Ottaako ketään muuta päähän tämä ainainen parisuhteen tuputus? Olen itse viihtynyt oikein hyvin yksinhuoltajana ja en halua toista puoliskoa sotkemaan asioita, kun tykkään elää just niin kuin haluan.
Tämä tuntuu olevan suorastaan rikollista joidenkin mielestä. "Kyllä sinä sitä parisuhdetta haluat. Minusta tuntuu, että muut on kateellisia parisuhteessa oleville ihmisille." Ylimielistä sanoisin. Toisaalta tarviiko toisten sanomisia, niin vakavasti ottaa. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Mikä siinä on niin ihmeellistä, että viihtyy yksin ja seuraksi riittää kaverit. Ei tarvitse olla ketään jakamassa asuntoa. Kun katsoo noita yksinhuoltajuuteen liittyvoä linkkejä, nini ajattelu tuntuu todella olevan, että kyseessä on paha ongelma ja kaikki yh:t vaan odottaa toisen ihmisen pelastusta. Ihan uusi järjestä pitäisi olla ihmisillä, ketkä viihtyy "yksin". Varmaan vaikuttaa tämä aivopesu, joka alkaa jo lapsuudessa. Elämäntarkoitus on parisuhteen löytäminen ja mieititään, kenen kanssa mennään naimisiin yms.
Tämä tuntuu olevan suorastaan rikollista joidenkin mielestä. "Kyllä sinä sitä parisuhdetta haluat. Minusta tuntuu, että muut on kateellisia parisuhteessa oleville ihmisille." Ylimielistä sanoisin. Toisaalta tarviiko toisten sanomisia, niin vakavasti ottaa. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Mikä siinä on niin ihmeellistä, että viihtyy yksin ja seuraksi riittää kaverit. Ei tarvitse olla ketään jakamassa asuntoa. Kun katsoo noita yksinhuoltajuuteen liittyvoä linkkejä, nini ajattelu tuntuu todella olevan, että kyseessä on paha ongelma ja kaikki yh:t vaan odottaa toisen ihmisen pelastusta. Ihan uusi järjestä pitäisi olla ihmisillä, ketkä viihtyy "yksin". Varmaan vaikuttaa tämä aivopesu, joka alkaa jo lapsuudessa. Elämäntarkoitus on parisuhteen löytäminen ja mieititään, kenen kanssa mennään naimisiin yms.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Parisuhdetta en eron jälkeen ole koskaan kaivannut mutta rakkautta ja läheisyyttä kylläkin. Ja onneksi löysin ihmisen jolle asuminen saman katon alla ei ole välttämättömyys vaan yhdessä voidaan olla niin että molemmilla on oma asunto. Tällainen suhde on minusta ihanteellinen; suhteen tuoreus säilyy kun siitä puuttuu se yhteinen arki. Vaikka olemmekin paljon yhdessä ja vietämme aikaa perheenä niin siitä huolimatta meillä on myös oma elämä.
Haluaisin rakkautta, tai edes ystävyyttä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Että olisi joku kenelle kertoa arkipäivän murheista ja iloista, ja tehdä jotakin kivaa välillä yhdessä.
Mutta ainakin tähän asti (olen ollut yh 2 vuotta), jokainen mies joka on lähestynyt minua, on kavahtanut sitä että minulla on lapsi. Olen kuitenkin 2 päivää viikossa "vapalla" kun lapsi on isänsä luona, mutta se ei ilmeisesti riitä. Enpä enää jaksa edes yrittää. Sellainen mies, joka ei välitä tästä, tulee jos on tullakseen.