Tehtävään ehdottamani asianajaja on esittänyt suostumuksensa. Mitenkähän kauan yleensä menee, ennenkuin toisille perijöille ilmoitetaan asiasta ja sitten miten pian jako tapahtuu? Kyseessä toistakymmentä perijää ja pieni hometalo, jonka yksi olisi halunnut itselleen.
Olen hakenut pesänjakoa
käräjäoikeudelta
281613
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Yleensä pienissä pesissä kestää niin kauan että pesän omaisuus on kulunut asianajajan palkkioihin. Isommissakin kestää ainakin pari vuotta.
Kai ymmärrät että ulkopuolisen pesänjakajan vaatiminen on erittäin harvinaista, 98 pesää sadasta jaetaan sovussa?
"Kai ymmärrät..."
Lauseestasi kuultaa ennakkoluulo, että pesänjakajan hakeminen oli puoleltani kohtuuton teko. 'Kai ymmärrät', että kun pesässä on yksikin pullikoija, ainut tapa saada pesä jaettua on jättämällä sen ulkopuolisen käsiin, ihmisen, jolla on oikeuden tuki takanaan. Toivon, että asia hoituu joustavasti ja nopeasti. Ilman hakemustani pesää ei olisi jaettu ennen kuin vastarannan kiiski kuolee.
En usko, että esittämäsi prosentti on lähelläkään oikeaa. Mistä sen lainasit?
En tunne tilannetta, en osaa sanoa onko kohtuutonta.
Tosiaan pesänjakaja on ainoa konsti jos pesässä on yksikin riitaisa, itse tosin ainakin pienessä pesässä yrittäisin puhua järkeä ja jos se ei onnistu niin jumittaisin asiat täysin niin ettei se riitaisakaan saa mitään ennen kuin suostuu sopuun.
Prosentti on jostain oikeustieteen tutkimuksesta tai oppikirjasta, tarkkaa lähdettä en muista mutta prosentti on oikea. Pesänjakajan hakeminen käräjäoikeudelta on erittäin harvinaista ja yleensä sen tekee suvun mielisairas joutomies joka ei pysty käsittämään että suvun työtätekeville kertyy enemmän omaisuutta kuin sille joka ei tee.
on meidän pesässämme se, joka olisi halunnut pitkittää jakoa ja muuttaa perikunnan kotimökkiin, lupaillen maksella muita pois sitten joskus, eli ei koskaan. Voi olla, että joissain pesissä pesänjakajaa hakee mielisairas osakas. Ilmeisesti mielisairaus ei kuitenkaan ole ehdoton edellytys pesänhakemiseen, koska minäkin kykenin sen tekemään.
Minua ei sinänsä haittaa kovin paljon, saanko sen muutaman tuhat euroa vai en. Jos jakajaa ei olisi määrätty, en olisi koskaan saanut mitään muuta, paitsi ruinauskirjeitä kiinteistön kulujen maksamiseen. Miksi maksaisin kiinteistöstä, josta en hyödy mitään? Parempi, jos mökki myydään ja lakimies pistää rahat taskuunsa palkkiona epämiellyttävästä työstä (sen yhden pullikoijan vuoksi), kuin maksella turhasta ja katsella yhden röyhkeän osakkaan asumista ilmaiseksi yhdessä omistamassamme talossa. Harkitsin asiaa tarpeeksi kauan ja tein oikean päätöksen.
Siis ei pesänhakemiseen, vaan pesänjakajan hakemiseen.
Ymmärrän ja olen samaa mieltä. Toimmimaton vatulointi voi jatkua vuosia, ellei joku pane hommaa liikkeelle. Riskisi on, että pesän varojen loputtua maksat loput jakajan kuluista. Lienee harvinaista, että jakaja vatuloisi niin kauan, että laskuttaisi hänet tehtävään pyytäneeltä osakkaalta kulujansa.
