Tänään on monilla krapulapäivä, mutta monet myös jatkavat juhlimista, kuten tiedämme. Viimemainitut siirtävät krapulan tuonnemmaksi, ikään kuin se olisi parempi niin.
Mutta onko se?
Vastakoon siihen kukin itse oman kokemuksensa mukaan.
Oliko juhlaan ja siis myös krapulaan aihetta.
No toki oli. Tosin monet ovat sitä mieltä, että nämä iltapukukierrokset voisivat jo jäädä historiaan ja ruveta juhlimaan tasavaltalaisemmin. Mitä se sitten on.
No se on sitä, että eliitti juhlisi hillitysti kabineteissaan ja kansa kaduilla samaan tyyliin, kuin esim. vappuna.
Nythän juhliminen on aika kornia, kun eliitti juhlii näyttävästi, jopa riehakkaasti, esittelee vaatteitaan lukuun ottamatta alusvaatteitaan, ainakaan julkisesti.
Kansa istuu nenä kiinni töllöttimen ruudussa ja katselee silmät ymmyrkäisinä, kun harvalukuinen julkkiskansa ja suuri joukko turhia julkkiksia örveltää ja yrittää päästä tv-kameran luuppiin.
Mutta ei se mitään. Me olemme tällainen metsäläiskansa, jolle tarjotaan harvoin niin korkeatasoista viihdettä, kuin linnan juhlat, jossa kohokohtana on se, kun presidenttipari sanoo vierailleen käsipäivää.
Samanaikaisesti tv-selostajat yrittävät selvittää, tosin huonolla menestyksellä, oliko sen ja sen naisen puku organtsaa, sifonkia, kretonkia , villa, sillaa, silkkiä, samettia vai jotain muuta materiaalia.
Ihmettelen niitä ukkoja, joiden akat pakottivat ukot katsomaan sitä ohjelmaa.
Voi olla, että ukkoja kiinnosti enemmän pöydän antimet siinä töllötintä tuijottaessa ja antimista varsinkin juomapuoli oli erikoisessa suosiossa.
Siksi nyt on krapula.
Ei käy katteeksi.
Mutta onko se?
Vastakoon siihen kukin itse oman kokemuksensa mukaan.
Oliko juhlaan ja siis myös krapulaan aihetta.
No toki oli. Tosin monet ovat sitä mieltä, että nämä iltapukukierrokset voisivat jo jäädä historiaan ja ruveta juhlimaan tasavaltalaisemmin. Mitä se sitten on.
No se on sitä, että eliitti juhlisi hillitysti kabineteissaan ja kansa kaduilla samaan tyyliin, kuin esim. vappuna.
Nythän juhliminen on aika kornia, kun eliitti juhlii näyttävästi, jopa riehakkaasti, esittelee vaatteitaan lukuun ottamatta alusvaatteitaan, ainakaan julkisesti.
Kansa istuu nenä kiinni töllöttimen ruudussa ja katselee silmät ymmyrkäisinä, kun harvalukuinen julkkiskansa ja suuri joukko turhia julkkiksia örveltää ja yrittää päästä tv-kameran luuppiin.
Mutta ei se mitään. Me olemme tällainen metsäläiskansa, jolle tarjotaan harvoin niin korkeatasoista viihdettä, kuin linnan juhlat, jossa kohokohtana on se, kun presidenttipari sanoo vierailleen käsipäivää.
Samanaikaisesti tv-selostajat yrittävät selvittää, tosin huonolla menestyksellä, oliko sen ja sen naisen puku organtsaa, sifonkia, kretonkia , villa, sillaa, silkkiä, samettia vai jotain muuta materiaalia.
Ihmettelen niitä ukkoja, joiden akat pakottivat ukot katsomaan sitä ohjelmaa.
Voi olla, että ukkoja kiinnosti enemmän pöydän antimet siinä töllötintä tuijottaessa ja antimista varsinkin juomapuoli oli erikoisessa suosiossa.
Siksi nyt on krapula.
Ei käy katteeksi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Saattaa silti monella ollakin! Täytyy myöntää, etten ole sellaista koskaan kokenut. Tuosta TV:n katselusta ymmärrän hyvin aputoimittajan kuvauksen, huvittavakin ajatus metsäkansasta suut auki:D
No ihan noin nyt ei taida olla, puolisoni eläessä oli vain ohimennen vilkaisua, pöydällä pikkuhyvää tarjottavaa, kynttilöitä ja mukavaa yhdessäoloa!
Yksinkin ollessani haluan napostella jotakin hyvää,toki ei samalla lailla iloitse kun ei voi kommentoida, mutta juhlatunnelman koen kyllä ja ilon.
