Eli kertokaapas ihmiset, mitä kaikkea tiesitte todellisuudessa hankkiessanne ensimmäisen koiranne? Ja olisin nimenomaan kiinnostunut teistä jotka hankitte pentukoiran.
Haluiaisin kuulla rehellisiä vastauksia, jos ei tiennyt paljoakaan -> mistä hankit tietoa, vai hankitko sitä, tuliko joku ulkopuolinen ilman pyyntöäsi antamaan neuvoja ?
Jos taas tiesit paljon, niin mistä kaikki tieto ja kokemus ?
Itse olen koiraa hankkimassa, heti kun koen olevani siihen valmis. Olen peruskouluttanut vieraita koiria ja hoitanut paljonkin, perussairauksiin tullut törmättyä yms. Mutta kuitenkin pieni epäilys takaraivossa, tiedänkö vielä tarpeeksi..
Siksi haluaisinkin kuulla teiltä, onnellisilta pentukoirien omistajilta, millaisella tiedon määrällä TE olette pärjänneet (:
Tämän olen myös jo kuullut; Voithan hankkia tietoa silloin kun koira on jo kotonasi, TOTTA ja ainahan sitä väkisinkin oppii uutta !
-KIITOS-
Haluiaisin kuulla rehellisiä vastauksia, jos ei tiennyt paljoakaan -> mistä hankit tietoa, vai hankitko sitä, tuliko joku ulkopuolinen ilman pyyntöäsi antamaan neuvoja ?
Jos taas tiesit paljon, niin mistä kaikki tieto ja kokemus ?
Itse olen koiraa hankkimassa, heti kun koen olevani siihen valmis. Olen peruskouluttanut vieraita koiria ja hoitanut paljonkin, perussairauksiin tullut törmättyä yms. Mutta kuitenkin pieni epäilys takaraivossa, tiedänkö vielä tarpeeksi..
Siksi haluaisinkin kuulla teiltä, onnellisilta pentukoirien omistajilta, millaisella tiedon määrällä TE olette pärjänneet (:
Tämän olen myös jo kuullut; Voithan hankkia tietoa silloin kun koira on jo kotonasi, TOTTA ja ainahan sitä väkisinkin oppii uutta !
-KIITOS-
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tarkkailen koiraa jatkuvasti, se opettaa minua paljon enemmän kuin mitä minä koskaan pystyisin sille opettamaan. Koiran eleet kertovat suunnattoman paljon. Elämä on niin helppoa, kun koira tietää, että se voi kertoa minulle ja minä kuuntelen.
Ensimmäinen koira minulle tuli aika nuorena. Olin lukenut kaikki mahdolliset koirakirjat (jan fennelit päällimmäisinä) sekä hoidellut naapureiden ja sukulaisten koiria. Koulutuksesta tiesin sen että toistoja toiston perään niin se oppii mitä vain jaksaa opettaa. Sitten kun pentu tuli, pää tyhjeni totaalisesti ja olin ihan öönä aapisen laidassa kunnes pennun kanssa hieman tutustuttiin toisiimme ja opimme yhteisen sävelen. Kaikki meni loppujen lopuksi hyvin ja koirasta kasvoi unelmakoira, ei ehkä kaikkein tottelevaisin, mutta pilke silmäkulmassa kuljimme koko yhteisen taipaleemme.. :)
Yleensä ensimmäisen koiransa kanssa tekee melkein kaikki mahdolliset virheet, minä ainakin tein, mutta niistä onneksi oppii. Perus asiat selvität itsellesi ja pelisäännöt kannattaa miettiä valmiiksi ennen pennun tuloa niin sitten sitä jo pärjääkin ihan koiraan tutustumalla ja sitä jatkuvasti tarkkailemalla. Onnea pennun hankintaan! :)
Kuten eka vastaajakin, tunsin rodun lapsuudestani, meillä oli kotona saman rodun koira. Ennen pennun tuloa luin kaikki mahdolliset rotuun liittyvät kirjat ja yleiset pentuaiheiset opukset, jotka löysin. Liityin rotuyhdistykseen oppiakseni rodusta lisää ja Kennelliittoon oppiakseni koirista yleensä. Kun pentu oli talossa, soitin tarvittaessa kasvattajalle ja kysyin häneltä neuvoja.
