Sattuma meitä yhteen kuljettaa.. Läsnäolosi minua kerran tentissä häiritsi. Katse, hymy, huulen puraisu ja punastuminen. Ruokalan toiselta reunalta sinun ihastelu ruokahalun vei.. Ajatukset hukassa, pitkät katseet kuin kutsuen. Tunnille vieraana tulit ja laitoit minut sekaisin. Jälleen katse, hymy, huulen puraisu, poskien punoitus ja korvien kuumotus. Huomaan sinun sormusta kantavan silti maailmaani järkytät; pyytäisinkö kahville, lähtisitkö..? Ja jälleen katse.
Sydän pamppailee
Miksi minä?
8733
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
uteliaisuuttani kysyisin miksi se ei merkkaa mitään että hänellä on sormus? Selvähän se on että ehjää ei saa rikottua, mutta mikä ihmeen mitättömyys sormus joillekkin on. Entä jos itselläsi olisi sormus, merkkaisiko se ihan yhtä vähän kun törmäät johonkin joka punastuu ja puree huuliaan, pakko olisi vain koittaa?
En sanonut ettei sormus merkitse mitään.. Katseita vaihdellaan molemmin puolin ja häkellytään ihastuksen voimasta. En luultavasti koskaan pyydä häntä kahville, sillä itsekin löytänyt olen jo elämän rakkauden. Sanaleikkiä, kipinää päivään, iloa ja välittämistä; siitä minä kerron. Myös nimimerkkini antoi osviittaa siitä, miten en haluaisi näitä tunteita tuntea..
olet löytänyt elämäsi rakkauden et sä täällä kertoisi ihastuksen huumasta johonkin toiseen. Sä huijaat itseäsi monin tavoin, ei se tee sua onnelliseksi että leikit olevasi löytänyt elämäsi rakkauden ja leikit ettet menisi salamana kahville tämän huulenpurijan kanssa jos jompi kumpi uskaltaisi pyytää.
En minä sano että miten sun pitäisi elämäsi elää, mutta kerronpahan vain että tuo että huijaat itseäsi tekee siitä paaaaljon vaikeampaa.
Minulla ja kumppanillani on useita vuosia jo takana, olemme vanha pari. Elin ehkä ensimmäisen vuoden siten, etten nähnyt kenessäkään muussa kauneutta. Kauan vältin ja kielsin esiin tulleet ihastumisen tunteet. Tunsin pahaa oloa ja aloin epäilemään itseäni, eikö minusta olekaan uskolliseksi ja hyväksi kumppaniksi. Puhumme avoimesti rakkaani kanssa ihastuksista ja viehättävistä naisista. Olen uskollinen puolisolleni ja uskon, luotan hänenkin olevan minulle. Nyt kun olen oppinut hyväksymään sen, että omista ihastuksistaan voi nauttia, ei niistä tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa - olen paljon onnellisempi ja tyytyväisempi suhteessani. En enää joudu kyseenalaistamaan rakkauttamme. Joskus vain ihastus on niin voimakas, että pakko päästä ääneen se huokaisenaan..
sitten se ei jää ajatuksen tasolle, miksi sun pitää julistaa maailmalle ihastumistasi? Miksi viedä ikään kuin seuraavalle tasolle, sanoit ettet ikinä pyytäisi kahville ja jne mutta ekassa viestissä ei niin sanottu ja tokassakin sanoit että et luultavasti veisi. En minä sanokkaan että sun pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa pikku tunteista, mutta minä ymmärrän että itsekseen huokaisee nämä tunteet läpi mutta mitä sun puoliso sanoo siitä että avoimesti huokailet jonkun katseita ja huulia? Eikö se ole jo hiukan enemmän kuin ok, edes pitkässä parisuhteessa.
Myönnän, että puheissasi on perää.. Mutta vaikea omaa luonnettaan kasvattaa, se tarvitsee aikaa. Jotenkin olen tyytyväinen siihen, miten tällä hetkellä suhtaudun ihastukseen/ihastuksiin. Emme nyt puolison kanssa aivan puhu täysin unelmoiden toisesta. Vaan kerrotaan, miten esim kaupungilla tavannut viehättävän naisen. Väitän että meidän rakkautemme on niin kestävää, ettei mustasukkaisuus näissä ihastumisasioissa pääse väliimme. Kyllä minulla on paha mieli sen jälkeen kun hymyni toiselle annan.. Väitän, että joskus vahingossakin.
tyytyväinen siihen miten käsittelet ihastumisesi niin miksi ihmeessä sulla on paha mieli ja miksi ihmeessä sä sanot että puolisosi ymmärtää mutta hänhän ymmärtää vain sen minkä sinä valehtelet hänelle. Tasoitat ja teet pieneksi asiat ettei hän huolestu. Sitten tulet tänne huokailemaan jonkun hymyä ja huulia ja väitänpä todella että olisit valmis enempäänkin jos tämä ottaisi sinuun jonkinlaisen kontaktin.
