Olisin kiinnostunut tehdä reissu Oslosta Kilpisjärvelle, ja nyt kysyisin vinkkejä missä käydä matkalla, reitti vaihtoehtoja, majoituksesta yms.
Eikä tuo reittini mikään ehdoton ole, jos jotain kliffaa löytyy niin sitten sen mukaan.
Kiitokset etukäteen.
Eikä tuo reittini mikään ehdoton ole, jos jotain kliffaa löytyy niin sitten sen mukaan.
Kiitokset etukäteen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sanoisin että liian pitkää pätkää suunnittelet, jos käytössä on se normaali pari viikkoa.
Realistisena pitäisin matkaa Oslosta Trondheimiin, kenties Norjan rannikkoa seuraillen.
Pakollisia katsottavia on ainakin "saarnaskivi" eli Preikestolen ( oikeinkirjoituksesta en ole varma), se nopanmuotoinen kallioiden väliin kiilautunut kivi allaan 500 metrin pudotus.
Ålesundista lähtee Atlandsveien pohjoiseen, juutuubista löytyy hyviä havaintopätkiä.
Pakollinen käyntikohde on myös Geiranger ja sen pohjoispuolella Trollstigen.
Vielä kun kerkeät katsastaa Trondheimin tuomiokirkon, voitkin ajella Rorösin maailmanperintökohteen kautta takaisin kotiin paljon nähneenä.
P.S. Vettä luultavasti piisaa matkalla, mutta mahtavaa kuitenkin.
Tässä pätkä Atlantinsivua http://www.youtube.com/watch?v=gx4NuP1Waro
Huhu huh, rupeaa oikein polttelemaan tuo pätkä mieltä...
Aika uskaliaasti -- kovaa ja lähellä http://www.youtube.com/watch?v=gx4NuP1Waro toisiaan paapat vetää. Vai ei ikämiehet osaa ottaa iloa irti!
no osuisko ny http://www.youtube.com/watch?v=dX55DPauAb8
Bergenistä 100 km kaakkoon http://www.youtube.com/watch?v=47CKB-xyNZA
Vuonna 1982 ajoimme vaimoni kanssa 2 päällä Pohjoismaat mutkitellen ympäri, 9 500 km.
Norjassa on yllättävän pitkälti tietä. Tylsää pusikkoa on keskivaiheilla kuin Suomessa.
Oslosta ylöspäin on antoisaa vuoristoylänköä. Jopa komeampaa kuin pohjoisessa.
Kylmää siellä voi olla. Meidän matkalla oli heinäkuussa 2 astetta päivällä.
Olimme varautuneet pakkaseenkin. Kävimme uimassa osittain jäässä olevassa järvessä.
Huoltoasemia on harvassa. Varabensa ja -öljy antaa turvaa.
Laturi laittoi öisellä vuoristotaipaleella kääminsä oikosulkuun.
Hiustenkuivaajan osateholla sai puoliaaltotasasuunnattua sähköä akun lataukseen,
yöllä WC:stä, että pääsi jatkamaan ilman valoja Osloon. Matkamuistoksi tuli volttimittari.
Yksi lähtiessä uusi takarengas kului loppuun 8 000 km kohdalla.
Pyörä oli Kawasaki Z 250 C. Nelitahtinen peruspyörä, tehoa ehkä jopa 13 kW.
Maisemat eivät karanneet silmistä.
Aikaa meni koko neljä viikkoa. Kyllä kannatti.
Nyt olen ajellut Norjassa ja Euroopassa mopedilla. Sillä ennättää katsella.
Pahimmat päivämatkat ovat olleet yli 700 km. Hyviä ajettavia, vähän paranneltuna.
Liikennesääntöjä ja pysäköintiohjeita voi soveltaa kuin polkupyörällä.
Vaimon kanssa mopon kantavuus rajoittaa rahtia. Tarvitaan yksipyöräinen perävaunu.
Voimaa on. Tässä talvella voisi päräyttää pohjoiseen, kunhan oikein pakastuu.
ja kaksipäällä ja vielä peräkärryä vetäen. Ihmeen pitkästi viitsit trolliksi järkeviäkin kirjoittaa.
kaverihan on mainio tarinan kertoja, lisää vaan iltojemme ratoksi. ajeleehan jotkut polkupyörälläkin euroopan halki, miksei mopollakin.
Ei se ulkomaanmatkailu mahdotonta ole, jos mopoa on vähän piristetty.
Itse ottaisin vähän tukevamman pelin alle. Mutta mopolla mennessä näkee kyllä paljon, kerkeää nimittäin katsella ympärilleen ajessaan. Ja tulee valittua pikkuteitä.
