AUTTAKAA..

Helvetin hyvä sinusta vielä tulee.
Uskot vaan, että olet kehityskykyinen ja että pystyt löytämään rohkeutta kohdatakses pelkoja. Toiseksi suosittelen lukemaan hiukan psykologiaa aiheista alitajunta ja suggestiot.

Itse käytän alitajuntaani edukseni kuvittelemalla positiivisia tarinoita liittyen mieltäni askarruttaviin asioihin. Yön hyvin nukuttuani ja aamulla herättyäni ongelma tuntuu yhtä vahvalta, jos siitä ajattelee negatiivisesti, joten ajattele vain positiivisesti tai älä kiinnitä minkäänlaista tunnelatausta ongelmaan. Jos päivittäin pidät huolen, että kehut hyviä puoliasi, kehität huonoja puoliasi, ja kehut itseäsi positiivisista saavutuksista vaikeissa asioissa, niin ennen pitkää huomaat, että aamulla herätessäs ajattelet joistain pienistä asioista vähemmän negatiivisesti, ehkäpä jopa neutraalisti, kunnes ajan kanssa kaikki muuttuu positiiviseksi, ja että missään ei ole mitään pelättävää. Täytyy vain altistaa itsensä ja pysyä aktiivisena.

Itselle ehdoton positiivisuus johti ylioptimistiseen asenteeseen, joka tuotti hiukan ongelmia. Melkein päädyin ahdistavaan negatiivisuuteen, kunnes rupesin vertailemaan entistä minääni nykyiseen ja huomasin, että parannusta oli tapahtunut, vaikka silti hiukan epätasapainossa (liian passiivinen ja optimistinen). Itseasiassa nykyään mietin vain mielessäni, että teen parhaani näillä voimilla mitä nyt on ja kävi miten kävin, lupaan jatkaa samalla linjalla. Parempaan suuntaan olen ihmisenä muuttunut, joka päivä.

Kaikki ikävät ajatukset täytyy vain käsitellä, kun ne alkavat tosissaan häiritsemään. Alitajuntasi on erittäin helposti vaikutettavissa myös kommenteista, joita kuulet muilta ihmisiltä, joten älä missään nimessä hyväksy asiatonta negativiista palautetta äläkä myöskään anna sitä.

Alussa se voi olla jännittävää, mutta myöhemmin se ei tunnu miltään. Riippuu tietysti seurastakin millaistä väkeä toiset ovat. Suomalaiset saattavat olla jäykkiä ja se tekee tilaisuudesta vakavan ja jäykän. Muut kansallisuudet ovat paljon rennompia. Espanjalaiset vain naureskelevat ja pitävät hauskaa. Ruotsalaisetkin ovat ryhmässä aivan huolettomia ja mekastavat aikalailla. Suomalaiset saattavat olla arkoja ja turhantärkeitä.
Heitä vähän vitsejä heille ja naureskele.

Valitettavasti kärsin samasta vaivasta :( Tosi raskasta, kun jännittää koko ajan. Minäkin käytän lääkkeitä esitelmissä. Ne vain eivät kunnolla auta. Edes rauhoittavat. Puhuminen vain vaikeutuu jotenkin.

Yritän myös hakea koko ajan töitä, mutta tuntuu ettei kukaan tällaista jännittäjää halua palkata :( Teen vaan itsestäni typerän, kun en osaa vastata sulavasti heidän kysymyksiinsä. Masentaa.