mitä laitaisin kirjoitukseni tähän.
ku on aiheitakin niin vähän
elämä tasapksua yhtäsamaa
hei ny pitäis keksii vipinää.
rakkaus kukoistaa
sydän rakastaa.mutta mitä mahtaa puuttua.
kenteis sinä osaisit mua neuvoa
ku itselläni ei ole keinoa.
ku on aiheitakin niin vähän
elämä tasapksua yhtäsamaa
hei ny pitäis keksii vipinää.
rakkaus kukoistaa
sydän rakastaa.mutta mitä mahtaa puuttua.
kenteis sinä osaisit mua neuvoa
ku itselläni ei ole keinoa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pitäisikö sanoa ei, vaiko heisulivei?
Kas pulmia niin monenmoisia, untuvaisia ja vähän karkeampia, on ihmisillä päällä maan, täällä, missä ruohoa tallataan.
Jos Rakkautta syömmestäs löytyvi, niin silloin haittas, huoles haihtuvi, sillä muilta immeisiltä, jopa rakkaus puuttuvi.
Mutta jos todella kaipaat säpinää, nilkkasukkiisi kierrettä ja vipinää, silloin konsteja ompi jo monta, tässä sulle pieni mutta laaja otanta:
Pane jalalla koreaksi, tanssien aivojas raikasta,
mene kielikurssille ja opettele puhumaan hebreaksi, samankielisiä et löydä ihan joka paikasta.
Tai kenties vaarassa oisi se viehätys, benji-hypyssä kikkara siedätys, sido köysi vyötärölle ja hyppää, jos kaikki menee putkeen, kuin jousi, tuo köysi, sut takaisin nyppää.
Ja hypyistä loihe joustavasti mieleeni, tästä piikkejä mun kieleeni, syrjähypyssä vaara suurin, tee se, kiinni jää, rakennat hetkessä rakkaudettomuuden muurin, siitä kärsii mieli ja koko pää.
Mut ehkä sittenkin vain koruompelua, rattoisaa marttojen rupattelua, aikaa myöten siinäkin, hyytyy niin näpit kuin piimäkin.
Ja jotten nyt ihan nolla tässä itse oisi, niin vielä vaikka neuvoa voisi;
Ota hetki etäisyyttä, pidä lomaa, etsi tunnelia, uusien ystävien solaa.
Nauti kesästä ja raikkaudesta, lintujen laulusta ja auringon kirkkaudesta.
Sadesäällä kuuntele pisaroiden laulua, myrskysäällä ukkosen pauhua.
no johan tuli neuvoja et kiitos jos niist ois apuva.
ettehöhän te keksi jotain päivää piristävää tekemistä,en epäile yhtään.eihän se rakkaus voi koko ajan olla yhtä juhlaa,käytä mielikuvitusta,kyl se siit.heippa.
joo,kyl toi on kaikil ihan normaalia,ei elämä
ja rakkaus oo aina ruusuil tanssimista. kyl se
elämä vielä hymyilee,ku ottaa vaan ihan rauhallisesti,askel kerrallaan. nauttii elämästä
eikä aina näe vaan niitä huonoja hetkiä. osaa
iloita elämän pikkuasioista.
juuri niitä haaveita ja salaisia unelmia...piristävät kummasti suhdetta ja elämää, ei kuitenkaan tarvitse mennä yli sallitun rajan.
Juuri nyt on pääni myrskyissä vaikea vaihe.
Ei löydy Sitä joka ajatuksen antaisi.
Ja niin menin metsään...
Astelin herkin mielin.
Toisten sienimailla.
Kevään korvalla, tummain tuulten alla.
Luonto kuitenkin herää loistoonsa, ehkä vaikeasti.
Mutta kuitenkin!
Ajattele!
Orava asuu makuuhuoneen tuulensuojalevyjen alla.
Sillä on monta päiväpesää pihakuusikon oksien tiheikössä.
Mikä riemu onkaan pihan kakaroilla.
Kun poikansa ja tyttärensä näytille saattaa...
Ennen juhannusta!