sain käsiini vanhemmuuden roolikartan, toivottavasti siitä rajusti typistettynäkin on keskustelun pohjaksi. siis pointti on: rakkaus yksin ei riitä. vanhemman on lisäksi oltava:
HUOLTAJA: ruuan antaja, vaatettaja, virikkeidenantaja,levon turvaaja, rahan käyttäjä, puhtaudesta huolehtija, ympäristöstä huolehtija, sairauden hoitaja ja ulkoiluttaja
RAKKAUDEN ANTAJA: itsensä arvostaja, hellyyden antaja, lohduttaja, suojelija, hyväksyjä, hyvän huomaaja
ELÄMÄN OPETTAJA: arkielämän taitojen tuoja, oikean- ja vääränopettaja, sosiaalisten taitojen opettaja, mallin antaja, taitojen opetaja, perinteiden vaalija, arvojen välittäjä,kauneuden arvostaj
IHMISSUHDE OSAAJA:keskustelija, kuuntelija, ristiriidoissa autaja, kannustaja, tunteiden hyväksyjä
RAJOJEN ASETTAJA: fyysisen koskemattomuuden takaaja, turvallisuuden luoja, sääntöjen ja sopimusten noudattaja ja valvoja, EI:n sanoja, vuorokausirytmin huolehtija, omien rajojen asettajana vanhempi.
pitkä ja vaativa lista, eikö totta. mitkä teistä ovat helppoja ja mitkä vaikeita käytännössä toteuttaa?
vai oletteko huomaamattanne eläneet juuri "oikein" ilman isompia oppimisia?
HUOLTAJA: ruuan antaja, vaatettaja, virikkeidenantaja,levon turvaaja, rahan käyttäjä, puhtaudesta huolehtija, ympäristöstä huolehtija, sairauden hoitaja ja ulkoiluttaja
RAKKAUDEN ANTAJA: itsensä arvostaja, hellyyden antaja, lohduttaja, suojelija, hyväksyjä, hyvän huomaaja
ELÄMÄN OPETTAJA: arkielämän taitojen tuoja, oikean- ja vääränopettaja, sosiaalisten taitojen opettaja, mallin antaja, taitojen opetaja, perinteiden vaalija, arvojen välittäjä,kauneuden arvostaj
IHMISSUHDE OSAAJA:keskustelija, kuuntelija, ristiriidoissa autaja, kannustaja, tunteiden hyväksyjä
RAJOJEN ASETTAJA: fyysisen koskemattomuuden takaaja, turvallisuuden luoja, sääntöjen ja sopimusten noudattaja ja valvoja, EI:n sanoja, vuorokausirytmin huolehtija, omien rajojen asettajana vanhempi.
pitkä ja vaativa lista, eikö totta. mitkä teistä ovat helppoja ja mitkä vaikeita käytännössä toteuttaa?
vai oletteko huomaamattanne eläneet juuri "oikein" ilman isompia oppimisia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vanhemmuuden roolikartaan tutustuin hiljattain oman opiskeluni yhteyssä ja sitä tuli mietittyä oikein ajatuksen kanssa. Aika pitkälle huomaan eläneeni "oikein" ja ajatelleen asioista oikein.
Helpointa omassa vanhemmuudessani on ilman muuta Huoltaja. Se sujuu kyllä ja omasta mielestäni pyöritänkin tätä meidän arkea erittäin hyvin. Rajojen asettajana ja Elämän opettajana tunnen olevani melko hyvä. Mutta Rakkauden antaja ja Ihmissuhde osaaja ovat alueita, jotka ainakin minulle aiheuttavat eniten päänvaivaa ja tunnontuskia sekä syyllisyyttä. Huomaanko aina kaiken hyvän, osaanko antaa rakkautta tasapuolisesti ja riittävästi, annanko riittävästi kannustusta, osaanko toimia oikein ristiriita tilanteissa? Näitä elämän alueita mietin usein ja tiedän, että varmaan näissä alueissa minulla on eniten kehittämisen varaa.
Tosi hyvä tuo roolikartta. Tekisi hyvää vaikka koulujen jakaa vanhemmille muistutukseksi, mitä kaikkea vanhemmilta odotetaan. Usein tulee tunne, että vanhemmat ovat sitä mieltä, että vain koulut kasvattaa.
Sijaisäitinä olen myös mielestäni noudattanut hyvin pitkälle tuota. Minun vaikein kohta on se, että pitäisi kannustaa. Tavallaan kyllä kannustankin, mutta se myönteisen palautteen antaminen jää kyllä vähemmälle. Nämä lapset ovat niin rajattomia (ADHD), että tulee väkisinkin enemmän sitä nekatiivista palautetta lapselle.
Koko ajan pitää olla kieltämässä jne.
Yritän keksimällä keksiä mistä voisin antaa positiivista palautetta, mutta se on usein vaikeaa. Välillä tunnen melkeinpä vihaa, kun lapsi rikkoo autoja jne. Onko ketään kohtalotoveria?
Myönnettävä on, että ei sellaista päivää ole ettei meikäläisellä hihat palaisi hyvistä päätöksistä huolimatta.
Meillä molemmat sijoitetuilla on neurologisia häiriöitä biologisten äitiensä raskaudenaikaisen alkoholinkäytön seurauksena.
Lapsi, jolla on heikko impulssikontrolli, syy-seuraussuhteen ymmärtäminen olematonta, sekä tarkkaavaisuudessa että keskittymisessä vaikeuksia joutuu tahtomattaan yhtenään tilanteisiin, jotka johtavat toruihin (esim. auton takalasinpyyhkijä on kiskottu irti useasti, autoja naarmutettu, leluja ym. tavaroita katoaa ja rikkoontuu yhtenään, putoillaan tuoleilta, pöydiltä, puista, keinuista jne.)
Ekaluokkalaisen koulu on onneksi sujunut hienosti (avustaja on), joten iltä saralta kehuja voi antaa päivittäin. Koulussa skarppaaminen sitten näkyy kotona kahta mahdottomamapana kohelluksena, mutta kaikkea ei voi saada.
Roolikartasta sen verran, että minusta sitä pitäisi käsitellä yläasteella oppilaiden kanssa esim. kotitalouden ja terveyskasvatuksen tunneilla (eihän siellä nykyään ole joskus niin oivaa perhekasvatusta lainkaan).
...että kaikki muu tulee luonnostaan, kuten varmaan monella muullakin.
Minulla tuo jatkuva EI, sieppaa, juuri äskenkin, pitäisi ruveta laskemaan, kuinka monta EI-sanaa tulee päivässä, se jos mikä käy joskus voimain päälle, kun aina kieltää.
Mutta tuntuu, ettei näillä lapsilla olisi vaarantajua lainkaan, ihme ettei ole loukanneet pahemmin itseään.
Kyllä se kiitoksen antaminen voi myös joskus jäädä sanomatta, pitää itsekin muistaa enemmän, sen kiitoksen antamista.