Minuuden kuolema

Aloituksen tavoitteena ei ole tehdä jotain tyhjäksi vaan sen sijaan keskustella eräästä palstan aihepiirin olennaisimmista seikoista vaihtelevista näkökulmasta. Voivatko toiveajattelu ja realismi tämän asian suhteen kohdata toisiaan vai onko niiden välillä sovittamaton ristiriita?


"Se nyt vain on niin,että suuri osa niistä, jotka näihin asioihin uskovat, kokevat nämä asiat aivan käytännön tasolla."

Millä tavoin yliluonnollinen ajatus minuuden kuolemattomuudesta voidaan kokea käytännön tasolla?

aivot narikkaan ja hallelujaa . Ei sovi aikuiselle ihmiselle.

häirikköuskis kirjoitti:

aivot narikkaan ja hallelujaa . Ei sovi aikuiselle ihmiselle.

Satun pitämään sinun ajatuksista ja tyylistä, koska olet kokenut samanlaisen "herätyksen" kuin itsekin. Loistavaa!

niinhän se juuri on! Parempi olla kuuma, vaikka kieltäen, kuin täysin välinpitämätön! Niillä ,jotka kuitenkin funtsivat Jumalan olemassaoloa, on toivoa se myöskin löytää.

Minä kuulun jonkinasteisena tapauskovaisena kirkkoon ja uskon Jumalaan vaikka en tiedä onko se juuri Raamatun Jumala. Uskon myös kirkon opetuksiin toisten kunnioittamisesta ja tahdon kristillisen kasvatuksen saatuani elää hyvän elämän nöyrästi ja lähimmäisiä rakastaen.
Mutta kuoleman jälkeiseen elämään en ole kovasti sen jälkeen uskonut kun joskus nuorena kävin läpi tuon aloittajan esittämän ajattelun. Voi olla mahdollista mutta tuntuu mahdottomalta. Ehkä sen täältäkin luettuna joku huomaa sopivan omiin ajtuksiinsa. Aloittaja kirjoittaa asiansa selvästi ja sujuvasti.

mietityttää kirjoitti:

Minä kuulun jonkinasteisena tapauskovaisena kirkkoon ja uskon Jumalaan vaikka en tiedä onko se juuri Raamatun Jumala. Uskon myös kirkon opetuksiin toisten kunnioittamisesta ja tahdon kristillisen kasvatuksen saatuani elää hyvän elämän nöyrästi ja lähimmäisiä rakastaen.
Mutta kuoleman jälkeiseen elämään en ole kovasti sen jälkeen uskonut kun joskus nuorena kävin läpi tuon aloittajan esittämän ajattelun. Voi olla mahdollista mutta tuntuu mahdottomalta. Ehkä sen täältäkin luettuna joku huomaa sopivan omiin ajtuksiinsa. Aloittaja kirjoittaa asiansa selvästi ja sujuvasti.

Lue lisää

Minäkin ihmettelin tuota ksanto.mare'n "Sitä on lapsen luottamus." kommettia. Se ei oletettavasti liity hänen ajatuksiinsa jonkn tyhjäksi tekemisestä, mutta tietenkin se liittyy siihen miten halutaan naivisti uskoa esim. ikuisen elämään, jos Jumalaakin pidetään konkreettisena.

Kristillisen kasvatuksen olen saanut itsekin, mutta koen, että paljon arvokkaampaa kuin ne kasvatuksen kristilliset erityispiirteet on ollut yleisinhimillisen moraalin omaksuminen. Nuo yleishumaanit asiat olen itseasiassa omaksunut pienimuotoisen kapinan kautta, kun kristittynä olemiseen perheessäni liittyi valtavasti ei-kristillisten epäreilua moralisointia. Teininä en voinut lainkaan sulattaa vanhempieni harjoittamaa omien uskomustensa ehdotonta oikeana pitämistä ja toisten tuomitsemista pienimmänkin ajatuseron esiintyessä. Tällä tiellä ollaan vieläkin. Kapinoin sokeaa uskomista vastaan ja kunnioitan asioiden avointa pohtimista.

"Minä olen" kirjoitti:

niinhän se juuri on! Parempi olla kuuma, vaikka kieltäen, kuin täysin välinpitämätön! Niillä ,jotka kuitenkin funtsivat Jumalan olemassaoloa, on toivoa se myöskin löytää.