Onkohan käytännössä mahdollista, että pesänjakaja jatkaisi 'jakamista' pesän varoja vastaavan summan velotettuaan? Mitä hän sitten jakaa? Vai eikö hän olisi tehtävänsä alussa kykenevä karkeasti arvioimaan, miten monta tuntia hän pystyy senkokoisesta pesästä laskuttamaan, ennenkuin kaikki varat on imetty loppuun? Se olisi aika taitamatonta?
En pidä riskiä relevanttina yksityishenkilöiden kuolinpesissä, mutta lakiin on kirjattu takaportti jakajan turvaksi. Sekavissa yrittäjien pesissä voi vasta pesänselvityksessä paljastua pesä varattomaksi, niin muutama satanen voisi kuluja jäädä hakijan kontolle.
toisinaan perikunnan talossa, jossa perintöni on "kiinni".
Katson, että perintöni tuotto, vuokrat yms, jotka jätin lesken hallintaan, pitäisi riittää talon kuluihin.
Minullekin raivotaan talon käytöstä muutaman kerran vuodessa, muutkin käyttävät, mutta usein vika nähdään vain toisessa. Meillekin tulee varmaan riita.
Siis lakimiehethän tekevät työtään ja pyrkivät luonnollisesti maksimoimaan tulonsa. Sellaista lakimiestä joka näin ei toimi ei kannata palkata, koska eihän hän osaa silloin hoitaa edes omaa talouttaan.
Itse olisin ehdottanut pesän osakkaille summaa, jonka haluan pesästä. Peruste: joskushan tämä on selvitettävä. Samassa yhteydessä olisin kertonut, että suunnitelmissa on antaa tämä pesänjakajalle, mikäli asiassa ei päästä yhteisymmärrykseen.
Vastauksena oli vain häiriköintipuheluja ja nimettömiä viestejä ja pilkkaa kolmelta osakkaalta, kun olin niin 'ahne', että halusin osani pois. Ja osa osakkaista kieltäytyi keskustelemasta ollenkaan, odotti kai jotain Äitiä tai Viranomaista, joka ratkaisisi asian ilman, että meidän tarvitsi siihen paneutua. Passiivisaggressiivisia tai hullunaggressiivisia kaikki. Neuvottele siinä sitten. Tilanne olisi jatkunut ennallaan vuosia, jos en olisi hakenut pesänjakajaa. Haluan saada tilanteen selvitettyä, niin että voin pestä käteni koko porukasta. Ei tässä ole kysymys isosta summasta per lärvi, periaatekysymys se paremminkin on.
"... että voin pestä käteni koko porukasta."
Ok, jos tuo on tavoite, niin näinhän tuon tavoitteen saavuttaa mainiosti :)
Kiinteistöt lojuvat jakamattomina vuosikymmenet ja osakkaat kyyräilevät toisiaan ja etsivät syitä epäillä toinen toisiaan varkauksista ja väärinkäytöksistä. Rakennukset rapistuvat ja lahoavat, pihamaat vesakoituvat ja kiinteistön arvo siis vain laskee. Aina silloin tällöin joku esittää, että myytäisiin talo, ja toiset heti asettuvat puolustusasemiin vainoharhaisuudessaan: mitä se nyt aikoo? Noita tapauksia olen minäkin sivusta seurannut muutamia. Tilastoissa ne kai näkyvät 'sovinnollisina pesinä', koska eivät ole hakeneet pesänjakajaa? Passiivisuus, saamattomuus, riitaisuuden lisäksi.
ei tarvi puhua paskaa joka sanoo että suurin osa jaetaan sovussa kyllä tiedän moniakin jotka on hakeneet pesänjakajaa juuri sen takia kun ei ole päästy yhteisymmärrykseen siitä kuinka jaetaan ja kaikki haluaa samaa mutta eivät suostu myyntiä kokeileen.
Meillä jätettiin hakemus käräjäoikeuteen toukokuun puolessa välissä ja ensimäinen kokous virallisen jakajan kanssa oli marraskuun puolessa välissä.
Kun ei allekirjoita ja palauta tiedoksisaantia niin haastemies joutuu viemään sen. Eli jakoa voi hidastaa pakoilemalla, olla vastaamatta puheluihin yms.