Tuon kättelyosuuden pitkävetisyys on jo puuduttava katsojillekin (en tarkoita takapuolta) silloin lähden liikkeelle tuolistani. Pari maljaa kuohuvaa sopi hyvin tunnelmaan:D
Mukava viihdetapahtumahan vuotuinen linnanjuhla on, ja jos joku sitä joutuu ukkonsa tai akkansa pakottamana katselemaan, liitossa on paljon muutakin pielessä. Minä katselen mieluiten juhlaa pikkuneitien kanssa, jotka arvostelevat naisten pukuja kuin prinsessaleikissä. Nyt vain sattui itsenäisyyspäivä jä'lleen niin, että lasten oli oltava kotonaan ja aikaisin nukkumassa , koska huomenna on koulupäivä. Krapula saattaa monella ollakin, mutta eihän eläkeläisillä ole huolta, kun ei auton rattiinkaan tarvitse mennä, voi pysytellä kotonaan oloa parantelemassa. Suomeenkin pitäisi saada juhlien jälkeinen vapaapäivä, kuten tietääkseni ainakin Neuvostoliitossa oli. Olin seitemältä reippaana jalkeilla, vaikka kuohuviinipullosta pari lasillista siemailinkin illan mittaan.
Saattoihan juhlintaa katsoessa hetkeksi unohtaa ankean maailmantilanteen, poliittiset riidat ja kaunat. Hienoa oli nähdä paljon nuoria urheilijoita , ne suloiset muodostelmaluistelijatytötkin, yksi Mannerheim-ristin ritarikin oli joukkoa luotsaamassa. Hauskaa oli, että naisten puvuilla voi viestittää monenlaista, ja nähdä, miten hyvä ryhti, huoliteltu olemus ja iloinen ilme kaunistaa. Illan tyylikäs emäntäkin näytti nauttivan roolistaan. Kunnia myös suomalaiselle pukusuunnittelulle, mutta vaatteista näyttääkin olevan oma ketjunsa. Linnan juhlien musiikki ansaitsee mielestäni hyvän arvosanan myös. Minun puolestani juhlintaperinne saa jatkua. :=)
Linnan juhlat ovat muuttuneet monella tavalla, ehkä ei aina suotuisampaan suuntaan. Mielessä oli Tanssi tähtien kanssa tanssijat, joilla ryhti siis yleisolemus oli upea, vertaansa vailla. Esimerkkinä upeasti esiintyvät Ansku ja Antti. Heilla ei näkynyt "koukkuja kyynärpäissä, polvikoukkuja" yms, esiintyminen varmaa, huoliteltua, tilanteeseen sopivaa, aito iloinen ilme loi ympärille onnistumisen ilon nautinnon.
~~~~~~
Sanoisin Tanja Karpelasta ja Leena Harkimosta sopisi katsoa mallia monella tavalla. Hartiat köyryssä kulkeminen ei näytä hyvältä. Linnan juhlat kuuluvat maan perinteeseen, antaahan se tuulahduksen juhlaloisteesta sekä suurenmoisesta osaamisesta organisoida juhla sille kuuluvalla arvostuksella.
~~~~~~~~
Itsenäisyyspäivää aloin juhlia jo sunnuntaina, ensin istuin konsertissa, illaksi olimme ystävättären kanssa järjestäneet pienelle joukolle (6 h) kekkerit. Tietysti skumppaa alkumaljoina, pientä purtavaa, lopuksi täytekakkukahvit konjakilla. Jutustelua riitti, miten vuosi on mennyt ja mitä uutta voisimme tuoda yhdistyksen vuoden 2011 viihdytyspuolelle, joka on meidän pestimme. Hauska ilta. Sitten Itsenäisyyspäivänä, ensin seppeleen laskut, Itsenäisyyspäivän kirkko klo 12, Itsenäisyyspäivän päiväjuhla. Siinähän se, illalla katsoimme kotona linnan juhlaa. Siis tällaista oli noin 70v ikäisten tämän vuoden itsenäisyyspäivä, tämä on meidän elämää tässä elon vaiheessa.
Linnan juhlien jatkoilla ravintola Teatterissa nähtiin poikkeuksellista dramatiikkaa ja verenvuotoa.
Juhlissa mukana ollut tummaihoinen mies käyttäytyi ravintolassa niin aggressiivisesti, että järjestysmiehet päättivät poistaa hänet paikalta.
Aina on niitä jotka haluaisivat jakaa näihin juhliin käytetyt rahat köyhille. Mutta antaahan tämä ulkomaillekkin kuvan, että olemme europpalaista luokkaa, emme mikään neukkula. Työtä ja mainosta työlleen saavat kampaajat , meikkaajat ja pukusuuunnittelijat, taksikuskit ja ravintolat. Ne jatkot on asia eriksee, ketkä haluaa sitten juomalla juhlistaa, omaan laskuunsa.
