En tiedä miten tämän nyt oikein kirjoittaisin selkeästi ja mille palstalle. Olemme miettineet perheen perustamista mieheni kanssa. Ystäväpariskunnilla oikeastaan kaikilla on jo lapsi/lapsia ja ikääkin on jo meillä kummallakin 26 ja naimissa ollaan.
Satuin ohi menen kuukausi sitten sanomaan synnyttäneelle ystävälleni että haaveet raskaudesta on vuosien varrella muuttuneet. Tarkoitan, että vielä kolme vuotta siten haaveilin siittä että jos luoja suo lapsen niin olisi ihanaa saada iso raskausmaha, jotta maailma näkee sen kaiken kauneuden. No nyt mainitsin sitten ystävälleni että kovasti ovat haaveet muuttuneet. Nyt kun olen kroppani saanut todella hyvään kuntoon urheilulla ja terveellä ruokavaliolla, en olekkaan valmis siihen isoon mahaan pelkään mahdollisia raskausarpia valmiiksi. Tämän kun kerroin, ystäväni tokaisi " kuule jos mietit mahan kokoa ja raskausarpia et ole valmis äidiksi ja etkä ole valmis vielä tekemään lasta. Et ansaitse lasta jos vain ajattelet omaa mahanahkaasi. Sit kun olet niistä valmis luopumaan eikä sua kiinnosta kroppasi niin sitten olet valmis samaan lapsen". ( joo ja lapsia ei saada sen tiedän. Lapsettomuus on erittäin tuttu käsite meidän ystäväpiirissä)
Hmm..eli siis nainen ei saisi murehtia mahdollisia muutoksia kropassa, jos lapsen haluaa?! Toki muutoksille ei voi mitään, mutta eikö kukaan muka ole murehtinut mahdollisia raskausarpia tai löystynyttä nahkaa raskauden aikana ja jälkeen? Enkö ole siis valmis äidiksi jos ajattelen myös näitä kosmeettisia asioita?
P.s En haluaisi kuulostaa pinnallisesta, mutta koska vihdoin olen sinut kroppani kanssa niin jotenkin en haluaisi menettää tätä tyytyväisyyden tunnetta omaa vartaloani kohtaan.
Satuin ohi menen kuukausi sitten sanomaan synnyttäneelle ystävälleni että haaveet raskaudesta on vuosien varrella muuttuneet. Tarkoitan, että vielä kolme vuotta siten haaveilin siittä että jos luoja suo lapsen niin olisi ihanaa saada iso raskausmaha, jotta maailma näkee sen kaiken kauneuden. No nyt mainitsin sitten ystävälleni että kovasti ovat haaveet muuttuneet. Nyt kun olen kroppani saanut todella hyvään kuntoon urheilulla ja terveellä ruokavaliolla, en olekkaan valmis siihen isoon mahaan pelkään mahdollisia raskausarpia valmiiksi. Tämän kun kerroin, ystäväni tokaisi " kuule jos mietit mahan kokoa ja raskausarpia et ole valmis äidiksi ja etkä ole valmis vielä tekemään lasta. Et ansaitse lasta jos vain ajattelet omaa mahanahkaasi. Sit kun olet niistä valmis luopumaan eikä sua kiinnosta kroppasi niin sitten olet valmis samaan lapsen". ( joo ja lapsia ei saada sen tiedän. Lapsettomuus on erittäin tuttu käsite meidän ystäväpiirissä)
Hmm..eli siis nainen ei saisi murehtia mahdollisia muutoksia kropassa, jos lapsen haluaa?! Toki muutoksille ei voi mitään, mutta eikö kukaan muka ole murehtinut mahdollisia raskausarpia tai löystynyttä nahkaa raskauden aikana ja jälkeen? Enkö ole siis valmis äidiksi jos ajattelen myös näitä kosmeettisia asioita?
