehkä jopa ohi, eikä varmuutta missä edes asutaan silloin. Saati miten. Kenties yhdessä?
Meillä molemmilla on kuitenkin taustojemme erilaisuudesta huolimatta hyvin samanlaiset arvot "perinteisistä juhlista" vaikkemme kuulu kirkkoon ja minä olen jopa monissa suhteissa hyvin antikristillinen (ja siitä huolimatta olen kihloissa). Nautimme molemmat perhejuhlista sekä niistä perinteistä mitä niihin liittyy.
Onnekas minä
Unohtui vielä mainita, että kihlattuni perhe on hyvin suvaitsevainen, eikä heillä ole ollut mitään ongelmaa mitä tulee minuun kihlattuni kumppanina. He olivat vain hyvin otettuja siitä että olen sellainen ihminen kuin nyt olen.
Omalla perheelläni taasen ei varsinaisesti ole sanavaltaa asiaan. Koen elämässäni tärkeiksi suhteiksi ne jotka itse solmin, en niitä joihin olen sattuman kaupalla syntynyt. Tosin olen omaksunut sen asenteen jo hyvin nuorena ja perheeni on joutunut mukautumaan siihen.
Tai no, en voi sanoa joutunut. Itse he ovat valinneet, että heille on tärkeämpää pitää minut elämässään, kuin yrittää tehdä minusta jotain mitä en ole. Siitä olen heille, huolimatta huonoista väleistämme, erittäin kiitollinen. Etenkin minua muutamaa vuotta nuoremman pikkuveljen takia, sillä hän on verisukulaisistani minulle kaikkein rakkain ja asuu edelleen kotona.
Toivottavasti joku ei nyt vetänyt hernettä nenään tämän tekstin "minä, minun ja minä itse" -sisällön takia
koin taustojen selvittämisen aiheen (kuin aiheen) kannalta hyvin oleelliseksi, sillä mikä tahansa kontekstista irroitettu asia saattaa muuttua sisällöltään täysin.
Edelleen, onnekas minä.