Peugeot Foxilla, sillä pienimmällä ja risuisimmalla, kun kiersin Eurooppaa:
Derkkulasta Luoteis-Tsekkiin työnsin jalankulkijoiden riippusiltaa ja rappuja passintarkastukseen.
Moottoripyörällä tempusta olisi tullut tupen rapinat, ennemmin tai myöhemmin.
Prahassa poliisit seurasivat keskustassa useiden korttelien matkalla,
lopulta laittoivat sinivilkut ja pillit päälle, ja huusivat kaiuttimellaan: Hyvä Suomi!
Oli aivan pakko kiittää ja moikata. Olivat katsoneet telkkarista sisukkaan maan kisaa.
Paluumatkalla Puolan tullissa kyselivät, että tuollako? Epäilivät kovin ja pyörittivät porukalla päätään.
Katsoivat terroristitiedostosta ja soittelivat. Hyvää matkaa, suomalainen moottoriurheilija!
Kysyin Autoliitosta, onko kartastossa Pariisiin moporeittiä. Ei löytynyt.
Siispä ajelin moottoritietä. Liikenne-este on byrokratiassa, ei minulla.
Maailmalla sillä sulautui hyvin köyhälistöporukkaan.
Pysäköiminen oli helppoa. Eikä tarvinnut vartioida. Jos vievät, niin helposti saa uuden.
Suomen tullissa luulivat, että olen tuonut sen Viron kaatopaikalta, pitäisi tullata.
Ajokin tunnistetiedot on valokuvattu poliisin ja tullin arkistoon, jos joku ei usko.
Nokun siinä oli kolme runkonumeroa, vähän vuosien saatossa oli tullut muutoksia,
mutta laillinen mikä laillinen. Tuskin kelpaa jälleenmyyntiin tai osiksikaan.
Kestin sitä 106 000km. Sylinteri ja laakerit ovat kunnossa.
Seuraavan mopon ostin varaosien saatavuuden perusteella.
Poliisi mittasi pyynnöstäni sen vauhdin uutena, 65 - 75 km/h.
Sanoin, että eikös kuljekin hyvin sen mitä laki vaatii, eikä saa muuttaa.
Nykyinen moponi on hitaampi ja vakaampi ja siinä on jarrut.
"Maailman eniten levinnyt" Solifer-Baotian-Titan-BTM-50R tai miten vain. Muunneltuna.
Osia siihen saa sieltä sun täältä. Kunhan on Honda tai joku kymmenistä kiinalaisista, aina sopii.
Olen matkaillut satoja tuhansia moottoripyörillä.
Mopolla olen nauttinut pidemmän matkan erilaisesta vapaudesta.
Ei ole tukkoisia teitä, en etsi parkkipaikkaa, en vartioi, eikä korvat soi pitkän ajon jälkeen.
Toisille aika on kallista, minulle stressittömyys ja terveys on arvokasta.
Monille motoristituttaville on mopon satulasta auennut villi maailma ja pidempi ajokausi.
Kuulemma Helsingissä on lunta puoli metriä. Haitanneeko tuo mittää?
Täältä on sinne 500 km. Pitäisi pörrätä tutustumaan.
Eikä tarvitse kiusaantua vastaantulevien motoristien tervehtimisestä.
http://www.saarela.se/moped/touring/090825/090825-1.html
..tuon reissun rinnalla kalpenee perus-Rautaperseajokin!
Varmaan on aivan erilainen fiilis ajella kaikessa rauhassa ilman kiirettä. Kiirettähän mopolla on mahdotonta pitää. Oli tuo reitti minullekin tuttu, tosin pätkissä ajettuna ja isommalla pelillä. Hyvä reissunkuvaus kuitenkin ja hyvät fotot!
Ajelin 2-päällä jytäjamulla olisko ollu vuonna -75 Kilpisjärveltä Osloon. Sen ajan tiet olivat niitä vanhoja äkkivääriä vuoristoteitä, nykyään kaiketi pääsee maksullisia moottoriteitä ainakin etelemmässä Norjassa helpommin..mutta ei näe mitään. Tosin moottoripyörällä ei mitään kerkiä näkemäänkään, pelkkää ajoa ajon jälkeen. Mitä nyt väsyneenä iltaisin katselee kivisiä vuoria kyllästymiseen saakka.
Alku ihastuksen jälkeen toteaa , että Norja on aikas tympeä maa.
Ruotsalaiset ajattelevat ja näkevät asiat samoin kuin suomalaiset, mutta norjalaiset ovat erikoista väkeä.