Laitan tarinani tännekin, täällä ehkä kokemuksia lapsen saamisesta enemmän kuin odotus puolella....
Olen raskaana entiselle miesystävälleni. Entinen mieheni, jonka kanssa seurustelin yli 5 vuotta, saapui vuoden jälkeen oveni taakse, kertoi kuinka hän oli ymmärtänyt mitä tarkoitin, kuinka hän oli muuttunut. Mitätöi kaikki syyt miksi halusin erota hänestä. Päätin, että 5 vuotta ja suunaton rakkaus miestä kohtaan saa tällä kertaa voittaa puolenvuoden suhteen. Kerroin miesystävälleni suoraan mistä on kyse ja erosimme itseasiassa yllättävän hyvissä väleissä. Aloitin mahdollisuuden antamisen entiselle miehelleni.
Kului parisen kk ja olin onnellisempi kuin koskaan. Mies oli oikeasti kasvanut ihmisenä ja ymmärtänyt ne asiat mistä olin hänelle yrittänyt kertoa. Sitten jäivät ne menkat pois ja sain tietää olevani raskaana viikolla 12. Menkat tulleet normaalisti enne sitä. Lapsi on entisen miesystäväni. Järkytys oli suuri, varsinkin kun ehkäisyä oli käytetty.
Sikiö on jo mielestäni iso abortoitavaksi. Kerroin tilanteen rakkaalleni, sekä eksälleni. Elämäni vaikeimmat kaksi kertomista. Rakkaani sanoi, että minä päätän. Hän on tukenani, muttei jää kanssani toisen lasta kasvattamaan. Ettei kestäisi sitä ajatusta. Ymmärrän sen täysin. Olimme jo kauan suunnitelleet omaa lasta ennenkuin erosimme ja en mitenkään voisi vaatia hänen pysymistä rinnallani.
Nyt se suuri kysymys: tehdäkö abortti ja jäädä yksin ja suremaan menetettyä rakkautta vai synnyttää lapsi ja jäädä suremaan mielestäni myöhään tehtyä aborttia... Onko kellään samankaltaisista tilanteista kokemusta? En oleta että kukaan kertoo mitä tehdä, jos ehkä oman tarinansa...?
Olen raskaana entiselle miesystävälleni. Entinen mieheni, jonka kanssa seurustelin yli 5 vuotta, saapui vuoden jälkeen oveni taakse, kertoi kuinka hän oli ymmärtänyt mitä tarkoitin, kuinka hän oli muuttunut. Mitätöi kaikki syyt miksi halusin erota hänestä. Päätin, että 5 vuotta ja suunaton rakkaus miestä kohtaan saa tällä kertaa voittaa puolenvuoden suhteen. Kerroin miesystävälleni suoraan mistä on kyse ja erosimme itseasiassa yllättävän hyvissä väleissä. Aloitin mahdollisuuden antamisen entiselle miehelleni.
Kului parisen kk ja olin onnellisempi kuin koskaan. Mies oli oikeasti kasvanut ihmisenä ja ymmärtänyt ne asiat mistä olin hänelle yrittänyt kertoa. Sitten jäivät ne menkat pois ja sain tietää olevani raskaana viikolla 12. Menkat tulleet normaalisti enne sitä. Lapsi on entisen miesystäväni. Järkytys oli suuri, varsinkin kun ehkäisyä oli käytetty.
Sikiö on jo mielestäni iso abortoitavaksi. Kerroin tilanteen rakkaalleni, sekä eksälleni. Elämäni vaikeimmat kaksi kertomista. Rakkaani sanoi, että minä päätän. Hän on tukenani, muttei jää kanssani toisen lasta kasvattamaan. Ettei kestäisi sitä ajatusta. Ymmärrän sen täysin. Olimme jo kauan suunnitelleet omaa lasta ennenkuin erosimme ja en mitenkään voisi vaatia hänen pysymistä rinnallani.
