Täällä ei oppineita tarvita. Menkööt tiedepalstoille höpäjämään.
Oppineet pois
Runeberg
381521
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Ei tosiaankaan noin jyrkästi pitäisi ketään yrittää karkoittaa. Tämä palstahan kaipaa keskustelun avaajia ja niihin vastaajia, sekä oppineita että oppimattomia.
Olisi syytä aloittaa otsikolla:*Pois kaikenlainen ymmärtämättömyys ja toisten aliarvioiminen palstoilta* ja tilalle pitäisi saada suvaitsevaisuus.
Oppineilta saisimme uusia tietoja itsellemme, mutta oppimattomilla on paljon sellaista tietoa jota oppineetkin tarvitsevat.
Te molemmat , sekä Ruuneperi että Hajupoika ja moni muu, osaatte avata hyvistä aiheista keskusteluja ja jos kaikki saisivat niihin vastata omilla näkemyksillään, niin saisimme nämä iäkkäidenkin palstat toimimaan.
Ei sitä kukaan usko että toisia pois karkoittamalla kielloilla ja kirjoitusten halveksimisilla, sivistystaso täällä kohoaisi, ei varmastikaan.
Koska Ylläpito ei osaa palstojen järjestystä ylläpitää, olisi jo aika meidän itsemme ottaa ohjat omiin käsiimme.
Kuka uskaltaa aloittaa ja yrittää?
tässä edellä, mutta se on toiveajattelua että näille palstoille syntyisi sopuisaa, saati rakentavaa keskustelua. Ei onnistu.
Olen neljä vuotta seurannut tätä varttuneempien kirjoittelua ja hyviä aloituksia aina silloin tällöin tulee, muuta...mutta...
Joukkoon pyrähtää aina joku joka lyttää kaiken haukkumalla jotakuta. Senkin vielä ymmärtää jos se tapahtuisi yhden ketjun puitteissa ja asia päättyisi siihen, mutta kun se otetaan esille kerta toisensa jälkeen, aina samaa jankuttaen, samoilla sanoilla, samoilla syytöksillä siitäkin huolimatta ettei n.s. "syytetty" enää millään tavalla vastaa tai edes huomioi koko asiaa.
Onko todella mahdollista että itsensä sivistyneeksi tituleeraava ei katkeruudeltaan pysty unohtamaan mennyttä vaan penää jatkuvasti oikeuksiaan.
Tämä kirjoittelu näille palstoille on kuitenkin vain hyvin pitkälle ajankulua, mutta antoisaa lukemista jos se pysyy kohtuullisenkin sovun rajoilla.
Eriävien näkökantojen esittäminen on vuorovaikutusta, mutta ei niitä pitäisi ruveta lain pilkkujen ja pisteiden mukaan arvostelemaan.
On vaikea kuvitella että tämän ikäisillä ihmisillä ei olisi jo elämänkokemusta siitä, että riita ei mitään rakenna.
Tämähän on vain elämää.
lukeneet muualle, minä en niitten jutuista piittaa, kiusaavat vaan vanhoja ihmisiä valheillansa. Elämän koulu opettaa, ei kirjat.
Oppineita pitää houkutela sivuille lisää ja sitten perustetaan tänne Elämän Korkeakoulu. Korkeaikäisten palstalle se sopisi oikein hyvin!
siinä koulussa on tultu jo viimeiselle luokalle eikä vieläkään ole opittu oikeastaan mitään.
(Katso punaisten pallojen ketjuja)
kertoo että oppi menee perille ja tutkinnot läpäistään vaudilla,ei junnata vaan saadaan tulosta oikeesti.
Olen vakuuttunut, että kun saadaan yksi palstatayleisille asiakeskusteluille niin se tulee olemaan ehdottomasti suosituin.
Se vain on luotava perustuksista lähtien
vähitellen.
Palstojen ongelmina on häiriköt tai fakkiutuminen.
Ajatelkaapa eläkeläisjärjestöjä.
Miksi ihmeessä ne ovat melkein läpeensä joko poliittisten tai ammatillisten lippujen alla.
