Hirveä tuska ja tyhjyys sisällä...:(
Mulla todettiin keskeytynyt keskenmeno rakenneultrassa rv 21, ei sykettä. Pikkunen oli kuollu ilmeisesti 20 5 tai 6. Potkut tunsin vielä pari päivää ennen ultraa. Näkymä siinä kuvaruudussa elottomana retkottavasta pikkusesta on piirtynyt syvälle, eikä häviä...
Haluaisin tietää löytyykö kohtalotovereita? Onnettomia, jotka ovat menettäneen pienen puolivälissä raskautta? Uusi raskaus olisi toivottu, mutta pelkään, onko tämä km liian iso peikko henkisellä tasolla, jos uudelleen raskaaksi tulen. Masu oli alkanut kasvaa kovaa vauhtia ja kuten mainitsin, liikkeet alkaneet tuntua selvästi.
Lääkkeellinen tyhjennys suoritettiin sairaalassa, reissu kesti 4 pvää, eikä ollu mikään helppo juttu. Tiistai aamuna aloitettiin ja keskiviikko iltana "syntyi" pieni tyttö. Istukka jäi sisälle ja sen poistaminen olikin aikamoinen kauhutarina. Hyvällä säkällä pääsin synnytyssaliin koko toimenpiteeseen. Alunperin olin naistentautienosastolla, jossa oli tarkoitus "synnyttää" sikiö portatiiviin käytävän wc:ssä. Totesin jo siellä, että nyt on inhimillisyys kaukana. En sentään ollut "synnyttämässä" pari senttistä alkiota, vaan yli 300 g pientä ihmistä. Onneksi osaston ruuhkan takia sain siirron synnytysosastolle, jossa olin kätilöiden hoidettavana ja homma hoidettiin asiaan kuuluvalla arvokkuudella. Kunnon kivun lievitys ja kiireetön henkilökunta. Kohtuun jääneen istukan palasten "onkiminen" pihdeillä oli karmivaa, mutta toki ymmärrän, että tekivät sen, mikä oli välttämätöntä. Pari yötä piti olla sairaalassa vielä kaiken jälkeen, kun ei jalat pitänyt ja hemoglobiini vain 77.
Nyt olen kotona toipumassa, fyysinen kunto kohenee päivä päivältä, mutta henkisesti olen raunio. Lapsi olisi ollut ensimmäinen ja paljon toivottu.
Lääkäri suositteli minulle, että olisi hyvä odottaa ainakin yhdet kuukautiset ja yrittää uutta raskautta vasta sitten, tai jopa odottaa pidempään... Kai se on hyvä odottaa, että kroppa toipuu.
Pikkusen kuolema on mysteeri. Ruumiinavauksen tulokset saamme muutaman viikon kuluttua. Toivon todella, että jotain selviää. Ehkä se auttaa toipumisessa.
Kanssasisarien kertomuksia odotellessa.
Mulla todettiin keskeytynyt keskenmeno rakenneultrassa rv 21, ei sykettä. Pikkunen oli kuollu ilmeisesti 20 5 tai 6. Potkut tunsin vielä pari päivää ennen ultraa. Näkymä siinä kuvaruudussa elottomana retkottavasta pikkusesta on piirtynyt syvälle, eikä häviä...
Haluaisin tietää löytyykö kohtalotovereita? Onnettomia, jotka ovat menettäneen pienen puolivälissä raskautta? Uusi raskaus olisi toivottu, mutta pelkään, onko tämä km liian iso peikko henkisellä tasolla, jos uudelleen raskaaksi tulen. Masu oli alkanut kasvaa kovaa vauhtia ja kuten mainitsin, liikkeet alkaneet tuntua selvästi.
Lääkkeellinen tyhjennys suoritettiin sairaalassa, reissu kesti 4 pvää, eikä ollu mikään helppo juttu. Tiistai aamuna aloitettiin ja keskiviikko iltana "syntyi" pieni tyttö. Istukka jäi sisälle ja sen poistaminen olikin aikamoinen kauhutarina. Hyvällä säkällä pääsin synnytyssaliin koko toimenpiteeseen. Alunperin olin naistentautienosastolla, jossa oli tarkoitus "synnyttää" sikiö portatiiviin käytävän wc:ssä. Totesin jo siellä, että nyt on inhimillisyys kaukana. En sentään ollut "synnyttämässä" pari senttistä alkiota, vaan yli 300 g pientä ihmistä. Onneksi osaston ruuhkan takia sain siirron synnytysosastolle, jossa olin kätilöiden hoidettavana ja homma hoidettiin asiaan kuuluvalla arvokkuudella. Kunnon kivun lievitys ja kiireetön henkilökunta. Kohtuun jääneen istukan palasten "onkiminen" pihdeillä oli karmivaa, mutta toki ymmärrän, että tekivät sen, mikä oli välttämätöntä. Pari yötä piti olla sairaalassa vielä kaiken jälkeen, kun ei jalat pitänyt ja hemoglobiini vain 77.
Nyt olen kotona toipumassa, fyysinen kunto kohenee päivä päivältä, mutta henkisesti olen raunio. Lapsi olisi ollut ensimmäinen ja paljon toivottu.
Lääkäri suositteli minulle, että olisi hyvä odottaa ainakin yhdet kuukautiset ja yrittää uutta raskautta vasta sitten, tai jopa odottaa pidempään... Kai se on hyvä odottaa, että kroppa toipuu.
Pikkusen kuolema on mysteeri. Ruumiinavauksen tulokset saamme muutaman viikon kuluttua. Toivon todella, että jotain selviää. Ehkä se auttaa toipumisessa.
Kanssasisarien kertomuksia odotellessa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lue myös Pandremixin ja keskenmenon yhteydestä
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9482584
kamalaa. Mielestäni tämä portatiivi-juttu oli todella ala-arvoista! Oma pää ei olis kestäny. Voimia.