Mitä se Jumala oikein tekee? Mitkä asiat ovat Jumalan ansiota ja mitkä ei? Kaikki? Ei mikään?
Joskus uskovaiset kiittävät Jumalaa milloin mistäkin. Usein Jumala saa kiitosta ruuasta tai vaikkapa hyvästä säästä.
-"Kiitos Jumala näistä eväistä."
-"Luojan kiitos, ettei hääpäivänä satanut näin paljon vettä."
Mutta kun tapahtuu jotain ikävää vaikka maanjäristyksiä tai tulipaloja, ei Jumala yht'äkkiä olekaan enää vastuussa. Israelissa, Jumalan lempparimaassa, on nyt ollut kovat maastopalot. Onko Jumala nyt ollut niitä sytyttämässä, sammuttamassa vaiko vain tyytynyt seuraamaan tilanteen kehittämistä?
Jumalan toimet
31
472
Vastaukset
- Tango_Delirium
Jumala on järjestämässä hellareille asuntoja tai etsimässä kadonneita kännyköitä, eikä näin ollen ehdi puuttua tuollaisiin mitättömiin ongelmiin.
Uskovat ajattelevat, että se, mitä tapahtuu, mukava tai ikävä, on Jumalan tiedossa ja tapahtuu Hänen sallimanaan. Elämään kuuluu iloa ja surua, onnettomuuksia ja onnea. Jumala auttaa ja antaa paljon hyvää elämään, mutta se ei tarkoita, että uskovat vain istuskelisivat odotellen, mitähän Jumala seuraavaksi järjestää. Me olemme velvollisia pitämään huolta toisistamme hyvinä ja pahoina aikoina. Ja kun niitä raskaita aikoja tulee, me tiedämme, että emme ole siinä yksin, vaan kaikkeen vaikeaan liittyy Jumalan salattu suunnitelma ja Hän auttaa omiaan.
pappi Sonja- Rompix
Mutta mistä johtuu, että ette syytä Jumalaa ikävistä asioista, jos se on kerran niistä vastuussa? Painatte ikävät asiat villaisella ja katsotte sormien läpi Jumalan hirmuteot. Salattu suunnitelma vaikuttaa välillä olevan melko ikävä ihmisten kannalta, vähän kuin Molotov-Ribbentrop -sopimuskin, salainen ja vahingollinen.
Ettei olisi vain tietyn laista Tukholman syndroomaa, missä heikompi ei välitä vahvemman vahingon teosta ja on sokea omasta rakkaudestaan. Rihanna laulaa tästä Eminemin videolla: "I just love the way it hurts..."
http://www.youtube.com/watch?v=uelHwf8o7_U Rompix kirjoitti:
Mutta mistä johtuu, että ette syytä Jumalaa ikävistä asioista, jos se on kerran niistä vastuussa? Painatte ikävät asiat villaisella ja katsotte sormien läpi Jumalan hirmuteot. Salattu suunnitelma vaikuttaa välillä olevan melko ikävä ihmisten kannalta, vähän kuin Molotov-Ribbentrop -sopimuskin, salainen ja vahingollinen.
Ettei olisi vain tietyn laista Tukholman syndroomaa, missä heikompi ei välitä vahvemman vahingon teosta ja on sokea omasta rakkaudestaan. Rihanna laulaa tästä Eminemin videolla: "I just love the way it hurts..."
http://www.youtube.com/watch?v=uelHwf8o7_Uaikuisen kohdalla voi ehkä vielä ajatellakin jotenkin noin, että koettelemukset jotenkin kirkastavat tai niissä on jokin opetus. Mutta kun Jumala taivaastaan katsoo maan päälle jossa pientä lasta pahoinpidellään, vauva nääntyy nälkään tai kahdeksanvuotiasta käytetään seksileluna, eikä hän puutu siihen vaikka kaikkivaltiaana voisi, kaikki selitykset loppuvat kesken.
Minä en voi uskoa Jumalaan tai ainakaan hänen hyvyyteensä. Ei tuollaista voi kukaan normaali ihminen katsoa vierestä. Mutta Jumalapa voi.- Kristinuskon kirja.
iaurwen kirjoitti:
aikuisen kohdalla voi ehkä vielä ajatellakin jotenkin noin, että koettelemukset jotenkin kirkastavat tai niissä on jokin opetus. Mutta kun Jumala taivaastaan katsoo maan päälle jossa pientä lasta pahoinpidellään, vauva nääntyy nälkään tai kahdeksanvuotiasta käytetään seksileluna, eikä hän puutu siihen vaikka kaikkivaltiaana voisi, kaikki selitykset loppuvat kesken.
Minä en voi uskoa Jumalaan tai ainakaan hänen hyvyyteensä. Ei tuollaista voi kukaan normaali ihminen katsoa vierestä. Mutta Jumalapa voi.Jumala ei vaikuta maailmassamme konkreettisesti. Me ihmiset hallitsemme ja vastaamme 100 prosenttisesti maaplaneetestamme.
Jeesuksen sanat. " Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä. " ja " Isän valtakunta on levinnyt kaikkialle maailmaan, mutta ihmiset eivät sitä näe. " Jumalan henki ihmisissä.
Huom. isä sana ei tarkoita persoonaa !! Kirkon oppiin kuuluu, että se saa ihmiset uskomaan Jumalan konkreettissen olemassaoloon, jolloin se kykenee hallitsemaan ja alistamaan ihmisiä. - herttainenhertta
Miten Jumalan salatun suunnitelman mukainen maailma eroaa luonnonlakien ja ihmisten toimien muokkaamasta maailmasta? Vai onko Jumalan suunnitelma sattumalta aivan tismalleen sama, kuin mitä tapahtuu luonnonlakien ja ihmisten toimien seurauksena?
iaurwen kirjoitti:
aikuisen kohdalla voi ehkä vielä ajatellakin jotenkin noin, että koettelemukset jotenkin kirkastavat tai niissä on jokin opetus. Mutta kun Jumala taivaastaan katsoo maan päälle jossa pientä lasta pahoinpidellään, vauva nääntyy nälkään tai kahdeksanvuotiasta käytetään seksileluna, eikä hän puutu siihen vaikka kaikkivaltiaana voisi, kaikki selitykset loppuvat kesken.
Minä en voi uskoa Jumalaan tai ainakaan hänen hyvyyteensä. Ei tuollaista voi kukaan normaali ihminen katsoa vierestä. Mutta Jumalapa voi.Ymmärrän hyvin sen, että varsinkin viattomiin lapsiin kohdistuva väkivalta horjuttaa todellakin uskoa hyvään Jumalaan.
Kyllä Jumalalle saa olla vihainen kauheuksista. En suinkaan sano lapsensa menettäneille, että älkääs nyt surko, kun Jumala halusi näin. En tietenkään. Kyllä on lupa vihata Jumalaa.
