Sain röntgenhoitajan paikan AMKista, mutta mulla on kamala veripelko... tutustuin opintosuunnitelmiin ja pitää käydä kaikkee yleistä lääketiedettä ja kaikkia verijuttuja!! :S en tiennyt. kaikista pahin on tipan laitto. Voitteko kertoo röntgenhoitajaopiskelijat, että pystyykö opiskelemaan veripelkosena???
Röntgenhoitajat!!!
fdkhfkhgdkh
123782
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Täällä kirjoittaa röntgenhoitajaopiskelijan parempi puolisko. Tyttöystävälläni on valtava pistämiskammo, mutta koko koulutuksen aikana joutuu pistämään vain kolme kertaa (näin Turussa). Itseäsi myös pistetään se kolme kertaa. Verta ei paljon näy, mutta jos huono tuuri käy niin voit mustelman käteen saada.
Enemmänkin on pistämistä jos tällaisiin aloihin erikoistuu, mutta esim perusröntgen ja magneetti ovat "neulavapaata" -aluetta.
Kuvia verestä et varmaankaan nää, sillä opinnoissa keskityt anatomian lukemiseen oppikirjasta (mustavalko-kuvia ja piirrettyjä kuvia) ja luiden opiskeluun sellaisesta muoviluurangosta. Verta tarkastellaan verisolujen tasolla eli samoin kuin lukion bilsan kirjassa. No panic!
Usein opiskelijoille vaikeampaa on ollut lähihoidon jakso, jossa vaihdetaan vaippoja ja pestään vanhuksia. Kaikenkaikkiaan olen ymmärtänyt, että opinnot ovat varsin mukavia vaikka fysiikka voi joskus haastavaa ollakin. Myös itse työ on kuulemma mukavaa eikä se palkkakaan ole työhön nähden huono. Jos erikoitut esim. tt:hen niin saat saman palkan päivävuoroista kuin sh yövuoroista. Yö-työtä vain perusröntgenissä ei esim sädehoidossa tai mammografiassa.
Eli alalla on pistämis- ja verikammoisia, mutta opettajat yleensä ymmärtää ja kannustaa. Nyt kolmesta vuosikurssista kenenkään opinnot eivät ole näihin kammoihin tyssänneet. (Huom sinun tarvitsee vain pistää, ei ottaa itse verta!).
Varmasti selviät noista kammoista ja useasti on opiskelijoilla kammot kaikonneet kun ovat itse pistämässä.
Onnea opiskelupaikasta ja tsemppiä opintoihin! Jännittäminen on luonnollista, mutta kyllä se siitä sutjaantuu. Mihin pääsit opiskelemaan?
Itse mietin samaa kuin alottaja, mutta edellinen viesti piristi kovasti. Pääsin myös opiskelemaan röntgenhoitajaksi metropoliaan. :)
Kannattaa kuitenkin sitten miettiä, mihin menee harjoitteluihin. Kuvaukseen saattaa tulla potilaita vaikka millaisissa letkuissa - joissa voi olla verta tai ties mitä nesteitä, traumapuolella verta saattaa olla potilaassa aika runsaastikin, eli kaikkea voi röntgenissäkin nähdä. Eli miettii vähän sitten niitä harjoittelupaikkoja ja mahdollista työpaikkaa sen suhteen, että millaisia potilaita sinne tulee, niin varmasti hyvin pärjää verikammoisenakin!
Huh, arvatkaa mikä helpotus tuo viesti oli. :D itse pääsin metropoliaan (!) tänä keväänä ja kauhulla ootan kanylointeja yms.! Onneksi itselläni on näkyvät, pulleat suonet niin niihin on opiskelijatovereiden helppo osua. :D Onnea muille tuleville röntgenhoitsuille!!
Kannattaa muistaa, että työelämässä, ainakin TT-kuvauksissa, ja läppäreissä. Pitää laittaa laskimokanyyli ja laittaa varjoaineita.
Heippa ja onnea opiskelupaikasta!