"Niillä ,jotka kuitenkin funtsivat Jumalan olemassaoloa, on toivoa se myöskin löytää. "

Mistä uskovaiset ovat sen löytäneet, kun ketään tervejärkinen ei ole moista löytänyt tai ole viitsinyt vaivata päätään? Ihminen parantuu vain sillä, kun jättää uskomatta yliluonnollisiin asioihin. Näkymätöntä ei myöskään saa koskaan näkyväksi. Jos näkee näkymättömiä niin kysymys on tällöin harhanäystä...harhanäyt saattavat horjuttaa ihmisen mielenterveyttä ja laittaa joskus ihmisen pahnoille lepäämään. Niin käy monelle uskovaiselle, joilla on suurempi todennäköisyys sairastua ja menettää mielenterveytensä.

Jumalan olemassa olon "kieltäminen" on monesta uskovaisesta älytöntä, kun taas minusta on älytöntä se että uskovaiset pystyy hyvin itsevarmasti todistamaan Jumalan olemassa olon. Raamattu ei riitä todisteeksi millään tavalla.

A10097 kirjoitti:

Minäkin ihmettelin tuota ksanto.mare'n "Sitä on lapsen luottamus." kommettia. Se ei oletettavasti liity hänen ajatuksiinsa jonkn tyhjäksi tekemisestä, mutta tietenkin se liittyy siihen miten halutaan naivisti uskoa esim. ikuisen elämään, jos Jumalaakin pidetään konkreettisena.

Kristillisen kasvatuksen olen saanut itsekin, mutta koen, että paljon arvokkaampaa kuin ne kasvatuksen kristilliset erityispiirteet on ollut yleisinhimillisen moraalin omaksuminen. Nuo yleishumaanit asiat olen itseasiassa omaksunut pienimuotoisen kapinan kautta, kun kristittynä olemiseen perheessäni liittyi valtavasti ei-kristillisten epäreilua moralisointia. Teininä en voinut lainkaan sulattaa vanhempieni harjoittamaa omien uskomustensa ehdotonta oikeana pitämistä ja toisten tuomitsemista pienimmänkin ajatuseron esiintyessä. Tällä tiellä ollaan vieläkin. Kapinoin sokeaa uskomista vastaan ja kunnioitan asioiden avointa pohtimista.

Lue lisää

Kirjoitait kuin suoraan häiriksen henkilöhistoriasta . Nykytietoni valossa vanhempani saattoivat kuitenkin olla avarammat kuin esim . lestisvanhemmat yms. nykyisin näyttävät olevan
Ainakin tieteen saavutukset olivat mielenkiinnon kohteena uskon lisäksi .
Viimeinen lauseesi herätti sielunveljeyden/siskouden tunteen .

Hyvällä tiellä ollaan . Olettamuksia ja vääristelyä vastaan , rehellisyys ja totuus päämääränä.

häirikköuskis kirjoitti:

Kirjoitait kuin suoraan häiriksen henkilöhistoriasta . Nykytietoni valossa vanhempani saattoivat kuitenkin olla avarammat kuin esim . lestisvanhemmat yms. nykyisin näyttävät olevan
Ainakin tieteen saavutukset olivat mielenkiinnon kohteena uskon lisäksi .
Viimeinen lauseesi herätti sielunveljeyden/siskouden tunteen .

Hyvällä tiellä ollaan . Olettamuksia ja vääristelyä vastaan , rehellisyys ja totuus päämääränä.

Lue lisää

Perustetaanko vastarannan kiiskien kerho nimeltään Avokantinen Kakatiska?

:-)

A10097 kirjoitti:

Perustetaanko vastarannan kiiskien kerho nimeltään Avokantinen Kakatiska?

:-)

paljonkin meitä vastavirran kiiskiä ?? Voisin viihtyäkin siinä avokantisessa katiskassa .

Jospa evlut kirkosta tai osasta siitä voisi tulla se katiska , missä vois olla oma itsensä toisten haukkumatta . avoin keskustelufoorumi , tai tämä palstahan jo on .