Mustalaisten kanssa on mukava ryypätä, ne eei puhu työasioista. Miksi oloneuvos löytää vain ammattijärjestöjen tai poliittisia eläkeläisyhdistyksiä ?
älykkyys on tuhoava luonnonvara.
Järjellä ei ole rajaa,rajatonta hulluutta myös lienee.
Hili(ma)kkakohan?
Kukas muu?
Nerouden ja hulluuden raja on häilyvän pieni.
Nerous perustuu hulluuteen mutta kaikki hullut eivät ole neropatteja ;D
Hei,,,Juoksit varjosi ohi ja nyt sulla on
aika yksinäistä.
Naivismia luonnehtii ennen muuta sen aihepiiri. Se kuvaa aina satuttavia ja vaikeita teemoja: yksinäisyys, hulluus, omituisuus, rakkaus, ruumiillisuus, seksuaalisuus, kateus, pahansuopuus, ennakkoluulot, sorto, väkivalta, kuolema, pelko, kaipuu, syntymä, muutos, vanheneminen, kipu… Luettelo on loputon. Tietysti kaikki taide käsittelee näitä aiheita. Naivismin erityispiirre on tarttua ”elämää suurempaan” aiheeseen ja tarkastella sitä ikään kuin rakastavan äidin turvallisesta sylistä käsin. Monessa mielessä naivistinen taide vertautuu satuihin.
Jos voit iloita toisten onnesta,olet itsekin onnellinen.Jos voit nähdä toisten voittavan ja suhtautua kiitollisin mielin heidän voittoihinsa,
olet silloin itsekkin voittaja.
Sokrateen mukaan onnellisuus on hyvän elämän tulos, joka on saavutettavissa järkeilemällä ja tutkimalla mikä on hyvää ja mikä pahaa.
Aristoteleen mukaan onnellisuus on sitä, että ihminen tekee hyveellisiä ja jaloja tekoja sekä täyttää paikkansa yhteiskunnassa. Epikuros tavoitteli mielenrauhaa, jonka alku ja loppu on nautinto, eli vain nautinto on itsessään arvokasta.
Määritelmiä on monia, varmasti yhtä monta kuin pohtijaakin. Voidaan ajatella siis että onni on kaiken kaikkiaan hyvin subjektiivinen asia; jokainen määrittelee itse omaan onnellisuuteensa ja onnettomuuteensa kriteerit. Ongelmaksi tässä nouseekin useimmiten se, että onni tuntuu olevan aina jossakin muualla, tavoittamattomissa, niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana.
Ei paljoa pyllistä teidän järkeilyt. Te ja oppineet molemmat ulos.
Minusta tuo Aristoteleen onnenkuvaus sopii parhaiten esimerkiksi vaikka meille täällä Cafe 80 palstalla, jossa tavoitteenamme on saavuttaa sopu ja hyvä tahto kaikkien palstalaisten kesken.
Luulempa että meillä useimmilla on jo täällä tuo jalo pyrkimys. Kun jaamme hyvää tahtoa täällä riittävän kauan niin pian koko yhteisö muutuu ja asenteet pehmenevät. Yästä seuraa se että pian alamme myös saamaan hyvää palautetta ja kuulemme kauniita sanoja ympärillämme. Ihmiset tulevat iloisiksi ja hyväntahtoisiksi ja pian voimme näyttää mallia kaikille nuortenkin keskusteluryhmille. Sen me voimme antaa nuorille perinöksi, hyvän esimerkin !
Onni otti hienosti esille tämän Onnen asian jota me kaikki tarvittaisiin roppakaupalla lisää.
Ehdotankin että otamme Onnista mallia ja nostamme Onnin meidän keulakuvaksi Onnen Suurlahettilääksi.
Nyt kun meillä on oma Onnen Suurlähettiläs, niin minä voinen mennä hyvällä mielellä nukkumaan.
Valitsin tuosta naivismin aihepiiristä neljä teemaa, jotka mielestäni kuvastavat parhaiten Cafe 80 väen potentiaalisimpia tuntemuksia:
Vanheneminen
Yksinäisyys
Pelko
Kuolema
Mitkä ovat vanhenemisen keskeisimpiä
ongelmia tämän päivän Suomessa?