Nyt se suuri kysymys: tehdäkö abortti ja jäädä yksin ja suremaan menetettyä rakkautta vai synnyttää lapsi ja jäädä suremaan mielestäni myöhään tehtyä aborttia... Onko kellään samankaltaisista tilanteista kokemusta? En oleta että kukaan kertoo mitä tehdä, jos ehkä oman tarinansa...?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Puhukaa vielä lisää nykyisen kumppanisi kanssa. Miksi hän ei olisi valmis suhteeseen kanssasi, jos pidät lapsen? Ymmärrän hetkellisen mustasukkaisuuden tms, mutta kun asiaa ajattelee tarkemmin, niin maailma on pullollaan onnellisia isäpuolia. Ehdittehän tehdä sitten sen yhteisenkin lapsen sisarukseksi. Jos hänen olisi mahdoton toisen miehen lasta rakastaa, niin miksi?
Ja jos teet abortin, osaisiko hän olla surussa tukenasi? Voisiko hän luvata ymmärtää vielä vuodenkin päästä, kun suret menetettyä toisen miehen lasta? Ymmärtäisikö hän sen, että se on silti sinun?
Haluaisitko pitää lapsen, jos elät yksin? Voisitko olla onnellinen yksin? Jos teet abortin, ethän koskaan syyttäisi siitä puolisoasi? Se kasvattaisi valtavaa katkeruutta. Jos teet sen päätöksen, sen on perustuttava sinun omaan päätökseen, jonka takana seisot sittenkin, jos parisuhteesi kaatuisi syystä tai toisesta.
Vain sinä itse tiedät vastauksen.
Itse koin aikanaan keskenmenon viikolla 13. Oli se rankka juttu, kun oli sen verran pitkällä. Nyt minulla on kuitenkin ihana lapsi, ja toinen lapsi uuden puolison kanssa tulossa. Lapsen menetys on aina ikävä muisto, mutta kyllä siitä yli pääsee, kun elämä menee eteenpäin.
Ehkäisy on keksitty.
Tai olisit pitänyt jalkasi ristissä?
Edelliselle: "Järkytys oli suuri, varsinkin kun ehkäisyä oli käytetty." Eiköhän kaikki tiedä mitä ehkäisy on ja pidätkö sinä jalkasi ristissä, vaikka kondomi ei ole 100% varma?
Kiitos fottori kun joku jaksoi vastata. Hänestä se on hankala tilanne nimen omaan siksi, että hän pystyisi rakastaa myös toisen miehen lasta. Mies ajattelee paljon lapsen isää ja sitä kuinka hän, kanssani asuessa olisi enemmän lapsen elämässä kuin tämän oikea isä...
kuin "erittäin painavista syistä" 12 viikon jälkeen. Enkä tiedä onko riittävä syy se että olet raskaana mielestäsi väärälle miehelle.
Minä pitäisin lapsen, se rakkaus ja lämpö mitä oman lapsen kanssa kokee, on sanoin kuvaamatonta. Ja se yhteys mikä aina on omien lasten kanssa, sitä ei koe muiden kanssa. Miehet tulee ja menee kuin bussit, lapset ei. Et voi teitää pysyisikö mies kanssasi vaikka et olisikaan raskaana, sitten katuisit että teit häenen takiaan abortin.
Vaikea tilanne, toisen puolesta ei voi kuitenkaan päättää.
Itselläni heräsi kuitenkin päällimmäisimpänä kysymys että miksi tuo mies tuli ovesi taakse vasta vuoden jälkeen? Siis miksi muilutti itsensä takaisin vaikka oli elänyt jo vuoden ilman sinua...
Oman karmivan kokemuksen pohjalta voisin neuvoa sinua lukemaan narsismista ennen kuin teet päätöstä suuntaan tai toiseen. Siis vertaamaan tuota miestä narsismin kuvaelmiin. En halua leimata tms. mutta ihan vain sen vuoksi että väkisin tuo vuoden päästä takaisin pyrkiminen herätti minussa kylmän väristyksiä ja tuli mieleen että onko hänellä kaikki ok.
Ihan siksi neuvon näin, että jos hänellä olisi tuollainen persoonallisuushäiriö ja jatkaisit elämää hänen kanssaan (tulit sitten mihin tulokseen vain) niin sen jälkeen olet todella pulassa. Kokemuksesta voin sanoa. Nyt siis mieti asioita tarkkaan, älä tee hätiköityjä päätelmiä.
Yksinkin lapsen kanssa pärjää, jos tuntuu ettei loppujen lopuksi kummastakaan ole mieheksi rinnallesi.