Ensinnäkin vaikka pelkäisit verta ja neuloja, ei sen perusteella kannata olla ottamatta opiskelupaikkaa vastaan. Jos ala kiinnostaa sinua, suosittelen ainakin että käyt katsomassa millaista röntgenhoitajaksi opiskelu on...itsekin hain tietämättä alasta juuri mitään ja nyt olen iloinen että valitsin kyseisen alan.
Itselläni oli verikammo ja meinasin pyörtyä verikokeissa aiemmin, ja siksi pelkäsin kanylointia aika paljon (meidän luokalla on myös monta muuta jotka eivät tykkää neuloista). Mutta koska pidän tästä alasta, ja tiesin tämän okevan edessä kaikilla ja meitä kaikkia pelottaa, päätin että teen sen vaikka sitten itkien. Ja loppujen lopuksi olen päässyt verikammostani yli ja suhtautumiseni potilaan kanylointiin on aivan eri kuin osasin kuvitella. En kuitenkaan pidä siitä että minua kanyloidaan, eikä varmasti kovinkaan moni muukaan siitä pidä. Eli rohkeasti mukaan vaan!
Nykyisin kanylointia on tietyillä erikoisaloilla melko runsaasti, aiemmin mainitun TT:n ja läpivalaisun lisäksi magneetissa käytetään usein tehosteainetta, joka laitetaan potilaalle kyynärtaipeen kanyylin kautta.
Ja vaikka isoissa sairaaloissa onkin aika vakaviakin traumatapauksia, aluksi moni asia saattaa jopa pelästyttää, mutta se on normaalia. Ja kaikkeen tottuu. Ja on monia työpaikkoja missä suurin osa potilaista kävelee itse luoksesi kuvattavaksi.
Onnea opiskeluihin ja tsemppiä!
Opiskelen viimeisiä kuukausia myös Metropoliassa rölliksi. Sinuna harkitsisin kaksi kertaa, miten voimakas pisto/verikammo on. Osassa näistä vastauksista on tullut puhdasta kukkua, esim. ettei magneetissa tarvitsisi pistää. Kyllä siellä tarvitsee.
Röntgenhoitajat tekevät tavallisia terveyskeskuksistakin tuttuja natiiviröntgenkuvia, sitten luuntiheysmittauksia, hammaskuvauksia, mammografioita, TT-tutkimuksia, MRI (magneetti)-tutkimuksia, angiografioita (siellä veri ihan käytännössäkin lentää kaaressa), isotooppitutkimuksia, sädehoitoa, läpivalaisututkimuksissa avustamista (siellä kun esim. suolen tutkimuksessa ballonki ottaa pitkät, niin lentää uloste/varjoaine-litkua pitkin mäkiä...onneksi tapahtuu tosi harvoin), ultraäänitutkimuksissa avustamista..
Erikoistumistaan ei voi valita vaan noista käydään pakollisena läpi ainakin Metrossa natiivit, TT, sädehoito ja niiden lisäksi on sitten tuurista kiinni (pääkaupunkiseudulla harjoittelupaikat ovat niin tiukassa, että ne melkeinpä arvotaan, ei ole paljon varaa valita) minne pääset/joudut. Työpaikkakoulutuksena loput jos et ole harjoittelussa esim. magneettiin päässyt. Ja tietysti se perushoivaharjoittelu jossa joudut siivoamaan vanhusten ulosteita jne. Jos on kammo vereen, ulosteisiin ym "ällöttävään" harkitsisin kahdesti ennen kuin lähdet opiskelemaan. Röllin työ on hoiva-alan töistä sisäsiisteintä, mutta kyllä sielläkin eritteisiin törmää. En nyt halua pelotella, mutta kerron nämä asiat koska toivon, että joku olisi aikanaan ne minulle rehellisesti kertonut. Potilaat voivat huonosti, laskevat alleen, tai tuodaan trauma-TT:hen hätäisesti siistittyinä onnettomuuden jälkeen, kanyyli irtoaa kesken tutkimuksen ja veri lentää sen vuoksi, suolistotutkimuksissa potilaille pitää asettaa letkuja peräsuoleen että saadaan varjoaineet sisälle, juopot saattavat olla likaisia ja pesemättömiä, vanhukset, jotka eivät kykene huolehtimaan itsestään, ovat siivottomassa kunnossa ja lääkitys saa heidät ihon läpi puskiessaan haisemaan pahalta, rintasyövän läpikäyneet naiset hiiltyvät mammossa tai hyökkäävät oman pahan olonsa ja mielenterveysongelmiensa takia sanallisesti kimppuusi, vain koska olet nuori nainen ja sinulla on vielä rinnat.. Ja siihen päälle erilaiset rujoudet ym mitä nyt sairaisiin ihmisiin kuuluu.