Oliko tietoa tarpeeksi? Ei tietenkään, eihän sitä koskaan voi etukäteen tietää, mitä oman koiran kanssa eteen tulee. Mutta jos on valmis tiukan paikan tullen etsimään lisää tietoa vaikka kiven alta, ja kysymään monelta eri suunnalta, niin silloin hankinta on paljon paremmalla pohjalla. Siltikin ensimmäisen koirani kanssa olin välillä "helisemässä", kun se ei ollut mikään helpoin mahdollinen pentu. Mutta kun aikaa myöten opin minäkin kokemuksen kautta sen, minkä eka vastaaja sanoi "Tarkkailen koiraa jatkuvasti, se opettaa minua paljon enemmän kuin mitä minä koskaan pystyisin sille opettamaan", niin homma alkoi sujua.
Pitää siis unohtaa kaikki hullutukset, että me ihmisinä tiedämme vain, koska olemme ihmisiä. Toki me määräämme tahdin, mutta eläin ei silti ikinä opi meidän vaatimiamme juttuja, jos emme opeta niitä sille sen omilla ehdoilla. Joku koira (ne helpot yksilöt) oppii ihan siksi, että sen mielestä ei ole olemassa mitään parempaa kuin isännän/emännän antama kehuminen. Mutta jos koirasi sattuu olemaan niitä, joiden mielestä maailmassa on paljon muitakin hauskoja juttuja ja joudut tavallaan ansaitsemaan paikkasi sen maailman kiintopisteenä - töitä tiedossa! ;-)
ennekuin pentu tuli taloon. Toisin kävi. Todellisuudessä pentu opettaa paljon enemmän ja tietoa voi jatkuvasti etsiä lisää kun tulee mutka matkaan. Ihan fiksu aikuinen koira siitä ensimmäisestä pennusta kasvoi.
kanssa tarvitaan kärsivällisyyttä kuin tietoa ;)
Tää on ihan sama juttu, kun lapseton täydellinen varhaiskasvattaja päivähoidossa. Tai sellainen, joka aikoo ja onkin täydellinen äiti, vaikka ei ehkä vielä olekaan yhtään lasta, tai se ainokainen on ihan pieni vauva :)
Pelkkä tieto ei riitä, jos ei ole minkäänlaista konkreettista käsitystä siitä, mitä on tulossa, ja voin omasta kokemuksesta kertoa, että saman rodun sisälläkin on niin isoja luonne-eroja, että tätä asiaa pitää osata pohtia myös sen teoriatiedon ohella.
Eli, vaikka itselläni oli kokemusta, niin siltikin se ekan oman koiran kanssa oli opettelua. Tosin en aloittanut helpoimmalla koiralla, vaan ensimmäiseni oli jo valmiiksi liki pilattu, arka pelkopurija, jota oli kastoinkohdeltu jo pahoin sen ensimmäisen elinvuoden aikana. Huomasin hyvin nopeasti, että intuitiolla pääsi parempiin tuloksiin kuin kirjaviisaudella, itse asiassa siihen aikaan ei tuota tietoa ollutkaan. Ja tänäkin päivänä tuo kirjatietous on monelta osin hyvin ristiriitaista, joten pitäisi osata vielä poimia ne "oikeat tiedot".
Jälkeenpäin on meille tullut pentuja. Ja vain pääpiirteissään ollaan toimittu kaikkien kanssa samoin, eli tavoitteisiin mennään monia eri reittejä. Riippuen koirasta ja sen luonteesta. Mutta kaikki lähtee nimenomaan siitä, miten koiraan saa parhaiten yhteyden, ja millä se motivoituu. Se vaatii tutustumista. Siltikin, jokaisen koirani kohdalla olen tehnyt joitain virheitä. Usein ihan tahattomasti, esimerkiksi ohjausvirheitä tulee, ja niitä ei itse huomaa, jos ei katso videoitua tilannetta itse.
Koiran perushoidostakin on niin paljon tietoa, että sieltä pitää osata poimia se oleellinen. Esimerkiksi ruokailuista ja sellaisista. Joku tapaa sopii jollekkin, ja joku toinen jollekkin, pääasia on, että koira saa hyvää ravintoa itselleen, ja se on mahdollista turvata ihan nappuloita syöttämälläkin, ei barffaamisessakaan vikaa ole, mutta se vaatii omistajalta enemmän. Samoin koirien terveystilanne, siitäkin on monenlaisia totuuksia, ja vaikka kuinka yrittäisit toimia oikein, ja tietojen mukaan, niin yllätyksiä tulee.
