Syyllisyydentunne korvikkeen antamisesta

niin voit osittaisimettää vaikka vuoden ikään asti ja antaa loput korviketta. Eli jokaisella syöttökerralla ensin imetys ja korviketta lisäksi. On täysin oma valintasi, haluatko vielä imettää vai siirtyä kokonaan korvikkeeseen eikä sitä kenellekään tarvi selitellä. (Ja voithan aina sanoa vain, että "joo kyllä imetän" sillä niinhän teet. Ei lisäkorvikkeen antoa tarvi kellekään puolitutuille selitellä) Tärkeintä on tietysti se, että vauva saa maitoa tarpeeksi. Jos ei imettämällä niin sitten korvikkeesta.

Tuskin syyllisyydentuntosi kylläkään helpottaa sillä, että tulet tänne haukkumaan niitä jotka kannustavat imettämiseen.

... oli alkuperäisen kirjoittajan teksti - lapsen ikää myöten! Minäkin joudun antamaan lisäksi korviketta. Vauva syö tissiä, mutta ei koskaan tyhjäksi asti, joten joudun aina pumppaamaan maidon tuotannon jatkumiseksi. Rankkaa puuhaa tuo pumppaaminenkin. Ja itsellä myös valtava stressi ja syyllisyys tuosta vastikkeesta ja yleensäkin pulloruokinnasta. Mitään lohdutuksen sanoja ei minulla ole esittää ja toisaalta tiedän, että turha mitään on tässä tilanteessa olevalle yrittäkään sanoa. Kyllä ne meidänkin vauvat kasvavat kunnon ihmisiksi!

Myös minä jouduin antamaan lapselleni korviketta, täysimetyksellä ei ole ollut lainkaan. Osittain imetin 2 kuukauteen asti ja sitten luovutin. Lapseni syntyi sektiolla ja maidon tulon kanssa oli alusta asti vaikeaa. Sairaalassa määrättiin korviketta (myös kotiohjeeksi), koska vauvan paino laski liikaa. Maitoa ei kertakaikkiaan tullut tarpeeksi, vaikka miten yritin.

Myös kotona annoin 2 kuukauteen asti joka syöttökerralla ensin puoli tuntia tissiä ennenkuin annoin korviketta. Korvike piti aina antaa, koska vauva ei saanut mahaansa täyteen tissistä kertaakaan. . Lopulta luovutin koko imetyksen suhteen.
Yritä olla potematta huonoa omaatuntoa asiasta. Olet parhaasi tehnyt ja se riittää. Näitä imetys tärkeilijöitä riittää ja heidän mielipiteistä ei kannata välittää. Päätös on yksin sinun ja vaikka lapsesi söisi korviketta niin se ei tee sinusta yhtään huonompaa äitiä.

Käsittääkseni lapsen puolustuskyky kehittyy jo mahassa kasvaessa ja rintamaito vain vahvistaa tätä vastustuskykyä. Itselläni on erittäin hyvä vastustuskyky ja täytyy sanoa, että lapseni (2 vuotta) on ollut erittäin terve tähän saakka, muutamia flunssia on sairastellut ja yhden mahataudin. Tuttavieni samanikäiset lapset (jotka ovat olleet täysimetyksellä ja pidemmän aikaa ovat imettäneet) sairastelevat vähän väliä. On korvatulehdusta ja milloin mitäkin.
Että ei se rintamaito ainakaan omalla kohdallani ole mitenkään vaikuttanut lapsen vastustuskykyyn.
Tsemppiä ja turha syyllisyys pois!

Voin vain aavistaa miltä sinusta tuntuu!

