Tässä sitä ollaan ja ihmetellään,miten kevyeksi toinen ihminen toisen voinee ajatella.Kerroin toiselle naiselle rakkaudestani häneen.Taisi mennä pahemman kerran yli hilseen,kun sen jälkeen ei ole naisesta mitään kuulunut.Kohta kaksi viikkoa tapahtuneesta ja pelkkää hiljaisuutta hänen puoleltaan.Ei suostu edes vastaamaan puhelimeen puhumattakaan mistään muusta.Mulla ei kyllä olisi varaa eikä kanttia olla noteeramatta toisen tunteita tuolla tavalla.Vaikkakin itse en tuntisi samalla tavoin.
Jonkinlaista respectiä sentään olisi odottanut.Ainoa hyvä puoli asiassa,että ei muuta kun eteenpäin ja vauhdilla.
Jonkinlaista respectiä sentään olisi odottanut.Ainoa hyvä puoli asiassa,että ei muuta kun eteenpäin ja vauhdilla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
että pattitilanne. Itse olen oppinut kantapään kautta aikoinaan, että pidän mölyt mahassani noissa asioissa ellen ole 110% varma, että vastapuoli tuntee samanlailla.
Ja olikohan se vastapuoli sun kohdalla vielä hetsku? Jos oli niin näitä tarinoitahan meidän piireissä riittää. Onkohan olemassakaan sellaista lepakkotyttöstä, joka ei ainakaan yhden kerran ole menettänyt sydäntään maailman suloisimmalle hetskutyttöselle...,
Mutta nyt vaan leuka pystyyn ja bongailemaan uusia tuttavuuksia, jotka myös vastaavat tunteisiisi ;)
Ystäväsi on varmaan hyvin hämmentynyt ja haluaa ottaa vähän etäisyyttä sinuun. Ymmärrän, että tilanne on sinulle ikävä, mutta anna ystävällesi aikaa. Jos hän on tosiystävä niin hän palaa kyllä luoksesi.
.. Sattuipa kerran niin, että hyvä ystäväni humalaisen illan päätteeksi kertoi minulle tunteistaan. Oli ilmeisesti ihastellut minua salaa jo kauan, miltei vuoden päivät. Noh, pistin asian viinan piikkiin mutta mites ollakkaan, seuraavalla viikolla tämä nainen kertoi olleensa ihan tosissaan ja puhuneensa sydämestään. Hui kamala.
En itsekään oikein ymmärtänyt miksi ahdistuin asiasta niin kovasti. Tunsin itseni jotenkin petetyksi nyt kun pystyin tarkastelemaan tämän ystäväni käyttäytymistä uudessa valossa. Tuntui ettei hän ollut ollutkaan ystäväni, vaan joku joka halusi päästä pöksyihini. Ihmettelin oliko kaikissa hänen ystävällisissä elkeissään ollut taka-ajatus. Irrationaalista mutta totta ! Itse en ollut koskaan ajatellut ystävääni "sillä tavoin", enkä tänäkään päivänä pystyisi/haluaisi koskettaa tai lähestyä häntä romanttisessa mielessä. Ystävänä arvostin häntä paljonkin.
Kun vihdoin sain kerrottua hänelle etten ollut kiinnostunut, lopahti jo hiipumaan päin ollut ystävyytemme siihen paikkaan. Tunsin itseni todellakin petetyksi ja vihaiseksi. Näinkö vähän ystävyytemme hänelle merkitsi? Ei saanut minua omakseen joten jätti kuin nallin kalliolle eikä halua olla enää juurikaan kanssani tekemisissä?
Ymmärrän kyllä että häneenkin sattui. Hän ei vain ymmärtänyt että tilanteesta kärsin minäkin. Menetimme molemmat hyvän ystävän.
Halusin tässä kertoa toisenkin version kuvailemistasi tapahtumista. Ei se tunteiden ryöppy ole sen helpompaa vastaanottavalle osapuolellekaan. Tuskin kyse on siitä että
kohtaamasi nainen on tahallaan noteeraamatta tunteitasi ja jättää vastaamatta puhelimeen silkasta ilkeydestään. Ehkäpä hänkin on vain ahdistunut, ymmällään ja pettynyt eikä tiedä mitä tehdä.