Mieleeni tuli ohje itselleni, jonka haluaisin jakaa muidenkin kanssa: Älä istu kahvilassa lukijasi kanssa ja kerro hänelle Henkilöstäsi, vaan kulje Henkilösi perässä tapahtumissa ja kuvaile, mitä hän sanoo ja tekee ja aistii ja kuvaile ympäristöä. Tuo ohje saattaa auttaa ainakin minua muistamaan tämän vanhan, hyvän ohjeen.
älä kerro, näytä
näyttäjä-to-be
5425
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nenään tuli voimakas siirapin tuoksu. Ihmisiä oli joka paikassa. Niitä viuhoi ohi kuin ohjuksia. Päähenkilömme sanoi: Merde! Hän oli juuri astunut kiekuraiseen koiranpaskakasaan.
Hän vilkuili taaksen, kätki vapisevat kätensä housuntaskuihin ja kirosi mielessään. Raukka. Miksei hän pystynyt siihen? Vaikka hän oli suunnitellut kaiken valmiiksi, sen toteuttaminen muuttui kerta toisensa jälkeen vain vaikeammaksi. Aivan kuin hän seisoisi jonkin tuomariston edessä ja odottaisi jotain typerää äänimerkkiä. Aika päättynyt.
“No mitä h-vettiä siinä toljotat? Eikös sun pitänyt olla sorvin ääressä eikä vitkutella täällä?”
“Noku...”
“Joo-joo, noi sun selitykset kuulostaa menneen talven lumilta. Tuliko ne sivakat nyt ostettua sieltä marketista vai ei? Hiihtokelit parhaimmillaan. Lunta tulee taas taivaantäydeltä ja tiestitkö, että rekka palaa Kehä kolmosella.”
“Ai niin, ne itsenäisyyspäiväkynttilät. Ostanko taas niitä tuttuja sinivalkoisia niin kuin oli puhetta?”
“Siis minunko se nyt taas pitää sanoa ostatko vai et. Päätä kerrankin itse.”
“Mutku sähän oot mun muusa, mun taskutonttu, mun...”
Mitenkä mulla tuli tuosta Scarabeuksen tekstistä mieleen yksi vanha palaute, jota sain en nyt viitsi mainita mistä.
Kehotettiin välttämään liikaa dialogia ja käyttämään kertojan ääntä sen sijaan.
Mitäs tästä sanotte?
Hyvä ohje! :) itsekin olen käyttänyt tuota, tekstistä tulee paljon elävämpää ja kiinnostavampaa. Ainakin omalla kohdallani toimii. :)