Pieleen mennyt kosinta...

Minusta tuo miehesi innostuneisuus on todella hellyyttävä. Hän haluaa jakaa loppuelämänsä (myös arjen!) kanssasi, ja on siitä niin innoissaan, ettei edes malta odottaa. Arjestahan elämässä on silti kyse, jos arki sujuu, kaikki on hyvin.

Ymmärrän, että olit kuvitellut kosinnan tapahtuvan "kuten elokuvissa" (ilmeisesti ei kuitenkaan kuten Frendeissä, jossa Monica kosi Chandleria...), ja petyit kun et saanut prinsessatarinaa. Sait kuitenkin jotain aivan muuta: ihanan miehen, joka rakastaa sinua ja haluaa jakaa elämänsä kanssasi. Voittehan te silti lähteä ravintolaan tai elokuviin, juhlistamaan kosintaa ja tulevaa avioliittoa, ja viettää viikonloppu ilman lapsia.

Ehkä suurin syy pettymykseesi oli se, että sinä olit tietoinen tulevasta kosinnasta, ja olit ehtinyt tehdä suunnitelmia sen varalle. Kuten sanoit, olet kuvitellut tilanteen romanttiseksi kahden keskeiseksi hetkeksi, miehesi taas on tehnyt muita suunnitelmia. Sinulle kosinta, yksi hetki vain, on tärkeintä, miehesi taas näkee ehkä sen koko kuvan, ja sen tosiasian, mitä kosintaan liittyy. Sama koskee hääjuhlia, häät ovat vain yksi etappi elämässä, hääjuhlaa tärkeämpi tapahtuma on se loppuelämä, se, mikä tulee aamenen jälkeen.

Itsekin koin arkisen kosinnan, illalla sohvalla telkkaria katsellessa. Tuo oli kuitenkin elämäni onnellisin hetki, ja se tuli täysin puun takaa usean vuoden yhdessäolon jälkeen. Emme olleet puhuneet naimisiinmenosta, joten mieheni pääsi yllättämään minut täysin. Tästä on nyt muutama kuukausi aikaa, joten pian pitäisi alkaa suunnittelemaan hääjuhlia, ja sitä loppuelämää...

Turha sitä enää on surra, tehty mikä tehty! Sitähän se elämä on, arkea. Älä nyt ainakaan niin tyhmä ole, että teet tuosta suhdetta katkeroittavan asian välillenne.

Et voi mollata miestä moukaksi, kun hän tulee malttamattomana, kuin pikkulapsi sormus mukanaan. Ehkä hänellä oli niin paljon painetta sormusasian takia, ettei ehtinyt muotoseikkoihin kiinnittää huomiota. Varmaankin ajatteli sinun olevan onnellinen, kun sormuksen saat. Mutta... voittehan te sopia, että teette asian uudelleen. Anna sormus vaikka lauantaiaamuna takaisin miehelle ja anna hänelle uusi tilaisuus vaikka illalla kosia. Mitäs, jos olet loukannut itse häntä niin pahasti, ettei hän enää edes haluaisi kosia sinua, eikä mennä kanssasi naimisiin? Hän teki tyylirikon sinun odotuksiasi kohtaan, mutta mitä sinä teit.... käyttäydyit todella huonosti alkamalla mollata siitä, ettei kaikki mennyt elokuvatyyliin.

Suuremman mokan olet tehnyt sinä, kun nyt olet soimannut toista, joka on malttamattoma päässyt antamaan sinulle sormuksen. Ja osoittanut innokkuudellaan todella haluavansa sinut. Mieti vähän omaa käytöstäsi..

Oisit vaa sanonu että ny ei kerkee, ja sitte illalla juhlinu paremmalla ajalla.
Tai sitte oisit unohtanu vanhoolliset tavat, ja suunnitellu sen illan sellaseks ku ite haluut, ja oisit kosinu sitä ukkoas.

siinä enää tarvitaan, jos on bunkattu yhdessä vuosikausia ja tehty mukulatkin valmiiksi? Ajatuskin on naurettava.

ole mennyt. Oltiin vasta 6kk tunnettu, oli juhannus. Mies siinä sitten illalla ennen nukkumista menoa sänkyllä kysäsi, että mitäs jos mentäisiin kihloihin?
Siinä yö nukuttiin ja seuraavaksi haettiin lopettavalta kultasepältä alekorista kihlasormukset.

Naimisiin mentiin melkein samalla lailla. satoi lunta ja käveltiin kaupungilla. Siinä sitten katseltiin kirkkoa lumisateessa ja sanoin, että tuolla olisi mukava mennä naimisiin. siitä mies sitten, että mennäänpäs käymään sisällä ja kysäsemässä vapaita-aikoija =)

Kyllä niitä hemmottelupäiviä on sitten sen jälkeen ollut, kun vaan lapset saa hoitoon.

Kuule kun sillai se joskus menee. Hän on ollu niin onnellinen hetkestä eikä malttanut odottaa... me mentiin kihloihin parkkipaikalla heti sormusten oston jälkeen. Liike oli jo sulkemassa kun höngättiin hakemaan sormukset. Sitten vaan tahdon joo ja anoppilaan. Älä anna tollasen ressata tai saat ressata koko lopun elämääs. Upeita iltoja ja tilanteita tulee vielä!

Sellasta se elämä vaan on, että joillakin on varata vaatia kaikkea.
Itse olisin tyytyväinen, jos olisi mukava kumppani ja lapsia. Se että meneekö jokin muotoseikka oikein ei kauheesti nappaa.

että romanttisia ja ei-itseään ajattelevia miehiä saattaa olla ehkä jollain "toisella planeetalla". Eli tällaista tää elämä on. :/

En tiedä paljon karmeampaa kuin naiset, jotka vouhottavat "satuhäitään" vuoden päivät. Ja naiset joiden elämän kohokohta on hääpäivä ovat mielestäni typeriä nautoja.

Silti: tajuan pettymyksesi ja miehesi käytös oli moukkamaista. Tuo on just tuota miehille niin ikävän tyypillistä kyvyttömyyttä ottaa toisen huomioon. Paha sanoa näin, mutta totta se on.

Miehet! Jokaisessa naisessa asuu pieni romantikko, joka haluaa että hänet huomataan NAISENA. Ei pelkkänä lastenhoitajana, lastentekokoneena, siivouskoneena, ruoka-automaattina... Siis romantikko asuu myös niissä naisissa, jotka esim. inhoavat hörhelöhäitä yms. Tässä ei ole mitään ristiriitaa: romantiikka ei ole sellainen asia jota haluaa paljon tai ei halua ollenkaan. Väliin sopii monenlaista astetta romantiikkaa ja toisen tunteiden huomioimista.

Voisiko sen kosinnan ottaa uusiksi?

Sun miehesi teki sen kaikkein tärkeimmän, eli kosi. Meilläkin oli tyyliin "noh männääks myö ny sit kihloihi" ja vastauksena tuli ihassama :-D Se yhteiselo on tärkeintä ja sormus oli juuri sellainen mistä kummatkin tykättiin. Mutta ei mitään yltiö romantiikkaa, ei hehkutusta, ei kavereille kertomista, kukin huomasi ajallaan. Ja on jotkut huomanneet vasta vuosienkin jälkeen, ai te ootte menneet kihloihin. Arki on sujunut hyvin, eikä valittamista. Nauti oikeesti nyt vaan kihlauksesta ja yhteisestä elämästä äläkä vaivaa päätäsi jollain turhalla vaaleanpunaisella prinsessa kosinnalla. Häät voivat olla sit se juttu.

Toiset on romanttisia toiset ei, toisilla on tilanne tajua toisilla ei. Ei se olisi paljoa vaatinut, jos arjen vastapainoksi olisi pientä juhlistusta.

Kun on jo lapsiakin värkätty maailmaan niin ei silloin enää tarvitse kummosesti kosiskella.

