Istun yöt koneella tehden koulutöitä, loppu häämöttää, ei tunnu miltään. Tietokoneen näytön päällä kannusteena roikkuu juuri ostettu AMK lakki, komea tupsu, mikäs siinä.
Opiskelu alkoi siitä kun puoliso ei oikein arvostanut kun sain vain pätkätöitä, ilkkui joskus jopa huonolla englannin kielen osaamisellani, en tuonut tarpeeksi rahaa perheeseemme, tuntui pahalle.
Lähdin koulun penkille, menestyin hyvin alusta saakka, nautin opiskelustani.
Perheen tulotaso ei laskenut mihinkään ottamani opintolainan ansiosta, tosin mies halusi vaihtaa auton koska rahaa oli kerralla enemmän. Miehen suku voihki, onhan se hirveää kun on miehellä kolme elätettävää.
Miestä keljutti, hoki jatkuvasti että olen nyt korkeampaa kastia kuin hän. Itse en osaa vieläkään tuntea mitään mieletöntä riemua ja ylpeyttä, kunhan sais töitä kun valmistuu.
Mies ratkes ryyppään, haki vieraita naisia ympärilleen, sellaisia joilla oli elämä huonosti ja tarvivat lohduttajaa. Perheemme vähäiset rahat menivät miehen makeaan elämään.
Tuli ero.
Poika istuu omassa huoneessaan myös tietokoneensa ääressä, lukiolainen.
Tytär pakertaa opistossa.
Mies elää tahollaan, rahansa ei riitä enään edes yhden ihmisen elämään, ei ruokkoihinkaan. Pääasia että näyttää hyvältä ja menestyvältä.
Tässä pakerretaan opintotuen voimalla, syödään tonnikalaa ja pastaa, puuroja miljoonassa muodossa.
Mies toivoo perheen eheytyvän kun minä työllistyn ja alan tienaamaan kunnolla. Anteeksi on annettu englannin kielen taito, nyt se menee jo vettä valaen. Paljon muutakin olen oppinut...
...hoitamaan miesten työt talossa riuskalla kädellä, auttamaan lapsia heidän koulunkäynneissään, elämään niukkuudessa ja puutteessa...mutta olen myös oppinut elämään yksin...ei ole miehellä takaisin tulemista.
Opiskelu alkoi siitä kun puoliso ei oikein arvostanut kun sain vain pätkätöitä, ilkkui joskus jopa huonolla englannin kielen osaamisellani, en tuonut tarpeeksi rahaa perheeseemme, tuntui pahalle.
Lähdin koulun penkille, menestyin hyvin alusta saakka, nautin opiskelustani.
Perheen tulotaso ei laskenut mihinkään ottamani opintolainan ansiosta, tosin mies halusi vaihtaa auton koska rahaa oli kerralla enemmän. Miehen suku voihki, onhan se hirveää kun on miehellä kolme elätettävää.
Miestä keljutti, hoki jatkuvasti että olen nyt korkeampaa kastia kuin hän. Itse en osaa vieläkään tuntea mitään mieletöntä riemua ja ylpeyttä, kunhan sais töitä kun valmistuu.
Mies ratkes ryyppään, haki vieraita naisia ympärilleen, sellaisia joilla oli elämä huonosti ja tarvivat lohduttajaa. Perheemme vähäiset rahat menivät miehen makeaan elämään.
Tuli ero.
Poika istuu omassa huoneessaan myös tietokoneensa ääressä, lukiolainen.
Tytär pakertaa opistossa.
Mies elää tahollaan, rahansa ei riitä enään edes yhden ihmisen elämään, ei ruokkoihinkaan. Pääasia että näyttää hyvältä ja menestyvältä.
Tässä pakerretaan opintotuen voimalla, syödään tonnikalaa ja pastaa, puuroja miljoonassa muodossa.
Mies toivoo perheen eheytyvän kun minä työllistyn ja alan tienaamaan kunnolla. Anteeksi on annettu englannin kielen taito, nyt se menee jo vettä valaen. Paljon muutakin olen oppinut...
...hoitamaan miesten työt talossa riuskalla kädellä, auttamaan lapsia heidän koulunkäynneissään, elämään niukkuudessa ja puutteessa...mutta olen myös oppinut elämään yksin...ei ole miehellä takaisin tulemista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mahtaisikohan tällainen virtuaaliseura kelvata?
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php
Puristahan nyt vain ne viimeiset opiskelumetrit loppuun. Onnitteluni!
Ikävä, että liittosi kariutui. Kertomuksesi perusteella sai kuitenkin sen käsityksen, että ellei se olisi kariutunut tällä tavalla, se olisi kariutunut jotenkin muuten. Tai sitten olisit pysynyt huonossa liitossa miehen ilkuttavana. Ilmeisesti hän tarvitsi jonkun, jota alistaa henkisesti ja sinun kohdallasi se ei onnistunutkaan.
Hienoa, että päätit opiskella ja siten parantaa elämääsi. Toivon, että työasiatkin järjestyvät.