Olisin halukas hankkimaan rhodesiankoiran ja olen etsinyt kaiken mahdollisen tiedon mutta haluaisin kysyä rodusta vielä muutaman kysymyksen.
1. Sopiiko rotu ensimmäiseksi koiraksi?
2. Onko voimakastahtoinen/kovapäinen?
3. Tuleeko toimeen samaa sukupuolta olevien koirien kanssa?
4. Onko karvanlähtö runsasta?
5. Onko kuinka miellyttämisenhaluinen tai helppo kouluttaa?
Saa kertoa myös omia kokemuksia yleisesti rhodesiankoirista! :) hyviä ja huonoja puolia?
1. Sopiiko rotu ensimmäiseksi koiraksi?
2. Onko voimakastahtoinen/kovapäinen?
3. Tuleeko toimeen samaa sukupuolta olevien koirien kanssa?
4. Onko karvanlähtö runsasta?
5. Onko kuinka miellyttämisenhaluinen tai helppo kouluttaa?
Saa kertoa myös omia kokemuksia yleisesti rhodesiankoirista! :) hyviä ja huonoja puolia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
kertonee jotain: "Ne metsästivät leijonia yleensä muutaman koiran ryhmissä. Myöhemmin sitä käytettiin myös vartiointitehtävissä"
Eli jos olet jonkun sortin fasisti joka ei välitä yhtään muiden turvallisuudesta niin siitä vaan. Jos taas olet vastuuntuntoinen niin saatat ensin hautaan muutaman pienemmän(=turvallisempi), joilla hankit sitä kokemusta.
Näin, eli choice is yours
No ei pienellä kannata aloittaa jos ei pikkukoirat ole lainkaan se juttu, kuten aloittajan tapauksessa. Mutta rhode on kyllä vaativa rotu: oikein koulutettuna ihanteellinen, mutta murkkuiässä pitää pysyä lujana koska on dominoiva. Lisäksi kaipaa metsästystaustan vuoksi enemmän liikuntaa ja aktiviteettejä kuin seurakoirat, eli ei mikään sohvakoira.
Jos miellyttämisenhalu ja helppoluonteisuus ovat aloittajalle tärkeintä, kannattaa miettiä jotain toista rotua kuten dalmatialaista (tosin sekin on kyllä aktiivinen).
virallinen rotumääritelmä :)
Dallullako helppo luonne? Jaaha, kaikkea sitä kuulee :) Ainakaan rokset eivät ole yhtään helpoimmasta päästä ;)
Dallu kuitenkin rotumääritelmän mukaan seurakoira minkä lähtökohdat ovat aivan erilaiset kuin leijonanmetsästäjän ja vartiokoiran luonteen omaavalla rohdesiankoiralla.
Sillä tarkoitetaan koiraa, jota ei enää käytetä alkuperäisessä tai muussa käytännöllisessä käyttötarkoituksessa. Mutta seurakoira ei tarkoita, etteikö silla olisi voimakasta vartiointi- tai metsästysviettiä.
ettei Rhodesiaa enää nykymaailmassa ole. Se on zimbabwe. Miksi siis tuota kutsutaan vieläkin Rhodesiankoiraksi, eikä Zimbabwenhaukuksi?
Olen ollut jonkin verran tekemisissä rhodejen kanssa, tavannut rhodejen omistajia ja koiria. Kiinnostava rotu.
1. Voi sopia, mutta riippuu aivan siitä kuinka "koiraihmistä" olet - jos olet aivan vasta-alkaja eikä taustana ole minkäänlaista koirakokemusta, niin en suosittelisi tätä rotua, on vaativanlainen koirarotu.
2. Yleistetysti ottaen on voimakastahtoinen ja arvonsa tunteva, rhoden tulisikin olla hieman "majesteettia" eli näyttää kunnioitusta herättävältä eikä hötkyillä miten sattuu.
3. Etenkin uroksilla voi olla ongelmia muiden urosten suhteen, mutta ei kaikilla. Yksi rhode-ihminen kertoi entisestä rhode-uroksestaan, joka tuli toimeen kaikkien kanssa, siinä missä nykyinen rhodensa ei suvaitse juurikaan muita uroksia. Takuulla sosiaalistaminen vaikuttaa asiaan, mutta aina jää sijaa persoonakohtaiselle sopeutumiselle - joku koirayksilö vain on enemmän joviaalia kuin toinen. Lähtökohtaisesti rhode ei ole joviaalimmasta päin olevaa koirarotua.
4. Tähän en osaa sanoa, epäilisin ettei.
5. Eivät ole ns. suoraviivaisia koiria, ei päde niinkään suora käskytys - eivät ole helpoimpia kouluttaa, koska palveluskoiramainen käytös puuttuu. Rhodeja pidetään älykkäinä herkkusuina ja nimenomaan herkkukoulutuksella ja kannustamisella päästään tavoitteisiin. Tärkeää huomata juuri se, että vaikka käsissä on voimakas ja haastava koira, siihen tämän rodun kohdalla pätee kannustava namikoulutus... Ja sitten jo rentoutuvatkin sohvalla kuin ellun kanat. Laiskoina olemisen osaavat myös.
Mieleen muistuva kohtaus rhodejen parista:
Istuin kerran iltaa yhden rhode-ihmisen kanssa, hänellä oli 2 rhodea joista toinen oli eritt.sosiaalinen (epätyypillisesti) rhodetyttö ja toinen kuninkaallisesti käyttäytyvä rhodeuros. Suloinen rhodetyttö tuli oitis sohvalle viereeni ja laittoi päätä syliini rapsutettavaksi, sen sijaan rhodeuros ei hievahtanutkaan petipaikaltaan vaan tuijotti harkitsevaisesti sieltä minuun päin kuin majesteetti konsanaan. Juteltiin niitä näitä rhode-ihmisen kanssa ja sanoin "On kyllä niin majesteetillinen tuo uros, kuin lempeä kuningas paikallaan.." ja hän sanoi siihen, että semmoinen juuri on ja oikea rhoden ihannetapaus, vahva mutta lempeä. Samassa kun olin tuon arvonannon sanonut herra rhodesta, tämä hra Rhode nousi paikaltaan ja tuli luokseni, silitti kuonolla kämmentäni ja poistui takaisin paikalleen yhtä arvokkaasti kuin oli sieltä tullutkin.