Aurinko matalalla nousee,
tuskin paistaa, vaivoin.
Päivä sammuu pimeään.
Taivas sininen ja kirkas,
Venus nousee radallaan.
Muutkin tähdet paikallaan.
Koivut valkoisena härmää,
ohuelti vielä lunta,
talven kylmyys kynsii.
Puree varpaita ja nenää,
tuuli panee silmät vuotamaan,
pyyhin kohmettunein sormin.
Mietin jotain ansiota talveen,
esi-isäin suunnan valintaan:
- Hyttysiä vähän tänään!
tuskin paistaa, vaivoin.
Päivä sammuu pimeään.
Taivas sininen ja kirkas,
Venus nousee radallaan.
Muutkin tähdet paikallaan.
Koivut valkoisena härmää,
ohuelti vielä lunta,
talven kylmyys kynsii.
Puree varpaita ja nenää,
tuuli panee silmät vuotamaan,
pyyhin kohmettunein sormin.
Mietin jotain ansiota talveen,
esi-isäin suunnan valintaan:
- Hyttysiä vähän tänään!
Vastaukset 4
Vanhimmat
hyttysillä talvella vähemmän paljasta pintaa (saalista)
hiihtäjän sanoin:
talvessa on luistoa
kesässä pitoa
mukava kun vastasit vaatimattomaan runooni. Tuli vain mieleen, että pitää sitä pakkasestakin yrittää löytää jotain myönteistä. Ja löytyihän sitä, kun muisteli risusavottaa kesähelteessä, kun päivällä virtasi hiki ja kärpäset pörrasivät ympärillä ja pyrkivät silmiin ja suuhun; vähän illemmalla olivat hyttyset vaivana. Tällainen muistelu auttaa huomaamaan pakkasessa monta hyvää puolta.
Tämä runosi lyö ällikällä (en tosin oikein tiedä mikä se ällikkä on..) =)
Ensin siinä oli niin herkkiä ilmaisuja, miten koivut ovat valkeita yms. ja sitten pudotat pommin - "Hyttysiä vähän tänään!"
Pidän tuosta tyylistä - pidän oikein kovasti =)
Viestisi ovat aina mukavia, kiitos niistä! Niin ne hyttyset - eikö vain niitten puuttuminen olekin kovan pakkasen ja tuiskuilman parhaita puolia?