Minä sanon että älä aloita itsesi huijaamista koska seuraavaksi sä huijaat rakastasi ja seuraavaksi sä teet jotain jonka selität itsellesi taas nätiksi ja kierre on valmis. Vain silloin kun ollaan rehellisiä toisille, pitkässä suhteessa ja jos on se oikea ihminen siinä rinnalla, vain rehellisyydellä pidetään rakkaus. En nyt sano että sun pitää mennä kertomaan miten unelmoit ja tuijottelet jonkun huulia pitkin päivää, mutta aloita itsestäsi, ole itsellesi rehellinen. Myönnä että olet astunut sille alueelle jossa et ole aivan varma mitä tapahtuu. Mieti se läpi että mitä jos jotain tapahtuukin, mikä on se hinta minkä siitä maksat ja oletko siihen valmis. Arvosta suhdettasi edes sen verran että et vain ajelehdi jonnekkin valehtelemalla itsellesi että se kuuluu asiaan ihastua muihin ja ethän edes tekisi mitään ja jne. Se mitä jo nyt teet on enemmän kuin se että tuntee hetkellisen viehättymyksen jotain toista kohtaa, se on normaalia, mutta sinä puhut vahvasta ihastumisesta ja odotat vain seuraavaa askelta, et ehkä tämän kanssa mutta sillä tiellä sinä olet.
Mitä jos käännät nyt tämän huulitytön huomioimisen nollaan ja keskityt omaan parisuhteesesi, ja vaikka on pitkä suhde takana eikä kaikki tunnu jännältä ja perhosia tuo vatsaan niin sun pitää joko rakastaa tai olla rakastamatta, jos vain ollaan koska ollaan oltu kauan eikä osata päästää siitä irti ilman että hyppää johonkin ihastukseen ja saa näin erottua, se olisi todella paskamaista. Toista ihmistä pitää kunnoittaa, sitä rakasta varsinkin, siinä ei ole yhtään muttia.
Sun ei tarvi tuottaa pahaa mieltä ei itsellesi eikä kellekkään, huijaaminen ja valehtelu on sen tunteen ykköslähde. Otat uuden otteen nyt koko hommasta, jos sulla on tunne että tarvitset kipinää niin anna nyt puolisollesi mahdollisuus ensin, tee romanttisia eleitä hänelle, sytytä hänen kipinä ja uskon että hän vastaa samoin. Ei se nurmikko ole vihreämpää aidan toisella puolella.
Ensinnäkin iso kiitos sinulle, joka minulle kirjoitat.
Joku tällä palstalla joskus mainitsi pettämisen maistuvan pa*kalta. Osasin silloin kuvitella täydellisesti sen tunteen.. Sen miten tuhoaisi jotain oikeasti todella kaunista ja herkkää hetkellisen himon takia. Mutta ajan kuluessa, sitä unohti ja hyväksyi jälleen houkuttelevat tunteet ja antoi katseen kertoa liikaa. Uskon kirjoittaneeni haikailevat sanani tänne juuri sen vuoksi, että saisin "haukut" ja palautuksen maan tasalle - sen mitä puolisoni tekisi jos ymmärtäisi tilanteen vakavuuden. Tiedän unohtavani ihastukseni jo viikonkin kuluttua kun häntä en näe. Rakastani viikossa en unohtaisi, en kuukaudessa, en vuosissakaan. Tuntuu, että ilman omaa rakastani mikään päivä ei ole hyvä.
"Myönnä että olet astunut sille alueelle jossa et ole aivan varma mitä tapahtuu. " - Tämän lauseen kirjoitan itselleni talteen ja muistuttelen sillä itseäni.. Tiedän olevani heikko, heikkona naisiin. Tahdon kuitenkin jakaa elämäni naisen kanssa, jota odotan juuri kotiin töistä.. Romanttisen yllätyksen kera..