ollaan vuosi yritetty ja kun oltiin 10kk yritetty tulin raskaaksi mutta sain myös keskenmenon rv 6 . jonka jälkeen kävin gynellä joka totes monirakkulan tai katsottiin siitä kuvasta et joo helminauhamainen.
mitä nyt gyne oli tosi paska ja paska fiilis vain jäi hän käski vain että jos en nyt puoleen vuoteen tuu raskaaksi mene sitten lapsettomuus klinikalla.
tässä nyt liikaa mielipahaa. voinko edes tulla raskaaksi jos sellaiset monirakkulaiset minulla on.. olen tosi laiha et ylipainosta se ei johdu koko 36 et sillee..
ainut mitä oon lueskellut niin auttaa painon pudotus, mutta mitä tälläiset normaali painoiset voivat tehdä kun en oikein painoa voi tiputtaa.
saankohan ikinä lasta? siltä ainakin nyt tuntuu itkettää koko ajan ja inhottaa katsoa kaupungilla ihmisiä lastensa kanssa. tunnen suurta vihaa koska itse en saa kokea sitä äidiksi tuloa ja sitä odotusta..
tuntuu että en ole nainen, että jotain puuttuu elämästä.
paska elämä ku ei oo reilu kaikkia kohtaan....
mitä nyt gyne oli tosi paska ja paska fiilis vain jäi hän käski vain että jos en nyt puoleen vuoteen tuu raskaaksi mene sitten lapsettomuus klinikalla.
tässä nyt liikaa mielipahaa. voinko edes tulla raskaaksi jos sellaiset monirakkulaiset minulla on.. olen tosi laiha et ylipainosta se ei johdu koko 36 et sillee..
ainut mitä oon lueskellut niin auttaa painon pudotus, mutta mitä tälläiset normaali painoiset voivat tehdä kun en oikein painoa voi tiputtaa.
saankohan ikinä lasta? siltä ainakin nyt tuntuu itkettää koko ajan ja inhottaa katsoa kaupungilla ihmisiä lastensa kanssa. tunnen suurta vihaa koska itse en saa kokea sitä äidiksi tuloa ja sitä odotusta..
tuntuu että en ole nainen, että jotain puuttuu elämästä.
paska elämä ku ei oo reilu kaikkia kohtaan....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä hätäile.. Ilmeisesti sinulla on pco, mutta se ei välttämättä ole este lasten saannille, ehkä toisille hidaste.
Pco:ssa tulee paljon pieniä rakkuloita, eikä välttämättä isoja. Mutta siihen on hyvät lääkkeet. Itselläni hoidoilla on saatu jopa yli 20 rakkulaa tulemaan, siis hyvänkokoisia. Vika on vaan meillä muualla, kun ei jakaannu.
Muistan, kun itse sain saman diagnoosin ihan yllättäen ja reagtioni oli aivan sama kuin sinulla. Myös itse olen laiha, joten painoa tässä ei pudoteta ;)
Tosiaankin tähän "vaivaan" on monia hoitoja, mutta missään nimessä ei pidä ajatella, että pco on este lasten saannille.
Täällä yksi laiheliini kanssa. Yritän kovasti saada painoa nousemaan tuloksetta. Jätin pillerit pois 10/2010, kuukautiset eivät alkaneet maaliskuuhun 2011 mennessä, jolloin kuukautiseni käynnistettiin teroluteilla. Siitä asti kuukautiseni on pyörinyt teroluteilla. Gyne puhui minulle kanssa mahdollisesti pco:sta. Nyt pitäis varmaan mennä uudestaan gynelle, jotta voitaisiin varmuudella todeta. Toiveena täällä myös raskaus.
Millä lääkkeillä teillä on hoidettu pco:ta?
Täällä yritystä takana kohta vuosi. E-pillerit jätin pois marraskuussa 2010, niitä käytin nelisen vuotta. Kesäkuussa kävin yksityisellä lääkärillä epäsäännöllisten kuukautiskiertojen vuoksi. Ultrassa löytyi monirakkulaiset munasarjat, PCOS:sta lääkäri puhui. Tosin mulla ei ole muita tautiin liittyviä oireita ja painokin on hallussa. Sain Terolut-reseptin ja niitä popsin edelleen. Kierrot on säännöllistyny hyvin, mutta mitään muuta hyvää niistä ei ole seurannut. Ovulaatiotesteihin olen plussia saanut, mutta silti aika vahva tunne siitä, että en ovuloi joka kierrossa. Nyt kävin TK-lääkärillä, joka määräsi peruslabroja. Lapsettomuushoitoihinkin pääsee julkiselle puolelle aikaisintaan vuoden päästä, yritystä pitää olla ainakin se kaksi vuotta takana. Tämän kierro päätyttyä olisi tarkoitus piipahtaa taas yksityisellä lääkärillä.
Loppujen lopuksi tämänkin asian kanssa on aika yksin. Muutamalle läheiselle olen asiasta kertonut, mutta kukaan, joka ei ole lapsettomuutta jollain lailla kokenut ei voi täysin ymmärtää tätä lapsen kaipuuta ja jatkuvaa pettymystä. Sitä tämä vuosi on ollut. Ystävät ympärillä saavat vauvoja ja tulevat vielä helposti raskaaksi...tuntuu pahalle, kun ihmiset kysyvät, milloin teille tulee vauvoja? Pahin pelko on se, ettei niitä tulekaan. En ole koskaan pitänyt lasten saamista itsestään selvyytenä, mutta tuskinpa olisin voinut uskoa, että juuri omalla kohdallani se onkin näin hankalaa. Joka kierron alussa toivo herää uudelleen, mutta joka kerta se päättyy pettymykseen ja kyyneliin. En kuitenkaan ole vielä luopunut toivosta, välillä on vaan vaikeaa jaksaa uskoa ja toivoa.