Sopiiko sijaiskodiksi perhe jossa kaikki kunnossa ja harrastukset vieressä, siis ei pitkiä matkoja, olisi tilaa lapsille.
Ainoa puute" olisi tämä, mies on eläkkeellä, mutta pystyy toimimaan lasten kanssa, siinä missä kuka muukin tahansa, mutta korostan on eläkkeellä.
Sovitaanko sijaisperheeksi, kertokaa?
Minä olen kotona.
Ainoa puute" olisi tämä, mies on eläkkeellä, mutta pystyy toimimaan lasten kanssa, siinä missä kuka muukin tahansa, mutta korostan on eläkkeellä.
Sovitaanko sijaisperheeksi, kertokaa?
Minä olen kotona.
Vastaukset 16
Vanhimmat
ikää katotaan ja terveyttä ja jonkinlaista vakavaraaisuutta.
Mistä syystä miehesi on eläkkeellä?
En oikein usko, että eläkeikäisille enää lapsia sijoitetaan.
Mies on sairaseläkkeellä ja olemme keski-iässä.
Mitä se muuten vaikuttaa se varallisuus tähän, tai onhan meillä nyt koti ja jotain muutakin.
Mitä tuo miehen "eläkeläisyys" painaa vaakakupissa, osaatteko kertoa tai antakaa muuten kommenttia, mitä mieltä olette?
Jos on fyysinen sairaus, se ei varmasti ole eduksi lasten/nuorten hoidossa, jotka vaativat paljon. Nämä sijoitettavat lapset kun tulevat enemmän ja vähemmän vaikeista oloista ja oireilevat sen mukaisesti. Näin myös tarvitsevat vahvaa otetta heidän elämänsä tukemiseen.
Samoin ollaan tekemisissä lasten biosuvun kanssa, esim. kerran kuukaudessa.
Lapsi/nuori on voinut altistua aikanaan jo äitinsä odotusaikana alkoholille/huumeille joista seurauksena vaikkapa FAS/FAE diagnoosi.
Lapset tarvitsevat erilaisia tukitoimia, terapiaa yms...
Keski-ikäinen?
En osaa sanoa tarkkaa rajaa minkä-ikäisille lapsia sijoitetaan? Vaihtelee ilmeisimmin kuntakohtaisesti.Pääsääntöisesti pienet lapset sijoitetaan perheisiin/koteihin ja isommat (lähempänä teini-ikää) perhekoteihin l.laitosmaisiin hoitolaitoksiin. Poikkeuksia toki on.
Reippaasti yli nelikymppisille ei aivan ensisijaisesti pientä lasta sijoiteta. Poikkeuksena voi olla mm. perheen aiempi pitkä kokemus sijaisvanhemmuudesta.
Varallisuudesta sen verran, että täytyy olla toimeentuloa sen verran, että kykenee huoltamaan sijaislapsen.
Kiitos, kun vastasitte!
Minulle jäi päällimmäisiksi mieleen:
pitää olla fyysisesti terve, saako sitten olla henkisesti sairas, kun siitä ei mainittu, minusta esim. selkä kipeä on paljon madaltavampi syy saada lapsi, kuin olla mielenterveyspotilas?
Yhdessä tai samassa viestissä oli, perhe/koti ja perhekoti, mitä tuo koti tai perhe erikseen merkitsee, tiedän kyllä perhekodin ja sijaiskodin eron.
Sitten pitää olla varallisuutta huoltaa lapsi, eikö kunta maksa hoito ja kulukorvaukset ja lapsilisän.
Kiitos sossulle kommentista se valoi uskoa.
me olimme keski-iässä alkaessamme, minä 40v, mies 47v.
terveyden pitää olla sen verran hyvä, että kuolema ei ihan nurkantakana kolkuta, lapsia yritetään suojella uusilta hylkäämisiltä. silti avioero tai kuolema voi tulla kenelle tahansa, joten mitään sitovaa sääntöä ei taida olla.
minä suosittelen, että otatte suoraan yhteyttä kuntanne sos.toimistoon ja kysytte heiltä . ja pyydätte päästä seuraavalle sijaisvanhemmuuteen valmentavalle PRIDE-kurssille.
siellä sitten selviää onko sijaisvanhemmuus teidän juttunne.
Kyllä eläkkeellä oleville on sijoitettu ainakin tässä kunnassa, mutta ei kyllä vanhuuseläkkeellä oleville. Monesti eläkkeellä oleville on sijoitettu sukulaislapsia.