Miten olisi Jumalan kauhukakarat

Tuntuu oudolta, että fyysiseen ruumiiseen pumpatut lääkkeet (vaikkapa leikkauksessa) kuitenkin hyvin tehollaasti sammuttaa sen tietoisuuden, vaikkei se fyysisessä ruumissa olekaan.

erkkiantero69 kirjoitti:

Tuntuu oudolta, että fyysiseen ruumiiseen pumpatut lääkkeet (vaikkapa leikkauksessa) kuitenkin hyvin tehollaasti sammuttaa sen tietoisuuden, vaikkei se fyysisessä ruumissa olekaan.

Lue lisää

toivoisin saatavan tuohon selitystä, ovathan he kouluttautuneet yliopistossa yhteiskunnalle suuria kustannuksia aiheuttaen.

Todella merkillistä, miten kemialliset yhdisteet vaikuttavat aineettomaan sieluun. Samoin tekevät päävammat, jostakin syystä sielun tietoisuus sammuu, vaikkei sielun pitäisi olla moksiskaan edes aivojen kuolemasta.

erkkiantero69 kirjoitti:

Tuntuu oudolta, että fyysiseen ruumiiseen pumpatut lääkkeet (vaikkapa leikkauksessa) kuitenkin hyvin tehollaasti sammuttaa sen tietoisuuden, vaikkei se fyysisessä ruumissa olekaan.

Lue lisää

Mistä sinä tiedät, että niin käy? On ihmisiä, jotka ovat tarkkailleet omaa leikkaustaan leikkaavan lääkärin olan yli! Ovat vieläpä pystyneet sanatarkasti toistamaan toimenpiteen aikana käydyt keskustelut.

"Minä olen" kirjoitti:

Mistä sinä tiedät, että niin käy? On ihmisiä, jotka ovat tarkkailleet omaa leikkaustaan leikkaavan lääkärin olan yli! Ovat vieläpä pystyneet sanatarkasti toistamaan toimenpiteen aikana käydyt keskustelut.

Lue lisää

Kyllä minä ainakin olen ollut onnellisesti tiedottomassa tilassa kun minua on leikelty nukutuksessa. Nukahtamislääkkeen annon ja heräämisen välillä - ei mitään.

On kyllä totta, että joissain harvinaisissa tapauksissa ne lääkkeet eivät ole täysin vaikuttaneet toivotulla tavalla. Kemikaalien vaikutus ihmisiin kuitenkin on yksilöllistä ja joskus anastesialääkärikin saattaa mokata.

normaali ihminen, niin joka yö unessasi on vaiheita, jolloin tietoisuutesi on niin sammuksissa, ettet tunne edes olevasi olemassa. Unennäöt eivät täytä koko yötä.

Kukaan ei ole palannut kuolleista kertomaan kokemuksiaan. Tilapäiset sydänpysähdykset eivät merkitse aivokuolemaa.

Kiitoksia vastineestasi. Ilmeisesti oletat, että määrittelisin sielun olemassaolon _vain_ toiveajatteluksi. Asia ei tarkkaan ottaen ole näin, sillä en oleta, etteikö toiveajattelun sisältämä hypoteesikin voisi olla totta.

Tunnut lisäksi olevan sillä kannalla, että lähtöasetelmani olisi virheellinen, ja että se olisi käännettävissä tiedon puutteen takia nurinpäin. Tämän takia tahdon hieman laajentaa ajattelua ja esittää pari kysymystä lisää.

Minuuden kuolemattomuudesta ei ole minkäänlaisia havaintoja, mutta toiveajattelusta asian suhteen on aivan valtavasti. Toiveajattelua kuolemattomuuden suhteen siis on olemassa. Vai kiellätkö tuon?

Ihmisen tietoisuus ja minuus perustuvat selvästi aivoihin tallennetuun tietoon (aistikokemukset, mielikuvat, faktatiedot, jne.) sekä niiden prosessointiin. Sekä tallenteiden säilyttämiseen, että prosessointiin, tarvitaan fyysiset aivot. Tämä kaikki on realismin valossa ilmeistä ja helppo todentaa nykyisen aivotutkimuksen keinoin. Vai kiellätkö tuon?


Jätin aloituksessa itse kunkin pohdittavaksi kysymyksen, että onko meillä toiveajattelun lisäksi muita perusteita ajatella, että minuus piilottelisi jossain muualla kuin aivoissa. Tuohon kysymykseen et varsinaisesti anna vakuutavaaa vastausta, mutta kysyt sen sijaan olenko minä pystynyt tutkimaan sielua tai sitä mitä ihmiselle kuoleman jälkeen tapahtuu.

