Juttelin lähes vuoden yhden 16 vuotiaan pojan kanssa mesessä. Itse olen 15 vuotias tyttö. Molemmat olisi halunneet nähdä, mutta meillä oli aivan liian paljon välimatkaa. Tekstasimme joka päivä, juttelimme puhelimessa ja noin 2 kertaa viikossa mesessä. Meillä oli yhdessä mukavaa, ja molemmat pitivät toistensa seurasta. Tuntui että hän on se oikea minulle. Olin alusta asti ollut pihkassa häneen ja hänkin kertoi tunteistaan minulle.
Mutta jonkin takia hän alkoi huomattavasti vähentää yhteyden ottoa minuun. Syynä oli kuulemma kiireet. Mutta miksi hänellä ei ollut ennen ollut kiireitä. Hyvin oli ehtinyt soittamaan esim kesken koulupäivän. Oliko se siis tekosyy, sitä en ole saanut koskaan tietää. Saattoi mennä monia viikkoja, kun hän vasta vastasi viesteihini tai puheluuni. Ja surullisinta oli, kun hän oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sanoi silti että kaikki on hyvin ja hän pitää minusta valtavasti. Pelkäsin että jotain on kyllä pahasti vialla, koska ei ollut hänen tapaistaan vastata vasta kolmen viikon päästä viesteihini ja puheluihini.
Sama jatkui jonkin aikaa kunnes hän ei vastannut minulle ollenkaan. Vähän yli kuukauden päästä soitin hänelle ja kysyin että missä mennään. Hän kertoi että oli pellänyt minun olevan vihainen jostakin, eikä kehdannut lähettää viestiä. Annoin anteeksi ja hän taas alkoi jutteleen minulle, tosin taas 1-4 viikon välein. Pikku hiljaa, emme jutelluut meilkein muusta kun kuulumisista ja päivän tapahtumista. Tuntui kurjalta, ja mietin onko vika minussa. En silti viittinyt kysyä häneltä enään että mikä hänellä on. Loppujen lopuksi viimeisiin viesteihini ei tullut vastausta. Soitin hänelle muutamia kertoja, mutta turhaan. Mietin pääni puhki, että mistä tämä kaikki asia johtui, minustako? Oliko hänellä tyttökaveri. Toivoin niin valtavasti että hän olisi kertonut miksi hän ei enään halua puhua minulle, olisin varmasti ymmärtänyt, koska syynähä saattoi olla vain se kun emme varmaan ikinä näe toisiamme. Mutta hänhän olisi voinut sen kertoa minulle. Vastausta ei silti tullut. Itkin monia viikkoja koska en tiennyt miksi hän oli jättänyt minut juuri tällä tavalla, sanomatta syytä. Olinko siis ansainnut tämän.
Tapahtumasta on kulunut vähän alle kuukausi, ja tuntuu että surun loppu ei näy. Olisi ihana kuulla mitä hänelle kuuluu ja myös syy jättämiseen. Mutta turhaan minä sellaista odotan. Pitäisikö minun siis vain unohtaa se poika? Olen kyllä yrittänyt, mutta helppoa se ei tunnu olevan.
Toivon siis että jokainen ihminen joka tulee joskus elämässään jättäämään jonkun, niin kertoisi syyn jättämiseen. Se tuntuu aivan kamalalta kun ei tiedä että mistä jättäminen johtuu. Moni luulee että vika on itsessään, vaikka ehkä ei ole. Jos sinä olet tehnyt samanlailla mitä kyseinen poika, niin toivon että alat miettimään miltä se mahtaa tuntua hänestä. Ei kovin hyvältä. Tuntuu että elämä on loppu, eikä asiasta pääse koskaan yli.
Kiitos kun luitte, ja toivon että kenellekkään ei tapahdu samanlailla.
Mutta jonkin takia hän alkoi huomattavasti vähentää yhteyden ottoa minuun. Syynä oli kuulemma kiireet. Mutta miksi hänellä ei ollut ennen ollut kiireitä. Hyvin oli ehtinyt soittamaan esim kesken koulupäivän. Oliko se siis tekosyy, sitä en ole saanut koskaan tietää. Saattoi mennä monia viikkoja, kun hän vasta vastasi viesteihini tai puheluuni. Ja surullisinta oli, kun hän oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sanoi silti että kaikki on hyvin ja hän pitää minusta valtavasti. Pelkäsin että jotain on kyllä pahasti vialla, koska ei ollut hänen tapaistaan vastata vasta kolmen viikon päästä viesteihini ja puheluihini.
Sama jatkui jonkin aikaa kunnes hän ei vastannut minulle ollenkaan. Vähän yli kuukauden päästä soitin hänelle ja kysyin että missä mennään. Hän kertoi että oli pellänyt minun olevan vihainen jostakin, eikä kehdannut lähettää viestiä. Annoin anteeksi ja hän taas alkoi jutteleen minulle, tosin taas 1-4 viikon välein. Pikku hiljaa, emme jutelluut meilkein muusta kun kuulumisista ja päivän tapahtumista. Tuntui kurjalta, ja mietin onko vika minussa. En silti viittinyt kysyä häneltä enään että mikä hänellä on. Loppujen lopuksi viimeisiin viesteihini ei tullut vastausta. Soitin hänelle muutamia kertoja, mutta turhaan. Mietin pääni puhki, että mistä tämä kaikki asia johtui, minustako? Oliko hänellä tyttökaveri. Toivoin niin valtavasti että hän olisi kertonut miksi hän ei enään halua puhua minulle, olisin varmasti ymmärtänyt, koska syynähä saattoi olla vain se kun emme varmaan ikinä näe toisiamme. Mutta hänhän olisi voinut sen kertoa minulle. Vastausta ei silti tullut. Itkin monia viikkoja koska en tiennyt miksi hän oli jättänyt minut juuri tällä tavalla, sanomatta syytä. Olinko siis ansainnut tämän.
Tapahtumasta on kulunut vähän alle kuukausi, ja tuntuu että surun loppu ei näy. Olisi ihana kuulla mitä hänelle kuuluu ja myös syy jättämiseen. Mutta turhaan minä sellaista odotan. Pitäisikö minun siis vain unohtaa se poika? Olen kyllä yrittänyt, mutta helppoa se ei tunnu olevan.
Toivon siis että jokainen ihminen joka tulee joskus elämässään jättäämään jonkun, niin kertoisi syyn jättämiseen. Se tuntuu aivan kamalalta kun ei tiedä että mistä jättäminen johtuu. Moni luulee että vika on itsessään, vaikka ehkä ei ole. Jos sinä olet tehnyt samanlailla mitä kyseinen poika, niin toivon että alat miettimään miltä se mahtaa tuntua hänestä. Ei kovin hyvältä. Tuntuu että elämä on loppu, eikä asiasta pääse koskaan yli.
Kiitos kun luitte, ja toivon että kenellekkään ei tapahdu samanlailla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ittellä oli kanssa joskus kaukosuhde, mutta siitä ei tullut mitään pitkän matkan takia ja loppuen lopuksi itsekkin tajusin, enkä juurikaan kamalasti murehtinut asiaa.