amerikancockerit

Kiitos vastauksestasi..millaisia käytösongelmia kohdallesi on tullut..?
onko pitkäikäinen?

Hiukan vielä kysyisin vilkkaudesta..eli kuinka vilkas? Kuinka pitkät lenkit olisi hyvä? Tokoa olen ajatellut harrastaa ja hakua myös..turhautuuko jos lenkit joskus vähäisemmät?
Ja tyhmä kysymys onko värimuunnoksissa eroja luonteissa sairauksissa? Jotenkin muistan että mustissa engl cockereissa ilmeni aggressiivisuussyndrooma..vai mikä se oli?
Eroaako amerikan versio luonteeltaan paljon englantilaisesta..ja miten?

kuinka usein trimmataan?

gtgyuipp kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi..millaisia käytösongelmia kohdallesi on tullut..?
onko pitkäikäinen?

Hiukan vielä kysyisin vilkkaudesta..eli kuinka vilkas? Kuinka pitkät lenkit olisi hyvä? Tokoa olen ajatellut harrastaa ja hakua myös..turhautuuko jos lenkit joskus vähäisemmät?
Ja tyhmä kysymys onko värimuunnoksissa eroja luonteissa sairauksissa? Jotenkin muistan että mustissa engl cockereissa ilmeni aggressiivisuussyndrooma..vai mikä se oli?
Eroaako amerikan versio luonteeltaan paljon englantilaisesta..ja miten?

kuinka usein trimmataan?

Lue lisää

Koirallani on niin monta ongelmaa, että jotkut ovat jopa ehdottaneet sen lopettamista.
Se on agressiivinen jopa perheen toiselle koiralle aina välillä varsinkin silloin, jos lenkillä tulee vastaan toisia koiria, eikä se pääse haistelemaan niitä ja jos perheen toinen koira erehtyy menemään silloin sen lähelle, niin se käy ihan tosissaan kiinni siihen eli sillä tavallaan kiehuu päässä niin paljon yli, että
se ei enään välitä kuka on kohteena. Joskus kotonakin se on ensin rauhallinen, mutta kun tulee vieraita käymään, niin jenkki sekoaa siitä ihan täysin eli vieralleni se on kiltti, mutta se ärähtelee ja pahimmassa tapauksessa nappaa kiinni perheen toiseen koiraan, jos se sattuu menemään jonkin ihmisen lähelle.

Se vartioi reviiriään turhankin kovasti ja pentuna se pissasi aina alleen, kun se alistui, vaikka sillä ei edes
ollut aihetta alistumiseen esim. kun asuin kerrostalossa sen kanssa ja se pääsi livahtamaan rappuun ja kun hain sen pois, niin se pissasi alleen.

Joillekin ihmisillekin se on agressiivinen pari kertaa se on meinannut saada napattua naapurin poikaa jalasta, mutta onneksi on reflexit toiminut. Ja se on arvaamaton se saattaa nyt olla kuin enkeli ja silmän räpäyksessä siitä muuttuu terroristi ja tästä on siskollani arvet kädessä.

Jenkit ovat ikuisia pentuja ja niillä riittää kyllä energiaa, vaikka muille jakaa. Omani ei ole moksiskaan parin tunnin reippaan lenkinkään jälkeen. Koira jaksaisi vielä toiset kaksi tuntia, mutta lenkittäjällä ei kestä puhti.
Oma koirani ei ainakaan turhaudu, vaikka ei pääsisikään joka päivä pitkille lenkille. Nyt kun olen potenut
tässä jonkun aikaa penikoista ja olen joutunut vähentämään liikuntaa huomavattavasti ja käyttänyt koiria vain tossa lähimetsässä kolme kertaa päivässä juoksemassa noin. puoli tuntia, niin on ihan hyvin riittänyt.

Tapaamani mustat jenkit ovat kyllä omasta mielestäni olleet hieman enemmän agressiivisempia, kuin esim. tricolor
Omanikin on musta ja sen agressivisuus johtuu käytösongelmista ja luultavasti myös yksivärisyydestä,
joskus olen kuullut, että joissakin roduissa yksiväriset ovat tempperamenttisempia, kuin moniväriset
ja uskon kyllä, että pätee jenkeissä ainakin.

Olen ollut tekemisissä vain yhden englantilaisen kanssa ja sen perusteella voisin sanoa, että eivät eroa luonteeltaan mitenkään radikaalisti eli ovat kutakuinkin samanluonteisia, iloisia, älykkäitä, uskollisia, ystävällisiä, helliä. Voisin sanoa, että eroavat toisistaan periaatteessa vain näön ja nimen vuoksi :)

Musta turkki kasvaa aina nopeampaa, kuin muunvärinen ja omaani trimmaan noin. 3kk välein
ja useimmiten pidän sen ihn lyhkäsenä, koska en sen kanssa harrasta näyttelyitä, niin ei tarvi esim.
talvella pysähtyä lenkillä vähän väliä irroittamaan lumipalloja koiran turkista.