Etiopian kuninkaantytär Andromeda joutui tarun mukaan äitinsä Kassiopeian itsetietoisuuden uhrina sidotuksi rantakallioon josta tarun prinssi Perseus hänet Zeun ja Danaen poika hänet
vapautti mutta tyttären äiti kuvitteli olevansa kaunein...
Mielenkiintoista on, että taiteilijat ovat saaneet tästä tarusta innoituksen moniin mestarillisiin töihinsä. Rubens teki useita maalauksia aiheesta, italialaisen Il Guidon Andromeda on Louvressa ihailtavana.
Me suomalaiset saamme myös oman luomuksen
kun Johannes Takanen teki kauniin veistoksen.
Myös näytelmäkirjallisuuteen ja kasvistoon prinsessa on saanut nimensä.
Meitä lähellä oleva tähtisumu on nimetty myöskin tarun Andromedan mukaan.
Kummallista että myös Aristoteleles joutui kärsimään ja pakenemaan "jumalattomuudesta" syytettynä. Merkillisesti vain jotkut jäävät historiaan elämään.
Kun tutustuu jumaltarustoihin niin huomaa heidän olleen useimmiten rakastavia.
Onni, onnetar, Fortuna ovat meille kovin tuttuja.
Kauneuden ihanteena on Venus, jonka viehkeyteen samme myös tutustua taiteilijain kuvaamina. Italialainen Sandro Botticelli on kuvannut kauniisti Venuksen syntymää.
Tizian oli tuottelias aina elämänsä viime vuosiin.
Hänen työssään on havaittavissa jo maallista aistillisuutta. Rafaelin oppilas Giulio Romano kuvasi
erään herttuan kesäpalatsiin freskon Marsin ja Venuksen kylvystä jossa on jo renesanssin aistihurmaa niin käsittelyssä kuin aiheessakin.
Mekin saamme nauttia aina joskus tutkiskellessamme Venuksen kukkuloita ja salaisuuksia vaikkapa vielä yön hetkinä...
Paul Tournierin kirjasta otin otsikon tähän puheenvuorooni. Tämä on neljättäkymmentä vuotta vanha painos enkä tarkkaan tiedä milloin jo kahdesattakymmentä käynyt kirjailija on sen luonut.
Kiintoisana alussa huomaan hänen aiheensa; "Vapaa-aika tulevaisuudentoiveko."?
v. 1890 -1954 tekstiilityöläisen työaika oli vähentynyt 65 - 40 tuntiin sama trendi näyttää olleen muuallakin.
Itse muistan nuorena sahalla tehdyn 46 tunnin työviikkoa v. 1954. Kansalais- keskikoulussa oli viikkotunteja nelisenkymmentä 1960-luvun puolivälissä, mutta siinä taisi olla jo toistakymmentä ylituntia.
Poikkesin asiasta. Tässä teoksessa on paljon mielenkiintoista tänäkin aikana.
- Saadakseen onnellisen vanhuuden ihmisen on aloitettava se riittävän ajoissa.
- Meidän vanhojen on itse rakennettava elämämme, tehtävä siitä arvokas ja arvoaansaitseva ja herätettävä siten uusi toivo itseämme nuoremmissa, kauniin vanhuudentoivo.
Näin valoisasti kirjoitti terveen elämänasenteen apostoli todella mieltä lämmittävästi.
Suosittelen luettavaksi, luulisin kirjastoista löytyvän.
oppimisella?
Vai onko tarkoitus hyväksyä tänne vain osin tai täysin oppimattomat. Millä mittareilla oppimattomuus todennetaan ?
Suomessa on luku- ja kirjoitustaitoisia 100 %
Tuossa ei voi olla kriteeriä tälle mittarille.
Tarvitaan jokin jakauma jolla saadaan esimerkiksi 40 - 60 %:n jakauma?
Onko tähän ehdottaa oikeaa mittaria?
Keskustelin palstan ulkopuolella ja ehkä joissain puheenvuoroissa palstallakin esille tuonut, että
"kastijako" on vallannut ja jakanut kummasti toimintamahdollisuudet. Eläkeläisjärjestöt toimivat usein poliittisin ta ammatillisin perustein. Olen itse nykyisin kovin monenlaisten ihmisten kanssa keskusteluissa.