On ollut "kultarautaa" pöytälootasa odottamassa sitä hetkeä, että pääsisin yllättään. On ollut jo 1½ vuotta. Kiirutta ei ole ollut. Eikä kohde iki-kuun-päivänä osaa odottaa, mitä tuleman pitää. ;-) Näkisipä naamansa, kuin suu menee mutruun. Mitään liirum-laarumia ei varmana ole tulossa. Gyllenne-rautaa kouraan ja menox. Kattotaan ny kui äijän käy. Eipä ota, jos ei annakaan. Kokeilen sit toiste uudelleen.

Ihmiset hakee nykyään erilaisuutta je ekstremeä. Ja nyt tämä on tapahtuniut sinulle! voit kertoa ystävilles, että mentiin kihloihin eteisessä.Lapset olivat ympärillä ja sormukset laitettiin sormeen minä lähdin luennolle, jäi mieheni kotiin lasten kanssa. siitä illan luennosta en kyllä muista mitään...

Vai luuletko että ystäväs haluaa kuulla sitä samaa: kotona odotti shampanjaa, ruoka oli tilattu ravintolasta, pihalle oli vuokrattu kylpytynnyri ja radiosta soi klassista musiikkia.
Siis sitä samaa mitä tapahtuu muillekkin. Tylsää.

Teillä tulee viellä monta rauhallista ravintola iltaa. Ottakaa silloin uusiksi.

Niin eihän tuossa sinänsä minusta mitään pahaa ollut, sinun odotuksesi vain olivat toisenlaiset. Olen nainen enkä silti ymmärrä miksi tilanteiden pitäisi mennä kuin jossain siirappisessa jenkkileffasssa. No, voi olla että minä olen outo, ja ehkä vaikuttaa sekin etten ole vielä tähän päivään mennessä oikeastaan ymmärtänyt miksi ylipäänsä pitää mennä naimisiin :D Eli ehkä en ole paras kommentoimaan. Mutta minusta ainakin miehestäsi välittyi ihana vilpittömyys ja kuten joku muukin tuossa aiemmin sanoi, niin hän varmaankin näkee ja kokee sen kokonaisuuden eikä tullut ajatelleeksi että siihen sormusten vaihtoon tarvittaisiin jotakin rituaaleja. Tuollainen välittävä arkihan se juuri on parasta minun mielestäni, sen rinnalla mielestäni jotkut perinteiset kihlausrituaalit ovat aika yhdentekeviä. Mutta ehkä se helpottaa sinunkin oloasi, jos voit todeta että miehesi toimi noin koska oli aidon innostuksen vallassa. Minä olisin varmaan ollut otetumpi tuollaisesta kuin siitä, että kliseenomaisesti lirkuteltaisiin jossain kynttiläillallisella, sillä tuo tilanne oli AITO.

Mikset sitten ite kosinut jos kerran olit suunnitellut jo kaiken valmiiksi? Moukkamaista mun mielestä sulta moittia toista joka teki sen omalla tavallaan, ei sun. Jos haluat vielä muuttaa tilanteen niin varaa se viikonloppu tai ravintola tai mikä tahansa romanttinen juttu ja kosi ite uudelleen miestäsi, ehkä jäisi molemmille parempi fiilis.

väärä naista mies kosi jos moinen poru tuli.
Teillä on lapsia ja kaikkea eli avioliitto on vain lakitekninen sopimus. Pitäisikö yritysjohtajienkin joka kertaa tilata paikalle jousiorkesteri ja ruusu hampaissa polvillaan pyyt'ää toisen allekirjoitusta sopimukseen?
Onko avioliitto ja naimisiinmeno sulle muuten edes tärkeä kuin että saat päivän prinsessana ja romanttisen kokemuksen. Kyllä väärillä perusteilla olet sitten liikkeellä. Palauta äkkiä sormus miehellesi, että hän ehtii löytää jonkun paremman ja järkevämmän naisen itselleen ja äitipuoleksi lapsillenne.

Itsenäisyyspäivän mittaista juhlintaa ?
Koko sormuspelleily on vain muoto ilmaista rakkauttaan. Menkää illalliselle tai toivotelkaa "hyvää syntymäpäivää" useammin.

Kaikki ei mee niinko elokuvissa ja tuo ensimmäinen vastaus tähän (nainen 30) on juurikin oikein sanottu :)

Meillä mentiin kihloihin niin, että käytiin yhdessä ostamassa sormukset ja sit laitettiin itse sormiimme samalla ko syötettiin lapsia kauppahallin pienessä pikaravintolassa.. Vaan myöhemmin vietettiin viikonloppu kaksin kylpylässä ja nyt jälkeenpäin nuo kaksi tapausta on yhdistyneet ihanaksi muistoksi. Ei se yksi hetki ole tärkeintä, vaan se että aikaa kumppanille löytyy milloin vain arjen keskellä.. Monasti se päivän ihanin hetki on juuri siinä eteisessä kaiken kiireen keskellä, ko pääsee hetkeksi toisen lähelle lasten riehuessa ympärillä. Sen hetken vuoksi jaksaa odottaa iltaa ja sitä puolta tuntia yhteistä aikaa...

Anteeksi nyt aloittaja, mutta miten kehtaat valittaa, vaikka sinua on kosittu? Tässä maassa on tuhansia yksineläjiä, joita ei ikinä kukaan tule kosimaan edes tuolla tavalla.

että edes kosi. Itse olin kihloissa 90 luvun alussa ja oltiin oltu 7 vuotta mut se muija oli ruotsinlaivalla töissä se halus naimisiin ni ku se lähti sinne 2:si viikoksi niin otin tärkeimmät tavarat ja annoin kavereille avaimen että hakevat mun loput tavarat ja muutin helvettiin Suomesta. Olisin kyllä halunnut nähdä sen ilmeen ku on menny sinne. En ole nähnyt sitä enään sen jälkeen vaikka se onkin joskus mutsille soitellu ja kehunut miten ihanasti asiat on ja sit muistanut kysyä mun kännykkään numeroa.

todella pahoillani puolestasi...

Mitäköhän ihmiset kuvittelee saavuttavansa naimisiinmenolla. Samaa se elämä silti on. Lapset huutaa edelleen ja yhtä nopeasti se kumppani pettää, kuin ilman sormustakin. Rumat ne koruilla brassailee.

Ihana tilanne, sitä voitte nauraa yhdessä vielä vuosien kuluttua. Luulen että mies oli tarkoituksella suunnitellut yllättää sinut todella näin erikoisella kosinnalla, ja hieno idea olikin. Hetkellä jolloin sitä vähiten tiedät odottaa, poikkeuksellisella tavalla, jota et ikinä olisi arvannut etukäteen. Tavanomaisen kaavan mukainen kosinta romanttisine elkeineen olisi ollut kovin ennalta arvattava ja sitä samaa mitä olit jo hänelle puhunut, hän halusi jotain ihan muuta. Tämähän ei tietysti enää ollutkaan kosinta, koska olette jo pitkään eläneet yhdessä ja päättäneet kihloihinmenonkin jo ennen tätä hetkeä.

Ihanaa myös hänen malttamattomuutensa saada asia hoidetuksi :)))). Ehkä nyt olet vähän nolo lapsellisesta reagoinnistasi ja miehen ilon pilaamisesta.

Muuten: Kihlajaishetki on silloin kun päätetään mennä naimisiin, sormusten osto sitten enää muodollisuus. Siihen EI tarvitse yhdistää ravintolailtaa tai elokuvissakäyntiä. Meillä homma tapahtui niin että kahvilla istuessamme minä otin puheeksi suhteen virallistamisen, ja sitten yhdessä tuumin päätettiin että joo. Sitten joku päivä töitten jälkeen mentiin yhdessä kauppaan valitsemaan sormukset molemmille, ja sitten normaalisti kotiin. On oltu onnellisia jo pitkään, rakkautemme ei vaadi vahvistuksekseen kaavojen mukaisia seremonioita.

Jätä se äijäs välittömästi. Hirveetä paskaa tollanen "moukkamaisuus"! Ihan helvetisti hävettää kun kelaa sitä idioottia joka on tollasen kauhean moukan kanssa hankkinut lapsia. Parempi kun välittömästi katkaiset suhteen perheeseenkin, samanlaisia moukkia niistä lapsista tulee kuitenkin.

