Se lähtee ja kulkee lähes hiljaisuudessa, se on äänetön polttomoottorin voimaa uhkuvaan ääneen verrattuna.
Pysähdys, vain pari huojahdusta, vielä pieni kiihdytys ja liioitellun tyylikäs jarrutus.
Voihan Pendoliino!! Liitettäköön nimesi musiikkitermistöön!
Miksi en matkusta useammin junalla?
Siksi että matkan lopuksi joudun motitetuksi korneimpaan rakennukseen mitä ihminen on koskaan saanut aikaan. Äärettömän ruma teräksen ja betonin, plexin ja alumiinin sisäsiittoisuuden hedelmä. Kylpyhuonearkkitehtuuri kerrostalojen ulkoseinillä on vaarattoman vajaamielistä leikkiä tähän surrealistisia vaikutteita omaavaan kolhouteen nähden. Kylmä ja luotaantyöntävä ympäri vuoden ja epäkäytännöllinen, on kiivettävä kaksi kerrosta ylös päästäkseen kaksi kerrosta alas. Tunnen puistatuksia. Harhailen labyrintissa aikani, kunnes hämmästyksekseni löydä neljä eri tavoin kuljettavaa tietä ulos. Puolijuoksussa pakenen alas spiraalia joka selvästikin pyrkii kumoamaan luonnonlakeja. Vetäydyn neljänkymmenen metrin päähän ja katson sieltä niin kuin vihollista katsotaan Kontrasti on valtava maanpinnan ja tuon avaruushäkkyrän välillä.
Erkki Aalto pyörii haudassaan.
Voisiko mikään infrasaa herättää vähemmän sympatiaa kuin nykyaikainen rautatieasema?
http://www.nba.fi/tiedostot/b6de65dc.pdf
Pysähdys, vain pari huojahdusta, vielä pieni kiihdytys ja liioitellun tyylikäs jarrutus.
Voihan Pendoliino!! Liitettäköön nimesi musiikkitermistöön!
Miksi en matkusta useammin junalla?
Siksi että matkan lopuksi joudun motitetuksi korneimpaan rakennukseen mitä ihminen on koskaan saanut aikaan. Äärettömän ruma teräksen ja betonin, plexin ja alumiinin sisäsiittoisuuden hedelmä. Kylpyhuonearkkitehtuuri kerrostalojen ulkoseinillä on vaarattoman vajaamielistä leikkiä tähän surrealistisia vaikutteita omaavaan kolhouteen nähden. Kylmä ja luotaantyöntävä ympäri vuoden ja epäkäytännöllinen, on kiivettävä kaksi kerrosta ylös päästäkseen kaksi kerrosta alas. Tunnen puistatuksia. Harhailen labyrintissa aikani, kunnes hämmästyksekseni löydä neljä eri tavoin kuljettavaa tietä ulos. Puolijuoksussa pakenen alas spiraalia joka selvästikin pyrkii kumoamaan luonnonlakeja. Vetäydyn neljänkymmenen metrin päähän ja katson sieltä niin kuin vihollista katsotaan Kontrasti on valtava maanpinnan ja tuon avaruushäkkyrän välillä.
Erkki Aalto pyörii haudassaan.
Voisiko mikään infrasaa herättää vähemmän sympatiaa kuin nykyaikainen rautatieasema?
http://www.nba.fi/tiedostot/b6de65dc.pdf
Vastaukset 3
Vanhimmat
Totta turiset. Rautatieasemat ovat kyllä tänäpäivänä aika kolkkoja kaiken keskellä, eikä niitä kukaan tunnu saavan sopimaan muun ympäristön kanssa oikein hyvin yhteen. Enpä minäkään ole tuota ennen tullut ajatelleeksi, kuinka rumana ne kaiken keskellä ovat.
olen ollut jo vuosia, junat eivät enää pitkään aikaan ole pysähtyneet pikkuasemallamme.
Kova kiire tuntuu olevan, ei muutaman ihmisen tai edes muutaman kymmenen takia kannata junaa pysäyttää.
Eivät ole auttaneet lähetystöt eduskuntaan eivätkä VR:n puoleen kääntyminen.
Asemarakennus on kyllä vanha ja kaunis, VR ei sitä ole toistaiseksi laittanut myyntiinkään.
En ole noilla nykyajan asemakammotuksilla käynytkään, jo Helsingin rautatieaseman katokset ovat tarpeeksi
tympäisevän näköisiä.
Kampin bussiaseman läpi sentään voi kävellä melko ripeästi, sivuilleen vilkuilematta.
Vaasan rautatieasema on lähes 130 vuotta vanha, ihan ok rakennus. Pari vuotta sitten sitä laajennettiin ja siinäpä köllii oottelemas matkustajia. Minä tykkään hypätä junaan ja antaa sen viedä minut etiäpäin.
Pitkiä matkoja ei hutsituta ajaa autolla, varsinkin talvella. Helppo köllähtää junan penkille ja välillä ajautua ravintolavaunuun joko sullomaan suuaukkoon murkinaa tai sitten juoda kaffetta. Junissa kahvi on hyvää. Pannukaffetta eli meikäläisen maun mukkaista.
Hyi, minä en myöskään tykkää semmosista kylpyhuonekaakeli-rakennuksista. Täällä on yksi rakennus, jonka yläosa on punaisin tiilin kuorrutettu ja sitten alaosa on valko-sini-kaakeleilla päällystetty. Sielä täälä tiilien keskellä on kans näitä vessanseinän-palasia ja se rakennus on ihan HirrrrRRRRRrrveän näköinen. Meinasin pyörtyä, kun näin sen ensi kerran.
Viime kesänä käydessäni Hesassa, niin kiesus ku siellä oli Näppysen näkönen talo. Taideteollisen korkeakoulun lähettyvillä on semmonen vaaleanpunainen kerrostalo, jossa on tummempia, näpyn näköisiä, tiilejä. Ihan tuli mieleen tuhkarokkoinen iho.
Sitten kans siinä lähellä oli puisto, jonka joku taiteilija? oli suunnitellut. Kauhean KAUHEA. Olikohan sen puiston nimi Metsä. Jostakin metallijutuista värkätty epäaidon näköisiä puita. Huh, miten epämiellyttävän ruma.