avioton lapsi

vaikkapa sossusta?
Tai ehkä paremminkin lastenvalvojalta?

PS. "tasapainoton"?
Olisit pitänyt jalat ristissä?

Tapaamisoikeus on LAPSELLA, kunhan isyys on tunnustettu. Ja isä voi anoa tätä lapsen oikeutta käräjien kautta jos sinä et suostu vapaaehtoisesti. Ja hän tulee ne saamaan, pitää olla tosi vahva näyttö siitä että lapsi ei voisi isäänsä tavata. Se, että isä on mielestäsi tasapainoton, ei riitä.
Huoltajuus on sitten toinen asia, yleensä jonkinlaiseksi yhteishuoltajuudeksi oikeudessa ne tuppaavat sen laittamaan, siinä sitten voi olla lueteltu mistä sinä voit yksin päättää ja mitä oikeuksia isällä on. Tai määräävät yksinhuoltajuuden mutta isä voi jostakin päättää ja on tiedonsaantioikeus.

on se, että lapsella on sinun sukunimesi ja sinulla yksinhuoltajuus. Sinun ei ole pakko suostua miehen vaatimuksiin yhteishuoltajuudesta eikä se välttämättä edes oikeudessa menisi läpi. Puolitie tähän on yksinhuoltajuus tiedonsaantioikeudella eli sinulla yksinhuoltajuus ja kaikki päätösvalta ja etävanhemmalla samat oikeudet kysellä viranomaisilta kaikkia lasta koskevia tietoja kuten olisi yhteishuoltajuudessakin. Ainoa ero on se, että etävanhemmalla ei ole päätösvaltaa, mutta oikeus saada lasta koskevia tietoja JOS haluaa. Tätä voit tarjota vaihtoehtona, jos sun yksinhuoltajuus on liian iso pala, mutta älä misään minessä mene antamaan yhteishuoltajuutta hopeatarjottimella vaan odota jos mies lähtee asian suhteen oikeuteen. Elatusvelvollisuus isällä on heti sen jälkeen kun isyys on tunnustettu ja sillä asialla ei ole mitään tekemistä huoltajuusmuodon tai tapaamissopimuksen kanssa. Se on lapsen lakisääteinen oikeus ja sen ajaminen oikeudessa on maksutonta, sillä kantajana on lapsi, joka on tuloton. Muut (huoltajuus, tapaamisoikeus) ovatkin siten maksuineen sun kontolla, mutta raha ei saa ratkaista tätä asiaa.

Vauvan kanssa tapaamissopimukset (ja kyllä, kun isyys on vahvistettu, niin tapaamisoikeudet ovat) tehdään yleensä tiheesti ja lyhyinä aikoina, muta sinuna en kiirehtisi sitä ennen kuin isä todellakin alkaa asian perään vauvan synnyttyä kysellä. Tapamiset ovat lapsen oikeus isäänsä vaikka ymmärrän kyllä huolesi. Voi olla, että se rääkyvä pikkunyytti ei ihan vastaakaan isän ajatusta lapsensa tapaamisesta, joten isäkin voi vielä perääntyä ajatuksesta. Mutta sen näkee sitten ajan kanssa.

Siis SINÄ et voi kuvitellakaan tulevaisuutta ja yhteydenpitoa tämän "tasapainottoman" ihmisen kanssa... Niinpä niin....
Millainen psykologin tausta sinulla on jotta pystyt noin tosta vaan PUOLUEETTOMASTI kertoilemaan mikä on parasta sille lapselle jolla on myös OMA ISÄ??????
Kyllähän sinä (varsinkin viikolla) saat sääliä ja kannustuskommentteja tältä palstalta jonka valtaväestönä ovat kaltaisesi sääliä kerjäävät yhäriruikuttajat mutta nyt viikonloppuna et niitä haluamiasi myötätunto -viestejä saa siinä määrin kun toivot ;)
Miten ihmeessä sinä tuleva ruikuttaja yhäriäippä kuvittelet olevasi pätevä päättämään onko lapsellasi oikeutta HÄNEN OMAAN isäänsä?????
Sitten täällä jotku kaltaisesi itsekeskeiset luuserit kehtaavat puhua lapsen parhaasta!!! Hahhhahahaa.....
Aika vahvasti tuntuu että sinulla on pahoja ongelmia omassa elämässä jonka vuoksi nyt aiot laittaa lapsesi kärsimään..........

Mun mielestä se kertoo jo jotain ihmisestä, että on valmis kantamaan vastuun isyydestään. Ei kaveri täysin tasapainoton voi olla?!? Ja jos oikeasti on, niin asia selviää varmasti lastenvalvojallekin ja tapaamiset ovat esim. valvottuja. Isä on kuitenkin tärkeä asia, eikö sinusta? Muisteletko omaa isääsi? Toisaalta taas, jos isä on mulkku ja ilkeä lapselle, niin lapsen on parempi ilman ja tähän päätyy myös lastenvalvoja.

Meillä isä painosti aborttiin ja katosi. Ei ole paljon kaveria kiinnostanut koko asia. Eikä ole pidetty yhteyttä sen jälkeen.