Itselläni ei ollenkaan imetys lähtenyt käyntiin :( Yritin tosi kovasta,ja harjoittelin,mutta se ei vain onnistunut! Joko sain rinnan vauvan suuhun, alkoi itkeä holtittomasti, ja jos ei itkenytkään, nukahti aina rinnalle. Poikanen oli tosi laiska imemään. Sairaalassakin poika jo tottuikin sitten tuttipulloon,pakkohan jotenkin oli kuitenkin ruokkia vauvaa! Tästä huolimata aina ensin yritin rinnalle. Ei onnistu,niin ei onnistu. Minua painostettiin paljon imetyksessä.
Sairaalassa kätilötkin uhkailivat "te ette pääse täältä lähtemään kun sitten vain kun imetys onnistuu. Ilman onnistumista,te jäätte tänne."
Vauvan saanti piti olla iloisaa aikaa. Olihan se. Mutta tuo imetys asia painosti minua niin paljon,että itkin myöskin aika paljon,illasta varsinkin,kun ei oma mieskään siinä vierellä ollut lohduttamassa. Kätilötkään eivät lohduttaneet minua. Painostivat vain. Eivätkä hekään osanneet auttaa minua imetyksessä,vaikka yrittivätkin.
Kotiin tultiin,poika oli nälkäinen. Ajattelin että kotipuolessa saisin yksin itekseni harjoitella ja opetella imettämistä. Aikaa meni,jonkun verran vauvaimi rinnasta,kun jo taas nukahti rinnalle. Pientä herättelyä,seurauksena itku ja vaikerrus. Lopputulos; äidinmaitokorviketta pullosta. Poika tyytyväinen ja söi siitä oikein hyvin.
Tämän jälkeen olin hyvin stressaantunut. Varsinkin kun kotvan kuluttua meille tuli heti vieraita. Ei saada kotiutua edes rauhassa kun sairaalasta tullaan kotiin,kun jo heti alkaa tulla vieraita! Niin ärsyttävää oli,itkin. Mieheni yritti lohduttaa. Rauhoituinkin jo sitten ja eikun näyttämään omaa lastani mieheni äidille ja sen siskolle.
Neuvolassa sain kuulla "kunniani" tästä imetyksestä, ja kaikilta tuttaviltani.
Mutta lopulta päätin; En halunnut stressata itseäni tuolla imetyksellä,ja vauvaani. Lopetin harjoittelut kokonaan,eikä poikanen tuolloin kuukauttakaan vielä ollut. Silloin jo voin paremmin. Ei ollut turhaa stressi' imetyksestä. Vaikka huono-olo oli, minkälainen äiti minä olen,kun en pysty imettämään omaa poikaani! Sain kuulla neuvoja ja ideoita,miten imetetään jne. "Äidin rintamaito on kaikkein parasta vauvalle". Jonkun aikaa jaksoin rintapumpulla pumpata maitoa rinnoistani,mutta kohta sekin jäi. Olinko huono äiti? Monien mielestä ehkä. Toki olisin halunnut imettää,mutta kauhea stressi vain oli. Vauva voi hyvin,jos äitikin voi. Ja minä en niin voinut. Sitten aloin voimaan hyvin,kun loppui stressi imetyksestä. En enää pahemmin kuunnellut toisten puheita..

Poikani on nytten 5kk ikäinen. Ei ole koskaan ollut kipeänä,ivelä. Pientä nuhaa on ollut toki,mutta ei sen kummempaa. Kuumetta on vain rokotteet nostattaneet. Muuten ei pojallani ole ilmennyt mitään. Ja kasvaakin oikein hyvin.

Kuka osaa loppujen lopuksi sanoa,mikä on parasta lapselle ja äidille? Vain itse sen voit tietää. Antaa muut puhua ja ajatella mitä puhuvat ja ajattelevat. Se on toisten heleppo puhua tuosta imetyksestä,jos heillä ei sen kanssa ole ollut mitään ongelmia ja eivät ole kokeneet sen vaikeutta. Kaikille se ei niin helppoa ole! Ja vauvatkin ovat niin kovin erilaisia. Minun poikani oli yksinkertaisesti laiska imemään,ja sairaalassa oli jo tottunut saamaan pullosta, siitä lähti niin kovin helposti,helpommin kuin rinnasta.

Vai niin. Imetysohjeita ei saa antaa mutta imettäviä äitejä saa näköjään ihan vapaasti kutsua Rouva Megamaitotissiksi ja Neiti Meijeriksi? Tajuatkohan itsekään miten rumaan nimittelyyn itse syyllistyt. Turha pelko että kukaan imettävä äiti tuon jälkeen haluaisi sinua auttaa ja ihan hyväntahtoisia neuvojaan tarjota.

