Pureva pakkanen
ei sille kesyttäjää,
hellettä hellivää
odottamaan jään
Vuodet kuluvat
kierrän mutkaista ympyrää,
unessani kerran
en tiennyt lähteneenikään.
ei sille kesyttäjää,
hellettä hellivää
odottamaan jään
Vuodet kuluvat
kierrän mutkaista ympyrää,
unessani kerran
en tiennyt lähteneenikään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on mahdollista
ympyrässä pysähtyä
lämpö ja energia
sallia
sille antautua
Mietin sanojasi,
"en tiennyt lähteneenikään"
enpä ole irti päästänytkään,
mieleeni itsekseen.
Mitä unet kertookaan...
Jälkimmäiseen kommentoisin,
ja kuinka todelllisia ne ovatkaan, ne unet.
Pakkanen piilottaa viluiset peiton alle !
Uneenkin.
Ympyrässä kertyy aina jotain, enemmän
kuin itse ehtii, matkata aina vähän jäljessä.
Tuntuu turhauttavalta jos tärkeinkin kateissa,
elämättömänä. Jäytäähän pakkanen.
"Eräs mies" sanoi minulle muutama päivä sitten; "Muita ei voi muuttaa, mutta itseään voi. Minä olen täydellinen."
(kun kritisoin hänen toimintatapaansa ja ns. löyhää moraaliaan, jossa hän ei nähnyt mitään väärää)
Jäin miettimään, mistähän aloittaisin itseni muuttamisen, jos täydellisyys on sellainen millaiseksi sen kukin mieltää. Ei minusta ole täydelliseksi... tai en ainakaan halua muuttua sellaiseksi. Olen aina ennen pyrkinyt täydellisyyteen, odottanut oikeaa hetkeä, jopa niin kauan että asiat jäävät tekemättä. Ehkä sen suhteen olisi hyvä hetki muuttua, hypätä hetkeksi sivuun ympyrästä, niin huomaamatta, éttä kukaan täydellinen huomaakaan...
Eivätkä siinä täydellisyydessään luultavimmin mitään huomaakaan ;
kun ei "minä" ole enää mukana, mahdollistuu moni hetki uudella tavalla...