Myyt sen sormuksen ja ryyppäät rahat vaikka jouluaattona paikallisessa ja ajattelet miten paskasti asiat todella olivat tälläisen moukkamaisen juntin kanssa.

Miehesi sai todella yllätettyä sinut. Olit odottanut saavasi tilaamanlaisesi kosinnan, mutta miehesi päätti yllättää sinut sellaisella, josta sinulla ei ollut aavistustakaan. Ja miten upeaa, että lapset saivat nähdä tuon hetken, voivat sitä sitten myöhemmin muistella. Ja koskettavinta oli, ettei puolisosi malttanut odottaa....
Olen oppinut, että onnellisin ja tyytyväisin ihminen on, kun ei odota elämältä liikoja (elokuvat ja tv tunkevat ihan utopistisia odotuksia elämälle ja sitten ollaan suu mutrussa, kun elämä onkin arkea). jOs on suuret odotukset, pettymyksiä tulee paljon enemmän- Mutta jos ihan tavallisesta arjesta oppii nauttimaan, riittää joka päivälle ilon aiheita ja on onnellinen.
Itse olen suurimmat onnen hetket saanut pienistä arjen asioista; kun illalla pötkötellään perheenä vuoteella ja rupatellaan mukavia. Tai puolison pieni katse/ kehu/ siistitty keittiö/ kannettu kauppakassi/ tai että toinen vaan on olemassa...
Puhutko todella suoraan toiveesi, vai vihjailetko vain naisten tapaan. Kannattaa vaikka rautalangasta vääntää, jos halua ihan jotain tiettyä. Eli jos sinulla oli noin tarkka ajatus, miten kaiken pitää mennä, niin olisitko voinut sanoa, että haluan että kosit minua pvm, klo, paikka, tapa jne. Jos halusit yllätystä, sen sait.
Muista mikä on tärkeintä, lienee kysymys, että halusit yhteistä elämää/avioliittoa puolisosi kanssa. KOsinta siinä on pieni sivujuoni ja startti ja se meni jo. Elämä jatkuu ja suurin osa siitä on arkea. Mihin katseesi kohdistat, virheisiin vai hyviin asioihin...
Jos olet harmissasi, juhlistakaa kosintaa vielä kahdestaan ja kerro nyt sitten ihan selkokielellä puolisollesi, mitä haluat. Mielestäni pieleen mennyt kosinta on sellainen, että toinen sanoo ei tai ettei kosita ollenkaan

Onko tuo sun mielestä "moukkamaista" mieheltäsi, voi pyhä jysäys jos tuolleen mietit.

Moukkamainen kyllä tarkoittaa ihan jotain muuta mutta kenties sun sanavalintasi vain meni hieman pieleen todennäköisesti.

Ihan jatkoa ajatellen, jos naimisiin meinaat mennä niin eikös olisi hyvä opetella sellainen taito kuin "anna toiselle anteeksi" ja "noi ei toi haittaa vaikka ei ihan nyt mennyt mun mielen mukaan". Ymmärrän tietty että olit etukäteen ajatellut toista kosintatapaa mutta älä nyt päivääsi pilaa jos ei ihan menny sinua tyydyttävällä tavalla kun ihan varmaan jatkossakin elämässä ja aviossa on myös ns. vähän kenkumpiakin juttuja edessäpäin.

Aika yleistä muuten on etukäteen odottaa jotain asiaa tapahtuvaksi tietyllä tapaa mutta kun se ei sitten menekään ihan niin voi pettymystä tulla, joissain asioissa tietty saa olla pettynyt mutta osassa voi kyllä hyvin antaa homman mennä ilman että vetää hernettä nenään.

Voin hyvin kuvitella miehesi innostuksen vaikke kosinta tapa nyt ehkä menny sun toiveiden mukaisesti, mutta kun kerroit miehellesi pahan mielen ja annat ymmärtää, että hän on moukkamainen niin ajattelitko sitä, että kenties nyt miehesi tuntee itsensä kenties hölmöksi tai tuntee että on tehnyt pahan mokan tai muuta, haitko ihan nyt oikeesti tälläistä lopputulosta vai olisiko ollut parempi mennä mukana että "ihanaa ja vihdoin kosit kultaseni".

Toki romanttisuus voi hyvinkin olla kynttilä-illallinen mutta yhtä hyvin erittäinkin arkinen tapa kosia, se romantiikka asuu sydämmessä ja jos sitä on niin homma kääntyy voitoksi jos ei ole niin ei sitä romantiikkaa tule tekemällä kynttiläillallista ja avioliitossa on paljon myös ihan muuta kuin romantiikkaa.

Onnea kuiteski nyt jos ja kun sitten teistä tulee aviopari :-)

Juhlallinen kosiminen, kun on jo useampia lapsia tehty.... :D

Aikasen hilpeää edes puhua tuollaisesta.... :D

Koska kosimisen merkitys on mennyt, niin mies voi kosia sinua vaikka sata kertaa....

ei ole niin täydellistä. Jos suunnittelee ja odottaa liikoja, pettyy kaikista eniten. Miehesi oli huomaavainen ja halusi lasten nähden osoittaa rakkauttaan sinulle. Älä ole liian pikkutarkka. Kosintoja on monenmoista vaikka se ei tapahtunut kaavakkeesi mukaan. Minun ex-mies lähetti tekstiviestin: mennäänkö kihloihin? En oikein osannut vastata tuohon..emme sitten loppujen lopuksi menneet. Tiemme erkanivat yli vuosi sitten.
Parempi nokakkain kuin tekstiviestillä lähettäminen.
Avomiehesi tarkoitti todellakin hyvää!!

sinä siinä enemmänkin moukkamaisesti käyttäydyt. Pilasit miehesi ilon typerällä käytökselläsi.

Teillä on jo tuota "arkea" niin paljon, kun on lapsiakin. Miehesi taitaa suhtautua sinuun ensisijaisesti lastensa äitinä ja arjen pyörittäjänä. Se on surullista.

Jos vain on tilaisuus saada keskelle arkea edes hieman hohtoa, luksusta ja iloa, niin se tilaisuus tulee käyttää! Miehesi sivuutti kosinnassa sen täysin. Hän näki sinussa pelkän talouskoneen ja lasten synnyttäjän, ei omaa ihanaa naistaan.

Anna sille pölvästille toinen tilaisuus. Ja toivottavasti hän on ottanut opikseen.

Miehesi pitää sinua itsestäänselvyytenä kuin vuosikausia tapetissa ollutta tahraa. Jos hän pitäisi kosintaa merkityksellisenä, niin hän olisi toiminut toisin, järjestänyt aikaa, kahdenkeskisyyttä, tunnelmaa.

Kerro miehellesi, että kosinta olisi ollut sinulle merkityksellinen asia, vaikka olettekin olleet jo vuosia yhdessä. Sano hänelle, ettet sinä ole mikään tahra tapetissa!

Tilanne on äärimmäisen vakava. Ei auta muu kuin erota miehestä, adoptoida lapset ja mennä nunnaluostariin miettimään miten kurjaa elämä voi olla.

"Joo miks ihmiset me valitetaan turhasta, vaik´ tiedetään olot jossain muualla..." Jukka Poika feat Raappana - Kiitollisuutta

En tiennytkään että se naimisiinmenolupaus on palkkio hyvästä kosinnasta! Ja paha mieli on sitten niinku rangaistus huonosta.

Se, että sinusta ei tunnu hyvältä ja juhlalliselta SYNTYY SINUN SISÄLLÄSI, ei miehesi.

Olen todella pahoillani puolestasi. Miksi miehet ajattelevat aina vain itseään?!

Onko se niin tärkeää se "juhlahetki". Jos multa kysytään, niin se ei meinaa mitään sen rinnalla, että saa elää toisen kanssa ja rakastaa/saada rakkautta. Jos pahoittaa mielensä metallinpalasen antamisesta itselle epämieluisalla tavalla niin huhhuh. Joo joo, tiedän, symbolinen merkitys sillä on, mutta silti, se on vain palanen metallia.

