Mielenkiinnosta kysyisin, onko täällä keskustelupalstalla sellaisia vahvan kristillisen uskon omaavia nuoria, jotka tuntevat olonsa hyvin yksinäisiksi. Entä tunnetko vaikeaksi sopivan seurustelukumppanin/aviopuolison löytymisen?
Kysymys palstan kristityille nuorille
teol. op.
12764
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Täältä löytyy yksi sellainen. Tunnen seurustelukumppanin löytämisen todella vaikeaksi. Ongelmana on se, ettei minulla ole uskovia ystäviä (ellei lasketa erästä nettituttua, jonka kanssa juttelen silloin tällöin). Lisäksi olen niin ujo, etten ole uskaltanut mennä mihinkään nuorteniltoihin yms. paikkoihin, joissa uskoviin nuoriin voisi törmätä.
huh, voiko se uskovaisella olla niin vaikeeta? Senkus rukoilee ja seuraavana päivänä taivaasta tipahtaa unelmajätkä naaman eteen.. no eei läppä ;d
joo, itte tunnen muutamia uskovaisia nuoria aikuisia, osa on naimisissa, suurin osa seurustelee.. en tajua mistä ne repii sen kumppanin ittellee ;D
Mitä helvetin järkee on olla uskovainen?
Sehän on monta kertaa todistettu, ettei Jumalaa ole.
Muista ensi kerralla mainita lähde, josta tutkimus on luettavissa.
Noh täällä on kyllä!! joskus välillä tuntuu että olen tosi yksin, mutta silti niitä uskovia ystäviä on aika paljon! seurustelukumppania ei ole vielä löytynyt, mutta kyllä se sieltä sitten vastaan sopivassa tilanteessa tulee. Oon miettiny, että pitää vaan siunata sitä tulevaa tuntematonta. Se on muuten aika jännä homma mitä oon näitä juttuja lukenu, et aina jotku pellet tulee aukoo naamaansa näissä uskon asioihin liittyvissä asioissa..?
Minkä takia pakenette todellisuutta?
Todellisuus on että ihminen on organismi joka syntyy elää ja kuolee, ei ole olemassa mitään fysiikkaa ja kemiaa syvällisempää. Kaikki olemassa oleva perustuu siihen.
Ihminen joka uskoo, hakee lohtua siitä, että maan päällisen elämän jälkeen odottaa taivas.
En sano ettette te sais uskoa, ei ole mun ongelma jos joku uskoo sitä paskaa. Jos se jonkun tekee onnelliseksi hyvä niin. Ongelma uskosta tulee siinä vaiheessa ku puhutaan terroristeistä.
Kun pennusta saakka kuulet virsiä, käyt uskonnon tunneilla ja kirkossa, menet rippikouluun, jne..
Sitä samaa asiaa jauhetaan sulle, niin monien ihmiseten on helppo alkaa uskoa siihen edes ilman järkevää selitystä. Jos olet uskossa olet aivopesun uhri.
Mikä hemmetin tarve ihmisillä on todistaa muiden näkemykset vääriksi. Mielestäni tämä keskustelu koskee kristittyjen seurustelua. Jos teillä ei ole mitään aiheeseen liittyvää sanottavaa, niin voitte tukkia turpanne ja kasvaa aikuisiksi. Maailmassa tosiaan on muunkinlaisia ihmisiä, kuin te itse. Netistä löytyy kyllä keskusteluja, joissa voi harrastaa epärakentavaa väittelyä uskonasioista.
Kuinka tärkeää teidän kristittyjen mielestä on, että tuleva puoliso on myös uskossa vai voisistteko kuvitella seurustelevanne suvaitsevaisen ateistin kanssa? Millaista puolisoa odotatte? Uskoviakin on nykyään niin joka lähtöön. Kelpaisiko teille puolisoksi maallistuneempikin kristitty? Näitä asioita on mielestäni uskovaisen sinkun hyvä miettiä.
Minulle usko on ehdottomasti tärkein kriteeri tulevan puolison suhteen. Ateistin (suvaitsevaisenkaan sellaisen) kanssa en voisi kuvitella seurustelevani, koska emme voisi jakaa elämän tärkeintä asiaa, eli uskoa Vapahtajaan. Yhteinen usko luo suhteelle kestävän perustan.
En ole oikeastaan asettanut juurikaan odotuksia puolison suhteen. Ainoa edellytys on ym. usko. Muut asiat jätän täysin Herran haltuun.