Jos olisi niin, että Jumala todellakin puuttuisi kaikkeen, mitä maailmassa tapahtuu, pahoihin asioihin ainakin, se jättäisi meidät ihmiset vaille vastuuta. Voisin esimerkiksi ajatella, että ajanpa autolla ympäripäissäni, koska Jumala ujuttaa minun autoni muiden tielläliikkujien ohi niin, ettei kenellekään käy pahasti. Ei se noin mene, vaan meidän on pidettävä huolta toisistamme ja vastattava teoistamme. Ei lapsenraiskaaja voi ajatella, että mitäs väärää tässä, koska Jumala ehtii kuitenkin hätiin, ennen kuin ehdin toteuttaa suunnitelmani.
Ei-uskovalle uskon merkitystä on hyvin vaikea selittää tällaisessa asiassa. Me myönnämme sen, että elämään kuuluu myös surua ja kärsimystä. Sitä voi kutsua yhdenlaiseksi selviytymiskeinoksi, että haluaa nähdä vastoinkäymisissä jotain hyvää ja että ne tosiaan opettavat. Näinhän voi ajatella, vaikkei uskoisi.
Se, että Jumalan tietämättä ei tapahdu mitään, antaa uskovalle sellaisen turvan, että vaikka maailma romahtaisi minun ympäriltäni, putoan Jumalan kämmenelle turvaan. Kun itse olen ollut täydellisessä pimeydessä, minua on lohduttanut se ajatus, että Jumala pitää minusta huolta nytkin, vaikka en näe sitä. Ja olen saanut toivoa ajatuksesta, että jokin käsittämätön tarkoitus tälläkin on. Ja kun se tarkoitus on myöhemmin selvinnyt, olen ollut kiitollinen Jumalalle. Tätä voi kutsua myös itsesuggestioksi, mutta ei se keneltäkään ole pois, jos minä uskon Jumalan auttavan. Tärkeintä on selvitä jotenkin päivästä toiseen. Enkä minä pakota muita ajattelemaan samalla tavalla, koska toista ihmistä ei voi pakottaa uskomaan. Ettehän tekään usko, vaikka olette lukeneet meidän viestejämme paljon.
pappi Sonjakuunteleva_kirkko kirjoitti:
Ymmärrän hyvin sen, että varsinkin viattomiin lapsiin kohdistuva väkivalta horjuttaa todellakin uskoa hyvään Jumalaan.
Kyllä Jumalalle saa olla vihainen kauheuksista. En suinkaan sano lapsensa menettäneille, että älkääs nyt surko, kun Jumala halusi näin. En tietenkään. Kyllä on lupa vihata Jumalaa.
Jos olisi niin, että Jumala todellakin puuttuisi kaikkeen, mitä maailmassa tapahtuu, pahoihin asioihin ainakin, se jättäisi meidät ihmiset vaille vastuuta. Voisin esimerkiksi ajatella, että ajanpa autolla ympäripäissäni, koska Jumala ujuttaa minun autoni muiden tielläliikkujien ohi niin, ettei kenellekään käy pahasti. Ei se noin mene, vaan meidän on pidettävä huolta toisistamme ja vastattava teoistamme. Ei lapsenraiskaaja voi ajatella, että mitäs väärää tässä, koska Jumala ehtii kuitenkin hätiin, ennen kuin ehdin toteuttaa suunnitelmani.
Ei-uskovalle uskon merkitystä on hyvin vaikea selittää tällaisessa asiassa. Me myönnämme sen, että elämään kuuluu myös surua ja kärsimystä. Sitä voi kutsua yhdenlaiseksi selviytymiskeinoksi, että haluaa nähdä vastoinkäymisissä jotain hyvää ja että ne tosiaan opettavat. Näinhän voi ajatella, vaikkei uskoisi.
Se, että Jumalan tietämättä ei tapahdu mitään, antaa uskovalle sellaisen turvan, että vaikka maailma romahtaisi minun ympäriltäni, putoan Jumalan kämmenelle turvaan. Kun itse olen ollut täydellisessä pimeydessä, minua on lohduttanut se ajatus, että Jumala pitää minusta huolta nytkin, vaikka en näe sitä. Ja olen saanut toivoa ajatuksesta, että jokin käsittämätön tarkoitus tälläkin on. Ja kun se tarkoitus on myöhemmin selvinnyt, olen ollut kiitollinen Jumalalle. Tätä voi kutsua myös itsesuggestioksi, mutta ei se keneltäkään ole pois, jos minä uskon Jumalan auttavan. Tärkeintä on selvitä jotenkin päivästä toiseen. Enkä minä pakota muita ajattelemaan samalla tavalla, koska toista ihmistä ei voi pakottaa uskomaan. Ettehän tekään usko, vaikka olette lukeneet meidän viestejämme paljon.
pappi Sonjaminä en ole vihainen Jumalalle, koska minä en usko Jumalaan.
Minä olen pikemminkin ällistynyt siitä, että uskovat edelleen pystyvät uskomaan.- kysyn ku muistin
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Ymmärrän hyvin sen, että varsinkin viattomiin lapsiin kohdistuva väkivalta horjuttaa todellakin uskoa hyvään Jumalaan.
Kyllä Jumalalle saa olla vihainen kauheuksista. En suinkaan sano lapsensa menettäneille, että älkääs nyt surko, kun Jumala halusi näin. En tietenkään. Kyllä on lupa vihata Jumalaa.
Jos olisi niin, että Jumala todellakin puuttuisi kaikkeen, mitä maailmassa tapahtuu, pahoihin asioihin ainakin, se jättäisi meidät ihmiset vaille vastuuta. Voisin esimerkiksi ajatella, että ajanpa autolla ympäripäissäni, koska Jumala ujuttaa minun autoni muiden tielläliikkujien ohi niin, ettei kenellekään käy pahasti. Ei se noin mene, vaan meidän on pidettävä huolta toisistamme ja vastattava teoistamme. Ei lapsenraiskaaja voi ajatella, että mitäs väärää tässä, koska Jumala ehtii kuitenkin hätiin, ennen kuin ehdin toteuttaa suunnitelmani.
Ei-uskovalle uskon merkitystä on hyvin vaikea selittää tällaisessa asiassa. Me myönnämme sen, että elämään kuuluu myös surua ja kärsimystä. Sitä voi kutsua yhdenlaiseksi selviytymiskeinoksi, että haluaa nähdä vastoinkäymisissä jotain hyvää ja että ne tosiaan opettavat. Näinhän voi ajatella, vaikkei uskoisi.