Minä olen ollut läsnä muutamien läheisteni kuollessa ja havainnut, että elintoiminnot lakkaavat ja ihmisen olemus muuttuu hyvin 'sieluttoman' oloiseksi. Näiden henkilöiden minuudesta on jäänyt vain muistoja kuolemaa edeltäneeltä ajalta. Mitään havaintoja heidän minuudestaan kuoleman jälkeen en ole voinut tehdä. Jos ajattelisin heidän minuutensa jatkuneen kuoleman jälkeen se olisi nimenomaan toiveajattelua, jonka todenperäisyyttä en mitenkään voi selvittää. Tai ainakaan sellaista ei ole sattunut omalle kohdalle enkä ole kuullut sattuneen muidenkaaan kohdalle.


Siis, kun esimerkiksi sinä tuot esille mahdollisuuksia, että fyysisen kuoleman jälkeen jossakin sieluksi kutsutussa entiteetissä jatkuisi vielä aktiviteettia ja elämää, niin kyse on juuri toiveajattelusta, koska sellaista toivotaan vaikka sellaisesta ei ole havaintoja.


"Epäilenpä että emme osaa tätä asiaa millään tavalla mitata."

Nimenomaan. Jäljelle jää siis havainto, että kristinuskon perusteisiin kuuluva uskomus minuuden kuolemattomuudesta edustaa toiveajattelua. Voiko tätä toteamusta kumota?

A10097 kirjoitti:

Kiitoksia vastineestasi. Ilmeisesti oletat, että määrittelisin sielun olemassaolon _vain_ toiveajatteluksi. Asia ei tarkkaan ottaen ole näin, sillä en oleta, etteikö toiveajattelun sisältämä hypoteesikin voisi olla totta.

Tunnut lisäksi olevan sillä kannalla, että lähtöasetelmani olisi virheellinen, ja että se olisi käännettävissä tiedon puutteen takia nurinpäin. Tämän takia tahdon hieman laajentaa ajattelua ja esittää pari kysymystä lisää.

Minuuden kuolemattomuudesta ei ole minkäänlaisia havaintoja, mutta toiveajattelusta asian suhteen on aivan valtavasti. Toiveajattelua kuolemattomuuden suhteen siis on olemassa. Vai kiellätkö tuon?

Ihmisen tietoisuus ja minuus perustuvat selvästi aivoihin tallennetuun tietoon (aistikokemukset, mielikuvat, faktatiedot, jne.) sekä niiden prosessointiin. Sekä tallenteiden säilyttämiseen, että prosessointiin, tarvitaan fyysiset aivot. Tämä kaikki on realismin valossa ilmeistä ja helppo todentaa nykyisen aivotutkimuksen keinoin. Vai kiellätkö tuon?


Jätin aloituksessa itse kunkin pohdittavaksi kysymyksen, että onko meillä toiveajattelun lisäksi muita perusteita ajatella, että minuus piilottelisi jossain muualla kuin aivoissa. Tuohon kysymykseen et varsinaisesti anna vakuutavaaa vastausta, mutta kysyt sen sijaan olenko minä pystynyt tutkimaan sielua tai sitä mitä ihmiselle kuoleman jälkeen tapahtuu.

Minä olen ollut läsnä muutamien läheisteni kuollessa ja havainnut, että elintoiminnot lakkaavat ja ihmisen olemus muuttuu hyvin 'sieluttoman' oloiseksi. Näiden henkilöiden minuudesta on jäänyt vain muistoja kuolemaa edeltäneeltä ajalta. Mitään havaintoja heidän minuudestaan kuoleman jälkeen en ole voinut tehdä. Jos ajattelisin heidän minuutensa jatkuneen kuoleman jälkeen se olisi nimenomaan toiveajattelua, jonka todenperäisyyttä en mitenkään voi selvittää. Tai ainakaan sellaista ei ole sattunut omalle kohdalle enkä ole kuullut sattuneen muidenkaaan kohdalle.


Siis, kun esimerkiksi sinä tuot esille mahdollisuuksia, että fyysisen kuoleman jälkeen jossakin sieluksi kutsutussa entiteetissä jatkuisi vielä aktiviteettia ja elämää, niin kyse on juuri toiveajattelusta, koska sellaista toivotaan vaikka sellaisesta ei ole havaintoja.