Vaikka omallani onkin paljon ongelmia, niin silti en missään nimessä luopuisi jenkistä, enkä ylipäätäänkää rodusta eli tulen kyllä aina omistamaan jenkin. Ne vievät sydämen heti ensi hetkestä asti.
Itse silloin aikoinaan oli turhan sinisilmäinen ja otin jenkkini tunnetulta kasvattajalta jolla oli hyvät tulokset, enkä sen kummemmin tutustunut emään. Eli jos päätät ottaa jenkin, niin painotan sinua tutustumaan hyvin emään ja emän aikaisempiin pentuihin jos tällä niitä on.

AmerikaPetit kirjoitti:

Koirallani on niin monta ongelmaa, että jotkut ovat jopa ehdottaneet sen lopettamista.
Se on agressiivinen jopa perheen toiselle koiralle aina välillä varsinkin silloin, jos lenkillä tulee vastaan toisia koiria, eikä se pääse haistelemaan niitä ja jos perheen toinen koira erehtyy menemään silloin sen lähelle, niin se käy ihan tosissaan kiinni siihen eli sillä tavallaan kiehuu päässä niin paljon yli, että
se ei enään välitä kuka on kohteena. Joskus kotonakin se on ensin rauhallinen, mutta kun tulee vieraita käymään, niin jenkki sekoaa siitä ihan täysin eli vieralleni se on kiltti, mutta se ärähtelee ja pahimmassa tapauksessa nappaa kiinni perheen toiseen koiraan, jos se sattuu menemään jonkin ihmisen lähelle.

Se vartioi reviiriään turhankin kovasti ja pentuna se pissasi aina alleen, kun se alistui, vaikka sillä ei edes
ollut aihetta alistumiseen esim. kun asuin kerrostalossa sen kanssa ja se pääsi livahtamaan rappuun ja kun hain sen pois, niin se pissasi alleen.

Joillekin ihmisillekin se on agressiivinen pari kertaa se on meinannut saada napattua naapurin poikaa jalasta, mutta onneksi on reflexit toiminut. Ja se on arvaamaton se saattaa nyt olla kuin enkeli ja silmän räpäyksessä siitä muuttuu terroristi ja tästä on siskollani arvet kädessä.

Jenkit ovat ikuisia pentuja ja niillä riittää kyllä energiaa, vaikka muille jakaa. Omani ei ole moksiskaan parin tunnin reippaan lenkinkään jälkeen. Koira jaksaisi vielä toiset kaksi tuntia, mutta lenkittäjällä ei kestä puhti.
Oma koirani ei ainakaan turhaudu, vaikka ei pääsisikään joka päivä pitkille lenkille. Nyt kun olen potenut
tässä jonkun aikaa penikoista ja olen joutunut vähentämään liikuntaa huomavattavasti ja käyttänyt koiria vain tossa lähimetsässä kolme kertaa päivässä juoksemassa noin. puoli tuntia, niin on ihan hyvin riittänyt.

Tapaamani mustat jenkit ovat kyllä omasta mielestäni olleet hieman enemmän agressiivisempia, kuin esim. tricolor
Omanikin on musta ja sen agressivisuus johtuu käytösongelmista ja luultavasti myös yksivärisyydestä,
joskus olen kuullut, että joissakin roduissa yksiväriset ovat tempperamenttisempia, kuin moniväriset
ja uskon kyllä, että pätee jenkeissä ainakin.

Olen ollut tekemisissä vain yhden englantilaisen kanssa ja sen perusteella voisin sanoa, että eivät eroa luonteeltaan mitenkään radikaalisti eli ovat kutakuinkin samanluonteisia, iloisia, älykkäitä, uskollisia, ystävällisiä, helliä. Voisin sanoa, että eroavat toisistaan periaatteessa vain näön ja nimen vuoksi :)

Musta turkki kasvaa aina nopeampaa, kuin muunvärinen ja omaani trimmaan noin. 3kk välein
ja useimmiten pidän sen ihn lyhkäsenä, koska en sen kanssa harrasta näyttelyitä, niin ei tarvi esim.
talvella pysähtyä lenkillä vähän väliä irroittamaan lumipalloja koiran turkista.