Monia on yli 90-vuotiaita, mutta myös nuoria, omat lapset ja lapsenlapset tietysti. Lähes päivittäisiä yhteyksiä on netin kautta eri puolille maailmaa ja siellä hämmästelen nuorten naisten keskusteluhalukkuutta vanhan papan kanssa.
Tämä vain, että tiedämme ainakin välttävän suomenkielentaitoisten olevan kiinnostuneita tällaiseen keskusteluun osallistumisesta.
Kuunteluoppilina tiedän itsekin heitä olevan.
Luulisin ainakin alkuun riittävän, että haluamme kunnioittaa hyviä tapoja ja netiketin sääntöjä.
Liikkeelle lähtöön ei tarvita muuta kuin netiketin / etiketin ymmärrystä. Sanoisinkin että tämä puoli on monasti vanhemmalla väestöllä paremmin hallinnassa kuin nuorisolla mutta liika yleistys ei tässäkään ole kohdallaa.
Kuunteleminen ja katseleminenhan on joskus ihan riittävää ja ainakaan siten ei tule liikaa riippuvuuta. Kirjoittelijoille se saattaa joskus aiheuttaa riippuvuuden mutta tietyissä määrin sekään ei ole vallan kamalaa. Suuremmissa määrin kyllä :)
Tätäkään ei ole ruuneperi aliottanut,
ei siis ole hänen kirjoituksensa.
Sinä tunnut omasta mielestäsi teitävän kaikki.
Hajupoika-nikkinä tiedän, että olet vainoharhainen valehtelija. En yhtään ihmettelisi vaikka jäljet johtaisivat suoraan anun sylttytehtaalle.
Vaikea uskoa että kansallisrunoilijamme vastustaisi oppia ja kehitystä tässä maassa.
Johan Ludvig Runeberg on Suomen kansallisrunoilija, joka tunnetaan parhaiten Maamme-runosta, johon Pacius teki sävelen. Maamme-laulu oli tarkoitettu kertakäyttöön, mutta siitä tulikin Suomen kansallislaulu, jota lauletaan ahkerasti nykypäivänäkin.
Tuli mieleemn tuossa eräs Kansallisssa 1958 mennyt näytelmä, joss Tooivo Mäkelä oli tohvelisankarin osassa verraton.
Runebergilla taisi olla naisia joka sormelle ja Fredrikaa nöyryytettiin. Runebergeissä ihailen itse suuresti juuri Fredrikaa.
Kehitystä ovat usein maassamme vieneet vähän opillista sivistystä saaneet joilla on ollut muita avuja.
Asko Avonius ei päässyt ammattikouluun metallilinjalle kahdella yrittämällä, puusepän opinnot suoritettuaan Ruotsiin oli lähdettävä työn hakuun.
Säästöjen pesämuna ei riittänyt puusepänvertaan saamisksi kotipaikkakunnalla. Lahdesta löytyi rohkea ymmärtäväinen pankinjohtaja.
Asko ja Upo tuotteet antoivat työtä kymmenille tuhansille.
Taidepuolella on myös paljon esimerkkejä joita naapuripalstalla juuri toin esille.
Pacius eksyi Suomeen ja loi meille musiikin perustan - taisi alkuaan kierrellä kapakoissa soittelemassa. Abraham Ojanperä taisi viedä suomalaista laulutaitoa maailmalle vaikka itseoppinut olikin Limingan niityiltä kaiketi....