"Epäilenpä että emme osaa tätä asiaa millään tavalla mitata."

Nimenomaan. Jäljelle jää siis havainto, että kristinuskon perusteisiin kuuluva uskomus minuuden kuolemattomuudesta edustaa toiveajattelua. Voiko tätä toteamusta kumota?

Lue lisää

"Totuus asiasta selviää varmastikin sitten kuollessa."

Toiveajattelua.


"Tosin kristinuskon ulkopuolellakin ihmisillä on kuoleman hetkeltä kokemuksia jotka tuntuisivat tukevan sitä että jokin jää elämään vaikka ruumis on kuollut."

Tämä on mielenkiintoinen asia. Ne jotka ovat olleet jonkin aikaa elottomina mutta siitä toenneet, ovat saaneet fysiologisen aivonsa taas pelittämään. Sinne aivoihin on fysiologisen kriisin aikana useilla tallentunut hallusisaationomaisia mielikuvia. Nuo mielikuvat ovat samantyyppisiä joita voidaan saada aikaiseksi aiheuttamalla aivokemiaan häiriöitä esim. huumeiden avulla tai pitämällä aivoja heikossa hapessa. Yhteistä näille tilanteille on, että niissä on saatu tietoisuus herätettyä takaisin nimenomaan sinne aivoihin.

Kokonaan kuolleiden ihmisten (eli sellasiten joiden aivoja ai ole voitu palauttaa toimiviksi) tietoisuuden tai minuuden jatkumisesta ei ole havaintoja.

"Tosin kristinuskon ulkopuolellakin ihmisillä on kuoleman hetkeltä kokemuksia jotka tuntuisivat tukevan sitä että jokin jää elämään vaikka ruumis on kuollut."

Miten tuo on todennettu?

cei5 kirjoitti:

"Tosin kristinuskon ulkopuolellakin ihmisillä on kuoleman hetkeltä kokemuksia jotka tuntuisivat tukevan sitä että jokin jää elämään vaikka ruumis on kuollut."

Miten tuo on todennettu?

Lue lisää

Ajattelin kysyä samaa mutta sitten aattelin että tuskin tämä Juge enään palaa rikospaikalle.
Sellainen on meininki näillä harvoin vierailevilla tähdillä,että kirjoittavat jotain ylimielisiä heittoja mutta eivät jää keskustelemaan saamistaan kommenteista.

rahikaisella kirjoitti:

Ajattelin kysyä samaa mutta sitten aattelin että tuskin tämä Juge enään palaa rikospaikalle.
Sellainen on meininki näillä harvoin vierailevilla tähdillä,että kirjoittavat jotain ylimielisiä heittoja mutta eivät jää keskustelemaan saamistaan kommenteista.

Lue lisää

Ylimielinen kuva vastailusta syntyy tosiaankin helposti, kun jätetään osallistumatta vastauksista viriävään keskusteluun.

Olen miettinyt, että nämä 'vierailevat tähdet' eivätehkä osaa tai halua laittaa itselleen talteen linkkejä keskusteluista joihin osallistuvat. Ehkä kirkko_kuulolla ei saa edes sähköpostiin huomautuksia viesteihinsä tulleista vastauksista tai jos saa, niin eivät kommunikoi keskenään mitä kellekin on tullut.

Yksi hyvä menetelmä olisi, että käyttäisivät kukin henkilökohtaista nimimerkkiä ja ottaisivat sähköpostiin vastusilmoitukset.

Olisi muuten kiva saada tietää onko aluksi kirkon yhteisnikillä esiintynyt R. Sihvo 'poistunut keskuudestamme' pysyvästi. Hänen viestinsä olivat kaikessa pulumaisuudessaan aika kutkuttavia.

A10097 kirjoitti:

Kiitoksia vastineestasi. Ilmeisesti oletat, että määrittelisin sielun olemassaolon _vain_ toiveajatteluksi. Asia ei tarkkaan ottaen ole näin, sillä en oleta, etteikö toiveajattelun sisältämä hypoteesikin voisi olla totta.