Sitten kun kaikki on saannunt tiedon jaosta, niin viimeisen tiedoksi saanon jälkeen odotellaan kaksi viikkoa valitusaikaa. Sitten oikeuden päätös ja siinäkin odotellaan että paperit muistetaan lähettää yms.
Hakijalle tulee tieto ja siinäkin on viikon valitus aika- vaikka itse hakenut.. Ja siitä vielä viikko kun tulee vahvistettu päätös ja sitten vasta menee virallisella jakajalle.
Hän lähettää aikanaan kutsut ensimmäiseen kokoukseen ja siinäkin on kahden viikon kutsuaika.
Mutta rahaa on mennyt vasta 79 euroa (hakemusmaksu), koska odotus ei maksa...
Eli kestää ja kestää...
Jos siihen ensimmäiseenkään kokoukseen ei pääse tulemaan, voiko jakotoivomuksensa lähettää jakajalle etukäteen kirjallisena?
Pitääkö hakemus maksaa omasta pussista vai ottaako jakaja sen pesän pankkitililtä?
Viivyttelyssä ennen ja jälkeen pesänhakajahakemusta on se ero, että kun jakaja on määrätty, hän velottaa ajastaan. Jos jakajaa ei ole, viivyttely ei maksa muuta kuin kiinteistön kulut. Jospa osakkaista tyhminkin tajuaisi, ettei kannata viivytellä. Vaikka jos on todella tyhmä, ei sitä ehkä tajua. Saa nähdä, miten meillä käy.
Todellakin pesänselvitystä tai jakoa pystyy viivyttämään määrättömästi.
Yksinkertaisinta on keksiä aina uusi pikkuvaatimus josta lähetetään kaikille kirje ja odotetaan vastausta, vaaditaan esim. kiinteistön hinta-arviota, pyydetään lisäaikaa selvitysten tekemiseen jne.
Jokainen näistä viivyttää hommia parista kuukaudesta puoleen vuoteen, joku seitsemän tai yhdeksän vuoden riita on ihan helppo saada aikaan. Pesänjakjallekin se käy kun palkka juoksee.
Voi lähettää etukäteen jakotoiveensa, mutta muista, että se on vain toive.
Meillä ainakin tuntuu olevan topakka jakaja. Sanoi- vaikka hyvin riitaisa perikunta ja paljon omaisuutta- ettei tässä aleta leikkimään pitkään.
Pesänjakalla on valta myydä kaikki ja sitten loppurahat jaetaan - siis ensin jakokustannus pois.
Virallisen jakajanhakumaksu tulee hakijalle. Voi maksaa sen ja pyytää ottamaan jaossa huomioon tai maksamaan tilille tai sen maksamatoman laskun voi antaa pesänjakjalle. Se kuuluu maksaa pesänvaroista, vaikka jotkut ämpyilee, että itsehän hait.
Jollakin pesänosakkailla on sellainen käsitys, etää osakkuus antaisi oikeuden ostaa kiinteä omaisuutta alle markkinahinnan. Se ei taas ole reilua muita kohtaan.
Riitaisissa pesissä, esim. teillä jos yksi haluaa ostaa perintötalon, niin kannattaa laitaa vapaaseen myyntiin. Talon saa sen kuka maksaa eniten.
>>Pesänjakalla on valta myydä kaikki ja sitten loppurahat jaetaan
Siitähän se just valta tulee. Pesänjakajalla on valta myydä kun käräjäoikeudelta hakenut luvan.
>>Siitähän se just valta tulee. Pesänjakajalla on valta myydä kun käräjäoikeudelta hakenut luvan.
veljelle, tarjotaankin taloa korkeammalla hinnalla kuin naapurille, ja haukutaan, kun en hyväksy yhden
velkaantuneen osakkaan kaverin tekemää suullista arviota.
Kannattaa vaatia heti kättelyssä pesänselvittäjä/-jakajalta ettei ala leikkimään vaan hoitaa asian ripeästi.