Ihmettelit sitä, että pitää olla varallisuutta.
Sosiaalihuolto maksaa pientä kulu- sekä työkorvausta, mutta ne eivät kata lähellekkään lapsen kuluja. Usein nämä lapset ovat niin sairaita, että rikkovat paikkoja, vaatteita ym niin kulukorvaukset eivät kata lähellekkään kuluja. Samoin harrastukset ym menee kyllä omasta kukkarosta. Jos lähdette matkalle, itse maksatte nekin. Lääkkeett ym maksatte itse myös.
Joissakin kunnissa niitä vähän maksellaan, mutta harvoin.
Voin sanoa kokemuksen rintaäänellä, että pitää olla itsellä varaa, kun ottaa näitä lapsia. Meidän oma perhe-elämän matkat ym ovat jääneet pois näiden lasten tultua perheeseemme, koska ei ole enään varaa. Tämä on kyllä biolastemme mielestä väärin (myös minusta). Mutta se on totuus.
Haluaisin siihen vastauksia, mitä mieltä olette.
Sossu tuossa oli posiitivisesti sitä mieltä, että kieltoa ei ole.
Ajattelin kysyä, kun teette sitä arkea, niin mitä itse olette mieltä.
Me harkitaan, koska sitä tilaa ja rakkautta olisi kyllä antaa yllinkyllin.
Emmekä näe esteenä muutakuin tuo miehen eläkeläisyys, jossa on hyvätkin puolensa, olisi aina kotona, samoin minä, sitä ei joka perhe pysty tarjoamaan.
Katsotaan sitte saadaanko aikanaan?
tyhjentävästi. Sinun ja miehesi tulee selvittää se, esim. käymällä pride-kurssin, tai juttelemalla sijaishuoltoa suorittavien viranomaistahojen kanssa jne... Siellä nousee sijaisvanhemmuuden eri vivahteet esille. samoin siellä voi punnita omaa/yhteistä jaksamista.
Esim. lapsilisää ei automaattisesti sijoitettavista lapsista makseta.
Ehdottomasti pitää ottaa yhteyttä siihen kuntaan mistä ajattelitte sijaislapsia hommata, eri kunnissa korvauksia maksetaan eri tavalla. Hoitopalkkio ja kulukorvaus vaihtelevat kunnittain, samoin maksetaanko lapsilisä vai ei ja miten korvataan polkupyöriä ja harrastusmenoja ja lomamatkoja jne. Käytäntöjä on varmaan yhtä paljon kuin kuntiakin.
Itse edustamassani kunnassa hoitopalkkio on naurettavan pieni, mutta lapsilisän saa siihen päälle. Samoin annetaan lomarahaa kesäksi ja joulurahaa ennen joulua, myös harrastusmaksuja ja -välineitä korvataan melko avokätisesti, johtuen juuri tuosta pienestä hoitopalkkiosta.
Kannattaa siis kysyä näitä asioita kunnasta ennen kuin ilmoittautuu sinne halukkaaksi sijaisvanhemmaksi! Hieman yllättäen minulta ei ole koskaan kysytty näitä asioita alussa, vaan vasta siinä vaiheessa kun sijaisvanhemmuudesta on jo sovittu.
En usko, että miehesi eläkkeellä oleminen on este sijaisvanhemmuudelle. Tunnen perheen, jonne on sijoitettu lapsia sen jälkeen, kun perheen isä sairastui ja joutui jäämään eläkkeelle. Lasten etuhan se on, jos molemmat vanhemmat ovat kotona.
Aluksi suosittelisin teille pride-kurssille osallistumista. Voisitte aloittaa tukiperheenä ja kerätä tämän kautta kokemusta lastensuojelulapsista/lapsesta. Tämän jälkeen tietäisitte, kuinka paljon lapset vaativat erityishuomiota ym.
Itse kyllä miettisin sairaseläkkeen tmv. syytä. Lapsia en missään nimessä sijoittaisi perheeseen, missä olisi pienkin epäilys siitä, että vanhemmilla olisi esim. mielenterveysongelmia.
Hoitopalkkiot ja kulukorvaukset ovat melko pieniä, mutta toisaalta on hyvä tiedostaa se, että perhesijoitus on kunnalle aina huomattavasti edullisempi vaihtoehto kuin laitossijoitus, joten palkkioista ym. korvauksista kannattaa keskustella AINA. Kuitenkin kannattaa muistaa, että sijoituslapsen haluamisessa pitää olla aina jokin muu motiivi kuin raha.