P.s En haluaisi kuulostaa pinnallisesta, mutta koska vihdoin olen sinut kroppani kanssa niin jotenkin en haluaisi menettää tätä tyytyväisyyden tunnetta omaa vartaloani kohtaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
siitä et pääse yli etkä ympäri, mutta ehkäpä ystäväsi tarkoitti tällä ajatuksella ajatella se näin päin: kumpi on sinulle tärkeämpi, se lapsi jota tulet kantamaan sisälläsi, vai raskausarvet???
raskausarpien syntymistäkinhän voi toki ehkäistä, siihen on olemassa erilaisia rasvoja ja muita, raskauden jälkeen kyllä pystyy saamaan itsensä kuntoon, ja jos nyt olet hyvässä kunnossa, ja jatkat jonkinlaista liikuntaa raskauden läpikin, (toki sallituissa rajoissa, näistä sitten äitiysneuvolan/lääkärin kanssa voi keskustella) ei näiden raskaus aikana löystyneiden nahkojen yms pois saaminen pitäisi olla vaikeaa.
muistaakseni veledalla pitäisi olla jotain tuotteita raskaana oleville naisille joilla voi hoitaa ihoaan kuntoon. tutustu netti liikkeisiin, hae googlesta sanoilla raskausarvet,
http://www.weleda.fi/tuotteet/raskaus-ja-imetysaika/
tuossa osoitteessa esitelty joitain weledan tuotteita joista puhuin...
hyvähän se on pitää huolta itsestäänkin, mutta lapsen ollessa ajankohtainen voi se ajatusmaailma muuttua melkoisesti sen pienen rakkauskäärön syliintullessa :)
Kuten edellinen sanoi: niitä arpia tulee. Hymyilyttää myös viimeisillään olevat, jotka kertovat, ettei vielä yhtään arpea näky. Minullakin ne tulivat vasta synnytyksen jälkeen, kuten lähipiirissä muillakin. Niitä arpia tulee mahaan, tisseihin (jos olet pienirintainen), kylkiin, selkään. Ensin ne loistavat kuin merkkivalot, puolen vuoden päästä niitä saa jo alkaa etsiä, kun ovat haalistuneet niin vähäisiksi. Toisille jää pahemmat arvet kuin toisille, mutta ne ovat hinta siitä, että luo elämää.
Ajatusmaailmasi on tyypillinen lapsettoman ideologia :) En tarkoita sitä mitenkään rumasti vaan yksinkertaisesti siten, ettet vielä pysty kuvittelemaan, millaista on kantaa lasta, synnyttää ja sitten aloittaa uusi elämä, jossa sinä et enää näyttelekään pääosaa vaan suistut sivurooliin. Ei lapsen saannin jälkeen tarvitse unohtaa itseään tai omaa kroppaansa. Vartalo tulee kuntoon muutamia pysyviä muutoksia lukuun ottamatta, eikä ne kaikki muutokset ole pahasta. Lapsen syntymän jälkeen huomaat, ettei sillä oikeastaan ole väliä, onko kroppasi kunnossa vai saatko jumalatarten vartalon. Se ei ole enää maailman tärkein asia.
Vinkiksi sen verran, että itse olin omasta mielestä suht hyvässä kunnossa ennen raskautta. Silti pari vuotta raskauden jälkeen olen paljon tyytyväisempi kroppaani, vaikka siinä virheitä onkin. Ehkä se kroppa ei ole niin hirveästi muuttunut vaan se mieli, joka sitä pitää pystyssä.
toisen kanssa, kroppa ok jne. olin laihduttanut 20kg. Jatkois salia niin kauan kuin pystyin ja olin viikossa normaalipainoinen ja näköinen. Mahani oli alle puolesssa puodessa sen näkönen, että en olis koskaan ollutkaan raskaana, en saanut myöskään arpia. Aloitin salin vauvelin ollessa 2kk. Kyllä se kroppa siitä kuntoutuu kun viitsii nähdä vaivaa. Minun mielestäni saa ajatella itseään siinä suhteessa, että liikkuu ja syö terveellisesti raskausaikana.Itse en usko siihen, että raskausaikana lihoo 30kg syöden terveellisesti. Mulle tuli kiloja 7. On toki myös geeneistä kiinni kuka saa arpia ja pukamat ja kuka ei, näin karrioiden sanottuna. On myös ystäviä, jotka ovat pieniä ja hoikkia, mutta maha on jäänyt rumaksi, löysäksi pussiksi...eikä sitä saa pois kuin puukolla :(((( Nyt odotan 3. ja voihan se olla että kudokset on jo niin venyheet että jää enempi jälkiä, muttei se haittaa :))))