Juhlat on toki kivoja, ei sillä. Mutta jos tuosta tekee tollaisen numeron ja vielä päälle päätteeks haukkuu toista niin huhhuh. Jos minulle nainen moisen symbolisen esineen rakkaudella antaisi, ni mulle on iha sama vaikka se tapahtuisi likakaivon tyhjentämisen aikana.

jos kihloissa oleminen tuntuu noin pahalta.

Itse kehottaisin sinua näkemään tässä sen positiivisen puolen. Onhan ihanaa, että "ei malta oottaa" vaan haluaa heti tuupata sormuksen sormeen.

Parempi näin, kuin mitä tuo yksi kirjoittaja kertoi että hieno kosinta taiteen sääntöjen mukaan mutta mies lähti mieron tielle. Ei ne rituaalit ole niitä tärkeimpiä asioista vaan se arki ja miten rakkaus näkyy tekoina.

Luulen itsekin, kuten useimmat kirjoittajat, että hyvän miehen olet saanut. Ja pääsettehän kaksin sitten juhlimaan asiaa.

Onnea rutosti! :D

oikeesti..herää real lifeen..oikein ärsyttää,kun kaikki tv-sarjat tai muut hömppä viihde lehdet/kirjat suoltavat ruusun punaistenlasien läpi nähtyä romantiikkaa..eikös se merkitse mitään,että olette jo pitkään säästääneeet ja jutelleet asiasta..herää ruususen unelmista arkeen..turhaan kaikkea liikaa romantisoidaan ja liikaa odotetaan tulevaisuudelta..ei sitten kestetäkkään arkea ja toisen piereskelyä ja kuorsausta tai muuta inhimillistä tosi elämää..ole onnellinen että kelpaat..kaikkine virheinesi sille niin jormalle tyypille joka ei nyt ymmärtänyt pikki prinsessan vaaleanpunaisia unelmia:(

Taas on tulossa yksi turha "avioliitto", joka tulee päättymään surullisesti.

Kun toiselle kumppanille elämä on pelkkää haihattelua, ei avioliitostakaan tule mitään. 99% avioliitosta kun on sitä tavallista arkea.

Kosinta meni tosiaan pieleen. Sen pilasi lapsellinen vaimoke.

Taitaa olla taas yksi suomi24:n provo-postituksista...kasvatetaan keskutelujen osanottajakuntaa...

todella lapsellinen!!!!!!!!!!!!!!

xD xD xD !!!!!!!!!!

Mä ainakin ymmärrän sinua. Vaikka ihmisillä on niin eri tapoja osoittaa rakkauttaan, niin pitäisi kumminkin olla hiukan tilannetajua. Ymmärrän hyvin, miksi olet pettynyt. Romantiikka on tärkeä asia, vaikka olisi jo kauan seurustellut ja lapsia hankittu. Olin myös itse melko hämmästynyt, kun täytin 40 ja odotin lahjaksi kenties kaunista korua yms, mutta sainkin perunakattilan ! " Kun on puhuttu että tarviis isompi kattila saada" Kyllä oli romantiikka kaukana.

BUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUHUUUUUUUUUUUUUUUUUUU, VOI KAUHEA PAIKKA BUUUHUUUUUUUUUU ÄLÄ TÄNNE TUU VALITTAAN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!11 BUUUUHUUUUU, ÄRSYTTÄVÄ NAINEN OLET, SEN HUOMAA JO KUN TÄNNE TUUT VALITTAAN JOSTAIN MOUKKAMAISESTA KOSIMISESTA, TOIVOTTAVASTI JÄTTÄÄ TOMMOSEN AKAN.

milloin se kihloihinmeno oikeasti tapahtui, eli milloin mies kysyi haluatko mennä naimisiin hänen kanssaan ja sinä vastasit myöntävästi. Koska sehän se kosinta on, ei sormuksen antaminen.

Meillä ei edes kosittu, päätettiin vain yhdessä mennä naimisiin.

Nyt tuo "kosinta" tarkoitti vain, että mies haluaa virallistaa olemassa olevat olosuhteet. Mikään ei muutu miehen näkökulmasta eikä sinunkaan. Silloin on syytä tehdä asia juhlallisesti jos tapahtuu jokin muutos elämässä.

Mikä siis oli tuon aloituksesi pointti?

Lueskelin noita kommentteja. Järkyttävän monelle sana "romantiikka" tuntuu olevan kirosana, niin miehille kuin naisille.

Mikä siinä nyt olisi niin pahaa, jos keskellä arkea olisi pikkuisen mielikuvitusta ja toisen ihmisen tunteiden huomioimista?

sulla suuret murheet. mieti että sullä on elämänkumppani ja lapsia. monia vaihtaisi osia kanssasi. mutta sinunlasillesi ei mikään riitä.

Ei sormuksiin tarvitse säästää. Jos kuitenkin pitää, niin 1) on liian kallis maku tai 2) liian pienet tulot. Kumpikaan vaihtoehdoista ei anna hyvää lähtökohtaa tulevalle avioliitolle. Puhumattakaan siitä, että KAKSI vuotta olette jahkanneet. Voevoe. Tosin lasten takia varmaan olette ja pysytte yhdessä katkeraan/karuun loppuun saakka.

et sua joku ees kosii ja kelpaat. Lähinnä tulee ukkoparkaa sääliks... paskaan kätes lykkäs!

Mikä muija!!
Menisit ihtees..
Oot liian hyvän miehen saanu

Luulen että miestäsi on niin paljon jännittänyt kosintatilanne, että hän kosi tuolla tavalla. Itseänikin on miehenä aina jännittänyt kaikki tuollainen "leffoista opittu romantiikka", jota pitäisi osata harjoittaa oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. Kihlautumisessa jännitti se, että pitääkö itse vain ottaa ja kosia. Pitäisikö sittenkin ensin jutella asiasta ja sitten vasta myöhemmin tehdä kosinta... ei niin romanttista, mutta ehkä järkevää. Ja pitäisikö kosinta sitten tehdä missä ja miten, vai pitäisikö ensin käydä pyytämässä naisen isältä kättä, kuten ennen vanhaan? Ja kun kosii, pitääkö sormus olla jo valmiina ja valittu? Vai olisiko järkevämpää ostaa se yhdessä, jolloin se on heti oikeanlainen ja sopivan kokoinen? Ei taas yhtä romanttista, mutta ehkä järkevää. Entäpä kun kosin, niin pitääkö minun olla valmis päättämään heti hääpäivä? Jos en osaa heti päättää, niin meneekö kosinnalta idea ja romantiikka?

Äh, tosi stressaavaa koko kihloihin meno!! En ihmettele yhtään - toivottavasti et enää sinäkään - sitä että miehesi halusi hoitaa asian helposti ja vaivattomasti. Okei, okei.. olisihan sen voinut tehdä ravintolassa, mutta silloinkin olisi taas jännittänyt niin pirusti. On se vaikeeta tämä ihmisen elämä!

Kaikista pateettisista ja itsesäälisistä viesteistä tämä kyllä oli huippu. Huh huh. Olisit nyt lellitty muijaparka onnellinen siitä mitä sulla on. Leiki prinsessaa lastesi kanssa ja rupea aikuiseksi. En tajua.. sitäpaitsi kuka hullu nyt naimisiin tahtoo. haha.

Älä hyväksy kosintaa, jos ei tunnu hyvältä.

tuos ajeltii vkl reissulta kotiin, nii siinä ajelles kysyin tyttöystävältä että mentäiskö kihloihi ja hyvinhä siinä kävi :D sormukset haetaa sit jossai välis merkiksi sormeen... onnellisia ollaa ja saisit kyllä olla sinäki, vaikka miehes kyllä varmaan on nyt todella surullinen :(

jätä se!

Älä maraja,olematoon asia loppuviimein!

Se, mitä nykyaikana sanotaan "iskemiseksi" on biologisesti tosiasiallinen kosinta. Pitkän seurusteluajan tai jo perheen perustamisen jälkeen tehty kosinta on uskonnollinen riitti, jossa ei kysytä halua pariutumiseen, vaan keskustelua parisuhteen liitoksesta kristilliseen, juutalaiseen tai islamilaiseen perhe-etiikkaan.

mutta ymmärräthän myös nyt varmaan loukanneesi miestäsi. Sulla on hyvä mies, joka haluaa oikeasti jakaa elämän kanssasi.

