Kuka muistaa Dippi-to-Doon

maistiaisia saada menemällä K 50 diskoon ja pukeutumalla ajan mukaiseen asuun.

se hiukset sitoo, helpoiksi kammata. Mikäs muu, kuin Dippediduu.'

Kerran viikossa kävi naapurin melkein kalju vanha rouva luonani, 60-luvulla, laitattamassa paplarit.

Kemikaliot ja niiden näyteikkunat olivat kuin näkymiä ihmemaailmaan, täynnä kaikkea aivan ihanaa.
Niitä käytiin iltaisinkin tiirailemassa, ja haaveilemassa.

juttu, koska juuri luen Kjäll Westön kirjaa Älä käy yöhön yksin, jota lukiessa noita aikoja ei voi olla muistelematta.:-)

mieleen toi geeli, miulla oli natural hiukset, korkeintaan laittelin silloin puolipitkiin hiuksiini paplarit, en edes hiuslakkaa käyttäny.
Mut kemikalio kaupoissa oli ihana käydä, meil tuol kaupungissa on viel yksi kivijalka kemikalio, en oo käyny siel varmaan yli kahteenkymmeneen vuoteen, pitäiski käydä:)))

Muistan 60-luvulta vastaavan, joten puhutaanko samasta tökötistä? Ja meni kuten aiemmassa vastauksessa jotenkin dippediduu, mutta minä kuulin sen dibididuu.

Voi, että se oli hieno ja kiehtova mainos. Mainoksen nainen teki minuun vaikutuksen ja kuinka upeat hiukset hänelle saatiinkaan. Haaveilin saavani oman purkin, mutta eihän meillä sellaisia....

Mainos soi yhä korvissani ja olen äärettömän iloinen, että otit sen puheeksi. Olen koettanut lähipiiristä kysellä muistaisiko kukaan sitä ja tämä oli oikein kiva päivän yllärini.

Vielä, jos joku ratkaisi mielessäni pyörivän laulun. Siinä on sanat "ain kotiin mä jään" ja senkin saatan muistaa ihan väärin.

dippediduun geeliä myytiin pyöreässä purkissa(?). Itsellänikin oli Jane Hellenin huulipuna, Filmstarin kakkumaskara, Mary Quantin kynsilakkaa ja LdB:n meikkivoidetta.
Ostoskeskuksen kivijalkakempparista hankin ensimmäisen puhdistusmaidon (en muista merkkiä), apteekista ostin ruusuvettä ihonhoitoon (ja salmiakkijauhoa mussutettavaksi)). :)

hyytelömäisen kampaushyytelön muistan mutta en nimeä. Oliko se sellaisessa läpinäkyvässä leveässä lasipurkissa jossa oli metallinen kansi? Sellaista mulla oli.
Muistaakos kukaan Three Flowers -merkkistä meikkivoidetta? Tuubissa oli kolme pientä vaaleanpunaista kukkaa. Antoi sellaisen luonnollisennäköisen lookin kasvoille. Muistan kun tein itse häämeikkini ja laitoin juuri tätä kyseistä meikkivoidetta. Ihan hyvän näköinen olen kuvissa. Nykyään kaikki käy jossain kosmetologilla ottamassa ennen häämeikkiä koemeikinkin:/
Kampaajalla kävin mutta muuten laitoin kaiken itse. Hääpukukin oli itse suunniteltu ja halvimmasta kankaasta mitä löysin. Hunnunkin suunnittelin ja vein ompelijalle tyllin ja ostin sellaisen hiuslaitteen joka ommeltiin huntuun kiinni. Jälkeenpäin ihmettelen että miksi piti olla niin säästeliäs kun vanhemmat maksoivat eivätkä mitään rutiköyhiä olleet vaikkeivät mitään ökyrikkaitakaan. Kangas osoittautui illan mittaan takaa rypistyväiseksi mutta onneksi oli täyspitkä huntu joka peitti rypyt:) nuukailu on kyllä säilynyt nykypäiviin asti eikä siitä mitään haittaa ainakaan ole ollut...

Taitaa aika kullata muistot!

Mun mielestä kaikki on nykyään paremmin. Pukeutumis- ja kampaus tyyleissä on enemmän tilaa yksilöllisyydelle. Ruoka on monipuolisempaa ja elintaso on parempi. Ihmiset ovat nykyään rennompia kuin silloin ennen vanhaan, kun yli 20 vuotiailla naisilla oli kiire naimisiin ja 30 vuotias oli jo vanha. Kuka nyt sellaista aikaa takaisin haluaisi.

ja se tuo mieleeni ensirakkauteni jolla oli tapana hokea "Charles Pompiduu ja hänen vaimonsa Dippediduu" :D

Dupedi on yks täys piip korvat särkyy kun kattoo videon

Oli - 60 luku ja Äidiltäni oli jäänyt tyhjäksi Dippe di doo pumppupullo. Ai, että se oli hyvä lelu vesilätäköissä. Kun ei ollut paljon, vähäkin on jäänyt mieleen. Vesa

Muistan ja vaimoni ihmettelee mikä se on.