Kun kuulet ylistystä rintamaidon ylivoimaisuudesta, nosta nokkasi ylpeän onnellisena pystyyn ja hymyile: sinä olet tehnyt kaikkesi ja pystynyt antamaan lapsellesi tuota taika-ainetta jo monen monen viikon ajan!!! Vaikka hän saakin lisäksi korviketta, jolla huolehdit hänen riittävästä energiansaannistaan ja kasvustaan, niin se ei kumoa saadun rintamaidon tuomia etuja!

Lapsi hyötyy rintamaidon lisäksi myös älyissään pysyvästä äidistä. Pidä se mielessäsi, päätit sitten jatkaa osittaisimetystä tai et.

Eiköhän kuitenkin ole kaikkein tärkeintä että seuraavan sukupolven vanhemmat ovat suhteellisen älyissään olevia ja järkeviä ihmisiä. Toivon suuresti, että yllekirjoittanut ymmärtää että vaikka imetys on tärkeää, niin sen onnistuminen/onnistumattomuus ei määrittele kenenkään arvoa ihmisenä.

Oisko mahdollista, hyvät maitokoneet, että yllekirjoittanut harjoittaa sellaista huumorin lajia kuin ironia?

Tai sitten kaikki ovat sitä, miltä vaikuttavat, eli huonoja trolleja.

Tässä väestöliiton opas pulloruokintaan http://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/a3324d8e8eab2d3698af2b96be3065cf/1305446695/application/pdf/816691/PULLONPYORITTAJAT-2010-2.pdf

Minäkin sain muuten neuvolasta ohjeen antaa lisäksi korviketta, mutten minkäänlaisia tarkempia vinkkejä miten se kannattaa tehdä. Varsinkin pieniä määriä lisämaitoa voi antaa tuttipullon sijaan myös hörpyttämällä, neulattomalla lääkeruiskula tai lusikalla.

Imetys on paras vaihtoehto vain ja ainoastaan silloin, kun se toimii täysin kunnolla. Tällöin se on nopea ja helppo tapa varmistaa lapsen ravinnonsaanti tilanteessa kuin tilanteessa. Toimiessaan sen helppous mahdollistaa myös äidille riittävän levon.

Mikäli imetys ei toimi ja sen eteen pitää kikkailla tuhottomasti ja senkään jälkeen ei ole varmuutta, että saako lapsi riittävästi ravintoa niin on syytä vaihtaa ravinnonsaantitapaa. Vaikea imetysoperaatio kuluttaa kaikkien voimia sekä kiusaa lasta.

Voi aivan hyvin tehdä niin, että ruokkii lapsen tuttipullosta korvikkeella ja antaa lisänä pumpattua rintamaitoa tuttipullosta, sen verran kuin sitä riittää. Tällöin lapsi saa täysin ne samat ravitsemukselliset edut, kuin rintaruokinnassakin.

Netti ja neuvolat ovat täynnä imetysfriikahtaneita tätejä, jotka hankkivat ainoastaan itselleen hyvää oloa ja pätevyyden- sekä vallantunnetta, kun pakottavat rintaruokintaan sellaisia äitejä jotka eivät siihen syystä tai toisesta kunnolla pysty. Tässä on lapsen etu kaukana, kun lasta käytetään ainoastaan välikappaleena, oman edun (henkisen ja jopa rahallisen) tavoittelussa. Lapsi vain huutaa nälissään ja äidillä on paha mieli sekä riittämättömyydentunne.

Jos imetys ja rintamaidon riittävyys ovat ainoita ongelmia lapsen kanssa niin eikö kannata ajatella omilla aivoillaan ja poistaa tämä ulkopuolisten aiheuttama ongelma; aloittaa pulloruokinta ja nauttia äitiydestä sekä siitä ihanan pienestä pallerosta joka jokeltelee täydellä vatsalla.

Sitä on turha miettiä, että oma keho olisi jotenkin vajavainen, kun sillä ei saa ruokittua vauvaa. Joutavuuksia sanon minä. Vajavainen se keho ei ole, kun on kerran saanut pyöräytettyä sen muksunkin. Enemmänkin asiaa voi verrata vaikkapa huonoon näköön ja silmälasien tarpeeseen...