Vaikka omallani onkin paljon ongelmia, niin silti en missään nimessä luopuisi jenkistä, enkä ylipäätäänkää rodusta eli tulen kyllä aina omistamaan jenkin. Ne vievät sydämen heti ensi hetkestä asti.
Itse silloin aikoinaan oli turhan sinisilmäinen ja otin jenkkini tunnetulta kasvattajalta jolla oli hyvät tulokset, enkä sen kummemmin tutustunut emään. Eli jos päätät ottaa jenkin, niin painotan sinua tutustumaan hyvin emään ja emän aikaisempiin pentuihin jos tällä niitä on.

Lue lisää

Kiitos vastauksesta ja rehellisyydestä..olen itse kiinnostunut monivärisistä ja pidän tuosta jenkin iloisesta luonteesta ja koulutettavuudesta..sillä haen tokokoiraa ja hakuunkin..

(oletko puhdistanut päivittäin esim etikallako se oli koirasi korvia..muistan jonkun sanoneen että vie hyvin pöpöjä pois..oliko se etikka sekoitettuna veteen mittasuhdetta en muista..1etikka15vettä? Mitä mieltä onko puppua? pumpulitupolla kun helposti vain työntää pöpöä tiiviimmin..eli olisiko sinulla korvien hoitoohjetta)

tuttuni engl cockerilla mustalla oli tuontyyppistä käyttäytymistä mutta lievemmin kaikki ei ollut edes huomannut pitivät vain persoonallisuusoikkuna..tykkäsi silityksestä huomiostamutta yhtäkkiä saattoi hermostua ihan ilman syytä ja silloin vain oli lopetéttava silitys hetken kuluttua taas normaali..muilla koirilla en ollut tälläistä nähnyt...

Koska en voi kysyä suoraan kenen koirat hyviä..

niin laittaisitko minulle linkkejä vain amerikan cockerikenneleistä/linjoista ;)

gtgyuipp kirjoitti:

Kiitos vastauksesta ja rehellisyydestä..olen itse kiinnostunut monivärisistä ja pidän tuosta jenkin iloisesta luonteesta ja koulutettavuudesta..sillä haen tokokoiraa ja hakuunkin..

(oletko puhdistanut päivittäin esim etikallako se oli koirasi korvia..muistan jonkun sanoneen että vie hyvin pöpöjä pois..oliko se etikka sekoitettuna veteen mittasuhdetta en muista..1etikka15vettä? Mitä mieltä onko puppua? pumpulitupolla kun helposti vain työntää pöpöä tiiviimmin..eli olisiko sinulla korvien hoitoohjetta)

tuttuni engl cockerilla mustalla oli tuontyyppistä käyttäytymistä mutta lievemmin kaikki ei ollut edes huomannut pitivät vain persoonallisuusoikkuna..tykkäsi silityksestä huomiostamutta yhtäkkiä saattoi hermostua ihan ilman syytä ja silloin vain oli lopetéttava silitys hetken kuluttua taas normaali..muilla koirilla en ollut tälläistä nähnyt...

Koska en voi kysyä suoraan kenen koirat hyviä..

niin laittaisitko minulle linkkejä vain amerikan cockerikenneleistä/linjoista ;)

Lue lisää

Olen käyttänyt eläinkaupasta ostetulla Virbac korvanpuhdistusainetta.
Itse puhdistan koiran korvat 1-2kertaa viikossa. Itse en ole kyllä kuullut tosta etikasta, että sillä
voisi korvat puhdistaa, enkä kyllä lähtisi sitä käyttämäänkään ellei ole 100% varma ettei sen käytöstä
aiheudu jotakin haittaa eli suosittelen jättämään väliin. Mutta tosiaan toi virbac on ihan hyvä aine, eikä ole kallis. Se on siinä 15 euron paikkeilla.
Yleensä noissa purkeissa on ohjeet mukana ja itse teen niiden mukaan eli pistän ainetta korvaan sen verran mikä on sallittu ja korvan tyvestä hieron jonkun aikaa, sen jälkeen annan koiran ravistaa
päätään ja vanulapulla kuivaan korvalehden.

Tunturisuden koiralinkeissä näet jenkkien kasvattajia, kun am.cockerspanieli ry sivut on nyt tällä hetkelää jonkin remontin alla, mutta tunturisuden sivuilla näet kasvattajia. Itse suosittelisin niistä kennel heavenly way's, että siihen kyllä itse ottaisin yhteyttä, jos uutta jenkkiä etsisin
Oma jenkkini on heart-breaker se on kanssa ihan hyvä kenneli ja monet ovat sitä kehuneet.
Itsekin kyllä kehun kaikin puolin, mutta karvas maku jäi itselleni, kun ei kasvattaja kertonut tästä, että luultavasti emä on ollut tavalla tai toisella käytöshäiriöinen.