Mikä uskonto nyt on kyseessä. vanhoillislestadiolaisuus?
Saat kirjoittaa, vaikka olisitkin lestadiolainen :D Lestadiolaiset ovat kristittyjä, vaikken itse heihin kuulukaan. Muutamia vl-ystäviä minullakin on. Itse olen jotain luterilaisen ja vaikkapa helluntailaisen väliltä, enemmän vapaisiin suuntiin päin kuitenkin. Melkoisen yksinäinen minäkin olen.
Itse olen uskovainen, kylläkin suht vapaamielinen sellainen, joissain asioissa. Tunnen välillä oloni todella yksinäiseksi, mutta silti uskon että vielä jonain päivänä löydän sellaisen kumppanin joka just passeli mulle :) Mua jotenkin hävettää muiden ikäisteni ja jopa nuorempienkin nämä nykypäivän parin päivän/parin viikon seurustelusuhteet. Onko siinä mitään järkeä, että mennään kimppaan vaan siksi että ei ole muutakaan tekemistä? Mun mielestä se on todella naurettavaa käytöstä :D Nyt joku saattaa ajatella että mä olen joku kamala ilmestys joka ei vaan kertakaikkiaan saa ketään seurustelukumppaniksi :D Mutta siinäpähän ajattelee. Tosiasia on se, että mä nyt en vaan halua leikkiä porukan tunteilla, enkä omillanikaan jos en ole täysin varma että sovin jonkun kanssa yhteen.
Mä ainakin otan rakkauden tosissani! :)
Oon aina ollu uskovainen, vaikka ateismi sopisikin mulle kai paremmin.
Haluan heti tähän viestini, jota tuskin kukaan lukee, alkuun todeta että en höpötä muille uskostani, en vajoa polvilleni rukoilemaan joka vaiheessa enkä yritä olla mitenkään erityisen hyvä ihminen.
Tämän takia kai en koskaan ole ollut erityisen yksinäinen. En ainakaan uskoni takia.
Ja nyt kun tämä oikea aihe on saatu alta pois, voin eksyä aiheesta tähän ateismin ja uskon väliseen sotaan niinkun te muutkin nutipäät.
Mua etoo sellaiset ihmiset jotka julistavat uskoaan joka käänteessä ja ovat olevinaan sen takia hyviä ihmisiä.
Oksettaa mua myös sellaiset jotka ajattelevat "Olen ateisti, olen siis kaikkia muita älykkäämpi."
Kummaltakin puolelta löytyy sellaisia ihmisiä jotka haluavat palavasti todistaa olevansa oikeassa.
Niitä uskovaisia jotka juoksevat saarnaamassa niille joita ei kiinnosta tai niitä ateisteja jotka juoksevat ympäriinsä selittämässä että jumalaa ei ole ja me uskovaiset olemme tyhmiä.
Mua ei ole koskaan kiinnostanut mitä mieltä muut aiheesta on. Miksi se kiinnostaa teitä?
Mitä vittua se teitä uskovaiset/ateistit liikuttaa mitä mieltä muut on. "Eläkööt harhaluuloissaan! Minä tiedän totuuden!" olisi paljon terveempi käsitys vaikka on sekin väärä. Kukaan ei tiedä.
Meillä on MIELIPITEITÄ, mutta ne eivät tee asioista tosia. Ei ole lopullisia todisteita jumalan puolesta tai vastaan. Lopettakaa siis niiden esittäminen!
Suurin osa ateisteista on yhtä tyhmiä kuin uskovaisetkin. Te ette ota selvää asioista, niinkun eivät tee useat uskovaisetkaan.
Tähän vuodatukseni loppuun mainitsen vielä että toisin kuin luultavasti kukaan tämän keskustelun osanottaja, mulla on piakkoin aikaa ottaa aihe kunnolla käsittelyyn. Mulla on kirja tiedossa joissa kuulemma perustellaan aukottomasti jumalan olemattomuus ja mä luen sen.
Näin uskovaisena voisin ottaa sen ns. uskon testinä, mutta mua oikeasti kiinnostaa se mahdollisuus että olen väärässä ja se kirja avaa silmäni.
Se olisi mielenkiintoista, niin paljon asiat muuttuisivat, katsoisin maailmaa toisin silmin. Se ei veisi multa toivoa. Sitä voisi kuvailla jopa... vapauttavaksi. Mutta ehkä myös jokseenkin pelottavaksi.
Mutta vasta sitten kun sen argumentit olen lukenut niin nähdään olenko enää uskovainen.