Työ on henkisesti ja fyysisesti raskasta, ihmisten lisääntyvä lihavuus näkyy siinä, että lähes 200kg mies saattaa pyytää sinua vetämään itseään alemmas pedillä (millä pirulla sitä yksi naisihminen muka sellaisen kasan ihmistä saa liikkeelle??), koska ei kykene kohottamaan itseään puoli-istuvaan asentoon ja laskeutumaan pedillä kankkujensa avulla alaspäin, yli 100kg potilaan siirtämiseen tarvitset 4-6 ihmistä ja joudut juoksemaan ympäri osastoa etsimässä vapaita ihmisiä siirtämään kyseistä ihmistä joka ei lihavuutensa takia kykene kääntymään edes kyljelleen (tai ei saa jonkin operaation seurauksena liikkua), pediltä tutkimuspöydälle hivuttautumisesta puhumattakaan. Kaikki tuo ihmisten välinpitämättömyys näkyy sitten hoitajien terveydessä, eli ÄLÄ IKINÄ TINGI ERGONOMIASTA vain siksi että se olisi "helppoa" tai "nopeaa". Siinä tuhoat terveytesi ennen kuin pääset kolmekymppiseksi. Nostimia ei kaikilla röntgenosastolla ole tai ne ovat kaukana ja epäkäytännöllisessä paikassa, ovatkohan edes aina edes latingissa. Ja 150kg ihmisen valjaisiin saaminenkin on aikamoinen homma (jos niihin edes mahtuvat), kun jo 70kg ihmisen valjaisiin ujuttaminen on haasteellista. Yleensä siis mennään isolla joukolla ja siirtoliinoilla ym apuvälineillä.
Magneetissa ja TT:ssä on yleensä pakko olla pistoluvat, hyvin harvassa paikassa on vain pari pistoluvallista jotka hoitavat hommat, kaikkien tulee osata pistää. Koulutuksen aikana joudut pistämään muita muutamia kertoja (pehmytosa/lihaspiikitykset), ja lisäksi (ellet saa kanyylia suoneen) huomattavasti useampia kertoja, koska harjoituspistolupaan vaaditaan ainakin kaksi onnistunutta kanylointia. Ennemmin ei lupaa heru. Jos et sitä koulussa saa, työpaikka sitten kyllä kouluttaa...mutta on aika ankeaa mennä töihin jos et ole koskaan harjoitellut pistämistä kouluaikana.
Meiltä on keskeyttänyt tutkinnon yksi verikammoinen, ja muutama muunkin kukin omista syistään.
Myös tuo väite, että muka saisi "TT:hen erikoistumalla" sh:n yöpalkan... Ei saa. Röllit tekevät samalla liksalla noita erikoissairaanhoidon tutkimuksia kuin mitä rölli normaalistikin saa, ei Suomessa voi mitenkään "erikoistua" mihinkään. Työpaikoissa on mahdollista tulla jonkin alueen vastuuosaajaksi, mutta siihen se jää. Peruspalkka on 2100e ja jos teet päivävuoroa, se ei siitä nouse. Iltalisätkin ovat huonommat kuin kaupan kassalla. Viikonlopuista ja öistä saa sen lisäliksan sitten. Ja jatkotutkinto (ylempi amk:ssa tai yliopisto) ei palkkaa mitenkään automaattisesti nosta.
