Poikaamme on koulukiusattu pari vuotta, alkoi "hyljeksimällä" ja viimeinen vuosi on ollut rajumpaa. Kysessä on 5 ja 6 lk oppilaat (10-12v). Kiusaamistarina on sama kun kaikki muutkin (haukkumiset, dissaamiset, fyysinen ja henkinen pahoinpitely jne), joten en spekuloi niistä tässä sen enempää. Koulu on nyt ilmoittanut että seuraavasta tapauksesta seuraa kiusaajan erottaminen koulusta, sekä ilmoitus viranomaisille, yhteensä 9 oppilasta on tämän uhan alla. Koulu on hoitanut velvollisuutensa melko hyvin, jälkiviisautena tosin voisi sanoa että prosessin olisi pitänyt edetä nopeammin.
Nyt kun erotaaminen tulee tapahtumaan (se on varmaa että näin käy ennemmin tai myöhemmin) mitkä on meidän juridiset oikeudet? Voimmeko vaatia erotetun oppilaan koulun vaihtoa? Voimmeko vaatia korvausta henkisestä kärsimyksestä?
Kirjallista aineistoa alkaa olemaan melko paljon,1 lääkäri käynti pahoinpitelystä (todistajat löytyy) - rikosilmoitus tehty (ei tosin poliisin suunnasta edennyt mihinkään...), 1 lääkärikäynti murtumasta - ei rikosilmoitusta "sana-sanaa vastaan tilanne", yli 30 oppilaan täyttämä lomake ketä kiusataan ja miten josta ilmenee kiusaajien nimet ja kiusaamisen eri muodot. Näiden lisäksi lukuisia s-posteja kouluun, yhteinen vanhempainilta pidetty koulussa, omatoimisesti järjestetty vanhempien tapaaminen ( n puolet vanhemmista oli paikalla). Lisäksi pahimman kiusaajan vanhempiin on oltu puhelimitse yhteydessä 3 kertaa, viimeinen puhelu oli sama "kun seinille olisi puhunut".
Erottaminen on varmasti hyvä eteneminen, mutta olemme kertakaikkisen kyllästyneitä vanhempien toimintoihin = ei mitään, toimintaa kuvastaa hyvin se että olen saanut 1 pahoittelevan puhelun vanhemmalta joka on saanut kirjallisen varoituksen lapsestaan kotiin, varoituksia lähti siis 9 kpl.
Jos koulu tekee viranomaisilmoituksen, kuka on asianomainen, eli pitääkö meidän tehdä oma rikosilmoitus vai meneekö samassa?
Toivon asiallisia vastauksia (pesäpallomaila ei ole meille vaihtoehto), ja kertokaa mielellään omakohtaisia kokemuksia juridisita prosesseista.
Nyt kun erotaaminen tulee tapahtumaan (se on varmaa että näin käy ennemmin tai myöhemmin) mitkä on meidän juridiset oikeudet? Voimmeko vaatia erotetun oppilaan koulun vaihtoa? Voimmeko vaatia korvausta henkisestä kärsimyksestä?
Kirjallista aineistoa alkaa olemaan melko paljon,1 lääkäri käynti pahoinpitelystä (todistajat löytyy) - rikosilmoitus tehty (ei tosin poliisin suunnasta edennyt mihinkään...), 1 lääkärikäynti murtumasta - ei rikosilmoitusta "sana-sanaa vastaan tilanne", yli 30 oppilaan täyttämä lomake ketä kiusataan ja miten josta ilmenee kiusaajien nimet ja kiusaamisen eri muodot. Näiden lisäksi lukuisia s-posteja kouluun, yhteinen vanhempainilta pidetty koulussa, omatoimisesti järjestetty vanhempien tapaaminen ( n puolet vanhemmista oli paikalla). Lisäksi pahimman kiusaajan vanhempiin on oltu puhelimitse yhteydessä 3 kertaa, viimeinen puhelu oli sama "kun seinille olisi puhunut".
Erottaminen on varmasti hyvä eteneminen, mutta olemme kertakaikkisen kyllästyneitä vanhempien toimintoihin = ei mitään, toimintaa kuvastaa hyvin se että olen saanut 1 pahoittelevan puhelun vanhemmalta joka on saanut kirjallisen varoituksen lapsestaan kotiin, varoituksia lähti siis 9 kpl.
Jos koulu tekee viranomaisilmoituksen, kuka on asianomainen, eli pitääkö meidän tehdä oma rikosilmoitus vai meneekö samassa?
Toivon asiallisia vastauksia (pesäpallomaila ei ole meille vaihtoehto), ja kertokaa mielellään omakohtaisia kokemuksia juridisita prosesseista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muutama vastaavalainen juttuhan on ollut oikeudessa. Rikosilmoitus ei johda mihinkään, koska alle 15 -vuotias saa rankaisematta tehdä mitä tahansa.
Muistaakseen se meni niin, että kiusatun vanhemmat haastoivat kunnan asianomaiset virkamiehet laiminlyönnistä oikeuteen.
Tällainen oikeudenkäynti on kallis ja kestää vuosia. Ilman juristin apua siihen ei maallikko pysty.
Muistelen myös että olen muutamasta oikeudenkäynnistä kuullut, mutta vastapuolena oli mielestäni kunta (tai koulu). Meidän tapauksessa koulun toiminta kestää päivänvalon, emmekä katso sitä puutteeliseksi. En vain voi uskoa että vanhemmilla ei olisi mitään vastuuta lapsostensa tekemisistä tämmöisessä tapauksessa. On varmasti sanomattakin selvää että poikamme ei tule selviämään ilman ammattiapua, ja psyykkiset jäljet on jo jäänyt.