Pyydä vaikka mieheltä anteeksi ensireaktiota, ja järjestäkää yhteinen ilta jossa juhlistatte kihlaustanne! (Sitten jos mies ei siihen suostu, on ongelmia.)

Ja onhan sulla vielä häät tulossa, teette niistä omanlaisenne hienon juhlan! =)

NYYHKYLEFFOJA.
Ei kai se yhtä kosimista ole arki. Nauttisit siitä että sulla on ihminen joka sinusta välittää, on jopa luotettava ja rakastaa sinua. Elämässä voi tulla eteen isompiakin pettymyksiä sen puolison taholta kuin ei sellainen kosintatyyli kuin olit itse odottanut.

ei muuta kuin lisää vaan telkkaria ja vaikutteita sieltä. nykyään aina tarvitsee olla niin ihmeellistä ja kummallista kaiken. ole erillainen ja odota arkisia asioita. miten se kosinta edes muuttaa sinun elämääsi. ei mitenkään. mahdollisesti saatte naimisiin mennessä yhteisen sukunimen. todella huikeaa. ja arki jatkuu kuitenkin aivan samanlaisena. minkälaisessa kuvitusmaailmassa ihmiset nykyään elävät?

tehän olette ollut jo avopari jo pitkään.

To kosinta ei tapahdu enään niinkuin ennen. ennen asuttiin pitkään eriosoitteissa, käytiin toisten luona vaan vierailulla. Sitten kun alkoi kyllästyttämään kyläilyt, niin silloin kyykistyttiin ja kysästiin, että tulisitko puolisokseni? Ja sitten kamat yhteen ja yhteiseen kämppään. Sitten naimisiin ja muutamia mukuloita.

Meillä mentiin kihloihin vuonna 2006 kirjaston edessä autossa. Ei mitenkään romanttista ja sen olen nykyään oppinut, että miehestä ei ole romanttisuuteen. Tai ei pidä sitä tärkeänä tms.

Kohta oltu 10 vuotta yhdessä ja haluaisin naimisiin, mutta mies vielä jahkailee. Luulen, että mies ei "uskalla" kävellä alttarille tai "pelkää" vierasjoukkoa mikä ei kuitenkaan olis suuri. Näin on minulle sanonut. mutta esim. maistraatti vihkiminen olis kuulema ok. ite haluaisin ne kirkkohäät, mutta ilmeisesti pitää tehä kompromissejä, että jonkinlaiset saadaan aikaan...
Kaksi lasta meillä on..

Toiset kosii romanttisesti ja toiset ei. Sinänsä ihana tapa miehelläs ollut, kun sanonut, että "en malta odottaa, että kokeile".. usloista sinänsä :)

me ollaan valmiita vinkumaan ja valittamaan, elämä nyt vain on sellaista ettei sitä hyvää näe ennen kun sen menettää. Onni on sielä sulla näe se.

Ainakin vaikeina aikoina.
Minusta miehesi olisi voinut nähdä vaivaa ja olla vähän huomaavaisempi, jos hän kerran tiesi, että millaista kosintaa toivot. Ikävää, että odotuksesi eivät toteutuneet ja asiasta jäi huono mieli.
Itse voin sanoa, että kun niitä riitoja ja vaikeita aikoja tulee niin silloin kaivataan juuri näitä mieleenpainuvia hyviä muistoja kuten kosinta, muistuu mieleen miksi minä toista rakastan.

Olet vissiin hieman prinsessatautinen nainen. Sellainen tuleva kauhumorsian, millaisia jenkkien hääohjelmissa on :P

Jos olet luonut itsellesi romantiikankatkuisen formaatin oikeasta ja ainoasta kosintatavasta olet omien haavekuviesi uhri. Eihän se itse asia siitä mihinkään muutu, sinua on kosittu.
Osaatko edes hävetä sitä että ihmistä joka sinua saattaa jopa rakastaa tuolla tavoin täälä mollaat? Tuskinpa.
Miehesi tapa kosia on sentään vielä huipputyylikäs sinun kosintaansa reagointiin verrattuna.
Oliskos siitä ollut apua jos kosinta olisikin tapahtunut olohuoneessa, eikä ihan keskellä lattiaa?

Todellakin! Olisit kiitollinen,että tuleva miehesi kosi sinua! Onhan se tietenkin ikävää, ettet saanut juuri sellaista kosintaa, kuin olisit halunnut.Eihän aina kaikki mene kuin haluaa!!! Mutta ajattele positiivisesti! HÄN kosi SINUA!!!! Ei se kosinnan tapa ole tärkeintä vaan se, että HÄN HALUAA ELÄÄ KANSSASI ELÄMÄNSÄ JA RAKASTAA SINUA!!!!
Ja luulen, että naurat vielä asialle. IHANALLE MUISTOLLE joka tapahtui ARJEN KESKELLÄ!!JOSSA OLI KOKO PERHE MUKANA!! Ei muutakuin hymy korviin ja anteeksi pyyntö myös mieheltäsi! Et ole käyttäytynyt häntä kohtaan kovin ihanasti!! Hänhän on voinut haaveilla, että itket onnen kyyneleet kun hän kihlaa sinut...
Onnea teille molemmille ja muistakaa rakastaa toisianne!

Vieläkin yhteiskunassamme on niitä prinsessa toiveita.
Kaikessa muussa pitää olla hirveän tasaarvoinen, mutta miehen pitää edelleen olla kuin prinssi ja pitää naistaan kuin kukkaa kämmenellä.
Nainen voi silti käyttäytyä kuin kakkaa kämmenellä.
Mitä tasa-arvoa se on?
Kyllä hienostunut ja huomioiva käytös kuuluu myös naisille.

Luulen että teidän tapauksessanne on käynyt niin, että morsian on puhunut kaksi vuotta kihlauksesta ja sulhanen on myötäillyt kohteliaasti.
Sitten sulhanen on päättänyt täyttää toiveesi ja teki sen tehokkaaseen tapaansta tehokkaasti.
Ilmeisesti olet tehokkuutta arvostava kaikessa muussa ja sitten pettynyt kun asia eteni noin.

Paha mieli on varmasti myös miehelläsi. Pelasta mitä pelastettavissa on ja jatkakaa eteepäin... joskus vielä nauratte jutulle.
Hyvä asia on, että ilmaisit tunteesi ja vaikka tilanne teki mahalaskun, ei silti itse asian tarvitse tehdä sitä. Edelleenkin voitte varata pöydän ravintolasta, tehkää jotain tosi kivaa. Anna anteeksi miehellesi, kuten itse kerroit, hän oli niin innoissaan, että ei malttanut odottaa iltaan. Että NIIIN INNOISSAAAN :D

Oot tainu katsoa liikaa romanttisia elokuvia. IDIOOTTI! Elä tässä maailmassa, älä elokuvamaailmassa! OIKEA ELÄMÄ EI OLE ELOKUVAA! Miehesi ei ole salainen agentti, ei pelasta maailmaa, ei ole mikään ELOKUVIEN romanttinen SUPERTÄHTI!!!!

Jätä miehes ja vaihda sellaseen LEFFATÄHTEEN.

Vittu sä oot kyllä vajaa. Jos mun nainen loukkaantuisi siitä että kosisin sitä jotenkin "väärällä" tavalla ni sais kyl mun puolesta sitten olla menemättä kihloihin.

Ei tullu mieleen, että miehesi halusi kosia juuri niin kuin teki. Pääasia minusta kuitenkin on, että kosi!