Ota yhteys kuntasi sos.toimistoon ja kerro teidän halukkuudestanne sijaisperheeksi.
Eipä riitä nuo tiedot mmihinkään suuntaan,hyväksymään tai hylkäämään niin monesta muusta asiasta se riippuu.Hakeutukaa nyt ensin Pride- valmennukseen niin kyllä se sitten itsellekin selviää onko halua ja mahdollisuuksia/edellytyksiä sijaisvanhemmuuteen,sitä kun ei voi oiken ensin kokeilla tai harjoitella
Riittääkö aiempi kokemus lastenhoidosta ja terve maalaisjärki, joka täällä, kun lukee näitä, tuntuu monelta puuttuvan tyystin, jos joku luulee olevansa "valmis" käytyään Priden, tai ainakin melkein sopiva, vaikkei olisikaan, ihminenhän voi olla mitä vaan, pohjimmiltaan, ei se Pride mikään läpivalaisu" ihmisestä ole, vaikka sitä tunnutaan täällä niin joka kohdassa kehotettavan.
Minun mummolla oli aikanaan tusina sisaruksia ja elivät puutteessa, tiedä mitä kirjaa he lukivat, että saivat katraansa kasvatetuksi, taisi maaseudun tulevaisuus olla ainoa...
Vastaa nyt Maija tähän ja muutkin....
Eihän se pride nyt mikään aukoton kaikkitietävä ole ja ei sellaista voi varmaan valmennukseksi tullakaan.Olen toiminut vuosia kouluttajana ja olisin kyllä toivonut että sellainen olisi silloinkin ollut kun itse sijaisperheeksi ryhdyimme.Priden päälimmäisenä tarkoituksena on että perhe itse rupeaa toden teolla miettimään omia resursseja ja tarpeitaan ja ikään kuin sovittaa sijaisvanhemman takkia ylleen,oikeilla lapsilla kun ei voi harjoitella.Vain harvoja ovat ne tapaukset joissa perhe ei ole itse osannut arvioida valmiuksiaan priden jälkeen,jos asiaan on tosissaan lähtenyt mukaan.Silti kukaan ei voi aina ennustaa mitä sijoitus tuo tullessaan.Kaikki ovat erilaisia,mutta se on varmaa että enää ei ole kysymys samasta asiasta kuin ennenvanhaan vähäosaisempien auttamisessa.Lastenhoito kokemuksesta ja maalaisjärjestä erityisesti on apua.Huostaanottoon johtaneet syyt ja tilanteent ovat vaan yleensä niin lasta traumatisoivia kokemuksia että sijaiperheen on syytä asennoitua monenmoiseen eteen tulevaan asiaan.Tälläisellä keskustelupalstalla sinun on vaikeaa saada tyhjentävää vastausta vaan ota rohkeasti yhteyttä sos. toimeen ,jos voit ilmoittaa asuinpaikkasi noin suurin piirtein,niin voin ehkä neuvoa kenen puoleen voisit kääntyä.Älä jää pohtimaan tänne asiaa jonka voit selvittää ja kun tälläisiä mietit lähde ihmeessä selvittämään asiaa ettei se jää mieltä kaivelemaan,monenlaisia perheitä tarvitaan.
Perheemme toimii sijaisperheenä. Minä olen sairauden vuoksi ollut työkyvyttömyyseläkkeellä vuoteen -98. Sen jälkeen muutama vuosi työelämässä. Sitten rohkaisin mieleni ja päätimme selvittää mahdollisuutemme kelvata sijaisvanhemmiksi. Olin pitänyt vaihtoehtoa meiltä poissuljettuna sairauteni (fyysisen) vuoksi. Vastaanotto oli positiivinen. Aluksi sanottiin, ettei meille saurauteni vuoksi voida sijoittaa ihan pientä etten rasitu liikaa. Mutta niin meille sitten tuli reilu vuosikas!
Minä siis jäin pois työstä kun olin ehdottomasti sitä mieltä etten kykene suoriutumaan molemmista ja minulle tärkeämpää oli lapsettuminen kuin työ. Taloudellisesti pärjäämme miehen tulojen ja sijoittajan maksamien korvausten varassa kohtuullisen hyvin.