Se, että Jumalan tietämättä ei tapahdu mitään, antaa uskovalle sellaisen turvan, että vaikka maailma romahtaisi minun ympäriltäni, putoan Jumalan kämmenelle turvaan. Kun itse olen ollut täydellisessä pimeydessä, minua on lohduttanut se ajatus, että Jumala pitää minusta huolta nytkin, vaikka en näe sitä. Ja olen saanut toivoa ajatuksesta, että jokin käsittämätön tarkoitus tälläkin on. Ja kun se tarkoitus on myöhemmin selvinnyt, olen ollut kiitollinen Jumalalle. Tätä voi kutsua myös itsesuggestioksi, mutta ei se keneltäkään ole pois, jos minä uskon Jumalan auttavan. Tärkeintä on selvitä jotenkin päivästä toiseen. Enkä minä pakota muita ajattelemaan samalla tavalla, koska toista ihmistä ei voi pakottaa uskomaan. Ettehän tekään usko, vaikka olette lukeneet meidän viestejämme paljon.
pappi SonjaMikä suunnitelma ja tarkoitus Jumalalla on siihen, että viattomat lapset kärsivät? Mitä hyvää ne lapsille opettavat?
Miten meidän vastuu jäisi pois, jos Jumala ei sallisi pahaa kenellekään?
Miten se selitetään, että jotkut ihmiset tekevät meidän käsityksemme mukaan paljon pahaa jäämättä kiinni koskaan, selviävät vastuuta ottamatta. Miten se selitetään, että joillekin ihmisille, jotka ovat meidän käsityksemme mukaan kilttejä, elävät vastutta ottaen, toisia kunnioittaen ja rakastaen, joutuvat kärsimään normaalia enemmän. Joillekin perheille esim. sattuu ihan käsittämättömän paljon vastoinkäymisiä. kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Ymmärrän hyvin sen, että varsinkin viattomiin lapsiin kohdistuva väkivalta horjuttaa todellakin uskoa hyvään Jumalaan.
Kyllä Jumalalle saa olla vihainen kauheuksista. En suinkaan sano lapsensa menettäneille, että älkääs nyt surko, kun Jumala halusi näin. En tietenkään. Kyllä on lupa vihata Jumalaa.
Jos olisi niin, että Jumala todellakin puuttuisi kaikkeen, mitä maailmassa tapahtuu, pahoihin asioihin ainakin, se jättäisi meidät ihmiset vaille vastuuta. Voisin esimerkiksi ajatella, että ajanpa autolla ympäripäissäni, koska Jumala ujuttaa minun autoni muiden tielläliikkujien ohi niin, ettei kenellekään käy pahasti. Ei se noin mene, vaan meidän on pidettävä huolta toisistamme ja vastattava teoistamme. Ei lapsenraiskaaja voi ajatella, että mitäs väärää tässä, koska Jumala ehtii kuitenkin hätiin, ennen kuin ehdin toteuttaa suunnitelmani.
Ei-uskovalle uskon merkitystä on hyvin vaikea selittää tällaisessa asiassa. Me myönnämme sen, että elämään kuuluu myös surua ja kärsimystä. Sitä voi kutsua yhdenlaiseksi selviytymiskeinoksi, että haluaa nähdä vastoinkäymisissä jotain hyvää ja että ne tosiaan opettavat. Näinhän voi ajatella, vaikkei uskoisi.
Se, että Jumalan tietämättä ei tapahdu mitään, antaa uskovalle sellaisen turvan, että vaikka maailma romahtaisi minun ympäriltäni, putoan Jumalan kämmenelle turvaan. Kun itse olen ollut täydellisessä pimeydessä, minua on lohduttanut se ajatus, että Jumala pitää minusta huolta nytkin, vaikka en näe sitä. Ja olen saanut toivoa ajatuksesta, että jokin käsittämätön tarkoitus tälläkin on. Ja kun se tarkoitus on myöhemmin selvinnyt, olen ollut kiitollinen Jumalalle. Tätä voi kutsua myös itsesuggestioksi, mutta ei se keneltäkään ole pois, jos minä uskon Jumalan auttavan. Tärkeintä on selvitä jotenkin päivästä toiseen. Enkä minä pakota muita ajattelemaan samalla tavalla, koska toista ihmistä ei voi pakottaa uskomaan. Ettehän tekään usko, vaikka olette lukeneet meidän viestejämme paljon.
pappi SonjaEn osaa sanoa mitään tuohon typeryyteen.
- ...
"Uskovat ajattelevat, että se, mitä tapahtuu, mukava tai ikävä, on Jumalan tiedossa ja tapahtuu Hänen sallimanaan. "
Jumalan luomia asioita:
Isorokko 300 miljoonaa kuollutta ihmistä
Tuhkarokko 200 miljoonaa kuollutta ihmistä
Malaria 150 miljoona kuollutta ihmistä
Musta surma 100 miljoonaa kuollutta ihmistä
Espanjalaistauti 75 miljoonaa kuollutta ihmistä
Tuberkuloosi 70 miljoonaa kuollutta ihmistä
AIDS 25 miljoonaa kuollutta ihmistä
"Hän auttaa omiaan. "
sitten hän on moraaliton - kirkko vastatkoon
Jumalako vain sallii kaiken, mitä esimerkiksi edellisessä ...:en viestissä lueteltiin, vai hänkö myös laittaa sen kaiken pahan tapahtumaan?
Jos Jumala ei ole vastuussa esimerkiksi tappavista taudeista, niin kuka ne sitten on laatinut? - teodikea2
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Ymmärrän hyvin sen, että varsinkin viattomiin lapsiin kohdistuva väkivalta horjuttaa todellakin uskoa hyvään Jumalaan.
Kyllä Jumalalle saa olla vihainen kauheuksista. En suinkaan sano lapsensa menettäneille, että älkääs nyt surko, kun Jumala halusi näin. En tietenkään. Kyllä on lupa vihata Jumalaa.
Jos olisi niin, että Jumala todellakin puuttuisi kaikkeen, mitä maailmassa tapahtuu, pahoihin asioihin ainakin, se jättäisi meidät ihmiset vaille vastuuta. Voisin esimerkiksi ajatella, että ajanpa autolla ympäripäissäni, koska Jumala ujuttaa minun autoni muiden tielläliikkujien ohi niin, ettei kenellekään käy pahasti. Ei se noin mene, vaan meidän on pidettävä huolta toisistamme ja vastattava teoistamme. Ei lapsenraiskaaja voi ajatella, että mitäs väärää tässä, koska Jumala ehtii kuitenkin hätiin, ennen kuin ehdin toteuttaa suunnitelmani.
Ei-uskovalle uskon merkitystä on hyvin vaikea selittää tällaisessa asiassa. Me myönnämme sen, että elämään kuuluu myös surua ja kärsimystä. Sitä voi kutsua yhdenlaiseksi selviytymiskeinoksi, että haluaa nähdä vastoinkäymisissä jotain hyvää ja että ne tosiaan opettavat. Näinhän voi ajatella, vaikkei uskoisi.
