meillä on pojalla ristiäiset sunnuntaina ja sukunimestä on isännän kanssa kiistaa. emme ole naimisissa, olemme vasta 18v. haluaisin pitää oman sukunimeni pojalla mutta mies haluaa omansa kuten perinteenä on. olemme keskustelleet että myöhemmin voimme vaihtaa sen kun siltä tuntuu ja jos poika myöhemmin haluaa vaihtaa. mies kuitenkin pitää sanansa.
mikä neuvoksi? eikös minä kuitenkin ole se joka sen päättää kuitenkin?
mikä neuvoksi? eikös minä kuitenkin ole se joka sen päättää kuitenkin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sairaalassahan lapsi on äidin nimellä, mutta kyllä lopullisesta sukunimestä tulisi yhdessä päättää.
En osaa sanoa muuta kuin että koettakaa vielä miettiä yhdessä, miten teidän tapaukserssanne olisi järkevintä toimia.
... ja olette noin hirvittävän nuoria, pitäisin melko automaattisesti oman sukunimen lapsella. Helpompi kaikkien kannalta, olosuhteet huomioiden. Riippuu toki hieman sukunimestäkin, jos miehellä on poikkeuksellisen kaunis ja oma tyyliin Alaspää, niin... no joo... mutta muuten päätyisin todennäköisesti tuohon ratkaisuun. Mutta toki päätöksen olisi hyvä olla yhteinen.
olen väärässä,mutta jos isyyden tunnustus on tehty,sukunimen voinee valita,mutta jos sitä ei ole tehty niin sukunimi on autoomaattisesti äidin?
Jos ei isyyspapereita ole vielä tehty, lapsi on äidin nimellä, vasta sen jälkeen voi vaihtaa isän nimen. Minulla on avoliitosta kaksi poikaa, jotka ovat olleet aina äitinsä sukunimellä. Minusta se oli luonnollisempaa kuin vaihtaa lapsen syntymässään saamaa nimeä. Oli myös kätevämpää asioidessa neuvolassa, lääkärissä, koulussa jne. Meillä yleensä äiti oli se, joka lapsia kuljetti eri paikoissa. (miehellä reissutyö).
Aikoinaan päätin, että pojat voivat täysiikäisenä ottaa isänsä nimen, jos haluavat, mutta eipä ole tainnut käydä kummankaan mielessä edes. Toinen on nyt 23 v. ja toinen kohta 18. Avoliittokin on kestänyt jo 25 vuotta.