Eikö tuo nyt ole ihan sama tuossa vaiheessa jos on jo lapsiakin.. Jos tuosta on kiinni niin ei muuta kuin ukko pihalla ja YH-äitinä etsimään unelmien prinssiä.. (onnea vaan siihen..)

perussuomalainen nainen = tunnekylmä,narsistinen
tossakin suhteessa ei voi kun sääliä lapsia ja miestä

nyt väärin meni???
Itse aikanaan 7 kk seurusteltuamme käytiin ostamassa miehelle joku ihme kone, yhteisistä rahoista. Olimme liki heti tavattuamme muuttaneet yhteen, tosin kummallakin oli vielä omat osoitteet. Kihlat kävimme ostamassa tuon koneenoston jälkeen, ilman sen kummempia seremonioita. Kaiverrusten aikana ajoimme syömään; lounasaika lopuillaan. Vieläkin huvittaa, kun menimme onnesta hehkuen ravintolaan, jossa kysyimme, et mitä tänään olisi listalla? "No, hernekeitto ja pannari..." "No, eikö mitään muuta, me ollaan juurikin käyty kihlat ostamassa?" Ravintolan omistaja (normi lounaspaikka siis) kävi katsomassa, seuraavalle päivää oli ostettu lohta, ja saimmekin sit lohimedaljongit, ja ehkä parasta ikinä... Haimme pikkusiskoni koulusta, ja sormukset pujotimme toistemme sormiin liikennevaloissa.
Ei mitään yltiöromantiikkaa, ei mitään kihlajaisia. Olimme onnellisia, viisi vuotta kihlautumisesta menimme naimisiin, koimme kaksi keskenmenoa ja lopulta terve lapsi. Ja siitä se sit alkoi; alamäki. Kymmenen vuotta naimisissa, sit vaan erosimme ihan samalla lailla kun yhteen menimme, ilman isompia draamoja. Oli vain erilaiset ajatukset loppuelämästä. Kuitenkin tuo kihlautuminen on jäänyt mieleen, iso asia oli silloin (olin itse 23 ja mies 25) hyvällä sitä muistan, vaikka ex-mies osoittautuikin aikain saatossa kaikeksi muuksi kuin unelmaprinssiksi.
Teillä lapset jo valmiina, joten mikäs sen sopivampi paikka ja aika kihlata toinen kuin arjen keskellä.
Nuo jenkki-bridezilla-ohjelmat vaan syytää sellasta soopaa, että....
Ole, AP, onnellinen, että sulla on selkeästi mies, kuka sut halusi yllättää! Omalla tavallaan!

miks et ite järjestäny jotain hienoo? mikä ihmeen pakko se on sysätä miehen harteille kaikki, varsinkin ku nainen on yleensä se jolla on just tarkempi mielikuva kyseistä tilanteesta? ei vitsi, en jaksa edes alottaa tästä aiheesta, perhanan romantiikan kipee hameväki ihan hävettää olla nainen.

Tuntuu olevan hurjaa vääntöä tällä palstalla siitä, saako aikuinen ihminen ilmaista pettymyksensä, jos jokin kovasti odotettu asia ei mene toiveiden mukaisesti.

Oli tuo aloitus sitten provo tai ei, niin tämä peruskysymys kuitenkin on sellainen, josta miehillä ja naisilla usein on eri mielikuva. Täällä monet naisetkin näkyvät riekkuvan, ettei saisi unelmoida ja haaveilla, vaan arkea pitäisi elää 24/7 ja suhtautua kaikkeen tasaharmaasti. Lapsetkin sentäään tehtynä ja mitäs nyt vielä muka tahdoit... Miksi ei ihminen saisi tahtoa jotain kaunista? Ei kosintaa odottava nainen varmaankaan kuvittele, että yhden romanttisen illan jälkeen kaikki arki katoaisi johonkin. Olisi vain mukava nostaa yksi hetki arjen yli. Kyllä naiset ymmärtävät, että jo seuraavana yönä saatetaan olla korvasärkyisen lapsen kanssa päivystävän lääkärin jonossa. Pienet kauniit hetket ja niiden muisto vain auttavat kantamaan sitä tässä keskustelussa julistettua arkea ja kestämään asioita paremmin.
Uskoisin, että siihen tasaiseen arkeen ja harmauteen ja hampaat kirskuen puurtamiseen ne kaikki avio- ja avoliitot pääasiassa kaatuvat. Elämää ei kruusata koskaan millään, toinen jää huomiotta, muututaan osaksi kotia ja saadaan jokin nuhjuinen rooli, jota kuuluu kantaa kärsivällisesti, koska on otettu lainaa, tehty lapsia, saatu tylsä työpaikka jne.

Elämää pitää maustaa ja koristella ja hoitaa. En tarkoita mitään suuria suorituksia. Vähävarainenkin pystyy ostamaan kukkakaupasta joskus yllätyksenä yhden leikkokukan. Sohvalla loikoilevan jalkapohjia voi hieroa. Aamukahvin voi nousta keittämään yllätyksenä ja kattaa pöydän, sytyttää kynttilän tavallisena tiistaiaamuna tavallisten ruisleipäpalojen ja juustojen viereen. Ei suhteen hyvänä pitäminen vaadi shamppanja-aamiaisia ja timantteja.

Hiukan säälittää se miesparka, joka koki kosinnan niin yhteisöllisenä, että rinnasti sen äititenpäivään, lapset mukana katsomassa, sopiiko sormus äidille ja saavatko hekin koittaa. Mies aivan selvästi jännitti tilannetta niin paljon, että ei pystynyt odottamaan kahdenkeskiseen hetkeen asti, vaan tökkäsi korurasian kouraan. Tilanne ei ole mitenkään korjaamaton. Voihan hänelle sanoa, että otetaanko viikonloppuna uusiksi tämä asia, kun tuossa viikolla oli niin kova kiire. Miehenkin mieli varmaan on paha, kun hänet on moukaksi ristitty. Korjatkaa se, minkä vielä voitte, koska kummankin on nyt paha olla.

miehesi kosinta oli suloinen.. hän oli vain niin innoissaan saadessaan viettää loppu elämäsi kanssasi!! ole onnellinen..
minua kosittiin humalassa.. ja ihana teko sekin oli vaikka olinkin suunnitellut leffatyylisen kosinnan mut eipä maailmani siihen kaatunut vaikken sitä saanut.. sain kuulla mieheni suusta ne sanat jotka halusinkin kuulla ja olen onnellinen.. sormukset kävimme hakemassa yhdessä sitten viikon päästä kosinnasta.. ja vuoden parin sisään menemme naimisiin.. en kaipaa mitään ylellisyyksiä vaan olin onnellinen kun mieheni haluaa viettää loppuelämänsä minun kanssani.. entäs sitten vaikka olikin humalassa.. kun kysyin syytä siihen sanoi ettei halunnut odottaa pidempään..

... tiedän avoparin , jossa mies ei suostu naimisiin vaikka lapset ja yhteinen talo. Ja elokuvat on elokuvaa, ja elämä elämää. Kaikkea hyvää sulle, ole onnellinen niistä asioista joita sulla on . Täällä on paljon ihmisiä jotka ei löydä miestä/naista jonka kanssa voisi elämää jakaa... ja sulla on :-) Hyvä niin.

no sinähän voit itse järjestää miehelle unohtumattoman illan, olisit kosinut itse näin tasarvon aikana, älä ole se nariseva valmista odottava avuton nainen vaan tasa-arvoinen rinnalla seisova yhteityökykyinen kyllikki.

Olette jo tehneet lapset, asuneetkin (kait?) yhdessä jo pitempään, joten eipä siinä välttämättä ole enää juuri aihetta erityiseen romantiikkaan.. Toiste päin olisi kannattanut tehdä.

Turha valitus pois, ole onnellinen, että sait sormuksen. Mies yllätti sinut täysin, ehkä ei kovin romanttisesti, mutta voittehan joskus ottaa vapaaillan ja mennä vaikka ravintolaan illalliselle juhlistamaan ilman lapsia.
Kosinta ei ole tärkein, vaan onnellinen elämä sen jälkeen.

Itse olen kolmekymppinen nainen ja en ole onnistunut löytämään sopivaa miestä vieläkään ja olisin ikionnellinen kosinnasta jos miehen löytäisin, vaikka sormusrasia lykättäisiin vaan käteen kesken arkihetken. Romantiikka on arjen pieniä hetkiä, toisen huomioimista, hellyyttä. Ei siihen tarvita suuria eleitä.