Eli, itse en ihan älyttömän korkealle arvosta sitä, että ihminen on kolunnut kaikki mahdolliset kirjat ja netinkin puoliksi, jos ei ymmärrä kyseenalaistaa asioita. Tiedon omaksuminen kun on eri asia kuin sen lukeminen ja hankkiminen. Ihan rauhassa voi tehdä virheitäkin, useimmiten ne on helppo korjata, ja niistähän oppii. Ja kyllä, ainakin itse olen oppinut virheistäni, niin omien kuin muidenkin. Juuri siksi onkin hyvä, että omaa viisautta jaetaan, eikä "tyhmyydenkään" jakamisessa ole mitään vikaa. Tyhymiä kysymyksiä ei ole, ja oma kantani on se, että niitä saa ja pitääkin esittää. Paljon vaarallisempaa on se, että ei tiedetä tai ymmärretä, mutta ei uskalleta asiasta puhua. Ja tämä on ainakin meillä työpaikalla melko yleistä. Monta tietämätöntä yhdessä ei aina ole mikään huono yhtälö lopputulosta arvioiden. Koska tietoa löytyy, jos osaa itse ensin esittää oikeat kysymykset :)
En tuntenut rotua koska koira on seropi. Landseer-Bordercollie-Valkoinen paimenkoira. Koiran otin pienen harkinnan jälkeen enkä ole katunut. Nyt se on melkein 5 kk ihana tyttö, todella söpö, ihmisrakas ja valpas.
Koiranhoidon opin perheeni neuvojen perusteella (lapsillani on koiria) ja tietoa etsimällä, yhden opuksenkin luin.
Myös loira itsessään opettaa koko ajan ja kun kohtelen sitä hyvin, on silläkin kaikki hyvin. En halua mitään temppukoiraa vaan ihan tavallisen peruskäskyt osaavan lenkkikaverin. Koko on vielä mysteeri koska kasvaa jatkuvasti, nyt luonne on tottelevainen ja erittäin pentumainen. Ei koiranhoito ole vaikeaa.
Todellakin kärsivällisyyttä tarvitaan eniten. Pennun koulutus oppaita kannattaa lukea niistä saa perusjutut selville ja toivottavasti kasvattajakin on vastuullinen ja auttaa aina tarvittaessa. Kunhan halua oppia löytyy ja sitä kärsivällisyyttä niin kyllä pennun kanssa pärjää vaikkei aikaisemmin itsellä koiraa olisi ollutkaan. KAikkea ei voi kuitenkaan kirjoistakaan lukea vaan kokemus opettaa. Kannattaa ottaa huomioon myös rotua valittaessa että mihin kaikkeen on valmis koiran kanssa.
Vaikka naapurissasi asuisi samaa rotua, niin ne voivta silti olla kuin yö ja päivä, jokaista koiraa koulutetaan eri tavoin, sitä kiinnostaa eri asiat, oppii eri tahtiin jne. Paljon on aina asiat kiinni omistajasta itsestään.
Kotonamme on aina ollut koiria.
Kun hankin ensimmäisen ihan oman koiran muuttaessani pois kotoa tuli eteen paljon tilanteita
mitä ei aikaisempien koirien kanssa ollut tullut.
Tietoa olen ahminut ja ahmin edelleen kirjoista, netistä. Olen myös
käynyt erilaisilla luennoilla.
Katson myös tv:stä tulevaa Isännän ja koiran käytöskoulua, se sopii omaan ajatusmaailmaan parhaiten
ja saan siitä ideoita miten koirani kanssa voin toimia.
Sokeasti ei kannata luottaa painettuun sanaan.
Koirat ovat kaikki yksilöitä ja opettaa kannattaa sen mukaan miten koira
parhaiten oppii.
Tapoja kouluttaa koiraa on yhtä monta kuin kouluttajiakin.
Itse suosin naksutinkoulutusta, pentuni oppii ja omaksuu asioita hurjan nopeasti kun käytän naksutina.
Uskon ja toivon tietäväni koirista, niiden käyttäytymisestä ja muusta melkoisesti, siihen en kuitenkaan
voi tuudittautua. Niinkuin alussa mainitsin eteeni on nyt tullu pentuni kanssa sellaisia "ongelmia" mitä en ole ikinä aikaisempien koirien kanssa joutunut edes ajattelemaan.
Koirat ei ole mitään koneita, kaikki on yksilöitä ja käyttäytyy sen mukaan.
Sitä mukaa kun pentu kasvaa opin jatkuvasti lisää. Olen onnellinen siitä että
voin kasvaa koirani mukana toivon että yhteinen taipaleemme olisi mahdollisimman pitkä ja että voisin
vielä koirani ollessa vanha oppia siltä asioita.