Se, että Jumalan tietämättä ei tapahdu mitään, antaa uskovalle sellaisen turvan, että vaikka maailma romahtaisi minun ympäriltäni, putoan Jumalan kämmenelle turvaan. Kun itse olen ollut täydellisessä pimeydessä, minua on lohduttanut se ajatus, että Jumala pitää minusta huolta nytkin, vaikka en näe sitä. Ja olen saanut toivoa ajatuksesta, että jokin käsittämätön tarkoitus tälläkin on. Ja kun se tarkoitus on myöhemmin selvinnyt, olen ollut kiitollinen Jumalalle. Tätä voi kutsua myös itsesuggestioksi, mutta ei se keneltäkään ole pois, jos minä uskon Jumalan auttavan. Tärkeintä on selvitä jotenkin päivästä toiseen. Enkä minä pakota muita ajattelemaan samalla tavalla, koska toista ihmistä ei voi pakottaa uskomaan. Ettehän tekään usko, vaikka olette lukeneet meidän viestejämme paljon.
pappi Sonjakun tiedät jumalasi voivan tahallaan järjestää sinut vaikka joukkoraiskaajien kidutettavaksi opettaakseen sinulle - niin mitä?
Mitä oppii syntymästään aidsia sairastava vauva lyhyestä ja tuskaisesta elämästään? Vai onko hän vain väline, oppimateriaali, jonka on tarkoitus opettaa muille ihmisille jotain? kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Ymmärrän hyvin sen, että varsinkin viattomiin lapsiin kohdistuva väkivalta horjuttaa todellakin uskoa hyvään Jumalaan.
Kyllä Jumalalle saa olla vihainen kauheuksista. En suinkaan sano lapsensa menettäneille, että älkääs nyt surko, kun Jumala halusi näin. En tietenkään. Kyllä on lupa vihata Jumalaa.
Jos olisi niin, että Jumala todellakin puuttuisi kaikkeen, mitä maailmassa tapahtuu, pahoihin asioihin ainakin, se jättäisi meidät ihmiset vaille vastuuta. Voisin esimerkiksi ajatella, että ajanpa autolla ympäripäissäni, koska Jumala ujuttaa minun autoni muiden tielläliikkujien ohi niin, ettei kenellekään käy pahasti. Ei se noin mene, vaan meidän on pidettävä huolta toisistamme ja vastattava teoistamme. Ei lapsenraiskaaja voi ajatella, että mitäs väärää tässä, koska Jumala ehtii kuitenkin hätiin, ennen kuin ehdin toteuttaa suunnitelmani.
Ei-uskovalle uskon merkitystä on hyvin vaikea selittää tällaisessa asiassa. Me myönnämme sen, että elämään kuuluu myös surua ja kärsimystä. Sitä voi kutsua yhdenlaiseksi selviytymiskeinoksi, että haluaa nähdä vastoinkäymisissä jotain hyvää ja että ne tosiaan opettavat. Näinhän voi ajatella, vaikkei uskoisi.
Se, että Jumalan tietämättä ei tapahdu mitään, antaa uskovalle sellaisen turvan, että vaikka maailma romahtaisi minun ympäriltäni, putoan Jumalan kämmenelle turvaan. Kun itse olen ollut täydellisessä pimeydessä, minua on lohduttanut se ajatus, että Jumala pitää minusta huolta nytkin, vaikka en näe sitä. Ja olen saanut toivoa ajatuksesta, että jokin käsittämätön tarkoitus tälläkin on. Ja kun se tarkoitus on myöhemmin selvinnyt, olen ollut kiitollinen Jumalalle. Tätä voi kutsua myös itsesuggestioksi, mutta ei se keneltäkään ole pois, jos minä uskon Jumalan auttavan. Tärkeintä on selvitä jotenkin päivästä toiseen. Enkä minä pakota muita ajattelemaan samalla tavalla, koska toista ihmistä ei voi pakottaa uskomaan. Ettehän tekään usko, vaikka olette lukeneet meidän viestejämme paljon.
pappi Sonja"Jos olisi niin, että Jumala todellakin puuttuisi kaikkeen, mitä maailmassa tapahtuu, pahoihin asioihin ainakin, se jättäisi meidät ihmiset vaille vastuuta."
Ei maailman tapahtumiin puuttumisessa sinänsä mitään vikaa ole, ongelma on vain siinä että miten Jumala puuttuu asioihin. Tilanteet joissa ihminen teollaan ansaitsee kohtalonsa ovat toki sellaisia ettei Jumalan tarvitse puuttua. Mutta entäs tilanteet joihin ihminen ei itse ole syyllinen, onnettomuudet, rikoksen uhriksi joutuminen, sairaudet, nälänhätä...nämä ovat asioita joihin puuttumattomuus on oikeasti jopa hyvin julmaa Jumalalta.
Ja sinänsä järjetöntä pyrkiä estämään ihmisiä tekemästä syntiä ja pahaa pelottelemalla jollakin jonka ihminen tulee kohtaamaan vasta kuolemansa jälkeen, paljon tehokkaampaa olisi yksinkertaisesti muuttaa ihminen fysiologisesti sellaiseksi että synnin tekeminen saisi meidät oikeasti tuntemaan fyysistä kipua. Jumala saisi kyllä pahuuden ja synnin tekemisen loppumaan kuin seinään niin halutessaan, mutta selkeästi sitä ei yksinkertaisesti jostain syystä halua. Tosin Jumala ei voi mitenkään syyttää ihmistä synnistä tai pahuudesta koska kyseiset asiast voivat ylipäänsäkin olla olemassa vain koska Jumala nlin tahtoo. Synti ja pahuus ovat täysin Jumalan tahdon mukaisia asioita, niitä ei muuten olisi.
"Se, että Jumalan tietämättä ei tapahdu mitään, antaa uskovalle sellaisen turvan, että vaikka maailma romahtaisi minun ympäriltäni, putoan Jumalan kämmenelle turvaan."
Kyseessä on nimenomaan selviytymiskeino, käytännössä ihmisen itselleen valehtelua.
Mutta ajatellaan asiaa nyt hetki kuin asiassa olisi jotain perääkin. Se että Jumala olisi joku täysin luotettava voimahahmo joka voittaisi aina 100% varmuudella on naurettava. On äärimmäisen epätodennäköistä että Jumala olisi ainoa oman tasonsa olento ja aivan yhtä epätodennäköistä on myös se että hän tasonsa mahtavin olento. Ja vaikka hän olisin tasonsa mahtavin olento, ei tämä takaa hänelle voittoa kuin hyvin epätodennäköisesti. Lisäksi on äärimmäisen todennäköistä että on olemassa monia Jumalaakin korkeampia olemisen tasoja jotka voisivat helposti lopettaa Jumalan elämän koska vain niin halutessaan.
Ja tietysti se että kuinka kannattavaa on luottaa piilottelevaan ja ylipäänsäkin tehtävässään selvästi pahasti epäonnistuneeseen jumalhahmoon onkin sitten kokonaan oma asiansa. Sanotaanko vain että jos Jumala todella välittäisi meistä ja osaisi työnsä, maailmassa ei olisi pahuutta eikä syntiä. Ei ole olemassa ainuttakaan oikeaa syytä sille miksi rakastava ja pätevä Jumala edes loisi tai sallisi kumpaakaan asiaa.