On lähdettävä uudelle aamulenkille kun olin unohtanut päällys housut jaloistani rapulapäissäni, paleli niin vietävästi sääriä, siinä vaswta huomasin että oli vain ohuet kotihousut jalassa, jotka ovat vähän rikkinäisetkin.
Siinä ilmeni konkreetisesti mikä voi olla köyhän tilanne todellisuuessa.
politiikan, kulttuurien ja uskontojen maailmassa.
Eilen nähtiin yläkerroksen pukeutumista, jossa vilpoisuus oli hyvä valttikortti , paljas pinta haihdutti hyvin hikeä. Mahtoi olla linnassa sakea tuoksukimara dödöjä, hiuskiinteitä, puutereita, parfyymejä, viinanhöyryjä, kukkien tuoksua... Tänään pakkasessa on tarpeen alakerran väellä muistaa vanha kerrospukeutumisen taito. Urheiluliikkeissä on suorastaan ajattelevia, teknisiä vaatteita , kivannäköisiä, jotka myydään heti joulun jälkeen puoleen hintaan.
Vanhoista tykötarpeista saa kyllä toimivan asukokonaisuuden : laamapaita, pitkät kalsongit, villapaita, villahousut ja päällimmäiseksi tuulta pitävä kerros. Karvareuhkat tai pipot syvään korville ja rukkaset käteen tai parit tumput päällekkäin, niin johan tarkenee. Linnassa sai hyviä vinkkejä asujen tuunauksesta, oli printtipainantaa ja ja sukkahousuista värkätty mekko. Kaupassa on myytävänä farkkupaikkoja , jotka tarvitsee vain liimata, nahkapaikat ovat jo suorastaan nobless-tyyliset. Minulla on tapana paikata mieluisia vaatteita myös virkatuilla kukkasilla, ne sopivat hyvin myös pehmeisiin kotihousuihin. Idean saat vapaasti lainata.
ja kerrospukeutumista!
Kukkasten virkkaus levisi aikoinaan epidemian tavoin ystäväpiirissäni. Se olikin hauskaa siihen aikaan,
kun lasten puseroon saattoi ilmaantua tahra tai reikä, jota ei niin vain saanutkaan pesulla pois.
Minun 5-vuotiaani oli saanut oman huoneen, jonka aiemmin joutui jakamaan isomman kanssa.
Hän oli sen kunniaksi kirjoittanut vaaleansiniseen pumpuliseen lattiamattoonsa isolla nimensä.
Sen poistaminen oli myös työn ja vaivan takana.
Oma onnellinen olonsa tulee pumpulisesta kerrospukeutumisesta,
ison, väljän laamapaidan päälle pumpulitrikoinen pusero tai kaksi miinus°:den paljoudesta riippuen,
samoin pikkareitten päälle parit pumpulipitkikset, sukkia ja ihan vain päällimmäiseksi väljä ulkoiluasu sekä kevyet riittävän väljät talvikengät.
Ei muodostu staattista sähköäkään ja olo on kuin kuningattarella kaikista pakkasasteista huolimatta, lämmintä ja mukavaa.
Tai ehkä kuningattarella onkin aina vaikeampaa, korkeita korkoja, kylmiä leningin riippuvia riekaleita ja hankalia laahuksia, joille joku parkkeeraa kesken kaiken.
Kaikessa on aina plussansa ja miinuksensa.
Raappahousut minulla on vielä jossakin, ne on hätävarana välihousuiksi, kotihousuksi rapulassa ne on kuulemma kammotukset mutta pakkasella lämpimät välihousuna. Naiset ovat neuvokkaita neulojia heiltä olen ohjeita ennenkin saanut. Pohjoisen ihminen luulee että etelässä pärjää kesäisillä tamineilla mutta ei se pidä paikkaansa sillä täällä vasta onkin raakaa tämä viima.
Hyvin sanottu törmäyskurssilla ollaan. Kun joku kansan-nainen sanoo luontaisen ihmis tuntemuksen ja kokemusten kautta päättäjistä jotakin, niin ei se ole aina politiikkaa vaan usein oikea päätelmä ja vasta myöhemmin huomataan että oikeassapa mummo olikin.
Tunnen eräänkin mummon joka sanoo vaikkapa Markku Laukkanen kesk. Jacob Söderman sdp ja
Lauri Ihalainen sdp ovat ystävällisiä ihmisiä kun hän on joutunut heidän kanssaan tekemisiin, mutta eivät kaikkijotkut ole ystävällisiä, vaan niskavillat on heti pystyssä.