Terveyskeskuksissa ei ole yötyötä tai viikonloppuja, mutta toisaalta paikkoja terveyskeskuksissakaan ei tällä hetkellä ole jaossa, ainakaan etelässä. Yksityiselle jos sattuu pääsemään (hankittuasi ensin kunnollisen työotteen julkisella, ei sinne vakituisiksi sählääviä nuubeja oteta koska tarkoitus on tahkota rahaa) niin sitten päivä/iltaduuni ja viikonloppuja. Muualla tehdään kolmivuorotyötä, ja sädehoito on etelässä niin ruuhkautunut, että siellä tehdään jo osalla koneista klo 20/22 asti. En ihmettelisi, vaikka yötyö hiipisi sinnekin, koska henkilökuntaa eikä laitteita ole tarpeeksi, mutta potilaita pursuaa joka reiästä ja hoitotakuun vuoksi heidät on pakko hoitaa tietyssä ajassa.
Työntekijöitähän pitäisi kohta alkaa tulla, kun opiskelijoiden sisäänottomäärät on tuplattu, enää ei Metrosta meinaa löytyä luokkia joihin saisi kaikki opiskelijat samaan aikaan, puhumattakaan, että kaikille saisi pulpetin. Lähitunteja on niin paljon, että monet opiskelijat tekevät vkl/yötyötä ja nukkuvat sen pari tuntia ja tulevat sitten kouluun, tai ottavat opintolainaa, koska töitä ei ehdi tehdä.
Tutkimusajat ovat pituudeltaan liian lyhyet ja meininki on "sisään-ulos". Aikoja tuplabookataan, ja koska ihmiset eivät ole koneita ja aina menee jotain pieleen tai tapahtuu jotain (ihan vain vaikka se, että potilas onkin poikkeuksellisen jännittynyt ja tämän rauhoitteluun menee hetki) ollaan heti myöhässä ja on kiire. Josta potilaat sitten (aivan asiasta kylläkin vaikkei vika olekaan sinun vaan systeemin) kiehuvat raivosta ja purkavat turhautumisen sinuun. Harjoittelijana ei välttämättä saa olla "harjoittelija" vaan heti kun opit hommat alkeellisesti, sinä olet työvoimaa.
Jos kykenet hyväksymään nuo ja tunnet palavaa intoa auttaa lähimmäisiäsi... Tervetuloa alalle. Niille joille nuo asiat eivät aiheuta ongelmia, työ on antoisaa ja vaihtelevaa, modaliteetteja on paljon ja työnkierto eri paikoissa on vakio, eli et jää jumittamaan pelkästään TT:hen tai MRI:hin tai natiiveihin.
Itselleni TEHYn palkkataistelun aiheuttama pettymys, opiskeluaikana muuttunut työtilanne, joka vaikuttaa mm. työaikoihin (perusterveydenhuoltoon mahdoton päästä [toisin kuin vielä joitakin vuosia sitten kun itse lähdin alalle] eli joutuu erikoissairaanhoitoon ja käytännössä yötöihin), oma veri/ulostekammo olivat liikaa. En päässyt niistä yli opettajien tuella enkä koulutuksella. Jos ei ole aikomustakaan tehdä mitään muuta kuin kivoja natiivikuvia jossa ei törmää vereen ja eritteisiin, kannattaa peruuttaa alalle tulo. Tämän päivän ja huomisen työpaikat ovat erikoissairaanhoidossa.
Oletpa negatiivinen! Toivottavasti meidän koulussa on positiivista porukkaa, eikä heti sanota "olet väärällä alalla, mene muualle", jos pelkää verta. Innolla odotan koulun alkua ja uusia naamoja!! :) nähdään metropoliassa ja tsempataan toisiamme!
kiitos paljon tästä! tarkoitus on ollut hakea alalle mutta joudun kyllä nyt miettimään uudemman kerran onko sittenkään mun paikkani.
