täällä kaukana
saaressa
myrskyävän meren
sylissä
istumme kalliolla
kuuntelemme
yön heräävän aamuun
lumi sataa vinoon
läpi tuulen vapisuttamien
rantakaislojen
tiedätkö
rakkauteni
on kuin tämä
karu myrskyluoto
sitkeä
pelkäämätön
aamuyössä
me vielä
istumme odottamassa
minä tällä kylmällä
kivellä
lokki viereisellä
taustalla vellovan
veden kohina
saaressa
myrskyävän meren
sylissä
istumme kalliolla
kuuntelemme
yön heräävän aamuun
lumi sataa vinoon
läpi tuulen vapisuttamien
rantakaislojen
tiedätkö
rakkauteni
on kuin tämä
karu myrskyluoto
sitkeä
pelkäämätön
aamuyössä
me vielä
istumme odottamassa
minä tällä kylmällä
kivellä
lokki viereisellä
taustalla vellovan
veden kohina
Vastaukset 6
Vanhimmat
... kuinka kaukana on rakkauteni
ja meri ei aseta rajoja kaipuulleni
vaikka rakkauteni on suuri ja väkevä
tunteena sydämessäni
niin rannallasi olen pieni
haavoittuva ...
kylläpä on hieno runosi
ja toi ikävän alituiseen tuuleen
kunnon talveen jolloin pääsi jäätä pitkin muihin saariin
ikiomasta yksinäisyydestä pois ...
tämä oli todella lukunautinto
sitä hengen ravintoa !!!
Väkevää intohimoa!
Seesteistä rauhaa
Talvella jäähiihto
meri on silloin
vaiti
..
Myrskyävä meri
antoi rauhan
lopulta
myös minulle.
Ja tämä jatkaa samaa tasokasta sarjaa. hienoa Alma anna palaa samalla hengellä!
Kauniita ovat runosi. Etenkin pidän tavastasi kuvata luontoa.
Taattua N:n laatua!
Minä pidin tästä=)
Soi hiljainen kiitos kaikille palautteen antajille:)
Myrsky on tauonnut
rantaa peittävät jääriitteet
ritisevät pimeydessä
rantakiville sulivat
huopikkaideni muotit
niitä hellästi leijaileva lumi
nyt täyttää