Minulla on hyvä ystävä, olemme tutustuneet lapsettomuuden merkeissä. Itsellä takana lapsettomuutta lähes 7 vuotta, ystävälläni hieman vähemmän. No, nyt ystäväni on saanut keinohedelmöityksen avulla aivan ihanat ja terveet kaksopojat. Hän tietää, ettei riskien vuoksi voi enää yrittää uutta raskautta. Itse olisin maailman onnellisin ihminen kahden lapsen äitinä. Mutta... Ystäväni on hyvin pettynyt kun molemmat lapset ovat poikia!!! Hän ei saanutkaan omaa prinsessaa. Voiko lapsettomuuden tuskat unohtua noin äkkiä vai kärsiikö ystäväni synnytyksen jälkeisestä masennuksesta? Tuntuu kohtuuttomalta valittaa, kun esim. minä en todennäköisesti ikinä tule saamaan lasta. Auttakaa. Meidän ystävyys on todella koetuksella.
Unohtuuko lapsettomuus noin helposti?
ei voi olla totta
5671
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kait ystäväsi saa olla harmissaan. kyllä monet naiset toivovat sitä pientä prinsessaakin mutta se ei tarkoita jotta ne prinssit jotenkin huonompi arvoisia olisi!!! Kyllä ystävälläsi on oikeus olla harmistunut jottei enää saa enempää lapsia.. Itse kärsin myös lapsettomuudesta ja ymmärrän jotta sinusta tuntuu pahalta mutta niin tuntuu ystävästäsikin.. Saattoihan hänen toive olla vaikka 5 lasta joista neljä olisi poikia mutta yksi tyttö. Sä et varmaan surultasi huomaa jotta ei se lapsen kaipuu lapsettomalla häviä siihen yhteen lapseen.. Vaikka itsekkin joskus ajattelin että kun sen ensimmäisen saisin niin toinen tulee sit jos on tullakseen.. nyt tätä toistakin ollaan tehty jo 2v hoidoilla ja voin kertoa jotta yhtä paskalta tuntuu VAIKKA olenkin maailman iloisin siitä yhdestä lapsesta joka minulle ollaan monen vuoden yrittämisen jälkeen jo suotu. Ei se tuska katoa varmaan senkään jälkeen jos ja kun me se toinen vielä saadaan.. vaikka enempää en haluaisi kuin kaksi ihan sen takia jotta pääni ei kestä tätä aaah niin ihanaa tekemistä niin silti tiedän jotta nämä haavat eivät koskaan varmasti parane.
minä ainakin olen ikionnellinen yhdestä lapsesta (ainoaksi jää). tottakai olisin halunnut enemmänkin lapsia, mutta silti en voi surea, koska kaikki eivät saa edes sitä yhtä. olen nyt äiti ja meillä on ihan oikea perhe, unelmien täyttymys :)
Kyllä minusta vaikuttaa oudolta käytökseltä valittaa tuosta sinulle, vaikka tietää tilanteesi. Odotan itse kaksosia hoitojen jälkeen ja olen aika yllättynyt, että kaiken tämän jälkeen sitä on vielä jotain toiveita sukupuolen suhteen. Minulle ei kuitenkaan tulisi mieleenkään voivotella niitä kenellekään saati lapsettomalle ystävälleni.
Voi myös olla, että lapsettomuuden tuska purkautuu tuota kautta. Hän ei ehkä aio enää ryhtyä hoitorumbaan ja siksi suree nyt sitä ilman tytärtä jäämistä. MUTTA KAIKKEA EI VOI SAADA!
Voihan tietysti kyseessä olla myös jonkinlainen masennus. Kaksosten hoitaminen on rankkaa joka tapauksessa (oli lapsettomuus taustaa tai ei). Mutta tosiaan tuntuu, ettei lapsettomuuden jälkeen sukupuolta murehdi. Itsekin kiinnittänyt huomiota joskus kun kuulee äitien puhuvan "lasten teosta" ja että "seuraavan on sitten oltava tyttö/poika". Näin lapsettomuudesta kärsivänä tuollainen ajattelu tuntuu tosi kurjalta. Kun itse saisi edes sen yhden lapsen, pojan tai tytön, ei mitään väliä!
Niin onhan se varmaan outoa, että ystäväsi valittaa sinulle siitä kun ei saanut pientä prinsessaa.
Kyllä luulisi, että olisi onnellinen saamistaan lahjoista. Niin itsekin ajattelin, että kun hoidolla sain lapsen, että olen vain onnellinen. Mutta onnentunteen lisäksi tuli myös muita tunteita. Masennus oli melkein lähellä, minusta ei ollut helppoa olla niin sidottuna pieneen ihmiseen ja kaipasin omaa vapauttani. Raskausaikanakaan ei uskaltanut täysillä iloita siitä, että vielä saa tehdä kaikkea rauhassa kun koko ajan pelkäsi että joku voi mennä pieleen.Eikä lapsettomuus varmasti koskaan unohdu mielestäni, jonkunlaisen jäljen se kuitenkin jättää ainakin minuun.
Salaa minäkin toivoin pientä prinsessaa, ja sen sitten sain. Vaikka kuvittelisin, että olisin tyytynyt poikaankin. ystäväsi voi ihan hyvin olla masentunut.