Joko synnin ja pahuuden olemassaolo ovat Jumalan kykyjen ulottumattomissa joka tarkottaa että Jumala voi oikeasti hävitä taistelunsa syntiä vastaan. Tai sitten Jumala ei tee yksinkertaisesti asialle mitään koska oikeasti pitää synnin ja pahuuden olemassaolosta joka tekee Jumalasta itsestään hyvin sadistisen ja pahan hahmon.
Mutta onneksi se Jumala on vain selviytymiskeino, pelkkää toiveajattelua. Jumala voi mielikuvituskaverina olla niin kiva ja ihanan kuin uskova haluaa ilman että todellisuudesta tarvitsee murehtia.- j.j.j.j..j.j.
iaurwen kirjoitti:
aikuisen kohdalla voi ehkä vielä ajatellakin jotenkin noin, että koettelemukset jotenkin kirkastavat tai niissä on jokin opetus. Mutta kun Jumala taivaastaan katsoo maan päälle jossa pientä lasta pahoinpidellään, vauva nääntyy nälkään tai kahdeksanvuotiasta käytetään seksileluna, eikä hän puutu siihen vaikka kaikkivaltiaana voisi, kaikki selitykset loppuvat kesken.
Minä en voi uskoa Jumalaan tai ainakaan hänen hyvyyteensä. Ei tuollaista voi kukaan normaali ihminen katsoa vierestä. Mutta Jumalapa voi.Teillä on se ymmärrys että Jumala on tehnyt meistä sätkynukkejaan ja pelinappuloitaan. Näin ei ole. Jumala loi elämän joka elää itsenäisesti. Siihen elämään kuuluu kaikenlainen tapahtuminen. Jos te teette väärin niin ette kai te siitä Jumalaa syytä eikä se jolle teette väärin syytä siitä Jumalaa.
Meillä on äly ja moraali ja ymmärrys valita tekemisemme. Luonto tekee samoin tosin vailla samoja älyllisiä ja moraalisia ominaisuuksia kuin mitä meillä on. Koska luonnolla on myös elämänsä niin siellä myös taspahtuu, maanjäristyksiä ja tulvia... Jos luonto tekee "väärin" vaikkapa maanjäristyksen niin ei siitä voi Jumalaa syyttää eikä luontoa mutta Jumalalta voi pyytää apua.
Emme me ja luonto ole Jumalan sätkynukkeja vaan elämäämme itsenäisesti eläviä Jumalan luomia. - j.j.j.j.j.j.j.
... kirjoitti:
"Uskovat ajattelevat, että se, mitä tapahtuu, mukava tai ikävä, on Jumalan tiedossa ja tapahtuu Hänen sallimanaan. "
Jumalan luomia asioita:
Isorokko 300 miljoonaa kuollutta ihmistä
Tuhkarokko 200 miljoonaa kuollutta ihmistä
Malaria 150 miljoona kuollutta ihmistä
Musta surma 100 miljoonaa kuollutta ihmistä
Espanjalaistauti 75 miljoonaa kuollutta ihmistä
Tuberkuloosi 70 miljoonaa kuollutta ihmistä
AIDS 25 miljoonaa kuollutta ihmistä
"Hän auttaa omiaan. "
sitten hän on moraaliton"Uskovat ajattelevat, että se, mitä tapahtuu, mukava tai ikävä, on Jumalan tiedossa ja tapahtuu Hänen sallimanaan. "
On Jumalan tiedossa. Se ei tarkoita samaa kuin "On Jumalan luomaa". Se on selkeästi luettavissa "tiedossa". Se on ihan kirjaimilla kirjoitettu ja selkeästi kenen vaan ymmärrettävissä. Kaikki suomalaiset koulunsa käyneet ymmärtävät tuon. Pitäisi ainakin.
Asioiden tiedossa oleminen tarkoittaa ihan eri asiaa kuin luominen. kirkko vastatkoon kirjoitti:
Jumalako vain sallii kaiken, mitä esimerkiksi edellisessä ...:en viestissä lueteltiin, vai hänkö myös laittaa sen kaiken pahan tapahtumaan?
Jos Jumala ei ole vastuussa esimerkiksi tappavista taudeista, niin kuka ne sitten on laatinut?Jumala ei lähetä sairauksia ihmisiin, ne kuuluvat tähän monimutkaiseen elämään, jossa vesi saastuu ja ihmiseen voi tulla monenlaisia sairauksia. Jumalan olemassaolo ei tarkoita, ettei mitään pahaa olisi. Niin kuin j.j.j... hyvin kirjoitti, Jumala ei aiheuta pahaa, mutta näkee, minkälaista meidän elämämme on. Tällaiset sairaudet ja luonnonkatastrofit ovat osa maapallon elämää.
Tämä on hyvin julmasti sanottu, mutta jokaiselle annetaan se, minkä jaksaa kantaa. Jonkun elämä päättyy vaikeuksien jälkeen jopa itsemurhaan, mutta uskon, että sekin on Jumalan tiedossa ja tämän ihmisen elämän on tarkoitus olla juuri sen mittainen kuin se on. Sama koskee lapsia, jotka kuolevat. Heidän elämänsä on ollut arvokas, kokonainen elämä vaikka vain muutaman tunnin mittaisena. Heidän elämänsä tarkoitus on täyttynyt jo siinä, että he ovat hetken eläneet ja ehtineet siinä ajassa koskettaa monia. Karua, mutta totta.
Ihmisellä on kenties tarve etsiä elämässään mielekkyyttä. Ja kun kohtaa vaikeuksia, uskova tahtoo nähdä vaikeudessakin jotain hyvää, jotain, mikä opettaa. Itse olisin valinnut toisenlaisen elämän, ilman henkisiä ja ruumiillisia kipuja, mutta koska ne on minulle annettu, tahdon löytää esimerkiksi jatkuvasta kivusta jotain hyvää, jotta selviän järjissäni. Ja silloin jaksan muutenkin paremmin, enkä katkeroidu. Kaikesta tästäkin kiitän Jumalaa, en omaa järkeäni. Sairauteni ovat opettaneet minut laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen ja huomaamaan myös toiset heikot ja kärsivät.
pappi Sonja- Thronos
j.j.j.j..j.j. kirjoitti:
Teillä on se ymmärrys että Jumala on tehnyt meistä sätkynukkejaan ja pelinappuloitaan. Näin ei ole. Jumala loi elämän joka elää itsenäisesti. Siihen elämään kuuluu kaikenlainen tapahtuminen. Jos te teette väärin niin ette kai te siitä Jumalaa syytä eikä se jolle teette väärin syytä siitä Jumalaa.