Ole onnellinen, että olet saanut hyvän miehen ja lapsia. Kaikille ei käy niinkään hyvin.

Nämä on päivänselviä asioita. Jotain järkevää tänne keskusteltavaksi joskus!!

no empä tiiä onko tossa nyt mitään syytä ruveta mököttämään, mies katuu kohta koko sormuksen hankintaa :D ei meilläkään ollu romanttista kosintaa tms. autossa kerran juteltii et pitäsköhän mennä naimisiin vai ei ja sit käytii ostaa sormukset. so what???

meillä ei tainnut kumpikaan ees kosia, minä taisin hieman painostaa :-D mutta naimisiin mentiin, mies tirautti kyyneleet alttarilla ja kaikki nämä vuodet (12kpl) ollut mitä parhain aviomies ja täydellinen isä lapsille.... ei tule koskaan mieleen, että olispa kosinta ollut jotenkin romanttinen... :-D

vitun vittu. Perkele mikä plinsessakompleksinen bimbo. Toivottavasti mies paikkaa mokansa ja vie sinut hienoon ravintolaan, jossa kynttilän valossa ojentaa sinulle...avioeropaperit.

Jospa todellakin löytäisit siitä hetkestä miehesi hellyttävyyden. Hän oli niin innokas että ei malttanut edes odottaa iltaan. Olisiko sellainen romanttinen kosinta ollut teennäisempi koska kerroitkin hänelle millaisen kosinnan haluat? Mies tekee omalla tavallaan ja eikö se ole tärkeintä ja aidointa häntä itseään. Tärkeintä että sait sen sormuksen eikö niin, voittehan juhlia sitä kaksin myöhemminkin.

Miksi sinä itse et oo järjestänyt sellaista iltaa? Suomessahan juuri te, naiset, olette niin maskuliinisia...

Kai jos oot oottanu sitä, kun kuuta nousevaa ja jos teillä on kakarat jo valmiina, niin ei kai sitä jaksa enää tommoseen pikkuasiaan panostaa. Mitähän miehes tykkää siitä, että sä kirjotit ton nettiin?

No hei, mies vain täpinöissään, laita sen piikkiin. Tärkeintä lienee kuitenkin ajatus, eikös?
Sitä paitsi, voit itse yrittää pelastaa tilanteen. Järjestä Sinä teille yhteinen romanttinen kihlajais-ilta.
Mukulat hoitoon, hyvälle illalliselle ja reippaat kahdenkeskiset jatkot. Ihan mitä vaan, keksi joku kiva yllätys miehellesi. Jääpähän sitten kivat muistot tästäkin vähän tylsästi alkaneesta tapahtumasta.

herää prinsessa arkeen :)
mene elokuviin jos haluat sellaista lepertelyä...

Ole tyytyväinen kun edes kosi!!!halooo

sinulla ei ole elämässä oikeita ongelmia, kun viitsit tuollaisesta valittaa ja vielä kirjoittaa siitä. vaikuttaa murrosikäisen jutuilta. varo ettei käy niin, että kohta sinulla ei ole miestä eikä sormusta.

En mitenkään pysty ymmärtämään useimmista kommenteista huokuvaa kyynisyyttä ja katkeruutta. Myötätuntoni on täysin ketjun aloittajan puolella.

Monet ajattelevat mustavalkoisesti, että on olemassa vain joko nyyhkyleffojen tapainen prinsessakosinta tai täysin arkinen kosinta, jossa sormus vain täkätään toiselle ilman vähäisintäkään tilannetajua. Välille sopii monenlaista romantiikkaa.

Niin, ROMANTIIKKAA. Miksi suhtaudutte siihen niin vihamielisesti ja katkerasti... Kylmiä ja kovia ihmisiä olette. Eihän romantiikka ole yhtä kuin prinsessahörselöt ja nyyhkyleffat, se on vain se romantiikan ääripää!

Typerykset ajattelevat, että on olemassa vain ääripäät, ja täällähän niitä riittää. Lähes koko tämän viestiketjun voisi pistää idioottien ajattelutavan malliesimerkiksi.

Miksei arjenkin keskellä voisi pysähtyä hetkeksi. Vaikka olisi jo lapset ja arkiralli ja kaikkea. Tai etenkin silloin, jos vain tulee mahdollisuus. Ne mahdollisuudet pitää osata nähdä eikä vain mennä koohottaa itsekkäästi menemään, kuten aloittajan mies.

Ei toisen ihmisen huomioiminen ja arvostaminen todellakaan paljoa ja suurta vaadi. Jos vain haluaa!

Tosissasiko tuollaisesta valitat ?? Ajattelin ensit että olet lapsi, mutta et taida olla kun teillä on lapsia.
Neuvoisin sinua..yritä aikuistua.

http://www.youtube.com/watch?v=bohDv6VAM4s

http://www.youtube.com/watch?v=bohDv6VAM4s

että miten se mies kosi? Eihän tässä muuten voi kantaa ottaa. Minusta tuntuu, ettei se kosinta ihan pieleen kuitenkaan mennyt, jos kerran sormusostoksilla jo olette.

Olisko aihetta olla tyytyväinen sormukseen? Olittehan jo asian puhuneet. Kaiken lisäksi lapset valmiina...
Järjestä itse romanttisia hetkiä eri tavoin. Yksi kosinta ei paljon pitäisi painaa, vaan se kaikki muu.
Meillä oli arkinen keskinäinen jutustelu vain. Sormukset ostettiin kaupunkireissulla ja se oli siinä. Mies on luotettava. Se on tärkeintä, ei muotoseikat ainakaan itselleni.
Älä pahoita miehesi tunteita turhilla vaatimuksilla.

Ite kosisin naista siten, että isolla alueella olisi kynttilöistä muodostettu sanat: Nön nön nöö, tuletko vaimokseni? Alkuillasta maan tasalta niistä ei erota mitään sanoja, mutta loppuillasta noustas ylemmäs, talon katolle tai hissillä tjm. Jolloin nainen näkisi kynttlöistä muodostuneet sanat.

Oma kosintani meni vielä enemmän pieleen ja tähän asti on hetki harmittanut
Pyysin naista vaimokseni ja hän suostui.

Mutta vaimoni teki minusta myös miljonäärin. Olin ennen kosintaa monimiljonääri.

Näin työssäkäyvänä/opiskelijana/kotiäitinä, joka hoitaa kaiken kodin työn lumitöitä myöten yksin, sekä lapset, että miehenkin, olisin toivonut, että HÄN olisi edes tähän hetkeen panostanut hieman enemmän. Tosiaankin, vaikka edes sen verran, että sauna lämpinä kun tulen luennolta. Lapset nukkumassa ja kahdestaan hetki siinä rauhassa, ottanut sormukset esiin ja sanonu vaikka siinä sen "en malta enempää odottaa"...

Mutta valitettavasti tuli tunne juuri siitä, niinkuin eräs oli kommenttiin kirjoittanut, että "mahdollisimman äkkiä alta pois tämä touhu ja sormus nopeasti käteen, niin ei tarvi enempää miettiä".
Aivan niinkuin tämän pitäisi olla sellainen "äkkiä alta pois" - tilanne...???!!
Hox! kun vielä ollaan keskusteltu sellaisista kosinnoista mitä ei missään nimessä haluaisi saada..ja jostain syystä hän sellaisen kuitenkin järjesti ajattelemattomuuttaan, ei tunnu kivalta...

Ja ymmärtää kyllä mies tilannetajuttomuutensa, vaikkakin hellyyttävää onkin, että oli niin onnessaan tilanteesta, ettei malttanut odottaa, mutta joissakin asioissa pitäisi mielestäni kuitenkin ajatella hieman pidemmälle kuin vain niitä omia sen hetkisiä tuntemuksia...