Wilhelmiina Riktig, myöhemmin Miina Sillanpää, syntyi kesäkuun 4.päivänä 1866 Jokioisten Ojaisten kylässä torppari Juho Riktigin ja vaimonsa Leenan os. Roth yhdeksänlapsisen perheen seitsämäntenä lapsena. Suomessa elettiin nälkävuosia. Kaksitoistavuotiaana Miina lähti töihin Forssan puuvillatehtaaseen elämäneväinään kaksi lukukautta kiitettävästi läpikäytyä kiertokoulua. Terveys kärsi pitkistä työvuoroista ja lapselle erityisen raskaasta yötyöstä. Hänellä oli kuitenkin mahdollisuus käydä tehtaankoulua, mitä hän koko elämänsä arvosti. Kuusitoistavuotiaana Miina meni Jokioisten naulatehtaaseen, missä teki töitä kahdeksantoistavuotiaaksi saakka. Silloin hänelle tarjoutui mahdollisuus lähteä Porvooseen piikomaan WSOY:llä töissä olevan kielenkääntäjä Aatto Suppasen perheeseen. Lähtiessään kotoaan hän kirkkoherranvirastossa halusi paperiinsa nimen, jonka hän itsekin osaa lausua. Niinpä Vilhelmiina Riktigistä tuli isänsä torpan nimen mukaan meidän tuntemamme Miina Sillanpää. Hän tiesi lähtiessään ei vain vaihtaneensa nimensä, vaan myös jättäneensä taakseen elämän, johon hän ei enää palaa!
Miina Sillanpää oli ammatiltaan tehtaantyöläinen (1878-1884), palvelijatar ja talousapulainen (1884-1899), Helsingin Taloustyöntekijäin Yhdistyksen Palvelijatarkodin ja paikanvälitystoimiston hoitaja (1900-1915), Osuusliike Elannon ruokalain ja kahvilain tarkastaja (1916-1932) sekä Sosialidemokraattisen Työläisnaisliiton sihteeri (1932-36).
Miina Sillanpää oli kansanedustaja. Hänet valittiin Suomen ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan yhtenä yhdeksästätoista naisedustajasta ja aloitti kansanedustajan työnsä v.1907.
Netti-Factan kopsauksetko on keskustelua mielestäsi
Hiljaista on, ja jos nyt ajatellaan mikä on keskustelun avaus niin tähän sopii mitä vaan.
Keskustelua voisi ola se että mistä keskusteltaisiin kun tällaisia avauksia sallitaan !
mitäs jos keskusteltaisiinkin siitä että heitetäänkös factat pois, eli sinut, sinä olet Fackta ja joudat häipyä. Ei sinua missään tarvita.
otetaan oppimattomat eturiviin mutta muistetaan että avauksen tekijä haluaa ottaa silloin vallan itselleen. hän saa näin kaiken itseään vahveman karisteltua tieltään ja voi alkaa opettamaan oppimattomille harhaoppejaan ;D
factaa, factaa, factaa, factaa......
Sinä ärsytät minua ihan Perkeleesti !
Tämä koko avaus on, sanonko - perseestä !
Niin perseestä tämä avaus on !
Kuka on vastuussa tästä avauksesta ja
kuinka Facta voi tulla tänne huseeraamaan.
Eikö ole vallan päivän selvää, että Fakta on eksyksissä eikä osaa kotiaan.
Sanoin jo hänelle, että minua ärsyttää hänen nenäkkyytensä.
Otetaan vaan.
Nyt voidaan ottaa pienet, kun ei ole otettu kunnolla aikoihin ja silloin on kenenkään turha tulla selvittämään kuinka netissä pitää käyttäytyä ;D
Netikettikin on tuolla "hajun" takana, eikä sitä kukaan lue. Sitten Fackta tulee nirppa nenineen ja soittelee meille poskeaan - Hah haa ;D
Meillä on nyt hauskaa, joku voisi sanoa että oikein "kimppakivaa" mutta tois'alta kuulumme kumminkin samaan persoonaan, olemmehan vain pääpersoona ja sivupersoona, joten eikö tämä ole sitä paljon puhuttua "omaakivaa" ;D
Se on facta.
Jälkipeli käydään sitten Laihialla ladossa.
Kuka sen kissankupin kaatoikaan?
Paperossi olisi paikallaan.
Kumman pussista?
Luulin jo rauhoittuneen.
Itse en sinusta
ja sinun laisistasi välitä.
Oletteko te Hulluja ?
Tälle pitäisi tehdä jotain.
herran jestas sentään.
Tulin juuri sieltä kaukaa....
Menkää tekin käymnään
PS.
Miehellä on kaksi tapaa "tulla ja lähteä,
hyviä tapoja kumpainenkin"
Kukahan tuonkin vanhan fraasin lohkaisi ja koska?