Meillä on äly ja moraali ja ymmärrys valita tekemisemme. Luonto tekee samoin tosin vailla samoja älyllisiä ja moraalisia ominaisuuksia kuin mitä meillä on. Koska luonnolla on myös elämänsä niin siellä myös taspahtuu, maanjäristyksiä ja tulvia... Jos luonto tekee "väärin" vaikkapa maanjäristyksen niin ei siitä voi Jumalaa syyttää eikä luontoa mutta Jumalalta voi pyytää apua.
Emme me ja luonto ole Jumalan sätkynukkeja vaan elämäämme itsenäisesti eläviä Jumalan luomia.Muttako taivaassa sinne päässeet ovat sitten Jumalan sätkynukkeja? Ikuisesti?
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Jumala ei lähetä sairauksia ihmisiin, ne kuuluvat tähän monimutkaiseen elämään, jossa vesi saastuu ja ihmiseen voi tulla monenlaisia sairauksia. Jumalan olemassaolo ei tarkoita, ettei mitään pahaa olisi. Niin kuin j.j.j... hyvin kirjoitti, Jumala ei aiheuta pahaa, mutta näkee, minkälaista meidän elämämme on. Tällaiset sairaudet ja luonnonkatastrofit ovat osa maapallon elämää.
Tämä on hyvin julmasti sanottu, mutta jokaiselle annetaan se, minkä jaksaa kantaa. Jonkun elämä päättyy vaikeuksien jälkeen jopa itsemurhaan, mutta uskon, että sekin on Jumalan tiedossa ja tämän ihmisen elämän on tarkoitus olla juuri sen mittainen kuin se on. Sama koskee lapsia, jotka kuolevat. Heidän elämänsä on ollut arvokas, kokonainen elämä vaikka vain muutaman tunnin mittaisena. Heidän elämänsä tarkoitus on täyttynyt jo siinä, että he ovat hetken eläneet ja ehtineet siinä ajassa koskettaa monia. Karua, mutta totta.
Ihmisellä on kenties tarve etsiä elämässään mielekkyyttä. Ja kun kohtaa vaikeuksia, uskova tahtoo nähdä vaikeudessakin jotain hyvää, jotain, mikä opettaa. Itse olisin valinnut toisenlaisen elämän, ilman henkisiä ja ruumiillisia kipuja, mutta koska ne on minulle annettu, tahdon löytää esimerkiksi jatkuvasta kivusta jotain hyvää, jotta selviän järjissäni. Ja silloin jaksan muutenkin paremmin, enkä katkeroidu. Kaikesta tästäkin kiitän Jumalaa, en omaa järkeäni. Sairauteni ovat opettaneet minut laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen ja huomaamaan myös toiset heikot ja kärsivät.
pappi SonjaTätä minä just tarkoitin sillä, mitä sanoin toisessa ketjussa. Miten me voidaan tietää, että papin perstuntuma asiaaan on oikea, eikä Raamatun ilmoitus asiasta?
Nyt pitäisi sitten päättää, että kumpi on oikeassa Raamattu vaiko sinä? Perinteisesti tämä menee niin, että se kumpi tuntuu mukavammalta, niin se voittaa. Raamatun mukaan Jumala päättää onnettomuuksista ja nämä on sitten tapauskohtaisia, että onko sairauksia vai mitä ne on, mutta vastoinkäymisiä kuitenkin.Voin kyllä kaivaa kohdan esille, jos et satu muistamaan sitä pätkää.mave kirjoitti:
Tätä minä just tarkoitin sillä, mitä sanoin toisessa ketjussa. Miten me voidaan tietää, että papin perstuntuma asiaaan on oikea, eikä Raamatun ilmoitus asiasta?
Nyt pitäisi sitten päättää, että kumpi on oikeassa Raamattu vaiko sinä? Perinteisesti tämä menee niin, että se kumpi tuntuu mukavammalta, niin se voittaa. Raamatun mukaan Jumala päättää onnettomuuksista ja nämä on sitten tapauskohtaisia, että onko sairauksia vai mitä ne on, mutta vastoinkäymisiä kuitenkin.Voin kyllä kaivaa kohdan esille, jos et satu muistamaan sitä pätkää.Jes. 45:7
minä, joka luon valon ja luon pimeyden ja tuotan yhtä lailla onnen ja onnettomuuden. Minä olen Herra. Kaiken tämän minä teen- esther
... kirjoitti:
"Uskovat ajattelevat, että se, mitä tapahtuu, mukava tai ikävä, on Jumalan tiedossa ja tapahtuu Hänen sallimanaan. "
Jumalan luomia asioita:
Isorokko 300 miljoonaa kuollutta ihmistä
Tuhkarokko 200 miljoonaa kuollutta ihmistä
Malaria 150 miljoona kuollutta ihmistä
Musta surma 100 miljoonaa kuollutta ihmistä
Espanjalaistauti 75 miljoonaa kuollutta ihmistä
Tuberkuloosi 70 miljoonaa kuollutta ihmistä
AIDS 25 miljoonaa kuollutta ihmistä
"Hän auttaa omiaan. "
sitten hän on moraalitonkaikille, puhumattakaan keskiajasta. tai riittäis jos ihmisillä olis sitä "luontaista moraalia" eikä hamuttas itselle vain kaikkee enemmän.
eli Jumala on pitänyt väestönkasvua kurissa. mave kirjoitti:
Tätä minä just tarkoitin sillä, mitä sanoin toisessa ketjussa. Miten me voidaan tietää, että papin perstuntuma asiaaan on oikea, eikä Raamatun ilmoitus asiasta?
Nyt pitäisi sitten päättää, että kumpi on oikeassa Raamattu vaiko sinä? Perinteisesti tämä menee niin, että se kumpi tuntuu mukavammalta, niin se voittaa. Raamatun mukaan Jumala päättää onnettomuuksista ja nämä on sitten tapauskohtaisia, että onko sairauksia vai mitä ne on, mutta vastoinkäymisiä kuitenkin.Voin kyllä kaivaa kohdan esille, jos et satu muistamaan sitä pätkää.Ei ole edes vaikea kysymys: Raamattu. Ja olen samaa mieltä kanssasi tuosta Jesajan kohdasta. En tiedä, miten taas kirjoitin, jos ymmärsit toisin. Se on tämä kirjoittelun kirous, että ymmärretään toisin, kuin kirjoittaja on tarkoittanut.
