ilta roomassa

Katselin ulos hotellin ikkunasta,näköalassa ei ollut kehumista; suljettu sisäpiha,vastapäätä oli romahtamisvaarassa oleva toimistorakennus , piha oli kaivettu auki ja montussa hääri muutama työmies ,kenelläkään ei näyttänyt olevan suurempaa kiirettä työntekoon,mutta puheenpolotus oli kiivasta ja käsiä leviteltiin joka suuntaan
-hmm ,mietin itsekseni,vanha sananlasku:"ei Roomaakaan päivässä rakennettu" sai nyt uuden merkityksen..
Sillä Roomassa sitä nyt oltiin,vihdoin ja viimein,vuosien jälkeen olin vihdoinkin päätynyt "Ikuiseen kaupunkiin".
Olin jo 45 vuotias joten minun kai olisi pitänyt käydä täällä aiemmin,mutta se oli jostain syytä jäänyt.
Käännyin ja menin vessaan.Lorottaessani likaisenharmaaseen posliinipyttyyn kuulin naapurihuoneesta naisen äänekästä voihkintaan johon sekoittui miehen yhtä äänekästä mörinää--
Äänet tekivät minut jonkin verran levottomaksi ja sepalusta sulkiessani mietin jo kuinka pääsisin lähempään kontaktiin jonkun tummasilmäisen ja uhkean roomattaren kanssa..
Italian kielen taitoni rajoittui muutamiin fraaseihin mutta kaipa täälläkin englannilla pärjäisin
Otin avainkorttini peilipöydän päältä,vilkaisin vielä kerran peiliin ja näin siellä sen mitä olin tähänkin asti tottunut siellä näkemään: tummat ,hieman otsalta harvenneet hiukset,kapeat vihreät silmät kirveellä veistetyissä kasvoissa,eli melko normaalit suomallaispiirteet lukuunottamatta syvää rusketusta joka johtui vuosien oleskelusta lähellä päiväntasaajaa..
No näillä mennään sanoin itsekseni,pakkohan se on
Suljin oven perässäni ja kävelin punaisen amton peittämää kapeaa ja melko hämärää käytävä kunnes tulin hissin kohdalle
Ohitin sen ja kävelin portaat alas respaan jossa gigolon näköinen viiksekäs portieeri toivotti minulle hyvää iltaa tai niin ainakin oletin hänen konekiväärimäisen nopeasta säksätyksestään.
Pikkuinen vastaanottotila oli tupaten täynnä japanilaisturisteja joten hänellä ei ollut aikaa tuhlata minuun sen enempää..