Olemme tavallinen uusioperhe, jossa mieheni teini-ikäinen tytär asuu puolet ajasta. Aikoinaan hänen äitinsä on lähtenyt uuden miehen mukaan ja halunnut hajoittaa perheen. Eli kolmas osapuoli-kuvio on siellä äidin kodissa ollut, me olemme tavanneet vuosi eron jälkeen.
Mitä enemmän ikää on tullut sitä hiljaisemmaksi tytär on tullut. Ei kerro mitään itsestään, miten menee. Mitään normaalia small talkia ei ole. Hän puhuu alle 10 sanaa päivässä, paitsi jos jotain kyselee, saa yksitavuiset vastaukset. Tuntuu kuin kotonamme kävelisi mykkä muumio.
Illat hän istuu omassa huoneessaan ovi kiinni tai chattailee tietokoneella kuulokkeet korvissa netissä. Jokainen solu huutaa että hei älä missään tapauksessa ota minuun mitään kontaktia. Sama torjuva käytös koskee kaikkia mieheni sukulaisia ja ystäviä.
Mitään erikoista ei ole tapahtunut, mikä siis selittäisi tämän umpimielisen käytöksen. Olemme yrittäneet ottaa tyttöä mukaan kaikenlaiseen tekemiseen, lomailleet yhdessä jne. Olisi jotenkin helpompaa kun tietäisi mitä pitäisi olosuhteissa korjata...
Tiedän, että mieheni rakastaa tytärtään paljon ja on tehnyt paljon järjestelyjä esim. työelämässään, jottei joudu olemaan liian kauan erossa. Tuntuu jotenkin kurjalta, kun maailmassa on paljon lapsia joista ei välitetä, ja me haluaisimme välittää mutta kun mitään kontaktia ei saa. Tentatakkaan ei jaksa eikä halua.
Mikä avuksi vai pitäkö vaan myöntää se tosiasia että me olemme tytölle vain paha painajainen?
Mitä enemmän ikää on tullut sitä hiljaisemmaksi tytär on tullut. Ei kerro mitään itsestään, miten menee. Mitään normaalia small talkia ei ole. Hän puhuu alle 10 sanaa päivässä, paitsi jos jotain kyselee, saa yksitavuiset vastaukset. Tuntuu kuin kotonamme kävelisi mykkä muumio.
Illat hän istuu omassa huoneessaan ovi kiinni tai chattailee tietokoneella kuulokkeet korvissa netissä. Jokainen solu huutaa että hei älä missään tapauksessa ota minuun mitään kontaktia. Sama torjuva käytös koskee kaikkia mieheni sukulaisia ja ystäviä.
Mitään erikoista ei ole tapahtunut, mikä siis selittäisi tämän umpimielisen käytöksen. Olemme yrittäneet ottaa tyttöä mukaan kaikenlaiseen tekemiseen, lomailleet yhdessä jne. Olisi jotenkin helpompaa kun tietäisi mitä pitäisi olosuhteissa korjata...
Tiedän, että mieheni rakastaa tytärtään paljon ja on tehnyt paljon järjestelyjä esim. työelämässään, jottei joudu olemaan liian kauan erossa. Tuntuu jotenkin kurjalta, kun maailmassa on paljon lapsia joista ei välitetä, ja me haluaisimme välittää mutta kun mitään kontaktia ei saa. Tentatakkaan ei jaksa eikä halua.
Mikä avuksi vai pitäkö vaan myöntää se tosiasia että me olemme tytölle vain paha painajainen?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Normi teinimeininkiä
tytär isälleen? Entä äidilleen ja tämän sukulaisille?
Entä kuinka hänellä menee koulussa? Onko hänellä ystäviä? Harrastuksia?
Oletko enemmän huolissasi tytöstä vai itsestäsi?
En tiedä äidistä, mutta ainakin kavereilleen juttelee.
Olen huolissani siitä, että hajoaako tämä perheyhteisö tähän ja itsestäni myös. Olisi ihan mukavaa jos tuntisi ja tietäisi edes vähän siitä ihmisestä jonka kanssa asuu. Olen ottanut itselleni mahdollisimman paljon menoja sille ajalle kun hän on täällä ja niin pitää varmaan jatkossakin tehdä. Siitä taas mies ei pidä. Toisaalta kolme vuotta tälläistä helvettiä on pitkä aika.
Koulussa menee hyvin ja kavereitakin on, mutta enimmäkseen seurustelevat tietokoneen kautta. Harrastuksia ei ole, siis kodin ulkopuolisia. Sitä en tiedä mitä puuhailee oven takana. Ainakin tuntuu ottavan itsestään jatkuvasti valokuvia, varmaan julkaistaan jossain netissä?
Joku on sinun suhteessasi miehesi tyttäreen mennyt pieleen. Hae ammattineuvoja, turha tältä palstalta on kysellä.
Aina ei voi onnistua "äitipuolena".
kun lapsi pakotetaan elelemään kahta kotia. Ei aikuinenkaan siihen kykene saatikka siten lapsi, jonka on pakko kun aikuiset itse ei viitsi.