Eli Jumalan tiedossa on kaikki mitä tapahtuu, elämämme ja kuolemamme, onnemme ja onnettomuutemme. Tuossa kohdassa Jumala sanoo tuottavansa molemmat. Ajattelen sen jotenkin niin, ettei Hän ilkeyttään anna ihmisille sairauksia, vaan molemmat ovat Hänen tiedossaan ja Hänen suojeluksessaan. Mutta esim. auto-onnettomuuteen voi vaikuttaa kovin monet seikat. En osaa ajatella, että Jumala tuuppaisi kaksi autoa törmäämään toisiinsa. Sen sijaan Hän tietää, kenen elämän on aika päättyä, milloin ja miten. Kyllä mekin vaikutamme asioihin. Muutenhan voisi esim. ajella humalassa ja jos jotain sattuu, syyttää Jumalaa.
pappi Sonja- salakütt
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Jumala ei lähetä sairauksia ihmisiin, ne kuuluvat tähän monimutkaiseen elämään, jossa vesi saastuu ja ihmiseen voi tulla monenlaisia sairauksia. Jumalan olemassaolo ei tarkoita, ettei mitään pahaa olisi. Niin kuin j.j.j... hyvin kirjoitti, Jumala ei aiheuta pahaa, mutta näkee, minkälaista meidän elämämme on. Tällaiset sairaudet ja luonnonkatastrofit ovat osa maapallon elämää.
Tämä on hyvin julmasti sanottu, mutta jokaiselle annetaan se, minkä jaksaa kantaa. Jonkun elämä päättyy vaikeuksien jälkeen jopa itsemurhaan, mutta uskon, että sekin on Jumalan tiedossa ja tämän ihmisen elämän on tarkoitus olla juuri sen mittainen kuin se on. Sama koskee lapsia, jotka kuolevat. Heidän elämänsä on ollut arvokas, kokonainen elämä vaikka vain muutaman tunnin mittaisena. Heidän elämänsä tarkoitus on täyttynyt jo siinä, että he ovat hetken eläneet ja ehtineet siinä ajassa koskettaa monia. Karua, mutta totta.
Ihmisellä on kenties tarve etsiä elämässään mielekkyyttä. Ja kun kohtaa vaikeuksia, uskova tahtoo nähdä vaikeudessakin jotain hyvää, jotain, mikä opettaa. Itse olisin valinnut toisenlaisen elämän, ilman henkisiä ja ruumiillisia kipuja, mutta koska ne on minulle annettu, tahdon löytää esimerkiksi jatkuvasta kivusta jotain hyvää, jotta selviän järjissäni. Ja silloin jaksan muutenkin paremmin, enkä katkeroidu. Kaikesta tästäkin kiitän Jumalaa, en omaa järkeäni. Sairauteni ovat opettaneet minut laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen ja huomaamaan myös toiset heikot ja kärsivät.
pappi SonjaJonkun elämä päättyy vaikeuksien jälkeen jopa itsemurhaan, mutta uskon, että sekin on Jumalan tiedossa ja tämän ihmisen elämän on tarkoitus olla juuri sen mittainen kuin se on.
Siis itsemurhan tehneen elämän tarkoitus oli olla sen mittainen kuin oli? Siis myös sen itsemurhan tekeminen oli "tarkoitus", koska eihän se elämä muuten juuri silloin olisi päättynyt? Jumalan tarkoitus sen ihmisen elämälle? Kerrotko myös itsemurhan tehneen omaisille, että ehkäpä se itsemurha oli Jumalan tarkoitus sille kuolleelle...?
Minäkin uskon että se on Jumalan tiedossa - mutta en kyllä usko että itsemurha on kenenkään kohdalla tarkoitus - sdfghjkly
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Ymmärrän hyvin sen, että varsinkin viattomiin lapsiin kohdistuva väkivalta horjuttaa todellakin uskoa hyvään Jumalaan.
Kyllä Jumalalle saa olla vihainen kauheuksista. En suinkaan sano lapsensa menettäneille, että älkääs nyt surko, kun Jumala halusi näin. En tietenkään. Kyllä on lupa vihata Jumalaa.
Jos olisi niin, että Jumala todellakin puuttuisi kaikkeen, mitä maailmassa tapahtuu, pahoihin asioihin ainakin, se jättäisi meidät ihmiset vaille vastuuta. Voisin esimerkiksi ajatella, että ajanpa autolla ympäripäissäni, koska Jumala ujuttaa minun autoni muiden tielläliikkujien ohi niin, ettei kenellekään käy pahasti. Ei se noin mene, vaan meidän on pidettävä huolta toisistamme ja vastattava teoistamme. Ei lapsenraiskaaja voi ajatella, että mitäs väärää tässä, koska Jumala ehtii kuitenkin hätiin, ennen kuin ehdin toteuttaa suunnitelmani.
Ei-uskovalle uskon merkitystä on hyvin vaikea selittää tällaisessa asiassa. Me myönnämme sen, että elämään kuuluu myös surua ja kärsimystä. Sitä voi kutsua yhdenlaiseksi selviytymiskeinoksi, että haluaa nähdä vastoinkäymisissä jotain hyvää ja että ne tosiaan opettavat. Näinhän voi ajatella, vaikkei uskoisi.
Se, että Jumalan tietämättä ei tapahdu mitään, antaa uskovalle sellaisen turvan, että vaikka maailma romahtaisi minun ympäriltäni, putoan Jumalan kämmenelle turvaan. Kun itse olen ollut täydellisessä pimeydessä, minua on lohduttanut se ajatus, että Jumala pitää minusta huolta nytkin, vaikka en näe sitä. Ja olen saanut toivoa ajatuksesta, että jokin käsittämätön tarkoitus tälläkin on. Ja kun se tarkoitus on myöhemmin selvinnyt, olen ollut kiitollinen Jumalalle. Tätä voi kutsua myös itsesuggestioksi, mutta ei se keneltäkään ole pois, jos minä uskon Jumalan auttavan. Tärkeintä on selvitä jotenkin päivästä toiseen. Enkä minä pakota muita ajattelemaan samalla tavalla, koska toista ihmistä ei voi pakottaa uskomaan. Ettehän tekään usko, vaikka olette lukeneet meidän viestejämme paljon.
pappi Sonja" Me myönnämme sen, että elämään kuuluu myös surua ja kärsimystä. Sitä voi kutsua yhdenlaiseksi selviytymiskeinoksi, että haluaa nähdä vastoinkäymisissä jotain hyvää ja että ne tosiaan opettavat. Näinhän voi ajatella, vaikkei uskoisi."
Okei. Jos joku kusipää raiskaa pikkutyttösi ja tappaa kiduttamisen jälkeen, eikä sinun "rakastava jumalasi" tee mitään sitä estääkseen, niin mitä siitä opit? kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Ei ole edes vaikea kysymys: Raamattu. Ja olen samaa mieltä kanssasi tuosta Jesajan kohdasta. En tiedä, miten taas kirjoitin, jos ymmärsit toisin. Se on tämä kirjoittelun kirous, että ymmärretään toisin, kuin kirjoittaja on tarkoittanut.