... mies on tosissaan.
oma mieheni kosi tavaratalon parkkipaikalla, täysi yllätys, vaikka meillä oli jo 2 yhteistä lasta. Koin että hän oli tosissaan, nyt liittoa kestänyt 20 vuotta. En vaihtaisi kosintaa mihinkään romanttiseen höpötykseen.

aamukahvipöydässä miehellesi tämän hengentuotteesi? Sen jälkeen on varmasti helpompi keskustella tyyliseikoista.

Mitä ihmeen kauniita ja rohkeita sitä on taas katsottu??? Mä olisin sinuna ilahtunut, ku toinen oikeasti tahtoo kanssasi kihloihin ja naimisiin! Hyvää päivää taidän kakaroitten ja suurien juhlallisten hetkienne kanssa! Niillä ei ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa. Oikeassa elämässä ne arkiset jutut on niitä hetkiä, joita toisen mentyä jää kaipaamaan, kun lähtö tulee.

Koetahan vähän aikuistua. Ei elämä ole hollywoodia.

Miten tuommosta tavallista arpimahasta peruskotimammaa kukaan on viittinyt ees kosia, varsinkin ku akka vaa valittaa päälle :D sun mies on liian hyvä sulle, häpeä.

Vittuko kun ihmisille ei vaan riitä nykyään enää mikään.

Olette ehkä molemmat impulsiivisia tunneihmisiä, jotka sanovat, mitä sylki suuhun tuo. Jos toinen olisi hillitty ja hallittu ja noudattaisi perinteisiä käytöstapoja ja vain toinen olisi ajattelematon hölösuu, yhteiselämä voisi olla vaikeaa. Minä olisin sinuna iloinen, että olet lötänyt kaltaisesi kumppanin. Se, että käsityksenne romantiikasta ja/tai sen tarpeellisuudesta, on pientä sen rinnalla, että luonteenne sopivat yhteen.

Minäkin olen ihminen, joka ei osaa pitää salaisuuksia. Mies, johon olen (ehkä vieläkin, hiukan) ihastunut, on samanlainen. Kummallakin on eksä, joka salaili ja suunnitteli. Me olemme kuin kaksi lasta, voisimme olla onnelliset yhdessä.

En oikein ymmärrä.
Tehän olette oleet kihloissa jo pitkään, jos olette yhdessä sormuksien ostamisen päättäneet. SILLOINHAN se kihloihin meno on tapahtunut! Se sormuksen antaminenhan on vain mekaniikkaa sen jälkeen.

Ymmärrän kyllä kantasi asiaan ! olisin minäkin ollut pettynyt... Mutta tärkeämpää on muut asiat kun millä tavalla mies asian esittää.

Me oltiin jo yhdessä sovittu hääpäivä ja järjestetty häitä, eikä mies ollut virallisesti kosinut minua.
Yhtenä päivänä hän oli järjestänyt hienon päivällisen, oli tähtisadetikkuja sun muuta rekvisiittaa.
Ajattelin että nyt hän kosii, mutta ei kosinut vielä silloin.
Päivällisen jälkeen hän vei minut kaupungillle shoppailemaan ja vietettiin mukava päivä yhdessä.
Illalla juuri ennen nukkumaan menoa hän sanoi että lähdetään käymään ajelulla ja vei minut hienoon satamarantaan. Mentiin istuskelemaan sellaisen väriä vaihtavan pylvään alle ja hän laittoi puhelimestaan romanttisen musiikin soimaan, polvistui ja kosi :)

Kivasti teki mutta tuntui vähän hölmölle kun häät olivat jo suunniteltu ihan yhteisestä päätöksestä! kiva oli kuitenkin kosintakin saada :D vastaus ei vaan ollut kovin yllättävä!

"Ja ymmärtää kyllä mies tilannetajuttomuutensa, vaikkakin hellyyttävää onkin, että oli niin onnessaan tilanteesta, ettei malttanut odottaa, mutta joissakin asioissa pitäisi mielestäni kuitenkin ajatella hieman pidemmälle kuin vain niitä omia sen hetkisiä tuntemuksia..."

Kenenköhän se tällä hetkellä "pitäisi ajatella hieman pidemmälle kuin vain niitä omia sen hetkisiä tuntemuksia"? Sun miehesi toimi spontaanisti, ainoana ajatuksena tehdä susta onnellinen. Sä sen sijaan märehdit miehesi vääränlaista kosintaa, tarkoituksena mikä - uusi kosinta ja sun onnelliseksi tekeminen? Eihän se edes olisi aito vaan teeskennelty. Oiskohan nyt sun vuoro tehdä sun mies onnelliseksi ja kertoa, että oikeastaan hänen toimintansa oli kuitenkin se paras mahdollinen - hän ajatteli vain sinun onneasi. Vai pystytkö lainkaan ajattelemaan, että se hetki on myös sun miehelle tärkeä, ja sinä pilasit sen hetken myös häneltä, ikuisiksi ajoiksi..

kosi Adriania minun mielestäni parhaalla mahdollisella tyylillä..
Jotenkin näin..."mitä oot ajatellut tehdä seuraavaan noin 50vuoden ajan? Ajattelin että jos sulla ei oo parempaa,niin voisit viettää sen mun kanssa".

Haluaisin laittaa sellaisen kommentin että kyllä arjestakin voi tehdä juhlaa eikä romanttisia miehiä löydy vain leffoista vaan myös ihan oikeasta elämästäkin. Oma avokkini on aivan A-luokan mies, huomioi, hellii, laittaa ruokaa ja osoittaa rakkauttaan arjen keskellä suudelmin ja kosketuksin. Vuosipäivänämme vie laadukkaaseen ravintolaan ja viimeksi hankki minulle aivan ihanan suuren ruusukimpun joka varmaan maksoi reilusti. Arki on arkea mutta kyllä elämän suuriin hetkiin kannattaa vähän panostaa. YO juhlathan ovat monelle suuri tapahtuma, ja kyllä niitä juhlitaan ruusuin ja kakuin eikä silloin kukaan valita että "turhaa prameilua". Kosinta on ainutlaatuinen tapahtuma elämässä eli kyllä siihen voisi panostaa ihan vaikka niin että olisitte ihan kahdestaan. Suomalaisilla tuntuu olevan niin suuri tarve aina välttää kaikenlaista "hienostelua", vaikka se tarkoittaisi että romantiikkaa ja hienotunteisuuttaa tulee välttää kaikin keinoin. Kynttiläillallinen ihan kotona itse laitetun ruoan kanssa on luksusta arjen keskellä, eikä yltiöromanttista hienostelua. Jos minua mies joskus kosii toivosin hänen panostavan tähän hetkeen sen verran että meillä molemmilla on hieno ja ikimuistoinen hetki. En tarvitse yltiöluksusta, mutta jonkinlainen ajattelu tilanteen takana olisi kiva.

HUOM. Romantiikka arjen keskellä ei ole mitään hienostelua vaan ihan luonnollinen osa onnellista parisuhdetta.

Edellisen kommentin jättänyt henkilö on aivan asian ytimessä, tiedän että täällä ei varmaan kukaan enää eksy lukemaan aihetta, mutta halusin vaan sanoa että kyllä sitä perkele saa suomalainenkin nainen/mies haaveilla pienestä romantiikasta vaikka se muiden mielestä turhaa paskaa olisikin. Ketuttavaa kun pitää olla tommosia että kun itsellä ei jotain ole nii sitten muillakaan ei sitä saisi olla, kuka se onkaan kakara siinä tilanteessa? Ihmiset on ihan oikeassa sanoessaan että aloittajan miehen kosinta on symppis, ja sellanen hänenlaisensa, ja kun noita lapsiakin teille on siunaantunut niin on hieman turhaa hiuksia halkoa kosinnasta. Tilanteesta voi aina tehdä parhaimman mahdollisen kun itsekin työstää sen eteen. Kai sitä tässä saa olla nii vitun tyytyväinen että oma mies ei ole suomalainen-ärrinmurrin-kaikki on paskaa- tyyppinen jäärä, sellaisia tapauksia nuoruuden treffailuista on jotenkin tullut. Onneksi aikanaan on tajunnut olla fiksu ja etsiä sellainen tyyppi joka ymmärtää että arjesta ei tartte väkisin tehä ankeeta.