Kannattaa myös kertoa että muilla on vain tarkoiotus pitkittää asiaa.
Pesänselvityksessä on lain mukaan pidettävä vähintään 1 kokous, kun tämä kokous on pidetty voi pesänselvittäjä tehdä oman päätöksen ilman osakkaiden hyväksyntääkin.
Elikkä tee selväksi ettet ala neuvottelemaan kaikenkarvaisista sopimusehdotuksista joilla pelataan aikaa, tällä tavalla kun jo etukäteen ilmoitat että sopimusneuvottelut ovat ajan haaskausta niin viranpuolesta tehty päätös on ainoa järkevä toimenpide.
Tosin sitten alkaa se valituskierre ja se saattaa kestää kauan mutta samaan tilanteeseen ajautuisitte muutenkin kun ensin neuvottelette muutaman kymmenen kertaa eri vaihtoehdoista ja lopulta kuitenkin pesänselvittäjä tekee päätöksen.
Valituskierroksessa on se etu että valittaja tappelee silloin omilla varoillaan, ei pesän varoilla.
Valittaa saa ja voi virallisen jakajan päätöksistä, mutta jos syy on ettei ole mieleinen, tunnu kivlta tai ei huvita tai en halua- niin valitus ei mene läpi.
Uskoisin, että asiantunteva jakaja osaa tehdä päätökset yms niin oikeaoppisesti ja muodollisesti oikein, ettei niihin voi puuttua.
Ja tosiaan valittaja valittaa omilla rahoilla- ehkä se vähän hillitsee turhaa kiusaamista.
Perintöasioissa on niin paljon tunneasioita, että se sotkee järjen käyttöä. Kurja lapsuus, jotain on suosittu nuoruudessa, jonkun velkoja on taattu-maksettu, joku asuu aikuisena mamman hoivissa ja joku ei oo ikinä saanut olla mökillä - toinen taas tyhjentää aina paskahuussin... mökkipahanen joutuu niin monen taakan kohteeksi : )
Kovenpia neuvojia ovat ulkopuoliset. Saa kuulla kuinka koko pesä on mennyt jakajalle, perinnöksi on tullut suomaata yms. Ja puolisot haluavat vielä enenmän mitä kuuluis...
Hauskoja perinnön jakoja- meillä jo yksi oikeudesta -sai tuomion kunnianloukkauksesta ja toinen on sairaslomalla kun pää ei kestä tilannetta- ja he ovat ne ketkä joutuisivat luopumaan saavutetuista eduista...
Jos valittaja on varaton, niin kukahan maksaa ne valituskierrokset?
Kyseessä on ammattivalittaja,haastaa ketä milloinkin kärjille kun tietää
että itse ei tarvii maksaa ropoakaan.
Yksi mahdollisuus on jäädä odottamaan luonnollista poistumaa...Ennenpitkää porukkaa alkaa kuolla ja perintö on helpompi jakaa...
Väkiliku kasvaa koko ajan ja perillisiä tulee lisää.
Monesti jakamatomissa pesissä tulee hoppu ettei homma leviä käsiin.
Itse olin avustamassa erästä tai oikeammin eräitä (pariskunnan pesät) pesien jakoja.
Alunperin oli 2 osakasta no toinen kuoli ja tilalle tuli hänen lapsi ja leski (tasingon kautta) no sitten kuoli tämä lapsikin ja tuli tilalle 3 hänen lastaan.
Tässä vaiheessa heräsivät että jos henkensä heittää tämä toinenkin alkuperäinen osakas niin pesän osakkaita onkin yht.äkkiä 9 henkilö.
Eli ei se odottelulla yhtään helpotu, päinvastoin.
Niin ja hankalan geenit jakautuvat eli yhden hankalan tilalle saattaa tulla 3 uutta.
59 henkilön virkatodistukset justiinsa keräsin, kun oli pikkuisen päässyt laajenemaan ja osa vanhemmista luopui perinnöstä. Onnistui tuokin ja sovussa jaettiin. Olihan siinä hommaa.