Eli Jumalan tiedossa on kaikki mitä tapahtuu, elämämme ja kuolemamme, onnemme ja onnettomuutemme. Tuossa kohdassa Jumala sanoo tuottavansa molemmat. Ajattelen sen jotenkin niin, ettei Hän ilkeyttään anna ihmisille sairauksia, vaan molemmat ovat Hänen tiedossaan ja Hänen suojeluksessaan. Mutta esim. auto-onnettomuuteen voi vaikuttaa kovin monet seikat. En osaa ajatella, että Jumala tuuppaisi kaksi autoa törmäämään toisiinsa. Sen sijaan Hän tietää, kenen elämän on aika päättyä, milloin ja miten. Kyllä mekin vaikutamme asioihin. Muutenhan voisi esim. ajella humalassa ja jos jotain sattuu, syyttää Jumalaa.
pappi SonjaOn olemassa yksi todella hyvä selitys sille miksi Jumala ei tekisi mitään estääksen kaikenlaisen pahan. Asiaa nimittäin voi ajatella siltä kannalta että kaikenlainen paha maailmassa saa aikaan paljon hyvää meissä ihmisissä. Sanotaanko että ylpistymme liian helposti jos meillä menee hyvin ja pahan tapahtuminen palauttaa meidän maanpinnalle ja tekemään kaikenlaista hyvää.
Tosin tämä on järkevä selitys vain jos hyvä ja paha ovat oikeasti molemmat välttämättömiä asioita ja tuo että ihmiset ajautuvat pahaan kun heillä menee hyvin on oltava käytännössä Jumalan kontrollin ulkopuolella eli Jumala ei ykslnkertaisesti kykene poistamaan maailmasta pahaa.
Tosin sikäli kun kristinuskon mytologia Jumalaa kuvailee, käytännössä pahan länsäolo ei ole mlllään tasolla välttämätöntä ja siksl sitä ei myöskään pltäisi olla olemassa. Näin ollen oikeastaan voidaan maailmasssa olemassaolevan pahuuden olevan vain viihdettä Jumalalle itseiieen.kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Jumala ei lähetä sairauksia ihmisiin, ne kuuluvat tähän monimutkaiseen elämään, jossa vesi saastuu ja ihmiseen voi tulla monenlaisia sairauksia. Jumalan olemassaolo ei tarkoita, ettei mitään pahaa olisi. Niin kuin j.j.j... hyvin kirjoitti, Jumala ei aiheuta pahaa, mutta näkee, minkälaista meidän elämämme on. Tällaiset sairaudet ja luonnonkatastrofit ovat osa maapallon elämää.
Tämä on hyvin julmasti sanottu, mutta jokaiselle annetaan se, minkä jaksaa kantaa. Jonkun elämä päättyy vaikeuksien jälkeen jopa itsemurhaan, mutta uskon, että sekin on Jumalan tiedossa ja tämän ihmisen elämän on tarkoitus olla juuri sen mittainen kuin se on. Sama koskee lapsia, jotka kuolevat. Heidän elämänsä on ollut arvokas, kokonainen elämä vaikka vain muutaman tunnin mittaisena. Heidän elämänsä tarkoitus on täyttynyt jo siinä, että he ovat hetken eläneet ja ehtineet siinä ajassa koskettaa monia. Karua, mutta totta.
Ihmisellä on kenties tarve etsiä elämässään mielekkyyttä. Ja kun kohtaa vaikeuksia, uskova tahtoo nähdä vaikeudessakin jotain hyvää, jotain, mikä opettaa. Itse olisin valinnut toisenlaisen elämän, ilman henkisiä ja ruumiillisia kipuja, mutta koska ne on minulle annettu, tahdon löytää esimerkiksi jatkuvasta kivusta jotain hyvää, jotta selviän järjissäni. Ja silloin jaksan muutenkin paremmin, enkä katkeroidu. Kaikesta tästäkin kiitän Jumalaa, en omaa järkeäni. Sairauteni ovat opettaneet minut laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen ja huomaamaan myös toiset heikot ja kärsivät.
pappi Sonja"Jumala ei lähetä sairauksia ihmisiin" - esimerkiksi Jobin kirjassa Jumala on ulkoistanut onnettomuuksien, tuhon ja paiseiden aikaansaamisen Saatanalle.
Job 1:6-12
Jumalan toimet on paljolti sellaisia, että Haagiin joutaisi syytetyksi koko otus.
;)- salakütt
Eli uskot Jumalan oleman olemassa, sillä eihän olematonta voida mistään syyttää?
salakütt kirjoitti:
Eli uskot Jumalan oleman olemassa, sillä eihän olematonta voida mistään syyttää?
Koska arvasin, että joku hihu kumminkin töräyttää juuri tämän väitteen juuri tuolla perustelulla paremmin asioista mitään ymmärtämättä, laitoin tuohon loppuun tuollaisen pikku jutun: ;)
- Atte Ateisti
Vanha kansanperinteen tuntema tarina kertoo:
Eräs mummo huomasi lehmänsä karanneen haasta ja pudonneen ojaan, josta se ei omin avuin päässyt ylös.
- Kuinka Piru onkaan sen tuonne houkutellut!, sanoi mummo ja lähti noutamaan apua.
Lähistöllä ollut Piru kuuli mummon sanat, ja vaikka sillä ei ollut osaa eikä arpaa lehmän ojaan joutumiseen, se päätti nyt mainettaan parantaakseen auttaa mummoa, ja nosti lehmän ojasta.
Mummo tuli takaisin ja ihmetteli, kuinkas lehmä nyt sitten onkaan päässyt sieltä ojasta.
-Hyvä Jumala on sen varmaan nostanut, sanoi mummo Jumalaa kiittäen.
Piruparka. Vaikka yrittäisi tehdä hyvää, ansiot menevät sille toiselle.
Tarinan opetus?
Ihminen projisoi luonnostaan asioita hyviin ja huonoihin. Jumalaan liitetään hyvät asiat, Paholaisen aikaansaannosta ovat ne huonot.
Kaikki maailman jumalat ovat niin paljon ihmisen näköisiä, että ne on helppo tunnistaa ihmisen tekeleiksi.- Jobin kirjassa
kerrotaan, miten Jumala salli saatanan koetella häntä ja hänen kuuliaisuuttaan ja uskoaan Jumalaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 242423
- 951536
- 1191289
- 751130
Mira Luoti ja Julkkisselviytyjät 2017 - Ketä kuumottaa juuri nyt?
HS: Tässä ohjelmassa Mira Luoti kertoi kokeneensa seksuaalista väkivaltaa "PMMP-yhtyeen Mira Luoti kertoo Ylen uudessa20993Julkisuuden henkilön päiväin päätös
Sitä vaan, että kyllä nyt kaikki tietävät kuka oli Eemeli Peltola (kansanedustaja, joka päätti päivänsä eduskuntatalossa251873- 52872
Törkeä eläinsuojelurikos Sonkajärvellä
Pohjois-Savossa Sonkajärvellä noin 40 kissaa ja reilut 10 koiraa on jouduttu lopettamaan kaltoinkohtelun vuoksi, kertoo19850MESTARI SIVALTAA JÄLLEEN
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011436243.html Suomen ainoa Mestari lausuu tosiasiat Sannasta , Tuomiojasta ja hil209840- 34795