Terveiset Fuerteventuralta!

Nyt on sekin Kanarian saari ”otettu haltuun”, kun Gran Canaria, Teneriffa ja Lanzarote ovat entuudestaan tutut, Gran Canaria moneltakin lomalta. Hyvin erilaisia saaria kaikki. Tuskinpa tuolle saarelle enää koskaan palaan, kun maailmassa on niin paljon käymättömiä paikkoja, ja aikani on jo rajallinen. Useamman käyntini lomakohteita tuon Gran Canarian lisäksi on menneiltä ajoilta ainakin Mallorca ja Rhodos ja tietysti Kyproksen, Israelin ja Egyptin kohteet, kun olin vuosia Lähi-idässä, mutta jo kauan olen tehnyt enemmän eri puolille maailmaa suuntautuneita kiertomatkoja. Tähän vuodenaikaan oli kuitenkin paikallaan tuollainen rantaloma, jolla tosin oli muutakin.

Olen näille palstoille laittanut viime vuosina matkakertomuksiani mm. Intian, Kiinan, Etelä-Amerikan, Normandian, Provencen, Albanian sekä Baijerin ja Itävallan kiertomatkoilta, Niilin ja Volgan risteilyiltä sekä matkoiltani Maltalle, Kuubaan ja Madeiralle, joten laitetaan tämäkin, kun Fuerteventura ehkä on Kanarian saarista tuntemattomin.

Fuerteventura on toista sataa kilometriä pitkä, kauttaaltaan hiekkarantainen, varsin karu, enimmäkseen kasvillisuudeltaan paljas saari, Kanarian saarista lähimpänä Afrikan rannikkoa. Lomapaikkani – kylä tai pikkukaupunki – oli Jandia, lähellä saaren eteläkärkeä. Hotelli Barcelo Jandia Mar oli oikein mukava neljän tähden hotelli kukkulalla, josta olivat hulppeat näkymät 25 km. pitkälle Jandia-Morro Jablen hiekkarannalle. Kyseessä oli all inclusive-loma, eli kaikki ruoat, juomat ja muut palvelut – mm. kuntokeskus saunoineen, minigolf ym. – sisältyivät perushintaan. Päivälämpötilat olivat 24/ 26 C, useimmat päivät täysin aurinkoisia, mutta yhtenä päivänä oli rankkasade ja sitä seuraavana yönä ukkosmyrsky. Atlantin vesi oli virkistävän viileää, mutta ei liian kylmää, sillä yläosaton näkyi olevan naisten pintamuotia rannalla, ja paljon oli alaosattomiakin. Vesi hotellimme altaissa oli hieman liiankin lämmintä.

Yksin olin reissussa, mutta naisystäväni oli luonani pari päivää minua matkalle valmistelemassa. Hotellissamme oli varsin vähän suomalaisia, kaikki pariskuntia. Jo tulopäivän iltana hotellimme lobbybaarissa, jossa aina iltaisin oli musiikkia ja tanssia, tutustuin myös sinkkuna matkassa olevaan n. 50-vuotiaaseen puolalaiseen naiseen, Varsovasta kotoisin olevaan Danutaan. Häntä sitten parina iltana hieman tanssittelin ja olimme yhdessä myös altailla ja rannalla. Mutta sitten hänen lomansa loppui ja hänen oli matkustettava kotiinsa. Yhteystietomme kuitenkin vaihdoimme.

Katamaraaniretkellä merellä olin ainoa suomalainen. Tutustuin viehättävään, noin nelikymppiseen itävaltalaiseen Magdaan. Ikäerostamme huolimatta oikein kiva päivä meillä oli yhdessä herkästi nauravan Magdan kanssa. Otimme aurinkoa katamaraanin kannella ja kun aluksemme ankkuroitiin tyynelle ulapalle, kävimme uimassa meressä. Magda kertoi olevansa kotoisin samasta kylästä mäkihyppääjä Thomas Morgensternin kanssa. Magdan lento oli Müncheniin, josta hän kertoi olevan kahden tunnin bussimatkan kotiinsa, jonne hän jo seuraavana päivänä matkusti.

Täytyy vielä kertoa nolosta tapauksesta, joka kai osoittaa, että olen jo vanha horisko. Unohdin pankkikortin kotiin, eikä minulla ollut matkassa rahaa kuin parisataa euroa. Olisin silläkin jotenkin pärjännyt, kun kyseessä oli siis all inclusive-matka, mutta soitin kuitenkin pojalleni, joka lähetti minulle Western Unionin kautta rahaa yli tuplasti pyytämäni summan. Hienoa omata tuollainen poika! Niinpä sain sitten elää huolettomasti ja ostella tuomisiakin.

Lentoemojen lakkokaan ei jatkanut lomaani, vaan ajallaan sieltä pois pääsin. Noutamassa oli Finnairin laajarunkoinen airbuss, joka oli siirretty tehtävään joltakin Kaukoidän linjalta, ja sen stuertit ja lentoemot olivat idän ihmisiä, ja hyvin he palvelivat.

Tämän jatkoksi vielä pieni kuvakoonnos, joka on osa suurempaa, toisaalle tarkoitettua, mutta laitettakoon se tännekin. Kuvien laatu tosin huononee tässä modulissa.