Useamman vuoden työkokemuksella otan osaa keskusteluun:
1. Veri-/piikkikammo EI OLE SUORAAN ESTE alalle hakeutumiseen. Itse pelkäsin nuorempana jo rokotuksen ottoa niin että maha oli ihan sekaisin jo kolme päivää ennen tätä "hurjaa toimenpidettä". Kouluun hakiessa en edelleenkään tykännyt piikeistä, mutta pystyin katsomaan kun esim. äidilleni pistettiin rokote olkavarteen. Sen sijaan ajatus siitä, että minulle laitettaisiin kanyyli suoneen aiheutti lähes pyörtymisen. Verta en varsinaisesti ole pelännyt lapsuuden jälkeen.
Meitä piikkikammoisia oli luokallamme monta, mutta kummasti pakolliset piikitykset (yksi pisto ihon alle vatsanahkaan, yksi lihakseen pakaraan/olkavarteen ja 1-2 kanylointia kyynärtaipeen laskimoon) sujuivat hyvinkin rennoissa merkeissä, eikä kukaan loppujen lopuksi pyörtynyt/oksentanut/alkanut itkeä tms. Kaikki alkuun vähän paniikissa, mutta loppujen lopuksi naurettiin siellä toisillemme.
Jos piikki-/verikammosi on aivan järjetön, ei ehkä mikään terveydenhuoltoalan ammatti ole sinun juttusi. Itse nykyään pistän työssäni kanyyleita viikottain, voisin täysin huoletta rokottaa itse itseni (olkavarteen) jos olisi yksi ylimääräinen käsi, eikä esim. vatsanahkaan pistettävä verenohennuslääkitys aiheuttaisi yhtään ylimääräistä sydämenlyöntiä. Kummasti sitä vain tottuu asioihin.
2. PALKKA ei ole modaliteetista ("kuvauslaitteesta") riippuen korkeampi kuin muuallakaan. Peruspalkka lienee sama kuin sairaanhoitajilla, ja sen päälle saamme säteilylisän n.90€/kk. Iso osa palkasta muodotuu päivystyslisistä.
3. TYÖPAIKAN VALINTA riippuu pitkälti itsestäsi. Mikäli haluat siistin sisätyön ja (paikasta riippuen) rauhallisemman työtahdin, kannattaa hakeutua yksityiselle sektorille töihin. Hyvällä tuurilla yksityiselle voi päästä suoraan koulun penkiltä (varsinkin jos on tehnyt harjoitteluja kyseiseen paikkaan), mutta tätä nykyä useimmat paikat yksityiselle täytetään jo jonkin verran työkokemusta keränneillä hoitajilla. Yksityisellä ei ole yleensä myöhäisiä iltavuoroja (usein iltavuorot loppuvat esim. seitsemältä tai kahdeksalta, poikkeuksiakin on), eikä öitä. Monet asemat ovat myös kiinni viikonloppuisin. Peruspalkka on yleensä jonkin verran parempi kuin kunnallisella, mutta loppujen lopuksi jää pienemmäksi kuin kunnallisella päivystystyötä tekevän ansiot.
Kunnallisella työnkuva vaihtelee aivan laidasta laitaan - hektisistä, isoista, ympäri vuorokauden auki olevista yksiköistä aina pienempiin kahdessa tai jopa yhdessä vuorossa toimiviin "päiväpaikkoihin". Joissain isommissakin yksiköissä on mahdollista tehdä vain "kaksivuortyötä" ja monesti varsinkin viikonloput ovat niin haluttuja, että jos itseään ei kiinnosta niin vuorot painottuvat pitkälti maanantaista perjantaille. Terveyskeskuspaikkoja on jonkin verran auki muualla Suomessa, mutta pk-seudulla ne ovat kiven alla.
Monissa kunnallisissa paikoissa on myös mahdollista toimia pääasiallisesti natiivikuvausten (tavalliset röntgenkuvaukset) ja ultraäänten parissa, eli välttämättä ei ole pakko työskennellä niissä modaliteeteissa, joissa joutuu pistelemään. Yksiköstä sitten riippuu se, tuleeko kuvaukseen verisiä tai kaikissa letkuissa olevia potilaita vai ei.