Remeksen kirjat liian vaikeita

paistaa läpi, vaikka yritetään esiintyä asiantuntijana. Lisäki se vuosittainen nuortenkirja syö aikuisten kirjan tasoa entisestään.

remeshän on maailmaasyleilevine juonineen köyhän miehen alistairmaclean tai desmondbagley...

Vaikeaselkoisuus ja turhat sivujuonet veivät minultakin lukuilon erityisesti tuossa Isku ytimeen -teoksessa. Mikä pahinta, liian monimutkaisen tarinan myötä terroriteolta katosi myös motiivi, joka sentään Remeksen joissakin aiemmissa teoksissa on paikannut tarinan muuten huonoa uskottavuutta.

Remes kirjoitti ihan perushyvää jännäriä Itävereen asti. Tämän jälkeen laatu on laskenut kuin lehmänhäntä. Viimeisimmät teokset, Isku ytimeen ja shokkiaalto olivat jo niin puuduttavia, että hyvä kun jaksoi edes lukea loppuun. Luulen, että nuorten kirjasarjan naputtelu vie paljon voimia kirjaiiljalta ja siksi aikuisten kirjojenkin taso kärsii.

Mikä on remeksen nykyinen ongelma?

1. Juonet hyvin epäuskottavia ja ylisuurellsia. Jotenkin alkupään remeksissä tapahtumat vaikuttivat edes jollaintavoin järkeenkäyviltä ja todentuntuisilta. Viimeisimmissä romaaneissaan Remes tuntuu vain paisuttelevan juonilankoja paisuttelemisen ilosta. Ei sellainen tuo tarinaan suurempaa draamaa tai tee tapahtumista jännittämpiä.

2. Henkilöhahmot ovat suorastaan paperinohuita ja epäluonnollisia. Kuten juonenkuljetuksen kohdalla, niin myös henkilöhahmojen osalta Remes tuntuu vain menettävän tatsiaan. On vaikea samaistua tai kokea aitoja tunteita, jos kirjan hahmot jäävät etäisiksi puhuviksi päiksi. Pahimmillaan hahmot yltyvät monen sivun pituisiin tylsiin monologeihin, jossa he selittävät omia motiivejaan tai luennoivat professorimaisesti esimerkiksi ydinvoiman haitoista. Eivät todelliset ihmiset käyttäydy sillä tapaa. Myös kielenkäyttö on paikoitellen väritöntä ja ylivirallista. On myös puuduttavaa, miten vähän huumoria remeksen kirjoissa on. Kaikki hahmot ovat totisia torvensoittajia. Toisena esimerkkinä hahmojen väliset hellyydenosoitukset ovat varsin kömpelönoloisia. On vaikea uskoa, että x:n ja y:n välillä on kiihkeä suhde, jos dialogi luo yhtä paljon värinää pölynimurin ohjekirjan lukeminen.

3. Ennen kaikkea minua kyllästyttää tai suorastaan ÄRSYTTÄÄ Remeksen kirjoissa se jatkuva sormella osoittelu. Remes pyrkii ikäänkuin "opettamaan" tyhmää lukijaa energiapolitiikasta, taloustieteestä, historiasta, tekniikasta jne. Lukijalle jää yhä vähemmän tilaa muodostaa omia käsityksiään ja arvioida juonenkäänteitä, henkilöhahmojen motiiveja ja tarkoituksia, kun kaikki selitään auki. Lukijan silmille lytätään pahimmassa tapauksessa jo valmiiksi pureskeltu arvomaailma ja osoitellaan sormella paremman elämän suuntaan.

Remes on kirjailijakollektiivi, johon kuuluu vähintään kolme kirjailijaa. Ei siellä ole ketään Remestä joka naputtelee lastenkirjat jännäreiden välissä. Remes toki löytyy Arto Paasilinnan Hirtettyjen kettujen metsä-kirjasta.

Remeksen kirjat ovat aivan helkkarin tylsiä. Itse luen todella paljon, mutta yhtään Remeksen tylsää kirjaa en ole viitsinyt väkisin lukea loppuun. Unilääkettä. Luet pari sivua ja alkaa nukuttamaan niin maan perusteellisesti. Mutta unilääke ei ole kovin hyvä kirjallisuuskriteeri.

Mites tämä uusin? Tuntuu että se on enemmän dekkarityylinen. voin olla väärässä kun en ole lukenut.

Remeksen Teräsleijona oli pettymys. Nopeasti luettu, mutta jotain jäi puuttumaan tästä uusimmasta kirjasta. Juoni oli aika heppoinen. Remeksen paras on ehdottomasti Pedon syleily.