AmerikaPetit kirjoitti:

Olen käyttänyt eläinkaupasta ostetulla Virbac korvanpuhdistusainetta.
Itse puhdistan koiran korvat 1-2kertaa viikossa. Itse en ole kyllä kuullut tosta etikasta, että sillä
voisi korvat puhdistaa, enkä kyllä lähtisi sitä käyttämäänkään ellei ole 100% varma ettei sen käytöstä
aiheudu jotakin haittaa eli suosittelen jättämään väliin. Mutta tosiaan toi virbac on ihan hyvä aine, eikä ole kallis. Se on siinä 15 euron paikkeilla.
Yleensä noissa purkeissa on ohjeet mukana ja itse teen niiden mukaan eli pistän ainetta korvaan sen verran mikä on sallittu ja korvan tyvestä hieron jonkun aikaa, sen jälkeen annan koiran ravistaa
päätään ja vanulapulla kuivaan korvalehden.

Tunturisuden koiralinkeissä näet jenkkien kasvattajia, kun am.cockerspanieli ry sivut on nyt tällä hetkelää jonkin remontin alla, mutta tunturisuden sivuilla näet kasvattajia. Itse suosittelisin niistä kennel heavenly way's, että siihen kyllä itse ottaisin yhteyttä, jos uutta jenkkiä etsisin
Oma jenkkini on heart-breaker se on kanssa ihan hyvä kenneli ja monet ovat sitä kehuneet.
Itsekin kyllä kehun kaikin puolin, mutta karvas maku jäi itselleni, kun ei kasvattaja kertonut tästä, että luultavasti emä on ollut tavalla tai toisella käytöshäiriöinen.

Lue lisää

Kiitos jälleen vastauksestasi..

ja otan neuvoistasi vaarin. Itselläni ollut epileptikko eri rotuinen ja pärjäsin hyvin loppuun asti lääkityksen avulla eli eli vanhaksi mutta on herättänyt tarkkaavaisuuteni etten jälleen tekisi ainakaan tietoisesti samaa virhettä. Sitä edellinen oli terve ja pidin rotua yleisesti terveenä joten en asiaan kiinnittänyt tarpeeksi huomiota.

..mielestäni luonne on terveyden ohella tärkeimpiä asioita ja käytöshäiriöistä emää ei olisi saanut pennuttaa missään nimessä..näyttelymenestyksellä ei tuolloin ole mitään merkitystä.. :(

gtgyuipp kirjoitti:

Kiitos jälleen vastauksestasi..

ja otan neuvoistasi vaarin. Itselläni ollut epileptikko eri rotuinen ja pärjäsin hyvin loppuun asti lääkityksen avulla eli eli vanhaksi mutta on herättänyt tarkkaavaisuuteni etten jälleen tekisi ainakaan tietoisesti samaa virhettä. Sitä edellinen oli terve ja pidin rotua yleisesti terveenä joten en asiaan kiinnittänyt tarpeeksi huomiota.

..mielestäni luonne on terveyden ohella tärkeimpiä asioita ja käytöshäiriöistä emää ei olisi saanut pennuttaa missään nimessä..näyttelymenestyksellä ei tuolloin ole mitään merkitystä.. :(

Lue lisää

Meillä on pian 9 vuotta täyttävä buff-neiti. Korvatulehduksia ei ole ollut ensimmäistäkään, mutta suurimman ongelman tuottavat hampaat. Joka päivä olen yrittänyt antaa kovaa purtavaa, innostun silloin tällöin harjaamaan myös neidin hampaat - puuha on aika temppuilua. Koko ajan vain hammaskivi vaivaa ja sen myötä hampaat alkavat irrota, viimeksi kun oli hammaslääkäri, neidiltä poistettiin 7 hammasta. Taas on hampaittenpesu aloitettu, mutta on se vaan mesoomista... mutta ehkä kinkunmakuisesta tahnasta aina jotakin hyvää ainesta suuhun jää. Silmät ovat myös vuotaneet ajoittain, nyt on taas puoli vuotta olleet ihan ok. Tosin niissä molemmissa on kaihi, se tuli jo 2-vuotiaana, mutta taudin eteneminen on pysähtynyt.
Meidän neidin luonne on aran utelias, kun tulee vieraita ja kauhea haukku täyttää talon, mutta kun vieraat ovat asettuneet, pian jo hypähtää heidän viereensä rapsutettavaksi. Samanlainen luonne oli sisarellansa, joten ilmeisesti jostakin suvunmyötä tulee, kasvattaja tosin kielsi asian.
Kuitenkin meidän jenkkityttö on kerrassaan ihana suklaasilmineen. Parasta on aina illat n. klo 21-21.30, kun katselen telkkaria, hän tulee kyttäämään minua eteeni ja ravaa keittiöön ja takaisin häntä heiluen "anna pieni iltaherkkupala". Niin kauan se ravaamista ja kyttäämistä jatkaa, että lopulta annan periksi. :))