Kyllä se on tämän tavan tuotosta, että lapset kärsii ja näyttävät sen tällätavoin.
Onhan se kamalaa olla pakolla paikassa missä ei viihdy.
Mikä kumma saa aiuiset luulemaan, että lapsi sopeutuu kaikkiin tilanteisiin? Tottakai kun on pakko, tai muuten menettää toisen vanhemman. Sitten reagoidaan näin, että joku edes huomaisi.
Mutta ainaha syy on taas lapsessa, ei aikuisissa.
Mitä lapsi voi tehdä, eimitään. Aikuiset voivat, mutta heidän onni on ensisijainen, sitten vasta lasten.
Huomaaa jo, että lapsi ei viihdy elämässään. Ei, kun hänet on pakotettu siihen ilman omaa tahtoa.
Onneksi kaikki vanhemmat eivät suostu moiseen systeemiin. Joillekin lasten olo on tärkeempää kuin oma onni.
ja piste.
kun mielipide on sellainen mitä ei joku haluisi. Lissuttelulla voi pyyhkästä kipeät asiat yli. Tai joku tieni vaan harrastaa täällä kiusantekoa. Lissuttele sinä vaan meitä kaikkia, sillä sisimmässäsi kuitenkin tiedät että sanomasi on tyhjiä sanoja, joilla ei ole merkitystä.
Sontaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
kaikki ulos tältä erää?
BLAAAAAAAAAAAAAAAHHHHHHHHHHHHhhhhhhhhhh
vielä perästä...
Luulisi, että olosi helpottui!
jos vaikka helpottas sun ahdistusta.....
helpottanut?
Älä huoli.Mä asun tuollaisen mykän kanssa myös.Mitään vastausta ei kysymyksiin tule kun oikein kysytään.Tuijottaa vaan tyhmn näköisenä.Huutaa kyllä siskoilleen.Olen yrittänyt jutella yms.mutta todennut,että tehkööt vanhempansa sen kanssa mitä tahtovat,mua ei enää kiinnosta.En ole hänestä vastuussa millään tavalla.Äitinsä mielestä kaikki huono käytös kuuluu ikään ja olen siitä asiasta eri mieltä.Kaikilla n murkkuvaihe elämässään mutta se ei oikeuta huonoon käytökseen.Tulevaisuus ei hyvältä näytä tuon kohdalla,koska tulee vastaan tuollainen epäsosiaalisuus ja möllöttäminen.Mutta onneksi enää muutama vuosi ja kersa saa asua itsekseen eikä mun sitä tarvitse katsella.
BLAAAAAAAAAAAHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHh
Minä asun myös "mykän" murkkuikäisen kanssa. Suurimman osan ajastaa murkku viettää omassa huoneessan eikä juuri puhu ja pukahda. JOskus jopa intoutuu ruokapöydässä muutaman sanan vaihtamaan mutta kovin vähäistä se on. Pahin painajainen en pojalle ole vaan hän viihtyy kotona tosi hyvin. Etäisän luona käy silloin tällöin mutta eipä sen puheliaampi kuulemma sielläkään ole. Murkut on murkkuja...
Siis muurahaisia?
Mutta jos tarkitattelapsia,niin mitenk ehtaatte sanoa heitämurkuisksi?? Siis järkyttävää että lapsia haukutaan tosta noin vaan.
Murkku on muurahainen, ei lapsi.
Miksikä aikuista vaihdevuosi ikäistä voi kutsua, oisko se vamppi???
En siis ymmärrä miski lapsia saa haukkua eläimeksi. Ei ole ihme ettei haluu vieraille puhua.
se jaksaa jauhaa paskaa......olet sä säälittävä pelle. Hyökkäät senkin ihmisen kirjoituksiin joka edes yritti sulle vastata asiallisesti.....tää vaan kertoo siitä kuinka paska ihminen olet.
Me muut ei muuta kun säälitään sua.
Olin itsekin jossain vaiheessa "mykkä murkku", podin jotain universaalia maailmantuskaa ja kaikki tuntui vaikealta. Mökötin ja murjotin. Meni ohi.
Sairasta tuo sun meininki, vihaa vihaa - eikö ole paha olla noiden nahkojen sisällä?
Murkku on nimitys murrosikäisestä, ollut jo vuosikymmeniä. Eikä siinä ole mitään negatiivista kaikua.
teinien elämää- Älä ota paineita asian suhteen, siihen ei ole syytä.
Minulla oli myös sama ongelma pari vuotta sitten poikani kanssa. Kävimme terapeutilla, lääkärissä, ja vähän mihnä sattuu. Sitten löysin ratkaisun ongelmaan. Olin illalla menossa viemään lottolappoa ABC:llle kun huomasin siinä vieressä alkon. Siellä se ratkaisu sitten oli. Ostin 3 vartin kossupullon ja sitte oli hauskaa yhdessä. Puhuttiin kaikki maailman asiat läpi ja kaikki onglemat saamme vieläkin selvitettyä, makua on vain pitänyt vaihtaa, nyt maistuu jägermaister.