Tunnut lisäksi olevan sillä kannalla, että lähtöasetelmani olisi virheellinen, ja että se olisi käännettävissä tiedon puutteen takia nurinpäin. Tämän takia tahdon hieman laajentaa ajattelua ja esittää pari kysymystä lisää.

Minuuden kuolemattomuudesta ei ole minkäänlaisia havaintoja, mutta toiveajattelusta asian suhteen on aivan valtavasti. Toiveajattelua kuolemattomuuden suhteen siis on olemassa. Vai kiellätkö tuon?

Ihmisen tietoisuus ja minuus perustuvat selvästi aivoihin tallennetuun tietoon (aistikokemukset, mielikuvat, faktatiedot, jne.) sekä niiden prosessointiin. Sekä tallenteiden säilyttämiseen, että prosessointiin, tarvitaan fyysiset aivot. Tämä kaikki on realismin valossa ilmeistä ja helppo todentaa nykyisen aivotutkimuksen keinoin. Vai kiellätkö tuon?


Jätin aloituksessa itse kunkin pohdittavaksi kysymyksen, että onko meillä toiveajattelun lisäksi muita perusteita ajatella, että minuus piilottelisi jossain muualla kuin aivoissa. Tuohon kysymykseen et varsinaisesti anna vakuutavaaa vastausta, mutta kysyt sen sijaan olenko minä pystynyt tutkimaan sielua tai sitä mitä ihmiselle kuoleman jälkeen tapahtuu.

Minä olen ollut läsnä muutamien läheisteni kuollessa ja havainnut, että elintoiminnot lakkaavat ja ihmisen olemus muuttuu hyvin 'sieluttoman' oloiseksi. Näiden henkilöiden minuudesta on jäänyt vain muistoja kuolemaa edeltäneeltä ajalta. Mitään havaintoja heidän minuudestaan kuoleman jälkeen en ole voinut tehdä. Jos ajattelisin heidän minuutensa jatkuneen kuoleman jälkeen se olisi nimenomaan toiveajattelua, jonka todenperäisyyttä en mitenkään voi selvittää. Tai ainakaan sellaista ei ole sattunut omalle kohdalle enkä ole kuullut sattuneen muidenkaaan kohdalle.


Siis, kun esimerkiksi sinä tuot esille mahdollisuuksia, että fyysisen kuoleman jälkeen jossakin sieluksi kutsutussa entiteetissä jatkuisi vielä aktiviteettia ja elämää, niin kyse on juuri toiveajattelusta, koska sellaista toivotaan vaikka sellaisesta ei ole havaintoja.


"Epäilenpä että emme osaa tätä asiaa millään tavalla mitata."

Nimenomaan. Jäljelle jää siis havainto, että kristinuskon perusteisiin kuuluva uskomus minuuden kuolemattomuudesta edustaa toiveajattelua. Voiko tätä toteamusta kumota?

Lue lisää

Kyllä ajatus ikuisesta elämästä on Raamatunkin mukaan toiveajattelua (Tit 3:7): "jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme". Emme siis tiedä, vaan voimme ainoastaan toivoa.

rahikaisella kirjoitti:

Ajattelin kysyä samaa mutta sitten aattelin että tuskin tämä Juge enään palaa rikospaikalle.
Sellainen on meininki näillä harvoin vierailevilla tähdillä,että kirjoittavat jotain ylimielisiä heittoja mutta eivät jää keskustelemaan saamistaan kommenteista.

Lue lisää

Usein tulee vain yksi kommentti/ketju, jos aina sitäkään. Ilmeisesti heillä ei ole urakkapalkkaa, tai sitten kirjoittaminen kieli keskellä suuta on niin aikaa vievää, ettei tuotetta synny tuon enempää.

"Tosin kristinuskon ulkopuolellakin ihmisillä on kuoleman hetkeltä kokemuksia jotka tuntuisivat tukevan sitä että jokin jää elämään vaikka ruumis on kuollut."

Miten tuo on todennettu? Olisitko ystävällinen ja vastaisit.

Juu. Onhan vaikkapa hindulaisia lähellä kuolemaa käynnin kokemuksia(jotka ovat muuten yhteensopivia hindumytologian kanssa). Harmi etteivät nämä kokemukset kuitenkaan todista mitään kuolemanjälkeisestä, vaan siitä että aivot luovat oivia hallusinaatioita hapen puutteessa.